”Tylsää!”
”Hidan... Turpa kiinni...”
”Kerrotko jotain hauskaa, saatana!”
”Minäkö?”
”Sinä!”
”Pain meinaa tuskaa englannin kielessä…”
”No vittu… Aha?”
”…Mutta leipää ranskan kielessä.”
”Kakuzu! Et ole tosissasi!”
”Olen.”
”Gyahahahahaha…!!”
"..Ei siinä ollut mitään hauskaa..."


Itachi oli vihdoin päässyt ruusuntuoksuiseen vaahtokylpyyn, koska Kisame oli löytänyt kellarista ehjän akvaarion, joka toimisi hetkellisenä sijaiskotina hänen kaloilleen.
Näätä puhalteli vaahtoa ilmaan sormenpäästään. Vaahtoa meni silmään, mikä oli arvattavissa. Sitä seurasi tuskankiljaisu ja kiroilua.
”My eyee….!” Itachi huuhteli kasvojaan viileällä vedellä ymmärtämättä, että vettä valui kokoajan lisää kylpyammeeseen ja siitä ulos.

”Voi paska!”
Saatuaan silmänsä kuntoon, Itachi huomasi lattian melkein lainehtivan vedestä ja kumiankkakin oli uinut itsekseen huoneen toiseen päähän.
”Minä en tätä siivoa”, Itachi nousi ammeesta ja kääri punaisen pyyhkeen lantionsa ympäri. Hän otti askeleen kohti kumiankkaa, liukastui rähmälleen kaakelilattialle ja kaatoi ammeen siinä sivussa.

”Huonommin ei voisi enää mennä!” Itachi mumisi itsekseen ja ryömi ankkaa kohti. Hänen jalkansa kolahti valkoiseen hyllyyn voimakkaasti ja sen seurauksena näädän päähän putosi shampoo pullo. Sitä seurasi hoitoaine puteli ja sitten Tobin ostama parranajokone.
Itachi katsoi ylöspäin ja häntä kohti putosi yksi Hidanin lukuisista geelipurkeista. Sen kansi aukesi ilmassa ja geeli levisi Itachin kasvoille.


”Kuulitko jotain?” Tobi tuijotti Zetsua, joka lauloi rakkauslaulua kaktukselle. Mies oli polvistunut ja hänen kädessään oli avonainen sormus rasia.
”Kuulitko Zetsu jotakin ryskettä?” Tobi avasi mangomeloni tikkarin kääreistä ja alkoi nuolla sitä, mutta piti katseensa Zetsussa. ”Zetsuuu…”

”Oi rakkaani, kuljetaan käsikädessä aamuaurinkoon ja eletään onnellisena elämämme lop…”
”Zetsu!” Tobi kiljui.
”Turpa kiinni Tobi, etkö näe että kosin?”
Tobi mutristi huuliaan, paiskasi tikkarin lattiaan ja juoksi pöydän alle murjottamaan.  ”…Tosi tyhmä Zetsu. Zetsu on ihan voikukka, joka kasvaa kissanruuassa.”


”Kisame… Apua…” Itachi makasi kaatuneen hyllyn alla, hiukset ja kasvot mömmömäisen geelin peitossa.  ”…Mä en enää ikinä kylve… En enää ikinä!”
Itachi siirsi hiukset kasvoiltaan ja pyrsiteli pois hyllyn alta. Uchiha sai otteen kumiankasta ja nousi seisomaan.
Mies mulkoili kylpyhuonetta ja potkaisi lavuaarin putkia, josta kuului inhottava kalahdus. Itachi ei osannut päätellä oliko jotain mennyt rikki, ennen kuin putkista alkoi suihkuta vettä.
”…Kisame!”

Pain oli uppoutunut kirjoittamaan muistelmiaan kirjoituspöytänsä ääressä. Kellon lähestyessä kahdeksaa hän mietti minne pizzat olivat jääneet.
”Ei hitto! Salatut elämät!” Pain muisti yhtäkkiä ja nelisti pää kolmantena jalkana olohuoneeseen. Deidara istui TV:n ääressä. Blondi kohotti katseensa johtajaan.
”Tää on oikeasti hyvä jakso! Tässä Vale-Eero on menossa Lauran kanssa naimisiin!”
”Ahaa… Ahaa”, Pain istui Deidaran viereen ja nappasi kaukosäätimen. ”Nyt katsotaan urheilua”
”Ei!”
”Kyllä.”
”Teet aina tämän!” Deidara kirkui.
Pain pyöritteli silmiään ja vaihtoi urheilukanavalle, josta tuli esteratsastusta. ”Katso uusinnat.”
”…No… Kun et anna katsoa niitäkään”, Deidara jupisi ja lähti jotakin epämääräistä mumisten pois paikalta.

”Mitä nyt Deidara?” Sasori luki jotakin juorulehteä keittiössä ja blondi istui häntä vastapäätä.
”Un… Joskus minusta tuntuu, että minua pidetään kaapissa, kuin herkkusientä.”
”Sinähän olet tullut kaapista ulos…”
”Danna! En tarkoittanut nyt sitä! Un!”
”Ahaa… Mitä tarkoitit?”
Deidara ei vaivautunut vastaamaan, hän pyöritteli peukaloitaan alati kiihtyvään tahtiin. Samalla hän jupisi solvauksia Painille. Miksei kunnon saippuaoopperoita saanut katsella? Nehän käsittelevät usein ajankohtaisista aiheita, kuten narsismia tai alkoholismia.

”Himpura”, Deidara sanoi yksinkertaisesti ja huokaisi apeana. ”Haluan katsoa Salattuja elämiä.”
”Ahaa..” Sasori sanoi. ”Ja vielä pesäpallomailalla.”
”Dissaa sinäkin siinä vielä Laitelan poikaa!” Deidara sihahti ja paineli vessaan. Taiteilija laittoi oven lukkoon ja istui lattialle murjottamaan.

”Sillä on vain huonohetki…” Sasori mumisi itselleen ja käänsi katseensa lehteen. Hän oli täysin uppoutunut julkimoiden kiehtovaan seuraelämään.


Ulko-ovi kävi. Kakuzu astui sisään reppuselässään pikkutyttömäisesti kikattava Hidan, joka sai tuskin pideltyä pizzalaatikoita.
”Ja Itachin latinankielinen nimi on martes martes.”
”Kuzu! Lopeta! Vittu sä tapat mut!”
”Ei tuossakaan ollut mitään huvittavaa…”
”Olihan!” Hidan tipahti reppuselästä takamukselleen lattialle ja nauroi pizzalaatikot sylissään.

”Vaivauduitte tulemaan”, Pain huikkasi katse televisioruudussa vilistävissä moottoripyörissä.
”Tietenkin. Tuli vain vähän mutkia matkaan.” Kakuzu sanoi vaivaantuneena ja vei laatikot keittiöön. Hidan makasi lattialla ja huohotti naurun jäljiltä. Mies alkoi hakata kättään seinästä törröttävään naulaan. ”Aaah! Jashin!”
”Hidan. Nyt se pää kiinni…” Pain mumisi "Vai että mutkia matkaan..."