’I hate feeling like this
I'm so tired of trying to fight this’

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

”Sakura! Oletko kunnossa?!” Hän huusi jo kaukaa.
Makasin verisenä keskellä metsää. Jonkinlaisen tappelun jäljiltä. Jonka olin hävinnyt. Avasin silmiäni ja hymyilin nähdessäni miehen, joka juoksi luokseni.
”Mitä se oikein on mennyt tekemään.. Luoja. Anna minun viedä sut kotiin”
Sensei nosti minut käsivarsilleen.
”K-kuka tehnyt.. mitä?”
”Sillä ei ole nyt merkitystä kunhan olet kunnossa.”

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

”Aww…”
”Haruno Sakura. Unelmointi vähemmälle” Kakashi sanoi kylmällä äänensävyllä ja tyttö havahtui taas haavemaailmastaan.

’I'm asleep and all I dream of
Is waking to you’

Mies jatkoi selitystään jostain matemaattisista kaavoista, mitä tuo tyttö tuskin ymmärsi. Miten ne liittyivät mitenkään minkään sortin ninjailuun? Oli miten oli, hän jäi tuijottamaan tuota hopeahiuksista jouninia.

Hän on mies joka saa kenet tahtoo. Mies jolla on naisia muille jakaa. Mies joka lukee niitä sen pervokirjoja, hihittelee ja punastelee niitä lukiessaan. Icha Icha Paradise, mikä lie.

Blondi poika Sakuran viereisessä pulpetissa tökki teräväkärkisellä kynällä tyttöä kylkeen.
”Oikeesti nyt Naruto! Lopeta tuo”
Poika virnisteli leveästi kun sai tytön suuttumaan.
”Sakura taitaa olla vähän pihkassa”
Tyttö mutisi omiaan. Hän huomasi miten sensei lopetti hetkeksi selityksensä.

Joukko samanikäisiä nauroivat ja Sakura tunsi olonsa toivottomaksi.

Jolloin Kakashi närkästyi.
”Naruto, älä ärsytä Sakuraa koko ajan.” Tuon sanottuaan hän katsoi pinkkihiuksista, joka näytti punastuvan pahan kerran.

”Hahaa, nyt se tietää että olet ihastunut siihen” Blondi räkätti.

Kakashi suuttui. Hän nousi ylös tuoliltaan ja alkoi huutaa pojalle. Hän osoitti Narutolle luokan ovea ja käski tätä poistumaan luokasta.
”Mitä minä nyt oikein tein!” Naruto huusi ja nousi seisomaan. Kakashi ei vastannut mitään vaan tuijotti Narutoa kylmästi. Poika käveli luokan ovelle ja mutisi Kakashille vielä.
”..ime paappas käpyä ja murise”

’Tell me that you will listen
Your touch is what I'm missing’

Tunti loppui. Sakura työsi tyhjän matikankirjansa laukkuunsa hitaasti.
”Rei, odota!” Sakura sanoi kun näki kavereidensa jo menevän luokasta. Hän jätti reppunsa pöydälle ja juoksi ovelle. Kakashi ilmestyi nopeasti oven eteen. ”Eivät ne odota.”
”S-sensei. Päästäistikö minut ulos?” tyttö inahti varovasti.
Kakashi naurahti. ”Istu alas.”
Sakura nielaisi ja palasi pöydälle istumaan.
”Kerrohan, Sakura.. Opitko tällä tunnilla mitään?”
”Oliko sinulla oikeasti jotain asiaa.” Sakura sanoi kylmästi ja käänsi päänsä.

’And the more I hide I realize I'm slowly losing you’

Kakashi katsoi huolestuneena tyttöä.
”Tietääkö Naruto?”
”No ei tiedä. En ole sanonut kenellekkään siitä mitä tapahtui…”

...Koulun juhlasalissa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kävelin koulun ohi ja huomasin juhlasalissa palavan valon. Tämä herätti mielenkiinnon, totta kai, kellohan oli melkein ykstoista yöllä. Kuka vielä olis koulussa tähän aikaan? Päätin kävellä hitaasti koulun pihalle. Ehkä ei olisi mikään suuri rikos kurkistaa, onko sielä jotain?
   Salin ovi oli raollaan auki, mistä kajahti valoa. Vetäisin ovea hieman auki, katsoin sisälle.. ei ketään. Nojaa, joku oli vain jättänyt valot päälle. Niinpä kävelin valonkatkaisijan luo sammuttaakseni valon, mutta kuulin saman tien oven paiskahtavan kiinni. Käännyin katsomaan.. Näin ainoastaan varjon. Jännitys mahani pohjassa kasvoi.
Jos se olisikin ollut rehtori ja olisi luullut, että olen murtautunu kouluun keskellä yötä?
Varjo käveli lähemmäs, kunnes vihdoin tunnistin hahmon.
”Sensei? Luojan kiitos kun säikähdin--”
”Olen odottanut sinua.” Kakashi  sanoi ja lähestyi minua.

’Comatose…’

”Mitä?” sanoin hiljaa. Kallistin päätäni, tuijotin sensein kasvojen ilmettä. Se oli kylmän rauhallinen, viileä, hyvin sellainen sensein perusilme.
”Olet liian utelias, tiesin että tulisit tänne” Nielaisin ja katsoin senseitä. En oikein osannut sanoa mitään fiksua takaisin. Minä olen utelias, se on totta.

Sensei alkoi silittää kalpeita poskiani kuin olisi ollut valmis tappamaan.
”Vaikutat hermostuneelta, senpai” sanoin varoen ja otin pari askelta etäisyyttä.. Mies tarttui salamannopeasti kiinni käsivarrestani.
”Älähän nyt, Sakura” Sensei sanoi ja kietoi minut hellästi syleilyynsä, kosketellen.. hänen kylmät sormensa tunkeutuivat paitani alle.. ja kaulaani.

Jolloin huitaisin hänen kättään.

”Sakura etkö ymmärrä?”
”Ei, en todellakaan ymmärrä!”

’I'll never wake up without an overdose of you’

”Olet  aina itkenyt sitä, miltä tuntuu olla yksin. Kaikilla on joku. Sinulla ei ole Narutoa. Sinulla ei ole Sasukea. Mutta heillä on toisensa.”
Alkoi vähän jo ahdistaa.

”Ei tuo ole totta. Et edes tiedä miltä tuntuu olla yksin.”
”Kyllä minä tiedän. Minä voin auttaa sinua. Minä olen sun tukihenkilösi, Sakura-pieni..” Kakashi sanoi kylmällä äänensävyllä, tönäisten mut viileää seinää vasten.
”Nahh.. Kakashi. Mistä sinä--”
”Minä tiedän että pidät minusta. Enkä minä saa enää unta ilman sinua, Sakura”
”Lopeta, Kakashi! Sinä olet mun opettajani.”

Halusin vain nopeasti työntää sensein sivuun. Hän oli kuitenkin liian vahva.
”Tiedän ettet ole tarpeeksi vahva vastustamaan edes minua.”
”Päästä irti”
”Shh... Älä pelkää” Kakashi sanoi ja otti tumman maskinsa pois kasvoiltaan suudellakseen minua.

En voinut kuin vaieta.

’You take the pain I feel’

”S-sinulla on ihana hymy” tunsin helahtavani aivan punaiseksi. Aloin änkyttää. Hänen kasvonsa olivat uskomattomat. Sensei hymyili. Antoi pitkän, pitkän suudelman.

’Tämähän on  kiellettyä.’

’Ei.. ’

’Kakashi..’

’Odota vähän..’

’…….’

*TUM*.

"Sa-sakura!"


’waking up to you never felt so real’

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Kakashi hymähti.

“Noniin, nyt ei pitäisi olla mitään syytä, ettetkö päästäisi minua nyt menemään” Sakura sanoi ja huitaisi senseinsä käden pois oven edestä.
“Paitsi etten halua.” Kakashi sanoi vielä, lähes kuiskaten tämän perään. Silti tyttö kuuli sen.

’Enkö saa enää koskettaa sinua?’

Vielä samaisena iltana Sakura käveli samaa, tavallista reittiä yksin ulkona. Oli jo pimeää, mutta se ei ollut ennekään tyttöä häirinnyt.

Tuuli kuiski Sakuran hentoihin korviin.

Kaikki oli kuten ennenkin.

Sinä yönä koulun salikin oli pimeimmillään. Vain uloskäyntivalo vilkkui vihreänä.

Vedin syvään henkeä ja kuiskasin tuuleen.

“Sensei.”

Tällöin taakseni ilmestynyt hahmo kietoi kätensä hellästi ympärilleni ja kuiskasi korvaani.

“Olen tässä”