Kurjuudesta nouseva


Satoi vettä kaatamalla, ja ukkonen jyrisi lujaa tehden nuoren miehen väliaikaisesti kuuroksi. Mies oli juuri noussut mustasta autostaan, ja pudisteli päätään palauttaakseen kuulonsa. Nopeasti hän juoksi baarin ovelle ja riuhtaisi sen auki. Vaikka hän ei ollut seisonut sateessa minuuttiakaan, hänen vaatteensa olivat täynnä märkiä läiskiä.

Mies yritti etsiä mustilla silmillään tuttuja kasvoja baarin pöydistä, ja hetken tiirailtuaan, hän huomasi tuttavansa ja suuntasi askeleensa kyseistä henkilöä kohden.
Hänen kenkänsä kopisivat vaimeasti lattiaa vasten, ja musta nahkatakki heilui avonaisena kävelyn tahdissa. Viininpunainen paita oli tiukka jo ennestään, mutta märkänä se liimautui entistä paremmin hänen hyvin treenattua vartaloansa vasten.

Jotkut miehet tuijottivat nuorta miestä sopimattoman pitkään, mutta käänsivät katseensa muualle, pitkähiuksisen miehen mulkaistessa näitä pahasti. Valitettavasti sama taktiikka ei pätenyt naispuolisiin olioihin alkuunsakaan. Nämä eivät välittäneet mulkoilusta pätkän vertaa, vaan yrittivät entistäkin enemmän riisua hänet katseillaan.

Mies käänsi huomionsa turhautuneena tuttavansa puoleen ja istui tätä vastapäätä. Miehet kävivät hetken tuijotuskilpailua keskenään, kunnes keltasilmäinen ja mustat, pitkät hiukset omaava mies aloitti keskustelun.

“Kas, Itachi.. viime näkemästä onkin pitkä aika.. olisikohan siitä jo kolme vuotta?”, kalpea mies kysäisi lipevän oloisella äänellään.

“Voihan siitä ollakin, ja minun puolestani se olisi saanut olla pidempikin”, Itachi vastasi sarkastisesti ja kohotti hivenen toista kulmaansa jatkaessaan: “Oliko sinulla jotain tärkeääkin asiaa, en mielelläni tee turhia matkoja, ainakaan sinun vuoksesi.”

Orochimaru naurahti toisen välinpitämättömälle asenteelle ja sytytti savukkeen. Hän antoi hetken silmiensä levätä itseään nuoremman miehen vartalossa, ennen kuin kohotti katseensa mustiin silmiin edessään.

“Oikeastaan en ole niin varma onko se tärkeää, se riippuu ihan sinusta itsestäsi.” Orochimaru sanoi ja hiljensi ääntään jatkaessaan: “Jos olet kiinnostunut, niin eilen tuli hyvin suuri lasti kamaa. Ajattelin että haluaisit kenties maistaa.” mies sanoi hymyillen.

Itachi katsoi miestä edessään silmät leiskuen vihasta. Tuo mies oli kyllä varmasti itse Saatanan jälkeläisiä, niin pirullinen ja omahyväinen tuo oli. Itachi muisteli vieläkin katkerasti sitä päivää, jolloin oli törmännyt koko mieheen. Hän oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja muuttanut New Yorkiin opiskelemaan, sillä hän oli asustellut hyvin mitättömässä ja pienessä kaupungissa lapsuutensa. Hän oli aina halunnut olla jotakin suurempaa, ja oli hakenutkin yhteen parhaimmista yliopistoista, ja päässytkin sisälle ensi yrittämällä.

Aivan liian pian hän oli kuitenkin tavannut tuon paskiaisen, jota hän nytkin oli tullut tapaamaan. Mies oli kiero, mutta viisas, sillä tämä oli pikku hiljaa hivuttautunut lähemmäksi häntä ystävällisellä käyttäytymisellään ja mukavalla persoonallaan. Pian Orochimaru oli houkutellut hänet maistamaan huumeita, ja helvetti oli päässyt valloilleen. Hän oli jäänyt koukkuun ja mies oli saanut hänet ansaansa. Pakokeinoa ei näyttänyt olevan missään ja tunnelin valoinen ulospääsytie oli paennut hänen ulottumattomiinsa. Siellä se oli, mutta hän ei millään yltänyt siihen, se tuntui olevan kilometrien päässä.

Hänen koulunkäyntinsä alkoi olla vaakalaudalla. Hän veti kamaa pitkin viikkoa ja pyöri Orochimarun porukan mukana, joka muuten oli hälyttävän iso. Miehen tavoite taisi olla saastuttaa niin monta ihmistä kaupungissa, kuin mahdollista. Ja sitten sattui kaikista kamalin asia siihen mennessä, hän ei ikinä olisi osannut aavistaa hänelle käyvän niin. Hän oli ollut tavanomaisessa ekstaasissaan ja.. Orochimaru oli käyttänyt sitä hyväkseen. Tämä oli raiskannut hänet. Mutta edes se ei ollut saanut Itachia lopettamaan touhua, tämä inhosikin ja halveksi miestä yli kaiken. Hän tarvitsi edelleen Orochimarun myrkkyjä.

Itachi oli ollut vuoden verran riippuvainen huumeista, ja oli suorastaan ihme, ettei häntä ollut vielä erotettu. Jotenkin hän oli selvinnyt koulussa, vaikka arvosanat eivät olleetkaan kehuttavia. Vasta kun tapahtui pahin mahdollinen asia, mitä elämässä voi tapahtua, Uchiha heräsi ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan. Eräs nätti tyttö, ehkä noin 16-vuotias, kuoli yliannostukseen. Se oli kamalaa ja.. pelottavaa. Itachi tajusi silloin, että jos hän jatkaisi tätä touhua, häntä odottaisi samanlainen kohtalo. Mies päättikin jättää koko touhun ja ei enää palannut toisten luokse. Vieroitusoireet olivat järkyttäviä: jatkuvaa pahoinvointia, oksentelua, voimakasta päänsärkyä, unihäiriöt, masennus, ja ajoittaiset kouristukset ja vapina. Vapinaa oli erityisesti käsissä, mikään ei tuntunut pysyvän niinä hetkinä hyppysissä.

Tätä tuskaa kesti yksi ja puoli viikkoa, mutta Itachi selvisi siitä, ajattelemalla sitä tyttöparkaa, joka oli ollut häntä vain kaksi vuotta nuorempi. Uchiha oli hyvin ylpeä siitä että oli päässyt kamasta eroon, ja nyt tuo idiootti kauppasi sitä taas hänelle!

'Taidan tehdä uuden ilmoituksen poliisille, kunhan täältä pääsen, ehkä he saavat vihdoinkin tuon nuorten murhaajan kiinni.'

“Työnnä kuule aineesi perseeseesi, mikäli sinne yllät!” Itachi huudahti kiivaasti päin miehen kasvoja.

Orochimaru katsoi minua ensin yllättyneenä, mutta sitten hänen silmiinsä syttyi suuttumus. Salamannopeasti hän nousi ylös ja tarttui kädellään Itachin takin kaulukseen, nostaen hänet heidän vieressään olleelle seinälle.

“Minulle et puhu tuolla tavoin, nulikka”, Orochimaru sähisi vaarallisen kuuloisella äänellä.

Mies oli aivan selvästi jälleen aineissa, tämä oli ollut aina hyvin aggressiivinen ja äkkipikainen otettuaan sitä mössöä. Itachi tunsi otteen kurkullaan kiristyvän, ja kuristavan tunteen tukkivan keuhkonsa. Hän haukkoi jo henkeä, mutta sitten miehen käsi irrotti otteensa hänestä. Joku toinen mies oli tullut hänen avukseen ja lyönyt Orochimarua, jolloin tämän käsi oli irrottanut otteensa. Orochimaru pyyhki verivanan huulestaan, kompuroi ylös ja hyökkäsi häntä lyöneen miehen kimppuun. Miehen kaverit ryntäsivät samassa tämän avuksi, ja he huitoivat toisiaan ja muitakin sivullisia vahingossa. Tästä tietenkin seurasi kunnon kapakka tappelu, melkein kaikkien humalaisten rientäessä mukaan tappeluun.

Itachi päätti, että oli korkea aika poistua paikalta, sillä tappelu kävi koko ajan kuumempana ja pian paikka olisi täynnä poliiseja. Etuovesta ei kyllä mitenkään enää päässyt, joten hän raivasi tiensä keittiöön ja siellä olleesta takaovesta ulos sateiseen ilmaan.

Hän lähti kävelemään kujaa pitkin. Kuja oli synkkä ja pimeä ja sade teki siitä entistäkin inhottavamman paikan. Miksi Orochimarun oli pakko saada tavata näin syrjäisellä alueella? No mies oli kyllä itsekin niin outo, että paikka sopi tälle mainiosti. Itachi pysähtyi paikalleen, ja tutki tarkemmin ympäristöä. Hän ei ollut koskaan käynyt kyseisellä alueella, joten hän pelkäsi olevansa eksynyt. Hermostuneena hän jatkoi matkaansa ja pian hän helpottuneena sai todeta löytäneensä toisen kujan, joka haarautui kohti pääteitä. Hänen autonsakin olisi jossain siellä päin.

Itachi kuuli edestään pienen aivastuksen ja käänsi katseensa säikähtäneenä äänen suuntaan. Varjoissa istui hyvin nuoren näköinen poika. Pojalla oli blondit hiukset, rispaantuneet ja likaiset vaatteet päällään ja kenkiä tällä ei näyttänyt olevan ollenkaan. Riepujen alta näki selvästi pojan olevan hyvin laiha, tämä oli ilmiselvästi ollut nälissään hyvin pitkän ajan. Pojan silmiä hän ei nähnyt, sillä märät hiukset peittivät tehokkaasti silmät näkyvistä, pojan tiiraillessa varpaitaan. Itachi lähestyi hitaasti poikaa ja päätti puhua tälle.

“Hei pikkuinen, mitä teet täällä ihan yksin?”

Blondi nosti nopeasti päänsä kuullessaan jonkun puhuvan. Tämän säihkyvän siniset silmät olivat pelkoa täynnä ja tämä perääntyi tiiviimmin seinää vasten. Hän nosti pelokkaat silmänsä kohti muukalaisen kasvoja, ja odotti tämän selvästi tekevän jotain.

Itachi katsoi ihmeissään selvästi kauhuissaan olevaa poikaa. Hetken mietittyään tämän outoa käytöstä, hän ymmärsi, että pojalle oli varmasti tehty jotain kamalaa, ja että tämä nyt odotti hänen tekevän samoin. Itachi käveli aivan pojan viereen, kyykistyi tämän eteen ja hymyili ystävällisesti.

“Minun nimeni on Uchiha Itachi, kukas sinä olet?”

Blondi katsoi silmät ihmetyksestä selällään miestä. Mies kyseli hänen nimeään, eikä yrittänytkään hakata häntä, tai nimitellyt häntä miksikään. Hetkeen ei kuulunut mitään muuta kuin sateen ropina, kunnes poika uskaltautui avaamaan suunsa.

“Mi-minä olen Uzumaki Naruto… Atshii!”

Itachi katsoi edelleen hymyillen nuorukaista ja ojensi tälle nenäliinan. Naruto tarttui kiitollisena siihen ja niisti nenänsä. Itachi huomasi pojan vapisevan kylmästä ja silitti tämän päätä sanoen:

“Olet ihan jäässä, mitä jos tulisit minun luokseni yöksi? Sinun ei tarvitse pelätä minua, en minä sinua satuta.” Mies sanoi hymyillen rohkaisevasti nuorukaiselle.

Naruto katsoi epäilevästi miestä. Tämä näytti hyvin ystävälliseltä, ja yö kunnon sohvalla kuulosti houkuttelevalta. Hitaasti hän nyökkäsi tarjouksen hyväksymisen merkiksi. Itachi ojensi blondille kätensä ja auttoi tämän pystyyn. Uchiha ei edes huomannut, että piti edelleen toista kädestä, heidän lähtiessä autoa kohti. Naruto punastui huomatessaan, ettei mies päästänytkään kädestä irti, vaan piti hellästi siitä kiinni.

Vasta auton luona Itachi tajusi, missä hän kättään edelleen piti, ja päästi lievä puna poskillaan kädestä irti. Blondi kipitti auton etupenkille ihastellen uuden näköistä autoa silmät innostuksesta hohtaen. Itachi ei voinut kuin hymyillä, nähdessään hennon hymyn Naruton huulilla ja tämän iloisten silmien hohtavan. Hänen oli kuitenkin pakko kääntää huomionsa tien puoleen auton lähtiessä liikkeelle.

Matka sujui hiljaisena, muttei ahdistavana hiljaisuutena. Narutoa kyllä jännitti se, mitä nyt tulisi tapahtumaan, mutta jostain syystä hän ei pelännyt miestä ollenkaan, vaan päinvastoin hän huomasi viihtyvänsä miehen seurassa ja hänen sydämensä löi nopeammin kuin aiemmin. Hän ei kylläkään ymmärtänyt, miksi se sykki niin nopeaan tahtiin.

Pian auto jo parkkeerasi Itachin omakotitalon pihaan. He molemmat juoksivat kuistille, sillä kumpikaan ei halunnut kastua enää yhtään enempään, vaikka he olivatkin jo likomärkiä. Itachi kaivoi housun taskustaan avaimen ja avasi oven ja he molemmat astuivat sisään.

Naruto katseli ihastuneena olohuonetta, jonne hän oli ensimmäisenä eteisestä päässyt. Huone oli sisustettu kauniisti tummilla väreillä ja sitä somisti muutama muu pirteämpi väri. Verhot olivat pastellin vihreät ja seinät tummansiniset. Seinällä oli valkoinen seinäjuliste joka oli kangasta, ja johon oli kirjailtu jokin kuvio, kenties sukuvaakuna. Sohva oli mustaa nahkaa ja vaikutti upottavan pehmeältä. Hän pystyi jo kuvittelemaan, kuinka ihanaa siinä olisi nukkua…

“Sinun pitäisi käydä suihkussa, jotta et vilustu.” Itachi sanoi, saaden Naruton säpsähtämään. Todennäköisesti poika oli hetkeksi unohtanut hänen läsnäolonsa.

“En halua olla vaivaksi, ja sinunhan pitäisi käydä myös..” Naruto mumisi hivenen vaivautuneena.

“Et sinä ole vaivaksi, ja älä minusta huoli, minä vain kuivaan itseni ja vaihdan kuivat vaatteet päälle niin pärjään oikein mainiosti.” Itachi sanoi kadoten hetkeksi pesuhuoneeseen. Pian hän nakkasikin punaisen pyyhkeen Narutolle.

“Voit käyttää sitä, ja nyt, hopi hopi, suihkuun siitä!” Uchiha sanoi hilpeästi ohjaten nuorukaisen pesuhuoneen ovesta ja sulkien sen.

Naruto tuijotti hetken sulkeutunutta ovea, mutta päätti sitten tehdä kuten Itachi oli halunnut. Hän riisui märät vaatteensa ja asetteli ne kuivumaan huoneessa olevan tuolin selkänojalle. Hän astui suihkun alle, ja väänsi sen päälle. Naruto oli kiljaista, kun kylmä vesi tavoitti hänen ihonsa ja nopeasti hän väänsi suihkun lämpimämmälle. Lämmin vesi tuntui hyvältä ja rentouttavalta, ja hänen huuliltaan pääsi nautinnollista muminaa.

Siitä oli pitkä aika kun hän viimeksi oli saanut nauttia suihkusta. Hän oli joskus kyllä murtautunut lomalla olevien perheiden kotiin, kuitenkaan rikkomatta mitään, ja lainannut näiden suihkua ja kadonnut sitten takaisin kaduille. Hänellä ei ollut ollut kotia kahteen vuoteen, sillä hänen silloisena kotinaan toiminut orpokoti oli joutunut lopettamaan toimintansa rahan puutteen takia. Melkein kaikki muut saatiin sijoitettua toiseen orpokotiin, mutta hän ja muutama muu evät enää olleet mahtunut sinne. Kolme muuta olivat sitten päässeet joihinkin perheisiin, mutta kukaan ei ollut huolinut häntä, joten hän oli joutunut kadulle. Ja tietenkään kukaan ei ottanut niin nuorta kuin hän töihin, sillä hän oli vielä alaikäinen ja hän olisi tarvinnut vanhempiensa suostumuksen. Heiltä tosin oli vaikea pyytää suostumusta, kun he olivat kuolleet.

Naruto puristi kädelleen sitruunan tuoksuista shampoota ja tyytyväisenä hieroi sitä hiuksiinsa. Hän nautti täysin siemauksin suihkustaan eikä huomannut ollenkaan ajan kulkua…


Itachi oli jo vaihtanut kuivaa ylleen ja kuivaili nyt pitkiä hiuksiaan. Hän ei millään saanut tuota suloista blondia pois mielestään hetkeksikään. Tämän ihanat silmät ja niin viattoman oloinen persoona olivat saaneet häneltä jalat alta kertaheitolla. Hän ei ollut voinut jättää Narutoa oman onnensa nojaan tämän nähtyään. Hänen oli niin käynyt sääliksi tätä, ja tässä sitä oltiin. Hän oli tuonut tämän kotiinsa! Mitä hän tekisi seuraavaksi? Pitäisi ainakin selvittää pojan elämäntilanne, ennen kuin hän tekisi lisää päätöksiä.

Itachi käveli jääkaapille ottaen sieltä maitopurkin, voita ja kinkkuleike paketin. Sitten hän kaivoi kaapista leipää ja laittoi kaakaota tulemaan. Sen tehtyään hän lähti etsimään Narutolle jotakin päälle laitettavaa. Kaapista löytyi muutama vaatekappale, jotka olivat jääneet hänelle liian pieniksi. Itachi avasi varovasti kylpyhuoneen oven, laittoi tavarat tuolin selkänojalle, ja nakkasi siinä olleet märät vaatteet pesukoneeseen. Hän ei voinut nähdä Narutoa, sillä tämä oli suihkussa ja hän oli pienessä huoneessa ennen suihkutiloja. Tässä huoneessa sijaitsi pesukone ja kuivuri. Itachi poistui huoneesta hymyillen onnellisen oloisena. Hän ei voinut ymmärtää, miten tuo pikkuinen sai hänet niin onnelliseksi.


Noin puolen tunnin päästä Naruto saapui keittiöön Itachin vanhat vaatteet päällään. Hänellä oli mustat housut ja tummansininen t-paitayllään, ja molemmat olivat hivenen isot hänelle, mutta istuivat kuitenkin suht hyvin.

“Aah, tulithan sinä vihdoinkin. Syöhän iltapalaa ja juo tuo kaakao, jotta et saa yskää.” Itachi sanoi samalla kun luki lehteä.
Naruto istui pöytään ja alkoi syödä. Ensi haukkaus leivästä oli rauhallinen ja maisteleva, mutta sitten hän alkoi hotkia, kuin ei olisi syönyt moneen päivään, mikä oli kyllä tottakin.

“Älähän nyt hotki, ettet tukehdu ruokaasi. Ei se katoa minnekään, vaikka hidastaisitkin tahtia.” Itachi nauroi.

Naruto punastui huomautuksen myötä ja hidasti hivenen tahtia. Kun tämä lopetti syömisen, Itachi päätti selvittää muutamia faktoja.

“Pahastutko, mikäli kyselen vähän asioita?”

Blondi pudisteli päätään, ja jäi odottamaan toisen kysymyksiä.

“Hyvä.. tuota, minkä ikäinen olet?”

“16-vuotias, entä sinä?” Naruto uteli.

“Olen 22-vuotias. Toivottavasti et pahastu tästä kysymyksestä, mutta haluaisin tietää, miten jouduit kadulle.” Uchiha kysyi varovaisesti.

Naruto oli hetken hiljaa, kunnes ryhtyi puhumaan.

“No.. vanhempani kuolivat, kun olin kaksi vuotias ja minut laitettiin orpokotiin. Vartuin siellä, kunnes paikka piti lopettaa rahapulan vuoksi. Muut pääsivät muualle, mutta minä en enää mahtunut mihinkään ja kukaan perhe ei halunnut minua..” Naruto selitti.

Itachi nousi ylös ja suuntasi askeleensa sohvaa kohti, viittoen myös Narutoa tulemaan perässään. Molemmat istuivat sohvalle ja Itachi avasi vasta sitten suunsa.

“Olen pahoillani, sinulla ei selvästikään ole ollut helppo elämä, vaikka tuskin tuo paljon lohduttaa.” Itachi sanoi ja huomattuaan Naruton vilkaisevan häntä kysyvästi, hän vielä lisäsi: “Ihmettelet varmaan, miksi vaihdoin paikkaa, minusta tässä vain on mukavampi keskustella kuin pöydän ääressä.”

Naruto hymyili ja sanoi: “Voisitko kertoa itsestäsi jotain?”

“Totta kai, olen nähtävästi kokonaan unohtanut hyvät tavat, kun tenttaan sinua ennen kuin kerron itsestäni mitään, anteeksi siitä. Minä asuin lapsuuteni pienessä kyläpahasessa ja täytettyäni 18 vuotta, päätin muuttaa tänne opiskelemaan. Pääsin hyvään yliopistoon ja nykyisin olen muotitalon johtaja.”

“Vau.. Elämäsi kuulostaa loistavalta.” Naruto sanoi hymyillen. Kuitenkin Itachi erotti pienen kateellisen säväyksen tämän äänessä.

“Oli minullakin omat vaikeuteni… joten en nyt sanoisi että minulle kannattaisi olla kateellinen”, Itachi huomautti edelleen kuitenkin hymyillen.
Naruto punastui kauttaaltaan ja sopersi jotakin, mistä ei saanut selvää. Oliko se muka näkynyt noin helposti läpi? Hän ei ollut tarkoittanut että Itachi huomaisi mitään tuollaista hänestä. Itachi näytti hivenen vaivautuneelta, tämä taisi arvata, mitä hän nyt aikoisi kysyä.

“Mitä ongelmia? Sinä tiedät minun, joten eikös olisi reilua jos minäkin tietäisin sinun?” Blondi henkäisi hymyillen pirteästi.

“Niin kai sitten.. minä.. tuota.. hmm.. olin koukussa huumeisiin ja olin pilata koko koulun käyntini. Käytin huumeita vuoden verran, ennen kuin pääsin niistä eroon”, Itachi pamautti.

Naruto tuijotti toista. Hän ei olisi uskonut, että tällä olisi voinut olla jokin noin paha ongelma! Hän ei tiennyt miten ilmaisisi olevansa pahoillaan toisen puolesta, joten hän halasi tätä.

Itachi jäykistyi tuntiessaan kädet ympärillään, mutta rentoutui pian. Halaaminen tuntui oikeastaan erittäin hyvältä. Itachi veti keuhkoihinsa Naruton ominaistuoksua sekoittuneena sitruunan tuoksuun ja huokaisi.

“Kuule, sinullahan ei kerta ole kotia, niin ajattelin että.. jos haluat niin voit jäädä tännekin.. täällä on aika yksinäistä..” Itachi takelteli Naruton olkapäätä vasten.

Naruto oli hyvin hämmästynyt toisen sanoista. Hän tunsi valtavan riemun kohoavan sisällään, ja mitään ajattelematta, hän suuteli Itachia. Uchiha oli aivan äimistynyt toisen reaktiosta, mutta vastasi tähän eleeseen mielellään. He suutelivat kokeilevasti ja lempeästi toisiaan, maistellen toistensa makua. Naruto inahti Itachin liu’uttaessa kielensä blondin suuhun. Itachi tutkiskeli uutta aarrettaan tarkoin ja samalla veti pojan ihan itseensä kiinni. Naruto kiersi kätensä vanhemman miehen ympärille, ja vastasi toisen kosketuksiin. He joutuivat kuitenkin irrottautumaan toisistaan hapen puutteen takia. He katsoivat toisiaan silmiin ja blondi hautasi punaiset kasvonsa Itachin rintaa vasten. Itachi silitteli vaaleita hiuksia ja nosti pojan syliinsä.

Itachi nukahti pian lämpöinen kerä sylissään, ja Naruto noukki peiton sohvan päädystä, ja asetteli sen heidän kummankin päälleen. Hitaasti hänenkin silmänsä painuivat kiinni, ja juuri ennen kuin hän nukahti, hänen mielessään kävi eräs ajatus: ‘Pääsin pois kurjuudesta, ja se on pelastavan enkelini ansiota.’
Hymyillen ja onnellisena, hänkin nukahti vasten toista miestä.

------------

Toivon kommentteja -^.^-