"lalala" puhe
'lalala' ajattelu
------

Ihmiset, Herran luomuksia. Jokainen toistaan erillaisempi. Jotkut ovat miehiä, jotkut naisia. Jotkut luulevat olevansa toisia parempia, toiset huonompia ja kuihtuvat. Jotkut valitsevat tiensä ja kohtalonsa itse, joidenkin taas on tyydyttävä siihen mitä heillä on ja seurattava Herran luomaa polkua, vaikka he eivät itse sitä haluaisi...

-

"Buwaha ha ha! Kattokaa nyt tota!" Kiba-niminen poika huusi neljälle ystävälleen.
"Ä-älä! Kiba-kun, hä-hän-..älä kiusaa häntä!" Hinata-niminen tyttö esteli ruskeahiuksista nuorukaista. Kiba tuhahti halveksivasti.
"Onks TOI sun mielestäs ihminen?!" hän osoitti maassa makaavaa pellavapäistä blondia poikaa, juuri ja juuri hänen ikäistään.
"A-ainakin hän on enemmän ihminen kuin sinä!" ujo tyttö tiuskaisi. Ymmärtäen hetken päästä tiuskaisseensa Kiballe, hän nosti nopeasti kädet suunsa eteen ja punastui. "Tche... Tulkaa pojat, mennään.."

Hinata katsoi poikien perään kädet edelleen suunsa edessä. Hän katsahti maassa makaavaan poikaan, joka näytti vasta syntyneen kissanpojan tapaan niin avuttomalta. Tyttö kyykistyi pojan viereen ja laski kätensä pojan olalle. Blondi värähti, kohottaen sumeat mitään-näkevät silmänsä sinne missä luuli tytön olevan. Hinata huokaisi. Pojan silmät olivat kyllä kauniit, häntä vain harmitti, ettei niillä voinut nähdä.

"Voi sinua.. Toivottavasti he eivät loukanneet sinua vakavasti.." violettihiuksinen tyttö parahti.  Niin paljon kuin häntä säälittikin, ei hän poikaa voinut auttaa sen enempää kuin kukaan muukaan.
"Voi, Naruto-kun.. Et arvaakkaan kuinka paljon haluaisin antaa sinulle silmäni, näkisit kevään ensimmäiset kauniit kukat. Haluaisin antaa sinulle kyvyn kuulla, jotta voisit kuunnella lintujen laulua. "
Blondi nousi hieman epävarmasti istumaan.

Naruto, oli hänen nimensä. Uzumaki Naruto. Koko Konohan pilkan aihe. Hänelle sai näyttää naamaa, huudella ilkkuvia sanoja. Hän ei välittänyt, koska hän oli sokea, sekä kuuro. Eikä hän voinut huutaa takaisin. Hän oli elänyt viimeiset 10 vuotta kuurona ja sokeana, hän oli unohtanut kyvyn puhua.

Hinata tunsi kyyneleiden kohoavan silmiinsä, hän ei voinut sille mitään, että hän sääli Narutoa. Vaikka hänelle oli sanottua ettei ketään saisi sääliä, sen vuoksi mitä he olivat.  Naruton käsi nousi vasemmalle olalleen, missä Hinatan käsi lepäsi. Poika hymyili ja puristi ystävällisesti tytön kättä, kuin sanoakseen, ettei hänellä ollut hätää.

Hinata hymyili kyyneleiden valuessa hänen poskilleen. Tyttö halasi varovaisesti poikaa, tämän vastatessa halaukseen.

--


"Sasuuuke-kun~!<3"
"Sakura, anna minun olla.
"Sas-"
"Sinä myös Ino!"

Uchiha Sasuke, Konohan rikkaimman perheen kuopus. Ja häntä piirittivät kaksi Konohan pahinta ämmää, Haruno Sakura ja Yamanaka Ino. Joka ikinen päivä sama juttu. Lukion jalkapalloharjoitusten jälkeen nuo kaksi olivat häntä vastassa. Silmät puhkuen intoa pyytää häntä ulos. Painajainen, ja kaiken lisäksi oli alkanut sataa, niin ettei eteensä kunnolla nähnyt. Mitä nyt kesäsateista, mutta kun muo kaksi haahkaa seurasivat perässä.

"Ino, jätä minut ja Sasuke-kunini rauhaan!" Sakura-niminen pinkkitukka tönäisi blondia tyttöä.
"Päinvastoin, Sakura-jättiotsa, jätä SINÄ minut ja MINUN Sasukeni rauhaan!"
"Ino-pig!"
"Jättiotsa!"

Sasuke kiri nopeasti pois. Jumalille kiitos, etteivät nuo kaksi voineet sietää toisiaan.

Ihmisiä juoksi hänen ohitseen, tönien ja pyydellen anteeksi. Kukaan heistä ei halunnut kastua. Kaunis aurinkoinen päivä oli muuttunut sateiseksi myrskyksi.
Kellään heistä ei näyttänyt olevan sateenvarjoa. Ainoastaan Sasuke oli älynnyt raahata sateenvarjon kouluun, ja tallusti nyt 'kastumatta' kotiinsa. Hän ei voinut estää ilkeää virnettä, joka nousi hänen huulilleen. Ei, hän ei säälinyt muita, hän oli vahingoniloinen heidän vuokseen.

Puiston kohdalle sade alkoi muuttua rajummaksi. Aivan kuin hänen ei haluttaisi menevän puistoon. Taikauskoa..

Sasuke katseli sateenvarjon alta ympärilleen. Puisto näytti erilaiselta kuin ennen. Kaikki näytti harmaalta ja synkältä. Aavemaista. Puut näyttivät aaveilta, jotka etsivät uhriaan. Pieni lammikko, jossa oli lumpeita, näytti pimeydenkuilulta, joka lupasi sinne menijänsä ikuiseen kadotukseen. Ainoastaan yksi puiston penkeistä näytti tavalliselta. Mutta mikä-

Sasuke kurtisti kulmiaan ja yritti saada selvää, mikä ihme kasa tärisi  penkin takana. Hän käveli nopeasti tutkimaan tapauksen.

Tuuli puhalsi suoraan hänen naamaansa. Vesi kasteli hänen tähän asti kuivat vaatteensa. Mutta hän jatkoi päättäväisin askelin kohti penkkiä ja halu tietää mitä siellä oli, kasvoi koko ajan.

Päästyään penkin luo, hän kiersi sen taakse. Jääden sitten tuijottamaan näkyä silmät suurina ja suu hieman raollaan.

Märkä ja vapiseva, kerällä kietoutunut poika! Vesi valui hiuksista jo märille vaatteille. Sasuke ei nähnyt kasvoja hiusten alta. Poika halasi polviaan väristen kylmästä.
"Hei, jos jäät siihen tulet kipeäksi. Saat ainakin keuhkokuumeen!" Sasuke moitti poikaa, joka ei näyttänyt ottavan sitä kuuleviin korviinsa.

Uchiha murahti ja polvistautui pojan viereen. Hetken oli hiljaista, jonka rikkoi vain vapisevan pojan niiskutus.
"Etkö tajua että vilustut!?" Sasuke jo melkein huusi. Poika ei reagoinut vieläkään. Hämmentynyt Uchiha laski kätensä vaaleahiuksisen nuorukaisen pään päälle silittäen hellästi.

Nyt vasta poika näytti reagoivan häneen ja nosti katseensa Sasukeen, joka oli enemmän kuin hämmentynyt. Pojan pupillit olivat erillaiset kuin tavallisten ihmisten. Oliko poika sokea? Sasuke jätti sateenvarjon nojaamaan olkaansa vasteen ja päätti tehdä oikealla kädellään pienen testin. Hän sulki muut sormet nyrkkiin, mutta jätti etusormensa pystyyn ja alkoi liikuttaa sitä hitaasti, ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Ei elettäkään.
Poika oli kuin olikin sokea. Mutta miksei poika reagoinut, kun hän puhui? Sasuke nosti molemmat kämmenensä pojan oikean korvan viereen ja löi ne yhteen. Jälleen, ei elettäkään.

Blondi katseli ympärilleen, hän oli ollut täysin varma että siinä oli ollut joku. Mutta..kuka??
Sasuke hymyili ja tapatti poikaa oikealle olalle. Pellavapää kääntyi Sasukeen. Ilme näytti kysyvältä.

Uchiha nousi seisomaan. Hän ojensi oikean kätensä poikaa kohti ja tarttui tätä kädestä vetäen pojan ylös viereensä. Poika oli häntä jonkun verran lyhyempi. Nenään asti. Lyhyempi poika katseli vauhkona ympärille näkemättä mitään. Mitä oli meneillään? Sasuke tiukensi otettaan pojan ympäriltä ja toi sateenvarjon molempien päiden päälle.

Pellavapää rauhoittui.  Hänellä oli turvallinen olo eikä enää satanut? Hän liikutti vasenta kättään ulos varjon suojista ja tunsi pisaroiden tippuvan kädelleen. Kyllä vielä satoi, mutta missä hän oli? Poika alkoi liikuttaa kättään kohti Sasuken kättä, joka piteli kiinni varjosta. Hän tunsi kylmän metallin, liikuttaen kättään ylöspäin hän alkoi ymmärtää, että kyse oli sateenvarjosta.

Sasuke seurasi pojan tekosia hymyillen. Utelias pikkupoika. Ottaen ensimmäisen askeleen eteenpäin, Sasuke odotti pojan ymmärtävän, että nyt käveltäisiin. Otettuaan toisen pienen askeleen, pellavapää tajusi mistä oli kyse.
Hetken päästä he kävelivätkin kohti Sasuken kotia, jossa ei asunut kukaan muu kuin Sasuke ja hänen pieni kissanpoikansa.

________________________________________________________

End of part 1!!! Toivottavasti piditte!=^w^= olen suunnitellut tätä tarinaa siitä lähtien kun näin elokuva; Helen, Pienen ketun tarina. Mahtava japanilainen lastenleffa! vaikka olikin tarkoitettu lapsille, se sai mut kyyneliin. Suosittelen!

Part 2, yritän saada sen nopeasti tännee~~! ja mitä ninja maskiin tulee.. kyllä, minä jatkan sitä vielä. =w= uhraus, Sydäntä särkevää ei jatku enään.. heeh.. kommentteja..