En juuri nyt jaksanut mitään. Oli vaikea kuvitella miten joku pystyisi lähtemään heti herättyään suihkuun ja lenkille. Jos jaksaisin edes nostaa toisen silmäluomeni.
”Shikamaru…” sanoi vaarallinen ääni ovensuusta. Selviytymisvaistoni heräsivät ja pomppasin sängystä.
”Anteeksi, äiti!” huusin perääni odottamatta vastausta. En halunnut ajatella mitä äiti olisi minulle tehnyt, jos olisin vielä jäänyt sänkyyn.

”Huomenta poika,” isä sanoi yllättävän iloisesti. Kävelin ohi sanomatta mitään. Isä oli tottunut siihen, että en puhunut aamuisin paljoa. Tai päivisin. Enkä kyllä illallakaan. Mutta kuten sanoin, isä ja kaikki muut olivat tottuneet siihen. No siis, puhuinhan minä Choujin kanssa… Ja muitten kavereiden, mutta kotiväki on asia erikseen, eikö?
”On kaunis päivä tänään,” Isä jatkoi. ”Poika… Olisiko mahdollista… Että äitisi ja minä voisimme viettää viikonlopun kahdestaan…?” Hän kysyi ja käänsi naamansa ikkunaan päin. Tiesin hänen punastelevan.
”Mikä vaiva… Missä te odotatte minun olevan sen ajan?” kysyin, vaikka aivan hyvin tiesin, että isä oli laatinut täydellisen suunnitelman ilman porsaanreikiä. Hän oli varmasti kehitellyt sitä jo viikkoja, ehkä kuukausia. Mutta hän vastaisi kepeästi, kuin keksisi vastauksen ilmasta.
”Irukan ja Naruton luona,” Isä sanoi täsmälleen niin kuin olin aavistanut. Olin kyllä odottanut Hyugaa tai Choujia, mutta Naruto oli ollut kärki kymmenessä.
”Olet arvattavasti soittanut heille, ja sopinut kaiken ilman minun suostumustani. Ja yhtä arvattavasti äiti on pakkaamassa tavaroitani ja heittämässä minua ulos…?” sanoin samalla, kun mutustin vanhaa paahtoleivän kantapalaa. Puna palasi isän poskille, ja hän pakottautui hymyilemään.
”Heh heh, mitäs sinä nyt tuolla poika…!” Hän sanoi, mutta äkisti hiljeni, kun me molemmat huomasimme äidin kantavan kassia alas portaita, johon olisi mahtunut parikymmentä pesäpallomailaa. Huokaisin, ja niin teki isänikin.
”Ette kai te odota, että minä raahaan tuon kouluun?” Kysyin epäuskoisena vanhemmilleni.
”Siellä on vaatteita ja maanantain ja tämän päivän koulukirjat. Ja matkahammasharja. Pidä hauskaa,” äiti sanoi kylmästi tuttuun tapaansa. Huokaisin uudestaan ja kävin vaihtamassa vaatteet. Kun olin matkallani alas, ovikello soi. Sen täytyi olla Chouji.

”Mikä toi iso laukku on?” Chouji  kysyi ensimmäiseksi, kun pääsin oven ulkopuolelle.
”Isä ja äiti haluaa viettää laatuaikaa… Passitti mut viikonlopuksi Narutolle,” vastasin vaisusti, merkiksi siitä, että en jaksaisi kyseistä puheen aihetta enää.
”Shikamaru! Chouji!” ärsyttävän pirteä ääni hihkaisi takaamme, juuri kun olimme lähteneet kävelemään mutaista pyörätietä.
  ”Naruto, siinä paha missä mainitaan,” Chouji vastasi meidän molempien puolesta.
”Aaaa! Mitä te ootte puhunu musta?” Naruto sanoi innostuneena ja juoksi meidät kiinni. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä matelimme aika hitaanlaisesti. Chouji katsahti minuun kysyvästi, josko minä selittäisin.
”No… Mä tuun teille viikonlopuksi,” minä sanoin ja taputin kevyesti ei niin kevyttä laukkuani.
”Ai joo, niin vissiin tuletkin… Iruka ei oo vissiin kotona kauheasti, mut… Eiköhän me jotain tekemistä keksitä!” Naruto sanoi pirteästi ja hymyili eteenpäin. Yritin parhaani mukaan katsoa häntä älä-unta-näe-katseellani, mutta epäonnistuin. Olin liian väsynyt väännelläkseni naamaani, eikä Naruto muutenkaan katsonut suuntaani.
Lopulta saavuimme koululle. Ennen sitä, Naruto oli kuitenkin ehtinyt selittää pitkät pätkät aamun lastenohjelmista, sekä monista muista aiheista, joista yksikään ei vaikuttanut turhan mielenkiintoiselta mielestäni.  Minä tallustin hiljaa katse kohdistettuna suoraan eteenpäin, kun taas Chouji kommentoi aina, kun suun vuoroa sai. Luokan ovella Naruto viimein lakkasi puhumasta, mutta minä en tapani mukaisesti kiinnittänyt siihen huomiota ja kävelin hänen ohitseen paikalleni.
”Mikä ihme toi laukku on?” Neji huokasi kun tömäytin kassin lujaa omani ja Nejin paikan väliin.
”Perhe… Juttuja… Punkkaan Narutolla viikonlopun,” Selitin kohtuullisen hiljaisella äänellä. En halunnut muitten tietävän, sillä tiesin tasan tarkkaan mitä murrosikäisten nuorten päässä liikkui. Kaksi poikaa viettää viikonlopun. Yhdessä. Saman katon alla. Siinä vaiheessa homoerotiikkaan viehättyneet tytöt alkavat kirkua ja heidän nenänsä alkavat vuotamaan verta. Vakavimmissa tapauksissa muutamat heistä joutuvat sairaalaan liiallisen kouristelun takia. Ja kaikki pojat ottavat välimatkaa. Kaikki olettavat, että siellä sattuu ja tapahtuu. Joten, mielestäni olisi vain ja ainoastaan typerää kailottaa sitä ääneen.
”Öö… Okei,” Neji sanoi ja kohautti olkiaan. Se oli hyvä puoli Nejissä, hän ei udellut liikoja. Tai häntä ei voinut vähempää kiinnostaa, mutta kummin päin vain, arvostin sitä piirrettä hänessä.
”Noniin, kaikki paikoilleen!” Opettaja huusi tarpoessaan ärtyneenä pöytänsä taakse. Kiba ja Naruto jotka juttelivat parin pulpetti rivin päässä, lähtivät kiireellä kävelemään kohti paikkojaan, jotka olivat minun ja Nejin takana.
”Joku on hilpeällä päällä,” Naruto kuiskasi kun kulki ohitseni.

Koulupäivä päättyi ehkä liiankin nopeaa. Ennen kuin huomasinkaan, olimme taas sillä mutaisella tiellä, joka johti niin meidän talollemme kuin Naruton. Naruto onnistui taas hölisemään kaikesta turhanpäiväisestä. Nyt minulla ei ollu Choujia apunani kommunikoimassa meidän molempien puolesta, joten minun oli lähes pakko hymähdellä muutaman lauseen väliin.
”Jaaha… Niinkö… Joo… Tosi kiva…” latelin liiemmin ajattelematta.
”Hei, tuossa se on. Meidän pikku hökkeli!” Naruto kiljahti tavallista riemullisemmin ja heräsin lyhyestä horroksestani.
  Niiden ’pikku hökkeli’… Naruton kanssa asui vain Iruka, joten he eivät tarvinneet paljoa tilaa. Heidän kodissaan oli kaksi makuuhuonetta, vessa, olohuone ja keittiö. Tämä kaikki oli ahdettu pieneen kerrostalo asuntoon. Pieni, mutta kodikas.

”Heei?” Naruto huusi ilmeisesti tyhjälle asunnolle, kun astuimme kynnyksen yli.
”Iruka on varmaan lähteny jo. Se tulee joskus yöllä takas. Ehkä. Se on Kakashin kanssa juhlimassa,” Naruto selitti kun oli odottanut tarpeeksi kauan vastausta hiljaiselta talolta. ”Onko sulla omat vuodevaatteet, vai etinkö mä jostain?” Naruto jatkoi.
”Öö… Oota, mä katon,” vastasin epävarmasti ja avasin suuren punaisen laukkuni. Päälle oli pakattu vino pino vaihtovaatteita, niiden alle koulukirjoja. Koulukirjojen alta paljastui makuupussi.
”Mulla on makuupussi. Mä pärjään-” Yritin sanoa välinpitämättömästi, kunnes Naruto keskeytti minut:
”Ei missään nimessä! On meillä kunnon retkisänky. Sen patja on ihan tosi mukava, joskus mä nukun mielummin sillä ku omalla sängyllä. Ja jos sul ei oo niitä vuodevaatteita, niin kyllä meillä pitäis niitä olla!”
Katsahdin Narutoon ensin epäuskoisena. Mutta kun Naruto vastasi katseeseeni niin vilpittömästi, en voinut muuta kuin naurahtaa ja kohauttaa olkapäitäni.
”Tehdään se sitten niin kuin ystävällinen isäntäni tahtoo.”
Naruto katosi pieneen komeroon kehottaen minun olevan kuin kotonaan. Olin käynyt muutaman kerran aikaisemminkin Narutolla, joten tiesin suunnilleen missä mikin huone oli. Kävelin epävarmasti varmasti valoisaa huonetta kohti, joka oli eteisestä lähtevän lyhyen käytävän päässä. Muistelin, että tuo huone olisi Naruton. Kun astuin sisään, en voinut enää erehtyä. Kaikki seinät olivat vuoratut sähkönsinisillä julisteilla, joissa jokaisessa poseerasi yksi tai useampi Sparta-nimisen yhtyeen jäsen. Meidän kaveri porukassa – minä, Chouji, Neji, Kiba ja Naruto – kaikki pitivät Spartasta. Sparta soitti kevyttä rockia ja sanoitukset osasivat olla samalla helppoja ymmärtää, mutta niissä oli usein syvä tarkoitus. He eivät laulaneet typeriä ja imeliä lässytys biisejä, mitä olisi voinut luulla lyriikoista, vaan osasivat pitää linjansa hienosti.
Istahdin Naruton sängylle, joka näytti siltä kuin olisi pedattu aika kiireessä. Naruto käveli huoneensa ovelle hieman punastellen.
”Vaikuttaa siltä… Että meillä  ei taida ollakaan ylimääräisiä vuodevaatteita. Tai tyynyä…” Punasteleva poika sopersi anteeksipyytävästi. Sillä hetkellä minut valtasi hieman omituinen olo. Kuin… En tiedä. Näin Naruton eri tavalla. Sadasosasekunnin ajan mietin erästä sanaa… Joka oli mielestäni hieman häpeällinen. Mietin, kuinka… suloiselta… Naruto näytti.
”Öh… Ei… Ei se mitään. Tuota…” sanoin ja tunsin poskillani lämmön. Olin hieman häkeltynyt omista ajatuksistani, mutta päätin vain sysätä ne sivuun.
”No… Mehän voitaisiin käydä kysyy naapurista lainaan?” Naruto ehdotti ja näytti 10 kertaa vähemmän vaivaantuneelta.
”Ai, onko tässä lähellä sitten jotain tuttuja?” kysyin yrittäen ryhdistäytyä.
”Joo, no me voidaan käydä kysyy ainaki Sakuralta. Tai Gaaralta,” Naruto sanoi ja kääntyi kohti eteistä. Vedimme kengät jalkaan ja suljimme oven perässämme.
”Käydään kysyy eka Sakuran porukoilta. Ne asuu tässä kerroksen alempana,” Naruto sanoi ohittaessaan hissin. Mieleni painui hieman alaspäin, pitäisi kiivetä portaita.
  Hetkessä olimme oven takana, jossa luki Haruno. Naruto soitti ovikelloa ja astui askeleen taaksepäin viereeni. Jouduimme odottamaan hetken, mutta juuri kun olimme kääntymässä pois, ovi aukesi vauhdilla. Oven takaa ilmestyi huohottava Sakura, jonka jalkojen ympärille oli kietoutunut kaksi identtistä pikkupoikaa.
”Moi,” Naruto sanoi naurahtaen. ”Keitä noi on?”
”No moi… Serkkuja. Äiti ja sen sisko päätti lähteä tuulettumaan, joten mun piti jäädä näitten riiviöitten kanssa. Ai, moi Shikamaru. En huomannu sua,” Sakura vastasi pyyhkien hikeä otsaltaan. ”Tuutteko sisään?” tyttö jatkoi. Naruto katsahti minuun ja kohautti olkapäitään. Minä nyökkäsin Sakuralle hieman välinpitämättömästi ja astelimme tytön perässä syvemmälle asuntoon. Asunto oli pohjapiirrokseltaan samanmuotoinen kuin Narutonkin, mutta näytti paljon avarammalta. Siellä oli käytetty valoja avuksi, eivätkä kaikki paikat olleet täynnä ylimääräistä tavaraa.
”Oliko teillä muuten jotain asiaa?” Sakura kysyi, kun oli johdattanut meidät keittiöön.
”No…” Naruto sopersi samalla… suloisella… äänellä ja kasvojen ilmeellä Sakuralle, kuin oli hetki sitten minulle. Sydämeni pomppasi parin lyönnin yli ja minun oli jälleen yritettävä vain ajatella jotain muuta.
”Kun… Shikamaru on miellä yötä viikonlopun… Ja meillä ei ollut ylimääräisiä vuodevaatteita,” Naruto jatkoi ja aiheutti minulle melkein sydänkohtauksen. Jotta peittäisin häkeltyneisyyteni, kaadoin itselleni mehua pöydällä olevasta kannusta.
”Eikä peittoa… Tai tyynyä…” Naruto henkäisi viimeisen kerran juuri, kun olin juomaisillani, ja jouduin sylkäisemään mehun takaisin lasiin äänekkäästi. Sakura ja Naruto molemmat kääntyivät kohti minua kysyvästi.
”Väärä kurkku,” kähisin.
”Aaivan…” Sakura totesi epäilevästi minulle ja käänsi päänsä Narutoon. ”Joo on meillä lainaksi. Jos sitä tarkotit. Oota hetki nii mä tuun kohta takas.” Sakura lähti keittiöstä viilettäen jättäen Naruton ja minut kahdestaan.
”Noniin. Ei tarvii käydä Gaaralla,” Naruto sanoi iloisesti. Pyyhin hihaani mehua kasvoiltani hieman vaivaantuneena. Naruto naurahti minulle ja otti hänkin mehua. Jouduimme taas odottamaan tovin kaksospoikien takia. Lopulta Sakura palasi kukkakuvioisten lakanoitten ja vaaleitten tyynyjen kanssa. Identtiset riiviöt olivat saaneet kunnian kantaa peiton.
”Tässäpä olisi,” Sakura ilmoitti ylpeänä siitä, että oli saanut pojat kuriin. Nousimme ja otimme kantamukset.
”Kiitti Sakura. Me palautetaan nää sit varmaan maanantaina,” Naruto sanoi kiitollisena kun kävelimme ovesta takaisin rappukäytävään.

Kävelimme takaisin Naruton ovelle ja Naruto alkoi kaivella avaimiaan.
”He… Heh… Shikamaru… Ei sulla sattuis olemaan avaimia?” Naruto kysyi epävarmasti, mutta silti hymyillen typerää hymyään. Huokaisin… Niinpä tietenkin.
”No eikö talonmiehellä oo yleisavain?” kysyin kaikkitietävään sävyyn.
”Ahaa! Joo onhan sillä. Tietenkin. Oota tässä nii mä tuun takas kohta,” Naruto sanoi ja laski lakanat ja tyynyt peiton päälle jota kannoin. Katselin Naruton perään, kunnes hän katosi taas portaisiin.
”Mikä vaiva…” huokaisin, laskin vuodetarvikkeet maahan ja istahdin niiden viereen selkä oveen nojaten. Minulla oli kumman tyhjä olo. Yksin. Toisaalta taas hieman helpottunut. Kuin olisin ollut jännittynyt pitkään ja jännitys olisi lauennut. Päädyin miettimään, miksi reagoin niin voimakkaasti Naruton… Öh… Punasteluun… Ja sellaiseen. Helppo ja yksinkertainen vastaus kävi mielessäni. Että ehkä… Ehkä minä pidin Narutosta. Mutta eihän se voinut olla mahdollista. Narutohan oli poika. Ja… No. En uskonut että olisin kiinnostunut pojista. Joten… päätin, ettei se ollut totta. Ei voinut olla. Miksi edes haaskasin tähän kallisarvoisia ajatuksiani… Voi hyvä jumala…
Naruto palasi surkean näköisenä. Mietin hetken kehtaanko edes kysyä.
”No?” kysyin lopulta kun Naruto rojahti peittokasan toiselle puolelle.
”Et ikinä arvaa. Talonmies on lomalla. Kanarialla,” Naruto sanoi toivottamana. Se samainen ’Naruto on niin suloinen’ –tunne palasi, ja uusi tunne ’Voisinpa halata häntä’ astui kehään. Mietin, että olinko tosissani retkahtamassa Narutoon? Sainko tehdä niin…? En kai minä sille enää mitään voinut. Ehkä olisi vain helpointa hyväksyä se? Ei… Ei ainakaan vielä. En ollut vielä varma.
Yskäisin ja yritin mumista jotain, ”No ei kai se mitään.”
”Iruka tulee vasta joskus yöllä. Mitä me tehdään siihen asti?” Naruto kysyi hakien lohtua siitä, mitä sanoisin.
”No onhan meillä pari tyynyä ja iso peitto, ainakaan me ei kuolla kylmyyteen. Tai kovaan lattiaan,” sanoin ja loihdin kasvoilleni hymyn tapaisen. Jollakin asteella olin hieman iloinen, että joutuisin viettämään ensimmäisen illan tässä. Naruton vieressä. Naruto naurahti hieman iloisemmin ja myönsi, etteivät asiat olleetkaan niin pahasti. Sitten poika selitti, että me emme voineet ainakaan molemmat lähteä tästä. Jos Iruka tulisi kotiin, hän varmaan sammuisi sinne, emmekä me pääsisi koko yönä sisään. Kello oli vähän päälle seitsemän, joten joutuisimme odottamaan vielä pitkään.

Rakensimme vuodevaateista pienen pesän oven eteen, jotta siinä olisi mukavampi istua. Ja koska syksy oli jo pitkällä, alkoivat yöt olla kylmiä, eikä rappukäytävät enää lämpimiä. Kaivoin taskustani pelikortit, joita pidin siellä aina. Naruto kummasteli sitä, muttei valittanut, että meille järjestyi jonkinlaista viihdykettä. Vaikka voitinkin Naruton melkein joka kerta (paitsi silloin kun annoin hänen voittaa), Naruto oli monesti hyvä haastaja. Lopulta emme jaksaneet enää pelata, joten juttelimme nojaten oveen. Juttelimme siitä mitä koulussa oli tapahtunut, sitten Spartan uusimmasta levystä. Kun selitin viidennen raidan lyriikoista, kuulin suloista tuhinaa Naruton suunnasta ja käännyin katsomaan. Naruton silmät olivat ummessa ja suu auki. Näky oli niin… hellyttävä. Hetken mielijohteesta nostin käteni hänen otsalleen ja suoristin kummallisesti pörrössä olevat etuhiukset. Annoin käden liukua pitkin kasvoja kaulalle, mutta kun sormenpääni osuivat paidan kaulukseen, pysähdyin ja huokaisin. Ei… Tämä ei ollut fiksua. Nostin käden takaisin omaan syliini haikeana.
Mietin vielä hetken itsekseni mitä olisin voinut tehdä jos olisin jatkanut, mutta päätin, että olin tehnyt fiksusti lopettamalla ajoissa. Otin peiton vähän kauempaa ja asettelin sen meidän molempien päälle. Se oli vähän liian pieni, mutta pidin huolen, että se peitti Naruton kunnolla. Juuri, kun olin painanut silmäni kiinni, tunsin painon laskeutuvan oikealle olkapäälleni. Käänsin pääni ja huomasin Naruton painaneen päänsä siihen. Yllättävä… ilo… valtasi minut, enkä voinut olla hymyilemättä. Päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja painoin oman pääni kevyesti Naruton pään päälle. Vielä ennen kuin nukahdin, nuuhkaisin pojan hyväntuoksuisia hiuksia ja mietin, miten tämän kaiken oli pakko olla vain hyvää unta.

”Mitä ne tuossa tekee?” epämääräinen miehen ääni kuiskasi.
”En tiedä… Nukkuu?” toinen vastasi.
”No ihanko tosi. Mutta… Miksei ne oo sisällä?” ensimmäinen äänistä kuiskasi hieman kovempaa.
”Ei voi tietää. Herätetään ne, ja passitetaan sänkyyn,” toinen ehdotti.
”Mutta on ne aika suloisia…” ensimmäinen sanoi ja naurahti. Sitten joku tönäisi minua kevyesti. En vielä ymmärtänyt mistä on kyse, joten en välittänyt ja jatkoin vain unta. Tönintä jatkui, kunnes lopulta avasin silmäni. Näin Kakashin ja Irukan kyykistyneenä tönimässä meitä.
”Tämä heräs,” Ensimmäinen ääni – Kakashi – sanoi. Sitten Naruto vieressäni alkoi liikehtiä, ja huomasin, että poika oli takertunut minuun lujasti.
”Joo, niin tääki,” Iruka sanoi ja Naruto päästi irti minusta. Minä en sanonut mitään, olin vielä unen pöpperössä ja hämmentynyt. Voisin nukahtaa vaikka seisaalleenkin. Ja minusta tuntuu, että tasan siltä näytinkin. Kun nousin pystyyn, Kakashi ilmoitti, että menen vain sisään takaisin nukkumaan. Minä sopersin jotain avaimesta, ja molempien miesten kasvoille valkeni ymmärrys.
”Ahaa, no jutellaan tästä lisää aamulla. Tässä avain, menkää vain sisään. Me tullaan kohta perässä, niin jättäkää ovi auki,” Iruka sanoi ja ojensi avainnippunsa Narutolle. Naruto avasi oven ja tallustin hänen perässään sisälle, muistaen jättää oven auki. Tallustin käytävän päähän Naruton huoneeseen ja ensimmäistä kertaa heräämisen jälkeen päähäni tulvahti ajatus.
”Missä mä…nukun?” Kysyin kähisten.  Naruto nosti päätään minun suuntaani kysyvästi. Hän taisi olla yhtä ulalla kuin minä.
”No… Tässä on sänky,” Naruto selosti ja teki ilmaan sängyn muotoisen kuvion käsillään. Jos ei tietäisi paremmin, olisi voinut luulla että Naruto olisi päissään. Hän huojui hieman ja puhe oli hidasta. Toisaalta, itse olin samanlaisessa kunnossa, ja ’Tässä on sänky’, kuulosti ihan hyvältä. Kohautin hartioitani ja lampsin naruton edeltä hänen sänkyynsä. Rojahdin naama edellä, ja kierähdin seinän viereen. Nyt naamani tuijotti kohti Narutoa, joka oli myös aikeissa ahtautua samaan sänkyyn. Kun hän rojahti sängylle, hänen oli pakko tulla aika lähelle minua, mutta en pannut pahakseni. Itse asiassa aloin hymyillä ja suljin silmäni. Tässä oli hyvä olla.
  Vielä ennen kuin nukahdin, kuulin hieman puhetta. En välittänyt, sillä en tajunnut, että he puhuivat minusta… meistä.

”Iruka… Tuuppa katsoo tänne…” Kakashi sanoi lämpimällä äänellä. Iruka käveli hänen viereensä eteisestä, mutta pysähtyi yhtäkkiä.
”Onko nuo kaks…?” Iruka yritti sanoa, muttei saanut lausettaan loppuun.
”Yhdessä? En tiedä. Mutta… Ei mua kyllä ainakaan haittaisi, jos Narutolla ois joku,” Kakashi sanoi ja käveli peittelemään meidät lainapeitolla.
”Jäätkö säkin yöksi vai…?” Iruka kysyi, mutta tämän jälkeen minä olin täysin taju kankaalla.

Lauantaiaamu valkeni minun painaessa pääni unissani Naruton rintakehää vasten.

_______________________________________________________________

Risut ja ruusut olisi mukavia :D
Ja jos löysitte ikävän määrän kirjoitusvirheitä, jotka olivat jääneet epähuomiossa siine, niin pahoittelen syvästi.