Your beautiful eyes


!HUOM!
Mun kirjotuksissa nää puhe ja ajatus merkit kääntyy nuri kuri. ;D Toisaalta kaikissa mun suunnillee 15 kirjotuksessa on näin, mutta huomautin vaan taas.


' = puhe
" = ajatus
---


Tumma käytävä kumahteli askelien suunnatessa loputtomassa labyrintissä. Vain muutama soihtu valaisi käytäväverkostoa. Kulkija suunnisti määrätietoisesti, ilmeisesti muistaen kaikki nuo loputtomat käännökset ja umpikujat. Hän pysähtyi yhden niiden satojen samanlaisten ovien kohdalle ja painoi kämmenensä kahvalle. Ovi narahti hiljaa ja paljasti hämärästi valaistun huoneen. Peilipöydän luona istui pitkähiuksinen hahmo harjaamassa hiuksiaan.
'Mitä asiaa?', Pehmeä miehen ääni kuului tuskin kuiskausta lujempaa.
'Ajattelin vain tulla pitämään seuraa...', Pitempi mies vastasi maireasti ja istuutui mustin peittein sijatulle vuoteelle, heilauttaen pitkät mustat hiuksensa pois naamaltaan. Hän näki, kuinka toinen katsahti häntä peilin kautta punaiset silmät leimahtaen.
'Sinulla on niin kauniit silmät...', Sängyllä istuva mies sihisi hiljaa ja lipaisi huuliaan pitkällä kielellään.
'Sasuke lähti takaisin Konohaan... Aiot valjastaa Sharinganin käyttöösi, Orochimaru?', Punasilmäinen mies lausahti turhan kysymyksen hiljaa. Hän tiesi jo vastauksen.
'En tarvitse ketään muuta kuin sinut, Itachi...', Orochimaru kuiskasi ja kumartui nuoremman miehen puoleen.
Kalpean miehen kosketus sai Uchihan värähtämään hillitysti. Itachi nykäisi tumman kimononsa kaulusta ylemmäs ja taivutti päätään hiuksiaan silittävän miehen suuntaan.
'Sinä vain hyväksikäytät minua...'
'Aivan.'
Punaiset silmät välähtivät vaarallisina, mutta taantuivat hetkessä. Itachi nousi ja asteli kalliin silkkisen kimonon kahistessa kylpyhuoneseen. Orochimaru jäi polvilleen maahan, käsi yhä ojennettuna. Hikikarpalo kareili hennossa valaistuksessa.
"Sharinganin kanssa ei pelleillä...", Mies huokaisi ja sulki hitaasti laajenneet silmänsä.
"Vaadittiin monen henki saada Itachi tänne. Ja sinettini ei pidättele häntä kovin pitkään..."


Kylpyhuoneesta kuului hiljainen veden lainehdinta. Orochimaru nousi hitaasti ja otti tukea peilipöydästä, ennen kuin asteli itsevarmasti kylpyhuoneeseen. Vesihöyry peitti näkyvyyttä hieman, mutta valtavan kylpytilan keskeltä suuresta altaasta saattoi erottaa hahmon. Itachi lipui toiselle puolelle allasta ja asettui nauttimaan lämpimästä vedestä.
Orochimaru virnisti leveästi ja riisuutui maltillisesti. Hänkin astui altaaseen ja lähestyi silmät kiinni syvennyksessä istuvaa Itachia. Vanhempi mies kurotti pienestä kivisestä telineestä läpinäkyvän pullon, jolloin Itachi avasi silmänsä puolilleen.
'Hoitavia yrttejä?', Orochimaru kuiskasi ja kaatoi pullosta miellyttävältä tuoksuvaa voidetta kämmenelleen. Itachi sulki silmänsä uudellen ja käänsi selkänsä toiselle, sipaisten hiukset pois edestä. Vanhempi mies levitti voidetta varovaisesti pyörivin liikkein selkärankaa mukaillen. Samalla hän tarkisti silmäyksellä Uchihan olkapäässä olevan monimutkaisen sinetin. Orochimaru uskaltautui melko alas asti, kunnes tunsi Itachin vilkaisevan häntä varoittavasti.
'Ihosi on silkkinen.', Kalpea mies sihisi toisen korvaan ja nuolaisi kaulaa kokeilevasti. Punaiset silmät rävähtivät auki, mutta mies pysyi vaiti. Orochimaru virnisti leveästi ja hieman hermostuneesti. Hänen kätensä liukui hitaasti pitkin nuoremman miehen kylkeä, saaden tämän värähtämään pienesti.
'Piditkö siitä?', Orochimaru kuiskasi sadistisesti ja painoi huulensa vasten toisen kaulaa, suudellen sitä pehmeästi ja näykkäisi terävästi. Itachi ei päästänyt ääntäkään, mutta hänen hartiansa nytkähtivät. Itachi tiesi, ettei pystyisi käyttämään mitään tekniikkaa tehokkaasti. Sinetti sai hänen olonsa heikoksi. Uchiha vihasi heikkouttaan... Vanhempi mies hyväili nuoremman vatsaa ja rintakehää, painautuen hellästi tämän selkään. Itachi laski päänsä vasten kookkaamman miehen hartiaa ja sulki silmänsä. Orochimarun silmät laajenivat hieman ihmetyksestä, mutta tämä myös rohkaistui jatkamaan kiusoitteluaan.


Utuisen veden pinta kareili Orochimarun äkkiä kääntäessä Itachi kasvokkain kanssaan. Uchiha katsahti paheksuvasti, mutta pysyi hiljaa toisen painaessa huulensa himokkasti vasten hänen omiaan. Orochimaru onnistui raottamaan Itachin huulia ja pääsi tutkimaan tämän suuta kielellään. Itachi sulki silmänsä ja kurtisti kulmiaan. Häntä etoi oma avuttomuutensa. Uchiha tunsi käsien vaeltavan kehollaan, saaden hänet ynähtämään raivokkaaseen suudelmaan. Orochimaru rikkoi huulien välisen yhteyden ja painautui Itachin ylle, taivuttaen tämän selän vasten altaan reunaa.
'Sinuna en leikkisi kanssani...', Uchiha kuiskasi hyytävästi ja mulkaisi punaisilla silmillään yllään olevaa miestä.
'Siksi menenkin suoraan asiaan.', Tämä vastasi sadistisesti hymyillen ja levitti nuoremman miehen reidet kumminkin puolin itseään. Itachi huudahti tuntiessaan kovan elimen työntyvän sisäänsä ilman varoitusta. Kipu sai Itachin tarraamaan kiinni Orochimarun käsivarresta ja kivisen ilmeen vaihtumaan tuskaiseen. Orochimaru hymähti tyytyväisenä ja liukui miltein ulos, vain työntyäkseen sisään voimalla. Itachin keho värähti voimakkaasti jokaisella rajulla työnnöllä, jotka saivat hänet hengitämään nopeammin ja voihkimaan hiljaa.
'Älä pidättele, tahdon kuulla sinun huutavan.', Kookkaampi mies kähähti ja näykki toisen kaulaa. Itachi sähähti kivusta terävien kulmahampaiden upotessa kaulan lihaan. Orochimaru nuoli kahdesta haavasta valuvaa verta, joka sai Itachin kääntämään kasvonsa pois.
'Pidät minua vastenmielisenä.', Vanhempi mies totesi ja otti tukevamman otteen nuoremman lantiosta. Itachi inahti nautinnosta vasten tahtoaan. Sharinganit välähtivät varoittavasti kieltäen nöyryyttämisen, jota Orochimaru juuri tahtoi. Sharinganin käyttöön tarvittiin kaikki hänen jäljellä olevat voimansa, mutta sekään ei enää auttanut. Tällä kertaa Orochimaru ei kuitenkaan välittänyt varoituksesta. Hän pysähtyi ja otti Itachin käteensä. Vesi räiskähti Itachin tarratessa kiinni altaan reunasta. Uchiha huohotti raskaasti ja voihki kokeneen käden hyväillessä häntä. Kookkaampi mies huomasi Uchihan kovenevan ennestään ja jätti tämän rauhaan. Itachi tunsi venytyksen aiheuttaman kivun.
'Orochimaru!', Itachi parkaisi epätoivoisena ja häpesi tilannetta.
'Mitä?', Orochimaru kiusasi leveä virne naamallaan ja nuolaisi huuliaan.
'Lopeta!', Itachi huudahti puna kasvoillaan ja vältti katsekontaktia. Orochimaru nauroi hiljaa ja veätytyi toisesta. Itachi katsahti häntä epäuskoisena, mutta parkaisi lujaa miehen taas työntyessä häneen voimalla. Itachi vihasi itseään. Sinetti korvensi kipeästi Uchihan etsiessä chakransa rippeitä. Turhaan. Orochimaru tiesi Itachin lauenneen tämän vinkaistessa nautinnollisesti ja tunsi itsekin olevansa rajalla. Itachin kiristyneet lihakset saivat hänet laukeamaan tämän sisään voihkaisten. Orochimaru työntyi vielä pari kertaa syvemmälle kuin aikaisemmin ja vetäytyi sitten huohottavasta miehestä. Nuoremman silmät olivat taantuneet mustiksi ja tämä piti niitä raollaan väsyneenä. Orochimaru nousi altaasta mitään sanomatta ja pukeutui. Itachi kuuli tämän astelevan käytävälle ja askelten kaikkoavan pian.
"Saat katua...", Itachi henkäisi mielessään ja kietoi kätensä ympärilleen. Aikaisemmin lämmin vesi tuntui nyt kylmältä.


Itachi vietti aikansa hänelle varatussa huoneistossa. Hän oli yrittänyt avata ovea, mutta sinetti leimahti kipeästi ja paljasti seinille maalatut merkit. Ainoa toivo oli keskittyä rikkomaan olkaan tehtyä sinettiä. Orochimaru ei ollut käynyt hänen luonaan tapahtuneen jälkeen. Ilmeisesti aamuisin ja iltaisin Kabuto tuli hänen luokseen tuomaan tarjottimen täydeltä ruokaa. Ajan kulua oli hankala arvioida ilman kelloa tai aurinkoa. Joskus silmälasipäinen mies puhui hänelle ulkona tapahtuneista asioista ja tarkasti sinetin. Itachi tunsi itsensä jatkuasti väsyneeksi ja jopa kuumeiseksi. Kabuto sanoi sen johtuvan sinetistä, mutta Itachi kaipasi raitista ilmaa. Vangittuna oleminen horjutti chakran luomiseen tarvittavaa henkistä voimaa, jonka vuoksi sinetin murtaminen vei paljon aikaa.


'Teinä en yrittäisi rikkoa sinettiä, Itachi-sama. Mikäli Orochimaru-sama huomaa sen, te olette pulassa.', Kabuto mutisi tarkastaessaan vaalennutta sinettiä. Itachi oli kuulevinaan äänestä huolestuneisuutta.
'En aio antaa kenenkään päättää elämästäni.', Itachi tokaisi kylmästi ja nykäisi tummanpunaisen kimononsa kauluksen ylös.
'Näytätte kovin kalpealta, Itachi-sama. Mikä on vointinne?', Kabuto tiedusteli ja painoi nuoremman miehen hellästi makuulleen sängylle, peittäen hänet silkkisellä peitolla. Itachi ei vastanut, sillä hän oli jo nukahtanut. Kabuto käänsi katseensa pois. Hänestä Itachin pitäminen surkeassa tilassa oli väärin, muttei hän voinut sanoa mitään Orochimarulle. Kabuto ei itsekään ymmärtänyt, miksi tämä kaikki edes vaivasi häntä.


Kabuto juoksi jykevien puiden välissä kohti Orochimarun piilopaikkaa. Hän oli ollut tarkkailemassa ympäristöä, kuten aina aamuisin. Pimeisiin käytäviin päästyään hänen täytyi odottaa hetki, että silmät tottuisivat pimeään kirkaan auringon jälkeen. Hopeahiuksinen mies nosti silmälasejaan keskisormellaan suunnistaessaan käytäväverkostossa. Hän asteli valtavaan keittiöön ja pysähtyi miettimään hetkeksi.
"Sasuke-kun vihasi makeita ruokia, mutten ole vieläkään ihan varma Itachi-saman mielipiteestä. Kai voisin kokeilla jotain leivosta.", Mies pohti itsekseen pieni hymynkare huulillaan. Kabuto piti ruuan laitosta, sillä silloin pystyi unohtamaan kaiken ja keskittymään johonkin muuhun.


Käytävälle kuului äkäisiä huutoja ja parkaisuja. Kabuto oli vienyt tarjottimen Orochimarun tyhjään huoneeseen ja ollut tuomassa ruokaa Itachille. Hän laski tarjottimen käytävän lattialle ja kiirehti Itachin huoneeseen. Orochimaru roikotti Itachia tämän kimonon kauluksesta ja kirosi tälle. Itachi kähisi ja yritti vapauttaa itseään kampeamalla kookkaamman miehen sormia irti, muttei saanut niitä hievahtamaankaan.
'Kuinka kehtaat rikkoa sinettiä!? Tiedät hyvin, että kykenen vahvistamaan sitä joka kerta! Yrität turhaan!', Orochimaru karjui nuoremmalle miehelle ja paiskaisi tämän kivuliaasti seinään. Hän kirosi vielä kerran äänekkäästi ja sysäsi Kabuton rajusti sivuun viilettäessään käytävään.


Itachi makasi liikkumattomana myttynä seinän vieressä. Kabuto vilkaisi nopeasti käytävään ja painoi oven kiinni, sännäten sitten polvileen nuoremman miehen vierelle.
'Itachi-sama? Oletteko kunnossa, Itachi-sama?', Mies tiedusteli hätää äänessään ja ravisteli toista hellästi. Itachi ei vastannut, joten Kabuto käänsi hänet varovasti selälleen. Hiusten alta valui tasainen vana verta. Mies oli tajuton. Kabuto muodosti rauhallisesti muutaman sinetin ja alkoi parantaa haavaa vihreällä chakrallaan, samalla puhellen toiselle rauhallisella äänellä. Hetken päästä Itachi kurtisti kulmiaan ja ynähti pienesti. Kabuto huokaisi helpottuneena, nostaen toisen hellästi nojaamaan vasten itseään.
'Särkeekö minnekkään, Itachi-sama?'
'Painu helvettiin...', Uchiha vastasi sopertaen ja yritti nousta, lysähtäen kuitenkin takaisin Kabutoa vasten. Kabuto nosti velton miehen syliinsä, asettaen hänet lempeästi sängylle.
'Sanoinhan, että Orochimaru-sama hermostuisi sinetin rikkomisesta...', Vanhempi mies lausahti hiljaa ja istuutui sängylle Itachin viereen.
'Mutta hän ei pysty vahvistamaan sitä. Siksi hän hermostui niin paljon.', Kabuto kuiskasi hiljaa Itachin korvaan ja suukotti tätä huulille, ennen kuin lähti. Itachi jäi sängylle tuijottamaan kattoa suurin silmin.


Saatuaan tietää, ettei Orochimaru pystyisi vahvistamaan sinettiä Itachi oli saanut toivoa vapautumisestaan. Uchiha mietti usein, miksi Kabuto oli kertonut tämän kaiken ja jopa parantanut hänet. Kabuto tuntui hänestä lähes liittolaiselta, muttei hän luottanut tähän sokeasti. Mikään ei ollut varmaa. Ehkä Orochimaru oli jostain syystä käskenyt Kabutoa lyöttäytymään hänen seuraansa ja pitämään häntä silmällä...
Kabuto tosin toi hänelle vahvistavia lääkejuomia ja joskus makeita leivoksiakin. Silloin kun hän oli väsynyt sinetin murtamisesta tämä oli jopa syöttänyt häntä. Itachi ei omaksi ihmetyksekseen ollut pistänyt sitä pahakseen, vaan jopa hymyillyt väsyneesti toisen huolenpidolle.


'Huomenta, Itachi-sama.', Silmälasipäinen mies toivotti hymyillen ja laski tarjottimen tammiselle ruokapöydälle. Uchiha nousi sängyltä ja asteli pöydän ääreen, istuutuen tammiselle tuolille. Kabuto ei voinut olla huomaamatta pientä hymyä nuoremman miehen huulilla tämän äkätessä kermaisen leivoksen.
"Pitää makeasta.", Kabuto virnisti mielessään ja istuutui toista vastapäätä.
'Kello on suunnilleen yksitoista aamulla. Ulkona sataa.', Kabuto lausahti tietäen, että Uchiha tahtoi pysyä ajan tasalla.
'Sinetti on miltein hajalla.', Itachi tokaisi äkkiä.
Kabuto nyökkäsi ilmeettömänä.
'Olet tiennyt sen pitkään... Miksi et ole kertonut Orochimarulle?', Itachi tivasi katsoen toista suoraan silmiin.
'Rakastan teitä.', Kabuto totesi ilmekkään värähtämättä. Uchiha mykistyi ja siirsi katseensa pöydän pintaan.
'Orochimaru raivostuu sinulle, jos saa tietää.', Itachi mutisi hento puna kasvoillaan ja vilkaisi toista nopeasti. Kabuto nousi äkisti ja sulki hämmentyneen miehen syleilyynsä. Uchiha tunsi surua katsoessaan Kabutoa polvillaan hänen edessään. Hänen silmäsä kostuivat, käsi silitti vaaleita hiuksia. Kabuto painoi päänsä Itachin pehmeään syliin.
'Annan teille omaa chakraani. Orochimaru-sama on muualla. Pääsette kauas ennen kuin hän huomaa.', Kabuto kuiskasi pehmeästi ja nousi, vetäen Itachin ylös.
'Tule mukaani.', Uchiha aloitti, mutta hiljeni toisen painaessa huulensa hänen omilleen. Rakastava suudelma päättyi vasten kummankin tahtoa. Kabuto liu'utti sormensa Itachin sormien lomaan, ristien heidän kätensä. Chakra virtasi voimakkain pyörteilevin sykäyksin nuoremman miehen kehoon, vahvistaen tätä hetki hetkeltä. Itachi sulki silmänsä keskittyneenä. Sharinganin välähdys ja tuskainen karjahdus. Sinetti oli murtunut. Kabuto tarttui Itachin käteen. He juoksivat rinnakkain käytävissä hopeahiuksisen miehen johdattaessa erehtymättä. Auringon valo sokaisi kummankin hetkeksi.
'Menkää.', Kabuto lausahti ja painoi viimeisen suudelman Itachin huulille.
'Tule mukaani...', Itachi kuiskasi, mutta tiesi anelevansa turhaan.


Heidän ei ollut määrä pysyä yhdessä.