Kuolema. Se koskettaa kaikkia tavalla tai toisella.
Se satuttaa. Se tulee ja lähtee nopeasti,
mutta silti se elää meissä. Pelkona, ahdistuksena,
pelastuksen tunteena? Kukaan ei tiedä miksi tai miten, mutta silti
tiedostamme sen olemassaolon.
Mutta pystytkö kuvittelemaan
sen omalle kohdallesi? Ei... Et pysty.

Minua kuolema satutti viemällä minulta ihmisen, josta välitin kaikkein eniten.
Hänet, jota rakastin eniten koko maailmassa.
Kun kuulin sen, vajosin polvilleni lattialle. En itkenyt. Katsoin vain eteenpäin.
En sanonut sanaakaan, katsoin vain kaukaisuuteen. En tahtonut uskoa sitä.
En vain voinut.

Vaikka ihmiset sanoivat, että minun olisi hyväksyttävä se. Kestettävä se, mitä oli tapahtunut.
Mutta minä en vain pystynyt siihen. Olinhan menettänyt elämässäni
jo niin paljon. En ollut koskaan saanut tuntea vanhempien rakkautta.
Ja nyt ainoa ihminen josta todella välitin, oli poissa. En pystynyt hyväksymään
sitä, kunnes vihdoin hautajaisissa ymmärsin sen.

Kun katsoin Sasuken tummia hiuksia ja kalpeita, niin kauniita kasvoja,
ymmärsin sen, että nämä olisivat hyvästit. Hän ei enää palaisi kotiin suorittamasta
tätä tehtävää. Hän ei enää halaisi minua tai antaisi helliä suudelmia huulilleni.
Hän oli poissa. Se oli hyväksyttävä. En voisi enää tehdä asialle mitään.

Tunsin kyyneleen valuvan poskeani pitkin ja ennen kuin huomasinkaan
se oli muuttunut vuolaaksi itkuksi. Vieressäni istunut Sakura huomasi,
että itken ja halasi minua.Se auttoi hieman jaksamaan. Mutta kun Sasuken
arkku oli tarkoitus laskea hautaan, en voinut katsoa sitä. Se sattui. Se oli kuin hän olisi lähtenyt luotani kokonaan. Jättämättä muistoja tai tunteita. Purskahdin taas itkuun ja peitin
kasvoni käsilläni, jonka Iruka huomasi ja käveli
vierelleni. Hän kertoi minulle, että Sasuke ei varmaan tahtoisi minun kärsivät puolestaan, mutten välittänyt lohdutteluista. Itkin vain.

Seremonian päätyttyä olin aivan hiljaa. Muistotilaisuudessakin minun
olisi pitänyt puhua, mutten kyennyt siihen. Se tuntui liian pahalta.
Hengittäminenkin tuntui vaikealta ilman Sasukea. Ikävä vain kasvoi päivä päivältä
suuremmaksi, niin myös tuska. Kaksi kuukautta olin puhumatta kenellekkään, enkä syönyt kunnolla. Istuin vain kotonani suremassa. Minuun sattui kun hän lähti. Kipu oli fyysistä ja henkistä.
En halunnut enää elää. Yritin itsemurhaakin pari kertaa, mutten lopulta kyennyt
riistämään henkeäni. Ajattelin niitä monia ihmisiä, jotka jäisivät ehkä kaipaamaan minua ja voisivat kokea saman sydäntä riipaisevan surun kuin minä. En voisi tehdä sitä heille.
Se sattuisi enemmän kuin oman henkensä vieminen.

Sitten näin valoa tunnelin päässä. Miksi olen ollut tällainen, vaikka ympärilläni olleet
ihmiset ovat kuulleet avunhuutoni kauas asti? He tulivat auttamaan ja minä vain katsoin hiljaa
vierestä, kun he vähän kerrassaan kaikkosivat luotani. Siinä ei ollut mitään järkeä.
Nyt ymmärrän vihdoin miksi minun täytyi hyväksyä asia. Nyt ymmärrän miksi he pyysivät minua hyväksymään sen.

Juoksin ulos talostani. Juoksin niin kovaa kuin jaksoin kohti Sakuran kotia.
Koputin oveen ja oven avannut pinkkihiuksinen tyttö katsoi minua kummastuneen
ja yllättyneen sekaisella katseellaan. Minä hymyilin hänelle ja kiitin kaikesta
huolenpidosta ja jatkoin matkaa. Kävin kiittämässä kaikkia minua tukeneita ihmisiä,
jotka jaksoivat seistä tukenani, vaikka minä en heistä välittänytkään.
Kunnes pian muistin, etten ollut käynyt kertaakaan katsomassa Sasukea.
Kävelin kukkakauppaan ja ostin kukan ja kynttilän haudalle.

Saavuttuani haudalle, katsoin hieman punertavaa hautakiveä, jossa
luki kuolin- ja syntymäaika sekä hänen nimensä.
"Moi Sasuke... Sori et en oo käyny.. Mä luulin et sä jätit mut yksin.. Mut
mä tajusin et mä en oo koskaan yksin.
Sä oot aina mun vierellä. Mä tiedän sen. Sori mut mä en vielä tuu
sun luo. Ehkä mä pelkään kuolemaa. Se on outo juttu, mut jotain mä voi luvata.
Et mä tuun joka päivä käymään sun luona. Sen lupaan", minä puhuin samalla,
kun istutin haudalle kukan ja sytytin kynttilään liekin.
Kun katsoin kynttilän hiljaa lepattavaa liekkiä kuiskasin hiljaa:"Toivottavasti kuulet tän:
Mä rakastan sua Sasuke Uchiha..."

_______________________________________________________________________________________