Aika kuluu hitaasti. Sasuke makaa sylissäni, hiljaa, silmät kiinni, hengittäen levollisesti. Huoneeni on pimeä ja koko talo niin hiljainen, että kuulen Sasuken sydämenlyönnit. En ole varma onko hän nukahtanut, toivon että hän on. Haluan vain istua valveilla ja katsella häntä, kuunnella hiljaisuutta ympärillämme. Ulkoa paistaa kuunvalo yllemme, ikkunani vieressä sijaitsevaan koivuun lehahtaa jokin lintu. Se päästää korkean viserryksen, rahistaa oksia, katoaa.

wake me up, only nightmares take me in
through these walls the winter bites
a draft from all sides
why did you not include me on your list?
let me in through the ceiling
white lips kissed

Sasuke päästää pienen hymähdyksen ja kääntyy kyljelleen nostaen oikean kätensä jalkani yli. En enää edes tunne jalkojani, ne ovat täysin turrat. Silitän hiljaa Sasuken silkkisiä, mustia hiuksia ja luunvalkeaa ihoa. Hänen huulensa ovat hieman raollaan, vetävät hiljaa rahisten henkeä. Sasuke on kai kipeä, ajattelen ja nostan oranssia peittoa paremmin suojaamaan Sasuken paljaita olkapäitä. Minulla ei ole lainkaan käsitystä ajasta (eihän kenelläkään ole, aika on suhteellinen käsite), enkä kyllä välitäkään. Minua väsyttää, on raskasta yrittää kohdistaa katsettaan mihinkään, pimeys painaa silmäluomia. Yksi ainut kyynel vierähtää poskelleni, nuolaisen sen nopeasti maistaen suolaisen maun. Minä en aio itkeä.

our love is a fickle love
keeps itself locked in a suitcase
to be ready to go
always

En ole pystynyt nukkumaan kunnolla aikoihin. En uskalla sulkea silmiäni, pelkään painajaisten ottavan minusta taas vallan. En halua herätä uudestaan yöllä kuristaen itseäni. En ole edes varma, miksi näen sellaisia unia, en ole nähnyt minkäänlaisia unia sitten lapsuuden. Yöt ovat pitkiä, mutta pikkuhiljaa olen turtunut. Elän päivät kofeiinilla ja öisin vain istun paikallani, yritän ajatella jotain muuta. Olen turtunut, olen liian väsynyt tunteakseni mitään. Kaikki on kadonnut. En osaa enää edes itkeä, mikä on kyllä hyvä.

i won't cry when the silver lining shows
but you're right
you understand
you ride with both hands
worrying is the breathing that you need
so there won't be far to fall
you mustn't climb tall

Sasuke kohottaa päätään, räpyttelee hetken silmiään tottuakseen pimeyteen. Hän siirtyy viereeni makaamaan, jää katsomaan minua.
»Etkö ole nukkunut?»
»Enpä juuri. Ei nukuta.»
»Yrittäisit nyt. Mitä kello on?»
»En minä tiedä.»
Hän hieroo silmiään, kaivautuu syvemmälle peittojen sisään ja aivastaa. Hivuttaudun häneen kiinni, hento keho tärisee hieman. Hänen ihonsa on tulikuuma. Kierrän käteni hänen ympärilleen, ja alan hiljaa hyräilemään säveltä. Pörrötän hänen hiuksiaan ja hän vaipuu uudestaan uneen.

things that are supposed to mean lots
leave you cold
and with a malady of the soul

Jatkan laulun hyräilyä vielä hetken, kehitän melodiaan tunteita, muutaman sanan. En tiedä mitä yritän sanoa, mutta laulu kuulostaa kauniilta. Yritän painaa sen mieleeni, mutta pimeys kietoutuu ympärillemme, en pysy hereillä, Sasuken hengitys tuudittaa minut uneen.

our love is a tricky love
bet you know this
bet you noticed
bet you know, which is why

Herään hätkähtäen kirkkaaseen valoon. Kaikki on kadonnut, ympärilläni on vain valkeutta. Hiljalleen alan erottamaan ääniä, pian totun valoon ja alan hahmottamaan ympäristöäni. Hengitän raskaasti, kokoan ajatuksiani, jännitän lihaksiani. En ollut nähnyt unia.
Käännän katseeni vieressäni tuhisevaan Sasukeen. Tämän kasvot ovat valkoiset, hän yskii välillä ja nostaa peittoa leukansa yli. Säälin tunne vyöryy ylitseni, silitän hänen kylkeään ja kiipeän hänen ylitseen. Vedän suuren, valkoisen T-paidan päälleni ja livahdan mahdollisimman hiljaa keittiöön, keitän teetä ja teen voileipiä. Tongin lääkekaappini läpi, löydän jotain pillereitä ja vien kaiken huoneeseeni. Sasuke istuu peitto ympärilleen kiedottuna, yskii kätensä suojassa ja katsoo minuun hymyillen.

i should know better than anyone ever could
soon as I let go
everything falls apart

Sasuke syö hyvin vähän, epäröi hetken lääkkeitä mutta ottaa ne lopulta. Hän käpertyy uudestaan sängyn pohjalle, istun hänen viereensä ja hetken päästä alan laulamaan viimeöistä sävellystäni. Hän katsoo minuun, hän näyttää siltä että aikoisi hymyillä, mutta se jotenkin unohtuu. Hän mutisee jotain hiljaa, silmät sulkeutuvat ja pian hän on unessa. Painan pienen suudelman hänen valkoisille huulilleen, jään hetkeksi paikalleni ja kapuan sitten hänen viereensä.

wake me up, only nightmares take me in
through these walls the winter bites
a draft from all sides
of course you can
there are diamonds in demand
it's a shame and as you know
the stain will not go

Uni tulee nopeasti, irrottaa minut maailmasta, kuljettaa minut rajojen ulkopuolelle. En pelkää pimeää, en valoa, kuulen vain Sasuken hengityksen. Painan puoliunessa hellän suudelman hänen suulleen, kiedon käteni hänen ympärilleen ja nukahdan.tekstiteksti