Kesä Konoha cityssä oli ollut siihen asti hyvin kuuma, eikä sekään aamu näyttänyt tuovan muutosta. Yö oli ollut hyvin kuuma ja aamun ensisäteet paljastivat ilman väreilyn tien pinnassa. Kahden kävelijän otsa oli hiessä aikaisesta aamusta huolimatta. Nuorempi keltahiuksinen mies pyyhki hikeä muutenkin märän kauluspaidan hihalla ja kirosi kovaan ääneen vanhempaa:

-Halvatun pervo-dekkari, minä arvasin ettei se auto kestä tänne.

Vaaleahiuksinen vanhempi mies kärsi lämmön lisäksi, myös krapulan aiheuttamasta hikoilusta. Krapulan aiheuttama viski ja ne naiset, ai kuinka hän halusi ollakaan hetken eilisessä illassa, mutta hänen apulaisensa pakotti hänet todellisuuteen. Jiraya pyyhkäisi hien otsaltaan ja katsoi apuriaan:

-No mistä minä olisin sen voinut tietää, ettei auto kestä. Sitä paitsi vaadin pientä kunnioitusta minua kohtaan olenhan Konohassa sentään suuri-Jiraya.

-Joopa joo, murahti Naruto, minusta sinä olet lähinnä pervo sieni, joka imee itseensä viskiä. Katso nyt minun lompakkoa ei ryuon ryuoa.

Jiraya katsoi Naruton tyhjää mustaa nahka lompakkoa ja sitten Narutoa. Hänen kasvoille nousi pahoitteleva virne ja hänen poskensa punehtuivat. Jiraya olikin ihmetellyt, mistä hän oli saanut niin paljon käteistä. Nyt hänen muisti toi takauman edelliseltä illalta, jolloin hän oli pyytänyt Narutolta lompakkoa, jotta hän olisi voinut tehdä ”tutkimustaan”:

-Eh, niin ne rahathan minä käytin tutkimukseen.

-Joopa joo, eli ryyppäsit taas ja rilluttelit menemään.

Naruto oli jo raivon partaalla ja valmis läksyttämään Jirayaa, kun tietä pitkin ilmestyi poliisin partioauto, joka pysähtyi kaksikon kohdalle. Kolme nuorta konstaapelia nousi autosta ulos. Kaikkien kolmen jännityksen saattoi havaita, sillä heidän oikea käsi roikkui liian rentona lonkalla. Ilma sähköistyi hetkessä, kaikki viisi odottivat, kuka tekisi ja mitä. Naiskonstaapeli laukaisi jännityksen ja sanoi:

-Huomenta muukalaiset.

Yksi kolmikosta tuijotti Narutoa ja näytti miettivälle. Mielessään hän alkoi selata etsintäkuulutettujen listaa ja mietti kovasti edelleen. Toinen pojista tökkäsi peukalon lakinlippaan ja sanoi:

-Eivät nämä mitään muukalaisia ole. He ovat Naruto ja Jiraya.

-Oletko varma Udon, sanoi Moegi.

-Yhtä varma, kuin yöstä ja päivästä.

-Onko tämä kolmas Konohamaru, ällisteli Naruto.

Konohamaru havahtui mietteistään ja katsahti Narutoon. Ensin hänen kasvoiltaan paistoi ilo jälleennäkemisestä, mutta pian ilme vaihtui murjottavaksi. Konohamaru käänsi päänsä pois Narutosta ja laski katseensa tienpintaan:

-Et edes tunnistanut minua, Naruto.

-Niin, en kai sitten, sanoi Naruto ja raapi päätään. Olen pahoillani.

-No mutta mitäs me tässä seisomme, sanoi Moegi, pääsette partioauoton kyydissä Konohaan

Viisikko ahtautui Konoha Cityn poliisin partioautoon ja Konohamaru iski tallan pohjaan. Auto syöksähti eteenpäin kohti Konohaa.

------

Herätyskello soi rämisten, vaikka Komisario Shikamaru oli hädin tuskin saanut unta koko yönä. Hän oli hermoillut koko yön ajan Suna Townista tulevan kullan kohtaloa. Kyse oli sentään kolmen miljoonan ryuon arvoisesta lastista, joka pysähtyi vain hetkeksi Konohan pankin tallelokeroon. Vaikka kyse oli vain hetkestä Shikamaru tiesi, että moni liiga oli kiinnostunut lastista. Etenkin Akatsukin tiedettiin olevan hyvinkin perillä kuljetuksesta. Shikamaru huokasi, sitten oli lain laidalla elelevä kuuluisan poliisikolmikon jäsen. Orochimaru ja hänen mukaansa lähtenyt etsivä Sasuke.

Shikamaru otti pöydältä savukkeen, meni parvekkeelle ja sytytti savukkeen. Kun häntä katsoi, niin näytti kuin hän olisi kymmenen vuotta sen hetkistä vanhempi. Hän oli tällä hetkellä kovimman paikan edessä, sitten Sasuken etsintöjen. Hän upposi hetkeksi muistoihin ja muisteli omaa taistelua yhtä Oto villagen ”nelosta” vastaan.

Shikamaru oli menettänyt aseensa käden ulottumattomiin. Hän yritti kuristaa Tayuyaa, mutta Shikamarun voimien ehtyessä, oli Tayuya saanut veitsen kouraan. Shikamaru oli nähnyt veitsen välähdyksen ja arvannut hetkiensä olevan luetut, jolloin hän automaattisesti sulki silmät. Samassa hän oli kuullut pamahduksen. Seuraavaksi veitsi oli kilahtanut maahan Shikamarun korvan juuressa ja jotain tahmeaa oli tippunut hänen otsalle. Shikamaru  oli avannut silmät ja huomannut Tayuyan pitelevän rannetta, josta valui verta.

Tayuya huomasi Shikamarun aseen ja lähti sitä kohti. Ääni jostain kaukaa toivotti hänelle hyvää matkaa helvettiin ja toinen pamahdus päätti Tayuyan matkan. Tayuya mätkähti maahan ja jäi liikkumattomaksi. Shikamaru huokasi ja nousi ylös. Hän katsoi laukausten suuntaan ja huomasi hymyilevän naisen.

Samassa Shikamaru palasi tähän hetkeen ja huomasi savukkeen lentämässä kaaressa. Temari oli ottanut sen hänen suustaan ja heittänyt hiiteen. Sitten Temari sanoi:

-Inhoan tupakoijien suutelemista.

Sitten hän suuteli Shikamarua pitkään ja intohimoisesti. Shikamaru oli hieman hämillään ja sanoi:

-Ei nyt. Työ kutsuu, sitä paitsi entä jos joku näkee?

-Hmmm…työ ensin ja sitten huvi vai?

-No Sanotaan näin, Shikamaru hymähti ja laittoi kahviveden päälle.

-----

Sasuke havahtui hälytysajoneuvon sireeniin, joka halkoi korvia. Hän nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Huone jossa hän oli ei ollut luksusta, ilmastointi pätki, katon maali oli halkeillut ja tapetointi repsotti. Kaikista pahin oli kuitenkin ulkona roikkuva epämääräinen Huoneistohotellin mainosvalo, jonka hehkulamput surisivat ja välkkyivät aivan viimeisillään.
Sitten oli vielä seura, jonka kanssa piti olla hyvää pataa. Orochimaru oli täysi friikki, joka puhui unissaankin Sasuke-kunista. Kabuto nyt oli Orochimarun palvelija, joka pyrki toteuttamaan tämän jokaisen toiveen. Karin oli taas jälleen lähestulkoon hinkkaamassa itseään Sasuken kylkeen. Jugo oli siinä rauhallisemmassa tilassa, mutta koskaan ei tiennyt, koska hän taas alkaisi riehua ja tämä tehtävä taas vaati heiltä piilottelua. Suigetsu joka yleensä oli Sasuken mielestä tervejärkisin, oli muuttunut nyt. Kuultuaan nimen Hosihigaki Kisame oli Suigetsu alkanut toistaa usein lausetta; pakko saada Kisamen ase. Sasuke tiesi, että Kisame oli yksi seitsemästä sumun kiväärimiehestä, joita Suigetsu jahtasi.

Yhtäkaikki koko keikka oli Sasuken mielestä huonosti suunniteltu. Orochiamru oli sitä mieltä, että koko touhu suoritettaisiin kaappauksena. Eli Orochimaru oli saanut vihjeen kolmen miljoonan ryuon lastista ja suunnitteli sen hakemista pankista. Sasuken mielestä koko touhuun liittyi Akatsukin kokoinen riski. Kun Sasuke oli huomauttanut kyseistä vaarasta, oli Orochimarun toteamus ollut, että sittenhän voimme päästä heistä eroon.

-Pieleen menee, tuumi Sasuke.

Samassa Sasuke tunsi kuinka joku tai jokin koski häntä. Sasuke katsoi alaspäin ja huomasi kuinka hänen rintalihaksillaan oli naisen käsi:

-Mikä menee pieleen, kiehnäsi Karin Sasuken kyljessä.

-Keikka, murahti Sasuke ja siirsi kylmästi käden pois pyörimästä rintalihaksillaan.

-No mikä nyt on hätänä, Karin kehräsi.

-Pois kimpustani, ärähti Sasuke ja sai muutkin heräämään.

-Mitä täällä nyt oikein tapahtuu, mutisi Orochimaru ja hieroi silmiään.

Orochimarun ääni sai Karinin kavahtamaan ja hän irtosi Sasukesta, Sasuken itsensä helpotukseksi. Sasuke sanoi:

-Ei täällä tapahdu mitään erikoista.

-Joko sinä Karin vehtaat Sasuke-kunin kanssa?

-En minä vannon etten koskenut häneen, vikisi Karin.

-Joko täällä taas riidellään Sasukesta, mutisi uninen Kabuto.

-Suu kiinni Kabuto, tuli kolmesta suusta yhtä aikaa.

-Sitäpäitsi voisit laittaa meille aamiaista, sanoi Orochimaru.

-Joo joo menossa ollaan, mutisi Kabuto ja meni keittiöön.

Pian muut tunsivat munien ja pekonin tuoksun, joka leijaili keittiöstä.

-Jatkuu-