Uusia tuttavuuksia osa 2


Herätyskellon raivostuttava pirinä yritti tunkeutua Naruton korviin herättääkseen nuorukaisen hänen ensimmäiseen koulupäiväänsä uudessa kaupungissa, tosin se jäi vain yritykseksi. Kyseinen blondi ei jostain kumman syystä koskaan herännyt kellon ääneen, ja herätyskellon virkaa toimittikin aina Minato.

“On taas aika herätä uuteen päivään, niin kauniiseen. Nouse, ja riennä kouluun iloiten~..”

Minato hoilasi täydestä sydämestään yrittäen myös pysyä samalla nuotissa. Pieni kasa peittojen alla liikahti, ja parkaisi epätoivoisesti:

“Turpa kiinni iskä, tota ei jaksa kuunnella kukaan…”

Minato harppoi ikkunan eteen vetäen siniset verhot syrjään päästäen auringon leikkimään huonekalujen pinnoilla. Samassa hän oli jo sängyn vieressä ja vetäisi peiton poikansa päältä.

“Jospa nousisit ennen kuin aloitan laulun alusta”, Minato vastasi virnistellen hurmaavasti poikansa unisille kasvoille.

“Joo, joo, kunhan et laula ja häivyt tölläämästä ku mä puen”, Naruto vastasi hieroen silmiään.

“Mennään, mennään”, blondi naurahti ja pörrötti nuoremman hiuksia, ennen kuin katosi ovesta ja asteli portaat alas keittiöön.

Naruto laahusti vaatekaapilleen ja hetken etsittyään löysi sinisen hupparin, mustat farkut ja valkoisen t-paidan. Hän puki ne ylleen ja katsahti peilistä kuvajaistaan. Peilistä tuijottivat siniset silmät ja niitä kehystävät, erittäin takkuiset hiukset. Blondi tarttui harjaan ja varovasti yritti aukaista enimmät takut. Kun tämä operaatio oli hoidettu, hän kävi nopeasti pesemässä hampaansa yläkerran vessassa ja laskeutui portaita pitkin alakertaan aamupalalle.

Heidän uudessa talossaan oli pieni eteinen, olohuone, jota kautta pääsi suoraan keittiöön, (mitäpäs niitä ovia joka paikkaan tunkemaan), vessa ja suihkutilat tietenkin. Yläkerrassa oli vielä vierashuone Naruton huoneen, vessan ja suihkun lisäksi. He olivat päättäneet laittaa kaksi vessaa ja suihkua välttääkseen ruuhkia, sillä Naruto ja Minato sattuivat molemmat pitämään pitkistä suihkuretkistä.

Naruto istuutui pöytään, ja veti Kushinan valmiiksi tekemät leivät eteensä ja ryhtyi mussuttamaan niitä.

“Jännittääkö uuteen kouluun meno?”, Kushina kysäisi samalla kun söi aamupuuroaan.

“Ei paljon, enhän minä enää mikään ekaluokkalainen ole”, kuului hivenen epäselvä vastaus blondin täpötäydestä suusta.

“Älä yritä hämätä äitiäsi, kyllä minä sinut tunnen, siitä puheen ollen muistatkos sen päivän kun menit ensimmäistä kertaa kouluun..” Kushina aloitti innoissaan muistellessaan pikku poikansa elämänkertaa.

“Pitää mennä!” Naruto huikkasi, ryntäsi eteiseen reppunsa kera ja katosi ulko-ovesta yhdessä hujauksessa.

“Hän ei koskaan innostu, kun aion muistuttaa häntä hänen lapsuudestaan… Mitä noloa siinä oli kun saatoin hänet kouluun, kaikki muutkin äidit tekivät niin?”, punahiuksinen nainen kysäisi mieheltään.

“Olit ainoa äiti, joka suukotti poikaansa monta kertaa ja kaikkien muiden lasten nähden, pojille on aina ollut tärkeää olla kovanaama varsinkin muiden poikien nähden.” Minato vastasi samalla kun luki aamulehteään.

“Vai niin… Suu auki, täältä tulee lentokone täynnä maukasta puuroa”, Kushina leperteli miehelleen, kuin pikkulapselle.

“Koska sinä oikein aikuistut, rakas?” Minato huokaisi, mutta avasi silti kiltisti suunsa.

“En koskaan, kun minulla on talossani kaksi pikkuvauvaa hoidettavana”, nainen kuiskasi miehensä korvaan ja suuteli tämän huulia.

------------------

“Minun pikku soopelini~”

“Mikä hiton soopeli minä sinulle olen?”

“Se kuulostaa paremmalta, kuin näätä”, keltasilmäinen mies vastasi sylissään hajareisin istuvalle pitkähiuksiselle miehelle, jonka kasvot helottivat punaisina.

“On sulla kans sanavalinnat, muru”, mies vastasi painaen huulensa toisen huulille.

Orochimaru veti rakkaansa lähemmäs itseään samalla laskien toisen kätensä Itachin takamukselle ja kiersi toisen kätensä tämän selän taakse. Itachi antoi käsiensä vaeltaa miehensä hiuksissa ja avasi suutaan enemmän kielen vaatiessa sinne sisäänpääsyä. Uchiha vastasi suudelmaan yhä intohimoisemmin ja inahti Orochimarun käden eksyessä hänen vatsalleen.

“Miten sä jo nyt oot kovana?” Orochimaru piikitteli irtautuessaan suudelmasta, ja luoden katseensa toisen alapäähän.

“Oo hiljaa ja suutele mua”, Itachi tokaisi ja enemmittä puheitta veti kultansa takaisin suudelmaan.

Orochimaru päätti kiusata näätäänsä, tämän uskaltautuessa käskyttämään häntä, ja antoi sormiensa sivellä tämän miehuutta housujen sisäpuolelta. Palkkioksi tästä toimenpiteestä hän kuuli Itachin täydellisten huulten välistä karkaavan muutamia huokauksia. Orochimaru nosti Uchihan paidan pois ja hyökkäsi sopivasti ruskettuneen ihon kimppuun. Juuri silloin ovi avautui ja Deidara astui sisään katse kantamissaan papereissa.

“Pyysitte saada nämä paperit heti kun ne saapu-”, Deidara jämähti niille sijoilleen ja katsahti rehtorin ja Itachin puuhia. Puna kohosi hyvin nopeasti nuoren taiteilijan kasvoille.

“A-anteek-si kun hä-häiritsen”, enempää hän ei saanut suustaan sanoja ulos.

Orochimaru katsoi hivenen murhaavasti heidän puuhiensa keskeyttäjää, sanoen myrkyllisen kuuloisella äänellä:

“Oletko koskaan kuullut sanaa koputtaminen…”

Deidara punehtui yhä enemmän, mutta ei vieläkään keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Varovasti hän loi katseen keltaisiin silmiin ja sen jälkeen tummanruskeisiin. Itachin kasvot olivat muuten kuin marmoria, mutta hänen kasvojaan koristi häpeän puna.

“Jätä ne paperit pöydälle, katson ne sitten kun olen saattanut tärkeämmät asiat päätökseen”, Orochimaru sanoi huokaisten turhautuneena.

Dedara asteli pöydän ääreen, laski paperipinon pöydälle ja poistui huoneesta nopeasti vähin äänin.

“On se kumma kun omassa työhuoneessakaan ei nykyään saa olla rauhassa… mutta mihinkäs me jäimmekään?”, kalpean ihon omaava mies kysäisi hunajaisella äänellä.

“Valitettavasti emme enää mihinkään, minun täytyy mennä valmistelemaan oppituntejani, tänään tulee se uusi oppilaskin ja kaikkea”, Itachi vastasi haikeana, samalla vetäen pöydälle unohdetun paitansa päälleen.

Orochimaru tutkiskeli rakkaansa kasvoja, ja suuteli tätä vielä kerran sanoen:

“Hyvä on, mutta ainahan aikaa löytyy toistekin. Tule käymään taas minun luonani pian.”

Itachi hymyili lämpimästi kullalleen ja poistui huoneesta.



Deidara käveli kohti omaa luokkaansa ankarasti mietiskellen.

‘Jos rehtorilla on suhde alaiseensa, hän ei noudata koulun sääntöjä, ja se tarkoittaa, että hän ei välitä minun tekemisistäni, koska en aio kuitenkaan ryhtyä suhteeseen oppilaan kanssa. Minulla voi sittenkin olla mahiksia Sasorin kanssa, kunhan vain tietäisin hänen tunteensa minua kohtaan… Täytyy kehitellä jotain.’

--------------------

Koulun porteista juuri sisään astunut nuorukainen katseli hämmentynen oloisena ympärilleen. Kyseinen koulu näytti paljon suuremmalta kuin edellinen, olihan rakennuksessa sentään kolme kerrosta, ja joka paikassa tuntui olevan paljon ihmisiä. Ja Naruton oli pakko myöntää itselleen, että häntä jännitti jumalattoman paljon, vaikka hän ei sitä äidilleen suostunutkaan myöntämään.
Varovaisesti hän lähti kulkemaan erään puun alle, joka sillä hetkellä ei ainakaan ollut varattuna. Päästyään puun varjoon, Naruto nojasi selkänsä vasten puuta ja ryhtyi tarkkailemaan muita oppilaita.

‘Miten helkutissa mä löydän sen luokan, jonne mun pitäis kohta mennä?’ Blondi mietiskeli turhautuneena.


“Päästiinpäs vihdoinkin pois tunkkasesta luokasta ”, Haku huokaisi helpotuksesta.

“Mä oisin varmaan sulanu penkkiini kiinni, jos me oltaisi oltu siellä vielä sekuntikin kauemmin”, Sasuke sanoi nauttien vielä kesäisestä, mutta viilentävästä tuulenvireestä kasvoillaan.

“Kattokaa, joku on menny meijän puun alle! Eikä se näytä tutulta… Hei! Sen täytyy olla se uus tyyppi”, Kiba huudahti tiiraillessaan puun suuntaan.

Sasuke käänsi katseensa Kiban kehoittamaan suuntaan, ja hänen sydämensä jätti yhden lyönnin väliin. Puuhun nojaili kaunein hänen näkemänsä poika. Aurinko siivilöityi oksien läpi ja sai blondit hiukset hohtamaan kuin kulta. Ja ne silmät… Siniset safiirit.. Niin kauniisti ne hohtivat, ettei niille muuta ilmaisua voisi olla olemassa ja poskia koristi muutama viiksiä muistuttava viiru.
Sasuke lähti kävelemään poikaa kohti samalla herätellen itseään lumouksestaan, ja vakuuttaen itselleen että hänen ajatuksensa olivat täysin normaaleja. Niille täytyi olla järkevä selitys.

‘Ehkäpä olen vain ollut liikaa auringossa’, Sasuke tuumi ja hautasi ajatuksensa myöhempää tutkiskelua varten.


Naruto kohotti katseensa kuullessaan askelia, ja hämmästyi suuresti kun huomasi kolmen pojan astelevan häntä kohti. Hetken hän jopa ajatteli poistua paikalta, mutta muutaman tovin mietittyään blondi päätti jäädä aloillensa.

“Moi, mä oon Sasuke”, korppi aloitti hivenen epävarmana siitä mitä hänen oikein pitäisi sanoa seuraavaksi.

“Hei, mä oon Naruto”, blondi vastasi vieläkin epävarmemmin vilkaisten myös kahta muuta poikaa.

“Mä oon Kiba, ja toi tossa on Haku”, koirapoika vastasi hymyillen ystävällisesti, ja Haku nyökkäsi tervehdykseksi. “Taidat muuten olla uus?”, Kiba vielä jatkoi.

“Oonhan mä, näkyykö se noin helposti?”, blondi kysäisi jo hivenen rentoutuneemmin jutun alkaessa luistaa, ja kun pojat vaikuttivat ystävällisiltä.

“Näkyy se, täällä ollessa oppii muistamaan helposti monet kasvot, ja sä satut olemaan meidän oleskelupaikalla, ja täällä ei yleensä oo muita ku me, ja vielä lisäks se et sä olit yksin”, Sasuke luetteli hymyillen.

“Täytyypä muistaa kysyä lupa seuraavan kerran ennen kun asetun mihinkään”, blondi naurahti. “Tuota, satutteko te olemaan 9D luokalla?”

“Sattumoisin kyllä, ja ilmeisesti myös sä?”, Haku kysyi avaten suunsa ensimmäistä kertaa.

“Näin on, ja mulla ei taida olla enää ongelmia luokan löytämisessä, mikäli te autatte mua?”, Naruto kysäisi vihjailevasti.

Kellot sattumoisin soivat juuri sillä hetkellä, ja kaverukset viittoivat blondin matkaansa, ja lähtivät kohti äidinkielen luokkaa.

---------------

“Jos nyt mitenkään jaksaisitte kuunnella, niin esittelisin uuden oppilaan”, Itachin korotettu ääni kuului luokassa. “Hienoa, tässä on Uzumaki Naruto”, Itachi sanoi osoittaen Sasuken vieressä istuskelevaa blondia.

Naruto yritti kovasti olla punastelematta kaikkien silmäparien kääntyessä tuijottamaan häntä. Yritys tuotti kerrankin tulosta, ja katseetkin kääntyivät hetken tuijottelun jälkeen muualle. Sasuke kuitenkin tuijotti vierellään istuvaa blondia hivenen kauemmin, ennen kuin onnistui riuhtaisemaan katseensa oppikirjaansa.

‘Mikä ihme tuossa blondissa on, kun se saa mut tuijottamaan ja aattelemaan sitä koko ajan’, Sasuke tuumi jo vähän ahdistuneena. Hänen pitäisi varmaankin päästä ajattelemaan kaikkea rauhassa, jotta ajatukset selkeytyisivät.

Korppi antoi katseensa kiertää muissa oppilaissa, ja hän huomasi kauhukseen sain katselevan Narutoa nälkäisellä katseella. Myös Gaara katseli kyseistä blondia, mutta pikemminkin ystävällisen kiinnostuneena. Sasuke ei koskaan ollut ymmärtänyt miksi Gaara suostui olemaan Sain ystävä, mutta ehkä se liittyi jotenkin heidän lapsuuteensa tai sitten johonkin muuhun, mitä hän ei voisi ymmärtää…


Äidinkielen oppitunti eteni rauhallisesti, ja pian kaikki oppilaat ryntäsivätkin takaisin välitunnille. Sasuke kehotti Narutoa tulemaan taas heidän porukkansa mukaan ja kyseinen blondi myöntyikin iloisesti hymyillen. Sasukessa oli herännyt jokin käsittämätön suojelusvietti, ja hän halusi varmistaa että blondi pysyisi kaukana Saista. Paras keino tähän tietenkin oli pitää Blondi heidän matkassaan jatkuvasti ja jossain sopivassa vaiheessa kertoa Sain luonteesta Narutolle, jotta tämä osaisi olla varovainen pojan suhteen.

Kiba oli päättänyt kutsua lopunkin porukan heidän ‘jengistään’ tutustumaan Narutoon, ja pian juttu luisti mukavasti kaikkien välillä. Jonkin aikaa heidän keskusteltuaan Sakura kiinnitti Naruton huomion itseensä ja kysäisi:

“Satutko sä olemaan homo?”

“Mi- MITÄ!” Naruto huudahti kauhuissaan ja kasvoillaan erittäin heleä puna.

“Älä nuista välitä, ne on täydellisiä kummajaisia, eli yaoi-faneja”, Kiba sai sanottua naurunsa lomasta, sillä Naruton ilme oli tosi huvittavan näköinen.

“Ette sitten enää kysy Narutolta tuollasia juttuja, onko selvä?”, Sasuke tivasi kuulostaen erittäin pahantuuliselta.

“Okei, okei, mut ois vaan ollu niin ihanaa jos se ois ollu”, Ino huokaisi kaivaen taas laukustaan kirjasen, jota he olivat lukeneet toissa päivänä Sakuran kanssa.

Naruto huokaisi helpotuksesta sisäisesti. Hänen ei ollut tarvinnut vastata kysymykseen mitenkään. Tietenkin vastaus olisi ollut ei, mutta oli parempi kun ei tarvinnut sanoa mitään. Blondi käänsi katseensa Sasukeen, ja yllätyksekseen huomasi tämän olevan todella komea, jopa.. kaunis. Tummat silmät, jotka seurasivat valppaasti ystäviensä ilmeitä, kalpeahko iho ja ihoon täydellisesti sopivat yön mustat hiukset, vartalo oli sopivan lihaksikas ja jokin ihana tuoksu leijaili korpista, varmaankin mansikka shampoo.. Naruto huomasi ajatuksensa ja löi itseään henkisesti.

‘Mitä ihmettä toi äskeinen oli? Eiks mun pitänyt olla hetero…’

Kellot soivat jälleen kerran ja porukka lähti sisälle päin.

“Meillä on muuten nyt köksää, mitähän siitäkin mahtaa taas tulla?”, Neji mietiskeli ääneen.

“Varmaankin täydellinen katastrofi”, Kiba huomautti virnistellen.

Pian ystävykset katosivat sisään ovista, ja lähtivät kohti toista kerrosta ehtiäkseen valita parhaan pöydän ja työympäristön.

-------------

Toivottavasti piditte! Ja toivoisin et vaikka ette pitäisi parituksista joita tässä esiintyy nyt ja jatkossakin, niin että se ei vaikuttaisi ainakaan kovin paljon pisteisiin, jos siis luette tarinoitani ^^
Kommentit ja pisteet ovat erittäin tervetulleita! :)

Kymmenen pistettä ja suklaalevy sille joka arvaa ekana kuka opettaa köksää xD
Niin ja jos joku ei tiedä, niin köksä tarkoittaa= kotitaloutta. Köksä oli varsin yleinen lyhenne meidän koulussa ^_^