”Mitä katsot?” kysyn. Hymyilet vinosti ja lasket kunaita hieman alemmas. Jännitän käsiäni, jotka olet lukinnut ylös. Koukistan jalkojani. Olen valmiina milloin tahansa pakenemaan tästä asennosta.
”Sinua”, vastaat ja kumarrut eteenpäin. Olet päälläni hajareisin vain pelkkä pyyhe lanteillasi.
Kumarrut yhä alemmas, kunnes olet korvani tasalla.
”Älä yritäkän.. Sakura”, kuiskaat. Pitkät mustat hiuksesi kutittavat kasvojani. Nyrpistän nenääni ja siirrän kasvojani syrjemmäs. Naurahdat. Yhä näiden vuosien jälkeen sinun naurusi yllättää minut. Miten sinun kaltaisesi mies voi nauraa? Tappanut koko sukunsa. Mies, jonka vuoksi hylkäsin kyläni ja ninjaurani. Mies, jolle olen lahjoittanut pojan. Mies, jonka pikuveljeen olin rakastunut vuosia.
”Yhä edelleen sinä aliarvioit minua... Itachi”, kuiskaan ja isken jalkani kunnolla lattiaan. Ponnistan pohkeitani ja isken polvet vatsaasi. Älähdät ja tartut vaistomaisesti toisella kädellä vatsastasi kiinni. Muuta en tarvi. Käännän kämmeneni lattiaa kohti ja yhteistyöllä jalkojen kanssa teen voltin taaksepäin. Väistät tieltäni.
”Vaikuttavaa”, hymähdät.
”Ei vähempää voisi olettaa”, kuiskaan ja vien käden lanteilleni. Olet kyykyssä edessäni ja pyyhkeesi on välähtänyt alas. Hymyilet vinosti, kun nouset ylös kannatellen pyyhettäsi. Kumarrut ja otat kunain käteesi. Yhtäkkiä heität sen minua kohti. Astun muutaman askeleen sivuun ja kunai lentää ohitseni.
”Aliarvioit yhä minut. Tyypillistä Uchicaa...”, sanon kuivasti.
”Älä sano sitä nimeä!” ärähdät ja lähdet pois huoneesta kohti suihkua. Huokaisen ja pudistan päätäni. Olen nainut miehen, joka kieltää sukunsa. Riisun vaaleanpunaisen paitani ja mustat housuni ja nappaan pyyhkeen tuolin selkämykseltä. Riennän suihkuun ja mietin kummallista suhdettamme.

**

”Sinä mitä!”
Suljen silmäni ja henkäisen.
”Kuulit kyllä. Minä lähden tästä kylästä”.
”Miksi?” Sasuken tumma ääni kysyy.
”Minulla on syyni”, hymähdän ja lasken ohimennen käteni alavatsalle.
”Mahtaako syynä olla kantamasi lapsi?” Kakashin tiukka ääni kuuluu ikkunalaudalta. Hymähdän ja nostan teemukin huulilleni. Sasuke ja Naruto istuvat vastapäätä minua. Kummankin katseista luen hämmennystä ja – vihaa. Hätkähdän ja lasken mukin pöydälle. Teetä läikähtää käsilleni. Pyyhin nopeasti kuuman nesteen paitaani.
”Lapsen isä on..?” Sasuke kysyy. Naruto nielaisee. Hetken aikaa tunnen sääliä häntä kohtaan.
”Et tunne häntä”, vastaan ja yritän pitää ääneni mahdollisemman tasaisena ja vakaana. Jos tietäisit... huomaan ajattelevani.
”En usko sinua”, Naruto mutisee. Katson häntä kysyvänä.
”Jos kyseessä olisi joku tuntematon olisit esitellyt hänet meille. Rakastat tätä kylää. Kukaan ei saisi sinua pois täältä. Miksi sinä lähdet!” Naruto sanoo ja hänen äänensä kovenee loppua kohti.
”Hän on oikeassa. Kuka isä on?” Sasuke sanoo ja tuijottaa minua tiukasti. Lasken katseeni ja tunnen kyyneleet silmissäni.
”Minä en voi...” kuiskaan ja nousen ylös. Avaan oven ja lähden pois. Kukaan miehistä ei estä minua. He eivät voi uskoa todeksi sanojani.
Jos he vain tietäisivät...

**

”Mitä mietit?” Itachi kysyy ja suutelee poskeani.
”Menneitä”, kuiskaan.
”Niitä on turha miettiä”, hän mutisee ja vetää minut mukanaan alas. Suutelen häntä. Hänen kätensä ovat ympärilläni. Rakkaus. Mitä se merkitsee? Sitäkö, että pettää lähimmäisensä. Oman uskollisuutensa. Rakkaus. Mitä se on tämän rinnalla? Itachin huulet ovat kaulallani, rinnoillani, vatsallani... Huohotan hänen allaan. Mitä uskollisuus on tämän rinnalla.
  Itachi repii paidan päältäni. Suutelee rintojani yhä uudestaan. Lantiot painautuvat toisiaan vasten.
”Sakura...” hän huohottaa korvaani.

Vikisen hänen käsieen kulkeutuessa kohti naiseuttani.

Kunhan tämä hetki jää, niin millään ei ole väliä.

Iho vasten ihoa. Himoa.

”Rakastan sinua...”

Huulet huulillani. Rakkautta.

Entä jos minun pitää pettää rakkaimpani?

**

”Äiti?”
Lasken kunain käsistäni. Katseeni harhailee seiniä pitkin. Kyyneleet valuvat kasvoilleni. Pyyhin veren käsistäni paitaani. Otan askeleen poikaani kohti.
”Shinta...”
”Äiti!” poikani huutaa. Hymyilen hänelle hellästi ja silitän hänen mustia hiuksiaan. Yhtä karheita kuin hänen isällään.
”Sinusta vuotaa verta. Missä isä on?” hän kysyy sylistäni. Hyssytän ja heijaan häntä edestakaisin.
”Äiti sinä pelotat minua. Missä isä on?”.
”Isä on.... poissa”, kuiskaan ja puristan poikaa tiukemmin syliini. Heijaan häntä ja itseäni edes takaisin.
”Kaikki järjestyy”, mutisen. Tunnen poikani kyyneleet ihollani. Poissa.. isä on poissa... aviomieheni on poissa...
”Sakura”, tumma ääni sanoo takanani. En reagoi siihen.
”Meidän pitää mennä”, kylmä ääni vieressäni sanoo. Poikani nostaa katseensa.
”Isä?” hän kysyy.
”Ei kulta. Hän on isän veli”, vastaan ja nousen ylös. Shinta on yhä sylissäni. Minä en luovu hänestä.
”Tämäkö se on?” Sasuke kysyy. Miten kylmä ja tunteeton ääni, mietin. Silti. Näen pienen hymyn hänen kasvoillaan.
”Hai, veljenpoikasi”.
”Sakura. Tule”, käsi tarttuu minuun ja vetää minut mukanaan. Naruton hellä ääni. Miten olenkaan kaivannut sitä...
Käännyn katsomaan taakseni. Itachin eloton ruumis makaa maassa. Seinät ovat tuhoutuneet veljesten tappelussa. Ja veri... ainoa asia, joka enää liittää meidät yhteen.
”Mennään”, kuiskaan.
Painan poikani pään vasten olkapäätäni ja juoksen pois talosta, joka on ollut kotini. Aikuisena Shinta todennäköisesti vihaa minua... Petturi, joka petti kylänsä ja aviomiehensä.

**

”Sakura”, Tsunaden ääni on kylmä. Tuijotan eteeni mitään näkemättömin silmin. Näen vain hänen hymynsä. Hänen katseensa. Hänen vihansa, kun hän tajuaa minun pettäneen hänet.
”Tehtävä suoritettu. Nyt. Pyydän anna rangaistukseni. Jos tapat minut pidä huolta pojastani”, vastaan Tsunaden äänettömään kysymykseen.
”En minä tapa sinua. Joudut vankeuteen. Saat luvan nähdä poikaasi joka päivä”, Tsunade huokaisee syvään.
”Hai”, kuiskaan. Sopiva rangaistus minun kaltaiselleni petturille. Lähdin ja tulin takaisin. Katumatta. Suoritin tehtävän, jonka otin vastaan ja nyt saan palkkani lähdöstä. Ilman tehtävää minut olisi tapettu. Rikollisen vaimo.

**

Päivä. Viikko. Kuukausi. Vuosi.
Poikani on kasvanut ja kehittynyt. Minä elän vankilassa. Muistossani. Mitä minä voin pojalleni antaa? Hulluuteen vajonnut äiti. Vanhat ystäväni eivät muista minua enää. Naruto käy katsomassa minua joskus. Sasuke on kuulemma adoptuinut Shintan. Hyvä. Minua ei enää siis tarvita. Shintakaan ei käy enää luonani.

Chakra sykkii käsissäni. Se lämmittää.

”Mitä sinä katsot?” kuiskaat ja huulesi ovat pehmeät. Rakastan sinua...

**

Sitä tässä mietin, että jos osa tästä ficistä on tykännyt miksi kyseinen arvosana? Jos joku asia mättää kuulisin mielelläni perusteet. Vai lieneekö kyseessä parin dissaus?