”Repliikki”
’Ajatus’

                                                Kolmas luku

Iruka hengitti raikasta ilmaa samalla, kun hänen sydämensä kävi ylikierroksilla. Puuroutuneet ajatukset kulkivat nuorukaisen mielessä yhtenä ryppäänä hänen nojatessaan viileään verkkoaitaan, jonka viileä metalli tuntui hyvältä Irukan takaraivo vasten tuulen kuiskaillessa hänen korvaansa;

”Irukaa~, Irukaa~”, aivan kuin tuuli olisi kantanut hänen nimeään mukanaan.
Iruka rauhoittui, tuulen kantama ääni kuulosti niin helpottavalta ja tutulta. Aivan kuin hän olisi kuullut sen äänen ennenkin. Tästä helpottuneena Iruka sulki silmänsä ja antoi tuulen liikutella hänen ruskeita hiuksiaan.

”Iruka~ IRUKA!” Kuiskaus oli voimistunut huudoksi, josta kuulsi väsymys, ilo, helpotus ja hitunen rakkautta. Tunneskaala oli niin mittava, että siihen olisi voinut helposti eksyä. Iruka hätkähti ja avasi silmänsä kohdatakseen sinisen silmän huolestuneen katseen.  
”Kakashi”, Iruka huokasi helpottuneena. Nimeltä kutsuttu mies hengitti nopeasti polviinsa nojaten.  
”Oletko—kunnossa?” vanhempi mies huohotti edelleen, jokseenkin vähemmän kuin hetki sitten. Iruka oli juuri vastaamassa myöntävästi, mutta jokin esti häntä. Kurkkua kuristi ja silmät täyttyivät pidätellyistä kyyneleistä.
”Iruka…” Kakashi kuiskasi yllättyneenä ja otti nuoremman halaukseensa. Iruka värähti ensin, mutta rentoutui pian vahvojen käsien suojassa.
”Kaikki hyvin… Minä en jätä sinua”, hellä kuiskaus kutitti Irukan korvaa. Nuorempi painautui tiukemmin Kakashin rintaa vasten. Iruka tiesi tämän tarkoittavan sanojaan.

--------------------------


”Saatko varmasti nukuttua?” Kakashi kysyi Irukan asetuessa peittonsa alle. Nuorempi nyökkäsi hieman epävarmasti, mutta hymyili sitten. Kakashi vastasi hymyyn, ja vaikka Iruka ei nähnyt Kakashin maskin alle, hän tiesi tämän suun olevan todellakin hymyssä.

Kakashi asteli makuuhuoneen ovelle. Hän oli juuri sulkemassa sitä, kun kuuli Irukan väsyneen äänen.
”Kiitos”, kuiskaus oli hiljainen. Niin hiljainen, että sitä oli vaikea kuulla edes tyhjässä asunnossa. Kakashi kuitenkin kuuli sen.
”Hyvää yötä”, hän kuiskasi ja sulki oven alkaen nojata siihen. Hän pysyi siinä aina siihen asti, kunnes kuuli Irukan hiljaisen tuhinan.

Kävellessään olohuoneeseen Kakashi kertasi illan tapahtumia hitaasti mielessään. Iruka oli itkenyt niin paljon, että Kakashin paidan etumus oli kauttaaltaan märkä.
Nuorukainen veti paidan päältään ja istahti sohvalle laittaen television päälle. Ei hän sitä oikeasti katsonut, kunhan halusi jotain ääntä hiljaiseen asuntoon.

Toimintaleffan ääniefekteiden jylistessä hiljaa taustalla Kakashi sulkeutui ajatuksiinsa. Iruka oli kertonut hänelle kaiken tapahtuneen alusta loppuun. Miten Genma oli houkutellut hänet asuntoonsa, missä Iruka oli löytänyt lehtileikkeet.
”Miksi sinun täytyi kestää se kaikki?” Kakashi huokasi ääneen nojaten käsiinsä, jotka lepäsivät hänen polviensa päällä.
Räjähdyksen ääni herätti Kakashin ajatuksistaan, ja hän vilkaisi television suuntaan. Talo paloi maan tasalle naisen kirkuessa vieressä miestään, joka oli ilmeisesti jäänyt palavaan taloon.
Kakashi sulki television ja nousi verkkaisesti seisomaan.

Irukan huoneen ohi mennessään Kakashi pysähtyi. Huoneesta kuului hiljaista nyyhkytystä. Silmät pyöreinä Kakashi tarttui ovenkahvaan ja raotti ovea vähän.
Iruka istui sängyllään nojaten polviinsa. Nyyhkytys taukosi hetkeksi nuoremman nostaessa päänsä Kakashiin päin. Irukan silmät olivat punaiset ja posket märkinä kyyneleistä.
”Iruka…” Vanhempi kuiskasi astuen pois oviaukosta. Hän käveli hitaasti Irukan sängyn luo. Toinen laski taas katseensa nyyhkytyksen saattelemana. Kakashi hymyili surumielisesti ja otti Irukan taas syliinsä, keinuttaen tätä hiljalleen. Kyllä kaikki järjestyisi, kunhan aikaa kuluisi.



------------- JA SITÄ AIKAAHAN KULUI xD------ (noin puolitoista kuukautta myöhemmin)
VAROITUS: sisältää outoa huumoria XD

Kaunis loppukesän aurinko valaisi asunnon numero 69. Sen valo paljasti myös sinne tänne heitetyt vaatekappaleet. Muutama pari sukkia roikkui ovenkahvoissa housujen ja paitojen varjostaessa ikkunoita. Vaatevana jatkui aina erään makuuhuoneen ovelle asti.
”Kakashi… Ei se mahdu!” pettynyt huokaisu kiiri kohta yhdeksäntoistakesäisen miehen korviin.
”Kyllä sen pitäisi mahtua, eihän se nyt niin vanha ole”, tämä mutisi yrittäen uudelleen.
”Älä viitsi! Se ratkeaa tuolla menolla!” paria vuotta nuorempi nuorukainen huudahti ja vetäisi harmaan paidan pois Kakashin päältä niin nopeasti, että sen sivusauma oli ratketa.
”Sanoinhan, että se ei mahdu”, Iruka mutisi ja tarkasteli vaatekappaletta. Paita oli ainakin kaksi vuotta vanha.
”Kyllä se mahtuisi, jos et olisi pessyt sitä niin kovalla lämmöllä”, Kakashi sanoi ärtyneenä ja nappasi paitansa toisen otteesta.
”Älä minua syytä. Sitä paitsi, olen pessyt tuon paidan viimeksi joskus miljoona vuotta sitten! Mikä hinku sinulla on laittaa se juuri tänään päällesi?” Irukan vastasi toisen nälvintään ärtyneensä. Kakashi tyytyi vain tuhahtamaan. Hän ei kyllä myöntäisi Irukalle, että hän, suuri Hatake Kakashi tarvitsi onnenpaitaansa aina kun häntä hermostutti.
”Kai sitä nyt saa laittaa paidan päälle ilman, että täytyy selvittää se kämppikselleen?” vanhempi mies murahti ja lähti paita kädessään huoneesta.
”Muista sitten siivota ne vaatteet pois sieltä!” Iruka huudahti kädet puuskassa. Mikä ihme tuota miestä taas vaivasi?

Kyseinen henkilö istui sängyllään näpläten vaatteitaan. Tänään hän, tuleva Irukan rakastettu, menisi yliopistoon. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä ollut, olihan opisto samassa rakennuksessa kuin lukiokin, mutta Kakashia jännitti silti.
”Kakashi! Myöhästymme kohta!” Irukan huuto havahdutti nuoren miehen ajatuksistaan. Tämä nousi ja puki nopeasti päälleen sinisen hupparin, napaten harmaan t-paidan kuitenkin laukkunsa pohjalle. Ei sitä koskaan tiennyt, jos vaikka tarvitsi ylimääräistä onnea.


Lukiolaiset ja ylioppilaat istuivat sekaisin suuressa salissa, jonka etuosassa rehtori saarnasi säännöistä ja käytöstavoista. Sanat oli osoitettu lähinnä ensimmäisille vuosiluokille, jotka istuskelivat tiiviissä ryhmässä ensimmäisillä riveillä.
”Lopuksi haluaisin toivottaa teidät tervetulleiksi tänne taas yhdeksi kouluvuodeksi!” Tsunade huudahti taputuksien saattelemana.
”Toisin sanoen tervetuloa helvettiin pienokaiset”, Izumo, Irukan hyvä ystävä, kuiskasi Irukan korvaan. Nuorukaisen oli vaikea hillitä naurua, mutta hän sai ilmeensä pysymään kohteliaasti hymyssä.
”Hän nauttii meidän kiduttamisestamme”, Kotetsu, toinen Irukan ystävistä, jatkoi ystävänsä puhetta.
”Noh, en minä usko, että hän tekee meille tänäkään vuonna mitään pahaa”, Iruka sanoi heidän noustessaan penkeiltä. Izumo ja Kotetsu pyöräyttivät silmiään ja sanoivat menevänsä edeltä, Irukan jäädessä odottamaan tilaisuutta puhua Tsunaden kanssa. Hänen täytyi ottaa selvää siitä, miten kalliiksi tämän vuoden opiskelut kävisivät.

Samaan aikaan salin toisella puolella Kakashi katsoi, kun Iruka viittoi rehtorin luokseen. Hetken kuluttua molemmat poistuivat salista Irukan selittäessä jotain Tsunadelle, joka hymyili ymmärtäväisesti. Hymy… Irukakin hymyili aurinkoisesti. Kuukausi sitten Iruka ei olisi hymyillyt niin. Silloin tämä kärsi vielä Genman tekojen seurauksia, joita olivat muun muassa yölliset soitot ja varjostukset. Kakashi oli käskenyt Genmaa jättämään Irukan rauhaan, mutta tästä oli tullut ilmiselvä pakkomielle brunetelle. Lopulta Genma oli määrätty mielisairaalaan, joka sijaitsi kaukana Konohasta. Aika pian tämän jälkeen Iruka alkoi taas hymyillä ja käydä ulkona ystäviensä kanssa.

”Gai kutsuu Kakashia…!” Pirteä ääni melkein puhkaisi Kakashin tärykalvon.
”Ai hemmetti! Mitä sinä riehut?” mies kysyi kääntyessään arkivihollistaan päin. Pottatukkainen mies hymyili leveästi vihreän hupparin sotiessa farkkujen ja oranssien säärystimien kanssa.
”Rakas viholliseni, mitä mieltä olet ylioppilaaksi tulostasi?” Gai kysyi ja löi Kakashia leikkisästi avokämmenellä selkään. Toinen tyytyi vain hymähtämään nostaen olkapäitään aavistuksen.
”Luulin jo, että olit kangistunut kauhusta, kun seisoit siinä ainakin kaksi minuuttia liikkumatta”, Pottatukka virnisti ja Kakashi oli vannoa näkevänsä jonkin liikkuvan miehen massiivisten kulmakarvojen seassa.
”Olin vain ajatuksissani”, hopeahiuksinen mies sanoi ja astui aavistuksen kauemmas Gaista ja tämän kulmakarvoista.
”Menkäämme siis ensimmäiselle tunnillemme!” Gai huudahti ja alkoi harppoa Kakashin edellä ulos salista.
’Hyvinpä alkaa tämäkin vuosi…’ toinen miehistä huokasi ja lähti vastahakoisesti ylipirteän arkivihollisensa perään.

-----------------------------------------


Ruokatunnilla kaikki olivat asettuneet ulos syömään kuka mihinkin. Iruka etsiskeli ystäviään väkijoukosta ja huomasikin nämä pian erään vanhan tammen varjossa.
”Iru-Hime!” Kotetsu huudahti ja irrotti otteensa nopeasti Izumon kädestä. Iruka näytti ystävälleen kieltä. Tämä oli kutsunut häntä himeksi siitä lähtien, kun Irukan äiti oli pakottanut poikansa laittamaan tiaran päähänsä koulun halloweenbileisiin.

’Pitivätkö he toisiaan kädestä?’ Iruka hymyili istuessaan Izumon viereen.
”Keskeytinkö jotain?” brunette kysyi vihjailevasti saaden ystäviensä kasvot punertamaan.
”E-et tietenkään!” Kotetsu huudahti heilutellen käsiään. Iruka hymyili ja avasi eväsrasiansa.
”Ooh! Tuo näyttää hyvältä!” Izumo huudahti osoittaen pientä rullaa paketin oikeassa reunassa.
”Ota vain”, Iruka hymyili ystävälleen. Tämä oli aina ollut bruneten ruokien perään. Izumo nappasi rullan silmät säteillen. Pian se olikin kadonnut nuorukaisen suuhun Koketsun hymyillessä vieressä.


Kakashi katseli, kuinka Izumo, Kotetsu ja Iruka napsivat jälkimmäisenä mainitun nuoren eväslaatikossa olevia herkkuja. Hymy levisi pakostakin Kakashin kasvoille, kun hän katseli Irukan hymyä ja leikkimielistä riitelyä ystäviensä kanssa.
”Mitä sinä katselet? Ihme kun ei kuola valu suupielestä”, Gai sanoi kovaäänisesti virnistäen. Kakashi hypähti melkein metrin ilmaan huomatessaan arkivihollisensa.
”E-en minä mitään katsellut”, Kakashi mumisi ja käänsi päänsä nopeasti pois nuoresta ihastuksestaan. Gai hymyili. Kyllä hän oli huomannut Kakashin katseen kohteen.
”Mitä asiaa sinulla oli?” hopeahiuksinen mies vaihtoi aihetta posket punaisina.
’Onneksi minulla on maski’, Kakashi ajatteli samalla, kun Gai yritti muistella asiaansa.
”Ai niin! Minulla on sinulla haaste!” Gai virnisti ja osoitti tammen alla istuvaa kolmikkoa.
Kakashin silmät levisivät. Mitä ihmettä tuo pottapää oikein suunnitteli?
”Minä haastan sinut seuraavaan: Kumpi meistä kahdesta kerkiää pyytää Irukaa ensin ulos!” Gai huudahti Kakashin yrittäessä estää itseään lyömästä tätä päin naamaa.
”Mikä ihmeen haaste tuo oikein on?!” Kakashi murisi kädet nyrkissä. Gai hymähti.
”Pelottaako sinua, että saan Iru-Chanin hurmattua ennen sinua?” Hän kysyi ivallisesti. Kakashi tunsi, kuinka hänen poskiaan kuumotti taas.
”Hyvä on, minä suostun”, hän mutisi ja löi kättä päälle Gain kanssa.

Tyytyväisenä Gai jätti Kakashin katselemaan Irukaa. Hän oli onnistunut tehtävässään; Kakashi oli taas askeleen lähempänä rakastaan.

…………………………. SIIIIINÄ SE…………………………..

Seuraavassa osassa paljastuukin sitten, miten Gain ja Kaksun haasteessa käy XD
Voi Iruka parkaa ;D