Tunnenko sinut? 7


(HUOM!!!) Mä sitten vaihdoin nämä " ja ' merkit oikein. Että viime osassa ne on vielä silleen mun omaperäisellä tavalla. x'D


" = puhe
' = ajatus
* = takauma


Pätkä edellisestä.
---
"En pystynyt suojelemaan häntä...", Haru vaikersi rutistaen silmiään kiinni kyynelten valuessa hänen poskilleen. Kiba hämmentyi tästä ja päästi epäröiden irti.
"Ketä et pystynyt suojelemaan..?", Brunetti kysyi hiljaa. Haru sävähti kuullessaan myötätunnon Kiban äänestä.
"Miksi sinä välittäisit!? Minä olen tehnyt parhaani jotta elämäsi olisi helvettiä! En kaipaa sääliäsi!", Haru huusi vavahtaen.
"Minäkään en kyennyt suojelemaan minulle tärkeää ihmistä.", Kiba kuiskasi luoden surullisen katseen Haruun.
"...Siskoni. Äiti ryyppäsi ja ampui kaikki.", Haru sihahti ja juoksi pois kujalta jättäen Kiban tappelun keskelle. Kiba huokaisi hiljaa ja korotti sitten äänensä kaikkien kuultavaksi.
"Tappelu seis! Haru perääntyi, häipykää te loputkin!" Jengiläiset vilkuilivat toisiaan epäillen. Mutta kun kukaan ei nähnyt Harua, porukka vetäytyi hiljakseen kujalta. Shikamaru asteli verkkaisesti Kiban vierelle katsomaan jengin perään.
"Mennäänkö nyt sairaalaan? Osalla meistäkin olisi sinne asiaa. Sitten kun olemme paikkauttaneet itsemme niin voisimme mennä hakemaan Naruton kotiin.", Shikamaru kysyi hieman varuillaan. Kiba tyytyi nyökkäämään.
'Naruto.. Sinun on parasta olla hengissä!'
---


Sairaala. Vastenmielinen paikka, jota ilman moni kuitenkin kuolisi. Käytävät hohtavat puhtautta, mutta vääjäämättä niissä leijuu kuoleman lemu, jota yritetään peittää steriileillä hajuilla. Sasuke istui aulan kovalla sinisellä sohvalla kasvot käsiin haudattuna. Neji makasi hänen vierellään yhä tajuttomana. Luultavasti ambulanssikuski oli tullut puhumaan Sasukelle ja auttanut nostamaan Nejin sohvalle. Brunetin kalpeilla kasvoilla oli näkynyt pahoinvoinnin merkkejä, joten joku hoitajista oli tuonut sangon sohvan vierelle. Korpin kurkkua kuristi ja pakokauhu ajoi hänet nousemaan sohvalta. Hän käveli hetken hermostuneesti ympäri aulaa ja istuutui sitten, kuitenkin nousten taas ylös.
'Naruto, et saa kuolla nyt. Et saa! Vastahan tapasimme taas..', korppi hoki mielessään ja yritti karistaa kyyneleitä silmistään.


Sasuke kääntyi säikkynä ympäri kuullessaan äännähdyksen autiossa aulassa. Se osoittautui kuitenkin Nejiksi, joka heräili sohvalla. Brunetti nousi liian nopeasti ylös ja iski kädet suulleen. Uchiha kiiruhti ojentamaan sangon, jonka Neji asetti kiireesti valkoiselle lattialle ja oksensi kuuluvasti. Sasuke ei osannut tehdä muuta kuin silittää brunetin selkää lohduttavasti. Hyuga istui pitkään polviinsa nojaten, ennen kuin uskaltautui katsomaan Sasukea.
"Miten... Naruto?" Neji kysyi karkealla äänellä.
"En tiedä. Kukaan ei ole tullut sanomaan mitään", Sasuke vastasi kireänä ja nousi taas ylös. Korppi oli menettänyt ajantajunsa. Aula tuntui ahdistavan pieneltä ja liian tutulta. Tuntui kuin Naruton näkemisestä olisi kulunut jo monta päivää. Lämmin veri paidassa muistutti kuitenkin kaiken tapahtuneen vasta äskettäin. Neji vältti visusti katsomasta lattialla lainehtivaan vereen, jota kukaan ei ollut vielä ehtinyt tulla siivoamaan.
"Kyllä Naruto pärjää. Se on sitkeä sissi", brunetti lausahti hiljaa ja loi väsyneen katseen Uchihan selkään. Sasuke tyytyi nyökkäämään hajamielisesti.
---


Iruka säntäili ympäri taloa ja sysi Kakashille vaatteita, kuitenkin kiskaisten ne pois ja tyrkäten toisen vaatekappaleen tämän käteen.
"I-Iruka-chan~! Eivätkö nämä jo kelpaa? Me myöhästymme kohta", Kakashi naurahti hermostuneena yhä ainoastaan alusvaatteet päällään.
"Odota nyt! Laita nämä ja jätä sitten se ylin nappi auki. Menen kuivaamaan hiukseni", brunetti hyssytteli ja säntäsi kylpyhuoneeseen märät hiukset olkapäillä roikkuen. Hopeahiuksinen joutui pidättelemään nauruaan. Iruka kuivasi hiuksiaan kylpyhuoneen peilin edessä ja teki tilaa Kakashille, joka harjasi pikaisesti hopeiset hiuksensa ja napitti mustan kauluspaidan napit, jättäen ylimmän napin auki. Brunetti nyökkäsi hyväksyvästi tälle ja levitti kosteusvoidetta kasvoilleen.
"Tuoko on pehmeän ihosi salaisuus!?" Kakashi huudahti järkyttyneenä.
"... No niin. Mutta pidä suusi kiinni, tai joudun hakkaamaan sinut käsilaukullani", Iruka naurahti ja osoitti avonaista peilikaappia.
"Izumosta ja Kotetsusta oli hauska idea antaa minulle punainen käsilaukku lahjaksi. Kun katsoin sisälle niin löysin ripsivärin ja huulipunankin. Olen käyttänyt sitä "meikkipussinani" jo jonkin aikaa", Iruka selitti hymynkare huulillaan ja sujautti kosteusvoiteen laukkuun.
"Muistakin on siis hauskaa kiusata sinua feministisestä puolestasi", vanhempi mies hekotti käsi suunsa edessä.
"Mutta nyt kiirettä tai myöhästymme!" Iruka kiljaisi ja hoputti Kakashin ulos kylpyhuoneesta.


Katuvalot leikittelivät hopeisen auton konepellillä tämän ajaessa niiden alitse. Iruka katseli hiljaista kaupunkia auton ikkunasta. Kakashi avasi radion, josta alkoi kuulua jo ties kuinka monennen kerran soitettu kappale.
"You can take this world away. You're everything I am. Just read the lines upon my face. I'm all about lovin' you~!" Vanhempi mies hoilasi venyttäen viimeistä säveltä humoristisesti.
"Kakashi!" Iruka kikatti punastuneena ja läpsi Kakashin kättä pois polveltaan.
"Mitäs tuolla on tekeillä?" Kakashi älähti vakavoituneena ja osoitti sairaalan pihaa, jonka ohi heidän oli määrä ajaa. Iruka silmitti Kiban juoksevan hämärällä pihalla. Katulamppujen ali säntäsi lisää porukkaa. Enempää ajattelematta Iruka tarrasi rattiin ja kiskaisi sitä oikealle, jolloin hopeinen BMW kurvasi sairaalan pihalle.
"I-Iruka, mitä sinä meinaat!?" Kakashi karjaisi säikähtäneenä ja pysäköi auton parkkiin renkaat vonkuen.
"Minulla on paha aavistus. Tule!" Brunette sähisi ja nousi rivakasti autosta. Kakashi nyökkäsi ja kaivoi kännykkänsä taskustaan.
'Paras ilmoittaa Genmalle, ettemme pääsekään tulemaan.'
---


Kiba juoksi aulaan muu porukka kannoillaan.
"Onko Naruto kunnossa!?" Brunetti puuskutti yrittäessään tasata hengitystään.
"En tiedä! Kukaan ei suostu kertomaan mitään!" Sasuke kivahti pahantuulisesti aulan toisesta päästä. Kiba kirosi ja istuutui Nejin viereen kovalle sohvalle. Paidasta repäisty side tiputti verta penkille tasaiseen tahtiin. Tenten kiljaisi korvia vihlovasti astuttuaan lattialla lainehtivaan vereen.
"Verta se vain on!" Sasuke puuskahti sietorajansa kynnyksellä ja kiristeli hampaitaan.
"Lee, viitsitkö siivota tuon? Neji ei kestä verta..." Kiba pyysi ja nojasi siniseen selkänojaan, huokaisten väsyneesti.
"Onko sinulla jotain kerrottavaa meille, Kiba?" Shino kysyi napakasti aurinkolasiensa takaa. Kiba säikähti ja vilkuili vaitonaisena muita, mutta nyökkäsi sitten vakavana.
"... Naruto pyysi minua olemaan kertomatta. Mutta nyt teillä kaikilla on oikeus tietää", Kiba aloitti vastahakoisesti.
"Narutolla on eräänlainen sairaus.. Se estää verta hyytymästä kuten meillä muilla. Eli jos hän saa tarpeeksi suuren verta vuotavan haavan, hän vuotaa kuiviin ilman apua." Aulaan laskeutui painostava hiljaisuus, jonka Kiba itse rikkoi.
"Mutta Uchihan ansiosta Naruto pääsi nopeasti sairaalaan. Mitään hätää ei pitäisi olla. Naruto itse kertoi minulle, että hänen kohdallaan tarvitaan isompi haava. Tauti ei ole niin paha kuin voisi olla." Lee nyökkäsi ja lähti hiljaisin askelin hakemaan luutua siivouskomerosta. Shikamarun mieltä kuitenkin kaiversi epäilys Kiban tyynnyttelevään puheeseen. Haava Naruton kädessä ei ollut pieni ja Sasuken paidassa oli paljon verta. Liian paljon...


Kiba hyppäsi tuolilta lasiovien avautuessa vingahtaen.
"Iruka-sensei? Kakashi-sensei!? Mitä se täällä teette?" Iruka marssi tomerasti suoraan Kiban eteen ja tuijotti tätä kipakasti.
"Mitä olette mennyt tekemään? Miksi kaikki ovat sairaalassa? Onko jollekulle sattunut jotain!?"
"Iruka, anna hänen selittää", Kakashi puuskahti ja harppoi pitkin askelin tyynnyttelemään Irukaa, katsoen hänkin totisena Kibaa.
"... Oli pientä kärhämää Harun porukan kanssa ja Narutoa huitaistiin linkkarilla. Kenenkään muun ei käynyt kovin pahasti", Kiba selitti nopeasti ja loi huolestuneen katseen Sasukeen.
"MITÄ!? Käsitätkö yhtään nuori mies, että Naruto voi kuolla pienenkin haavaan!" Iruka kiljaisi hysterian rajoilla.
"Tiedän, sensei. Mutta mistä te sen tiedätte?" Nuorempi brunetti älähti ihmeissään.
"Itachi-san kertoi siitä kaikille opettajille. Se oli hänen velvollisuutensa", Iruka tuhahti turhautuneena ja loi läpitunkevan katseen Sasukeen.
"Onko tuo Naruton verta?" Kakashi kuiskasi karhealla äänellä äkättyään Uchihan paidan olevan litimärkä verestä. Sasuke nyökkäsi kireän oloisena ja risti kädet puuskaan. Iruka henkäisi järkyttyneenä ja Kakashin täytyi tukea häntä, jottei hän pökertyisi.
"Kakashi, meidän täytyy mennä selvittämään tämä..." Nuorempi mies kuiskasi kyyneleet silmissä ja pyyhälsi Kakashi perässään käytävälle.
"Iruka-sensei...!" Kiba huudahti ja laski katseensa lattialle.


Parin tunnin kuluttua punahiuksinen hoitaja asteli kansion kanssa aulaan. Sasuke tunsi sydämensä jättävän lyönnin väliin, sillä hoitajan ilme oli kireä ja alakuloinen. Kiba nousi nopeasti penkiltä ja kätteli hoitajaa pikaisesti.
"Uzumaki-sanilla ei tiedostojemme mukaan ole sukulaisia tai muita omaisia. Ja tehän olette hänen läheisimpiä ystäviään?" Hoitaja kysyi asiallisesti Kibalta arvellen häntä porukan johtajaksi. Brunetti nyökkäsi ääneti ja odotti pala kurkussa uutisia.
"Uzumaki-sanin sairaus vaikeuttaa haavan tikkaamista huomattavasti. Ylilääkäri itse on kutsuttu paikalle. Hänen mukaansa tila on kriittinen, sillä verta on menetetty paljon ja Uzumaki-san on tajuton. Olemme varanneet hänelle vielä neljä veripussia. Muuta emme voi nyt tehdä. Tulen ilmoittamaan asiasta myöhemmin", hoitaja selitti kirjallisesti, välillä lukien kansion papereista ja nyökkäsi sitten lähtiessään. Kiba sulki silmänsä ja lysähti voimattomana sohvalle. Sasuke ei kestänyt enää tilanteen kireyttä ja epätoivoa, vaan lähti lasiovi kilahtaen ulos. Kaikki olivat hiljaa, eikä kukaan uskaltanut puhua. Neji aikoi nousta ja juosta Sasuken perään, mutta Kiba esti tämän käden heilautuksella.
"Minä menen."


Kiba asteli ulos ja tähysi ympärilleen hämärässä.
"Sasuke!?" Vastausta ei kuulunut, joten Kiba päätti mennä lähintä sairaalan puistoon johtavaa tietä. Hämärässä katulamppujen valaisemat puut loivat salamyhkäisiä kuvioita asfalttiin. Sasuke ei voinut olla kaukana, mikäli Kiba oli valinnut oikean suunnan. Brunetti hengitti syvään selvittäen mieltään ja kertasi aiemmat tapahtumat mielessään. Kiristävä tunne nostatti palan kurkkuun hänen muistaessa Naruton tyhjien silmien tuijottaneen eteen ilman päämäärää, verivana suupielessään. Tärkeän ihmisen näkeminen sellaisessa tilassa sai Kiban olon huteraksi ja kyyneleet silmäkulmiin. Kamalampaa tunnetta brunetti ei tiennyt, kuin menettämisen pelko.


Puiston penkiltä erottui hahmo, jota Kiba lähestyi varoen. Sasuke istui penkillä kädet kasvoillaan. Tämän hartiat vavahtelivat hervottomasti, josta Kiba tiesi hyisen panssarin murtuneen lopullisesti ja antaneen ahdingolle vallan. Kiba istuutui toisen viereen ja asetti kätensä tämän harteille, vetäen sitten varovasti vasten itseään.
"Naruto selviää. Olen varma siitä. Sen pojan elinvoima on liian suuri edes sairauden kukistettavaksi”, Kiba totesi vakavana silitti korpin hiuksia rauhoittavasti.
"Naruto ei jätä sinua. Naruto ei ikinä jättäisi ketään, joka tarvitsee häntä. Ei koskaan..." Kiban rauhoittava ja itsevarma puhelu oli saanut Sasuken kyyneleet loppumaan. Pieni valo, joka oli vangittu lepatti nyt toiveikkaana. Muttei täydessä loimussa.
"Mennään takaisin sisälle odottamaan hyviä uutisia", Kiba tokaisi lempeästi ja nousi. Sasuke pyyhki silmänsä ja nyökkäsi vaitonaisena.


Kiba antoi katseensa kiertää ystävissään, jotka olivat jälleen pelastaneet hänet pahasta tilanteesta. Sasuke vaikutti olevan niin huolissaan, ettei edes huomioinut varmasti kivuliasta vatsaansa, johon häntä oli lyöty useasti. Lee oli kohtalaisessa kunnossa. Kuten tytötkin, jotka usein aliarvioitiin. Choujin silmäkulma vuosi vähän verta, mutta muuten hän vaikutti olevan kunnossa. Shikamarun rystyset punoittivat ja hyytynyt veri oli liimautunut nahkaan. Shinon lasit vaikuttivat vinoilta, ja hän aristi kylkeään selvästi, muttei valittanut kivusta. Nejikin alkoi jo toeta pahoinvoinnista.


"... Kiitos, että tulitte. Ilman teitä en olisi mitään. Ja tässä olisi käynyt vielä pahemmin..." Brunetti kuiskasi ja tunsi kyyneleen valahtavan poskelleen. Muut häkeltyivät Kiban puheista ja eritoten itkusta. Kukaan ei ollut aiemmin nähnyt brunetin itkevän. Ei edes Shikamaru, joka oli tuntenut hänet jo ala-asteelta lähtien. Neji hymyili lämpimästi ja otti Kiban linkkarilla lävistetyn käden omaansa, sitoen haavan uudestaan penkillä olleeseen puhtaasen sideharsoon.
"Älä höpise joutavia. Tietysti me tulimme. Ystävää ei jätetä!"
"Ystävät ovat nuoruuden lähde!" Lee huusi ponnekkaasti Gai-sensei poseerauksen kanssa. Tytöt kikattivat ja matkivat poseerausta. Shikamaru hymyili leveästi ja Chouji iski nyrkkinsä ilmaan voitokkaasti. Shino nyökkäsi myöntävästi. Sasuke asteli hitaasti kohti brunettia ja ojensi kätensä tälle. Kiba tunsi uusien kyynelien purkautuvan poskilleen ja tarttui Uchihan käteen, nousten ylös sohvalta.
"Olemme kaikki sinulle velkaa. Tavalla tai toisella." Sasuke lausahti pehmeällä äänellä, joskin yhä hermostuneena. Nejikin nousi ylös ja taputti Kibaa selkään.
"Me ollaan yhtä..."


Samassa aulaan juoksi hoitaja, pysähtyen hieman hengästyneenä Kiban ja Sasuken eteen.
"Uzumaki-sanin tila on vakaa. Verenvuoto saatiin tyrehtymään, mutta hän on vielä kovin heikko. Voitte mennä katsomaan häntä hetkeksi, sillä omaisia ei näemmä ole. Osasto kaksi ja huone seitsemän. Hän pääsee kotiin tällä viikolla." Hoitaja ehti hädintuskin puhua loppuun, kun Sasuke oli jo kadonnut osastoille vievästä ovesta. Kiba kiitti kiireisesti hoitajaa ja lähti edellä pinkovan Uchihan perään. Lee onnistui luikahtamaan vielä samalla ovenavauksella. Loput porukasta rynnistivät perässä.


Sasuken sydän takoi rintaa vasten, kuin tahtoen mennä edeltä. Ikinä ei korppi ollut juossut sellaista vauhtia, jopa Lee jäi jälkeen ja Kiba pinkoi heidän perässään.
'Osasto yksi! Osasto kaksi! Huone seitsemän!' Sasuke laski hätäisesti ja pysähtyi sivuluisua huoneen seitsemän eteen. Lee tavoitti hänet ja Kiba heti perään. Muut pysähtyivät vähän matkan päähän. Sasuke huohotti juoksusta ja nielaisi, ennen kuin avasi oven.
"Tyhjä!?" Lee karjaisi kurkattuaan sisään. Sasuke lyyhistyi polvilleen jalkojen tärinän vuoksi.
"M-Miksi se on tyhjä?"


"Koska meinasin tulla teitä vastaan!" Kuului kirkas ja iloinen ääni käytävän toisesta päästä. Naruto istui pyörätuolissa hoitajan hymyillessä pehmeästi kaikille.
"NARUTO!" Kaikki huusivat yhteen ääneen ja juoksivat blondin pojan luo.
"Hei hei! Varokaas niitä veripusseja! Ne on kuulema viimeiset meikän tyyppiä. Jos nuo hajoaa niin jään kuivaksi kuin korppu!" Naruto huusi riehakkaasti iloisen metakan yli.
"Miten sinä näin äkkiä tokenit?" Tenten kysyi ihmeissään.
"Mitenniin äkkiä? Onhan tässä kuulema mennyt jo pitkälti yli nukkumaan meno ajan ja jään tänne yön yli. Ehkä jopa pariksi seuraavaksi päiväksi. Joku voisi muuten jäädä seuraksi. Sairaalat karmii minua", Blondi selitti ja suuntasi anovan katseensa Sasukeen. Kiba ymmärsi yskän ja korotti äänensä.
"Sainpahan minäkin tässä selville uusimman seurustelevan parin." Kaikki tuijottivat leveästi virnuilevaa brunettia ihmeissään.
"Sasuke ja minä ollaan tunnettu jo lapsista lähtien, ei se mitään uutta ole", Naruto lausahti lempeästi ja pujotti sormensa Sasuken omiin. Nyt hän hymyili aidosti. Korppi hymähti myöntyvästi ja punastui rajusti kaikkien tuijotuksesta.
"Eiköhän oteta toistensa löytäneen parin kunniaksi!" Chouji huudahti ja pisti sipsipussinsa kiertämään. Hyvät uutiset tuoneelle hoitajallekin tarjottiin kierros. Iruka-sensei säntäsi paikalle Kakashia raahaten ja purskahti itkuun nähtyään Naruton kaiken keskipisteenä ja mitä tärkeintä... Kunnossa.


Aito hymy pyyhkäisee synkänkin luonteen puhtaaksi...