”Anteeksi, että kesti!” Myös Kurenai-samalla oli kopioitavaa kansliassa…!” Iruka sanoi pirteästi. Hän kuitenkin vaikeni oitis huomattuaan, mitä oli luokassa tapahtunut sillä välin kun hän oli ollut poissa. Tuoleja ja pulpetteja oli kaatunut, kirjoja ja kyniä lojui lattialla, sekä oppilaita näkyi olevan täysin muissa touhuissa kuin tekemässä historian tehtäviä. Iruka näki, että Kankurolla oli nyt silmä mustana, vaikkei se ollut musta kun hän lähti luokasta, Naruton suusta valui verta ja Lyra seisoi jotenkin hämmentyneen näköisenä Sasuken ja Naruton välissä.

Iruka alkoi täristä kiukkuisena. Oliko liian paljon pyydetty, että tämä ysiluokka olisi kunnolla edes kaksikymmentä minuuttia, kun hän kävisi jossain?! Eihän tätä luokkaa voinut jättää hetkeksikään yksin! Aina jotain sattui. Vaikka, kyllähän Iruka oli sen aavistanut, kun oli saanut tämän ala-asteen entisen, pahimman luokan valvottavakseen. Nyt hän toivoi hartaasti, että voisi vaihtaa tämän luokan johonkin toiseen.

”Miten Kankuron silmä on mustana?” Iruka kysyi vihaisella äänellä ja silmäili luokkaa kysyvästi. Kukaan ei oikein uskaltanut sanoa mitään. Iruka huokaisi syvään. Nyt piti ottaa kovemmat aseet käyttöön.
”Jos selitys ei tule kuuden sekunnin sisällä, minä haen tänne Kakashin!” hän uhkasi. Silloin koko luokka kohahti. Lyra oli hämmästynyt. Kuka tämä Kakashi oikein oli? Opettajako? Joka tapauksessa, kukaan ei näyttänyt haluavan häntä tänne.

”Se oli Naruto!” Ino ilmoitti kovalla äänellä. Iruka suuntasi vihaiset silmänsä Narutoon, joka katsoi opettajakseen äkäisenä.
”Kankuron vika!” hän ärähti. Iruka tärisi kiukusta. Oliko tämä ylä vai ala-aste?!
”Miksi löit Kankuroa, Naruto?” Iruka kysyi. Naruto katsoi Kankuroa toiselta puolelta luokkaa ärtyneenä.
”Hän haukkui Lyra-chania huoraksi ja vaikka miksi!” hän tokaisi. Iruka vilkaisi Lyraa kysyvästi.
”Lyra, onko se totta?” hän kysyi. Lyra katsoi äkkiä Sasukeen ja huomasi tämän katsovan häntä otsa hieman rypyssä.

”On se totta,” Lyra sanoi hiljaa ja katsoi tennareidensa kärkiä. Häntä ei todellakaan huvittanut olla kaiken huomion keskipisteenä. Naruto katsoi häntä surullisena. Hän oli niin vihainen Lyra-chanin puolesta, kun tätä oli haukuttu noin rumasti. Ei tämä ollut mikään huora, vaan todella mukava ja kaunis tyttö. Iruka veti syvää henkeä ja katsoi sitten taas koko luokkaa.
”Miksi Naruto vuotaa verta?” hän kysyi. ”Jos ei tule vastausta, uhkaus on yhä voimassa!”

”Kankuro löi häntä!” nyt puolestaan Sakura kiljaisi. Iruka nyt katsoi nyt pitkään Kankuroa. Olihan se tietenkin paha asia, että Naruto oli lyönyt häntä turpiin, mutta se, että Narutolla oli ollut sisäistä verenvuotoa, oli ehdottomasti paljon pahempi asia.
”Selvä.” Asia on sitten niin, että tunti loppuu nyt,” Iruka ilmoitti konemaisesti. Kello soi ja oppilaat tekivät lähtöä. Iruka katsoi kuitenkin Narutoa ja Konkuroa vielä.
”Naruto ja Kankuro tulevat minun mukanani rehtori Tsunaden puheille.” Tästä kouluväkivallasta on tultava loppu,” hän sanoi vakavalla äänellä. Lyra jähmettyi. Hän ei ollut osannut odottaa tätä. Nyt Naruto joutuisi ongelmiin ja se olisi täysin hänen syytään. Kankuro urahti jotakin ja näytti vieläkin erittäin vihaiselta. Naruto mulkaisi tätä myös vihaisena.

”Tarvitseeko minunkin tulla?” Lyra kysyi ja katsoi Irukaa huolestuneena. Iruka vilkaisi yllättyneenä häntä.
”Ei, sinun ei tarvitse tulla.” Ethän sinä tätä tappelua aloittanut,” hän sanoi. Lyralla oli silti syyllinen olo.
”Mutta minä otin Kankuroa kiinni käsivarresta, kun hän ei päästänyt irti Narutosta,” hän selitteli.
”Voi, emme me täällä kädestä kiinni ottamisesta rankaise.” Pojat aloittivat tappelun ihan itse,” Iruka rauhoitteli Lyraa hymyillen. Sitten hän katsoi tätä uudelleen.
”Muuten, tervetuloa uuteen kouluun!” hän kuiskasi. Lyra yritti hymyillä kiittääkseen. Se tuntui kuitenkin melko vaikealta.

Koska Naruto oli joutunut rehtorin puhutteluun, hän ei tulisi seuraavalle tunnille, joka oli äidinkieltä. Lyralla oli vieläkin huono omatunto ja hän istui muun luokan kanssa istumassa käytävässä odottaen että seuraava tunti alkaisi. Koska Naruto oli puolustanut Lyraa kaikkien edessä, Lyra päätti nähdä Naruton ja kiittää tätä henkilökohtaisesti. Sitä hän kuitenkin joutuisi vielä odottamaan. Koko luokka oli jostain syystä kauhean levoton tänään. Temari seisoskeli pihalla ja jutteli Hinatan kanssa jotakin. Gaara, Shino ja Neji seisoivat käytävän seinää vasten mykkinä. He eivät olleet näemmä kovin puheliaita. Kuten Naruto, myös Kankuro oli vielä rehtorin puhuttelussa, mikä näytti vain venyvän ja venyvän. Sitten nämä vähemmän suositut pojat, Lee, Chouji, Kiba ja Shikamaru seisoivat yhteen ryhmittyneenä kaukana muista ja Tenten oli hävinnyt varmaan vessaan.

Sasuke istui yhdellä vapaalla tuolilla ja kuunteli mp3:ta. Hänen ja Lyran katseet kohtasivat taas. Silloin Lyra muisti, että hänen pitäisi myös kiittää Sasukea, koska tämä oli myös puolustanut häntä. Sasuken katse sai Lyran tuntemaan olonsa varsin merkilliseksi. Hän tunsi kylmän hien otsallaan ja moitti saman tien itseään. Siitä huolimatta Lyra päätti kiittää Sasukea siitä, mitä tämä oli tehnyt. Hän lähti kävelemään tätä kohti.

Sasuke oli pukeutunut tummiin farkkuihin, valkeaan, hihattomaan t-paitaan ja sen päällä hänellä oli musta huppari, joka puki häntä uskomattoman hyvin. Hän näytti samalla rennolta, tyylikkäältä ja todella komealta.

”Tuota, Sasuke…” Lyra aloitti varovasti. Sasuke katsahti Lyraan yllättyneen näköisenä ja sulki soittimensa hetkeksi.
”Mitä nyt?” hän kysyi. Lyra katsoi Sasukea mahdollisimman tavallisen näköisenä ja yritti hymyillä tälle.
”Haluan kiittää sinua siitä, mitä teit.” Tarkoitan sitä, että autoit minua Kankuron kanssa siis,” hän sönkötti. Sasuke nyökkäsi.
”Ei mitään.” Ei se ollut niin vaikeaa, etkä sinä ole sitä paitsi ainoa, jota hän on uhkaillut,” Sasuke vastasi.
”Selvä.” Se taisi tulla jo aika selväksi,” Lyra naurahti. Sasuke hymähti myös.
”No kiitos kuitenkin!” Lyra lisäsi ja kääntyi lähteäkseen.

”Lyra-chan!” Sakura ja Ino huusivat yhteen ääneen ja juoksivat Lyran luokse. Lyra kääntyi yllättyneenä ympäri. Miksi Sakura ja Ino oikein tahtoivat puhua nyt hänelle? Inolla oli yllään violetti, olkaimeton toppi ja musta, hyvin lyhyt farkkuhame. Sakura näytti niin teiniltä, kun hänellä oli yllään pinkki toppi, pinkki minihame ja pinkit ballerinat.
”Tuletko istumaan luokassa meidän viereen?” Sakura kysyi meikatut kasvot liikkuen. Lyra huomasi heti, että hänellä oli kasvoillaan paksu kerros pakkelia.
”Mitä?” Haluatte että istun kanssanne?” Lyra kysyi yhä hämmentyneenä. Ino ja Sakura nyökyttelivät päätään.
”Joo, joo!” Olisi kiva saada sinusta kaveri ja sitten me voisimme olla yhdessä sellainen kolmikko!” Ino julisti.

Lyra nyökkäsi hitaasti. Vaikka tytöt olivatkin hänestä hieman pissiksiä, se ei tavallaan haitannut häntä. Nämä olivat tulleet juttelemaan hänelle ihan ystävällisesti ja he todella halusivat olla hänen ystäviään.
”Voin tulla istumaan kanssanne, jos haluatte,” Lyra lupasi hymyillen.
”Kivaa!!” Sakura ja Ino huusivat iloisesti ja halasivat Lyraa, joka oli samalla iloinen että hämmentynyt. Ei ollut kyllä vaikeaa loppujen lopuksi saada ystäviä. Kello soi uudestaan ja toinen tunti alkoi.

Äidinkieli oli Lyran lempiaine. Hän oli siinä hyvin lahjakas ja hän rakasti kirjoittamista. Tuntui todella vapauttavalta ja ihanalta, kun saattoi tuoda tunteensa esille kynän kautta. Hän oli kirjoittanut pöytälaatikkonsa täyteen erilaisia tarinoita, ajatuksia ja muistoja, joita ei ollut koskaan näyttänyt kenellekään, ei edes isälle. Jotkut tekstit olivat nimittäin ehkä liian henkilökohtaisia ja unenomaisia. Myös äidin kuolemaa Lyra oli käsitellyt kirjoittamisen kautta. Se oli ollutkin hänelle itselleen todella hyvää terapiaa. Lyra tuli ajatelleeksi, pitäisikö hänen kirjoittaa tästä päivästä jotain. Se oli ollut samalla niin uskomaton ja että jännittävä, eikä jännitys varmasti loppuisi vielä.

Kakashi Hatake oli heidän koulunsa äidinkielen ja matematiikan opettaja ja Inon mukaan ehdottomasti opettajista hyvännäköisin ja kummallisin. Kakashi istui nojatuolissaan täysin rentona ja piteli käsissään kummallista kirjaa, joka oli punainen. Ino kertoi, että kirjan nimi oli Kuherrusparatiisi ja että se oli vain aikuisille tarkoitettu kirja. Lyra pystyi oitis päättelemään, mistä kirja kertoi ilman että Ino tai Sakura selitti sitä hänelle. Koska tässä luokassa ei ollut kenelläkään mitään määrättyä paikkaa, kaikki menivät istumaan sinne minne ehtivät tai pääsivät.

Narutoa ja Kankuroa ei vieläkään näkynyt, joten puhuttelusta oli kehkeytynyt todella pitkä ja väsyttävä toimenpide. Heti kun luokan ovi aukesi, kaikki ryntäilivät edestakaisin saadakseen mahdollisimman hyvät paikat takaa, koska siellä voisi keskustella ilman että opettaja huomaisi mitään. Kakashin tunneilla asia oli kuitenkin toisin. Tämän luokassa oli yksittäiset pulpetit ja kaikki olivat niin lähellä liitutaulua ja opettajanpöytää kuin oli mahdollista. Sen avulla Kakashi pystyi vahtimaan heitä hyvin koko ajan. Lee meni istumaan aivan opettajanpöydän eteen ja istui Sakuran viereen ja varasti samalla Inon paikan. Sakuran toisella puolella istui taas Chouji ja tämän takana istui Temari.

”Sakelin saakeli!” Ino kirosi ja marssi luokan takimmaisia paikkoja kohti äkäisenä ja Lyra seurasi häntä. Hän huomasi Inon tavoin kuitenkin heti, etteivät he pääsisi istumaan vierekkäin. Temarin oikealla puolella istui nimittäin jo Gaara ja vasemmalla puolella istui taas Neji. Leen oikealla puolella istui taas Shino mustat lasit silmillään ja Shinon takana istui Shikamaru. Ino kirosi taas ja päätti mennä istumaan lopulta Temarin taakse. Inon vasemmalla puolella istui Tenten aivan ikkunan alla ja oikealla puolella oli taas Hinata. Hinatan vieressä istui Kiba, joka hymyili Hinatalle koko ajan, mikä johti siihen, että Hinata punasteli koko ajan.

Kiban takana istui nurkassa Sasuke, mutta takarivillä oli vapaita paikkoja vielä ainakin kolme. Yksi Hinatan takana, yksi Inon takana ja yksi Tentenin takana. Lyra ei oikein tiennyt mihin istua. Ino kyllä viittoi häntä tulemaan taakseen istumaan, mutta jostain syystä Lyra halusi mennä Sasuken viereen, koska tämä istui yksin. Ei Ino kuolisi siihen, jos istuisi yhden äikän tunnin yksin. Sitä paitsi, pitihän tilaa varmuuden varalta myös Narutolle ja Kankurolle, jos nämä päättäisivät ilmestyä tunnille. Niinpä Lyra meni rohkeasti kohti Sasuken vieressä olevaa pulpettia.

”Onko tämä paikka varattu?” hän kysyi Sasukelta.
”Ei todellakaan,” Sasuke vastasi. Lyra soi tälle taas hymyn ja istui alas. Sasuke näytti punastuvan hieman, mutta sitä ei voinut sanoa oikein punastumiseksi. Hän kuitenkin hymyili taas Lyralle hieman ja Lyran vatsanpohjaa kouraisi mukavasti.

”No niin, kaikki.” Minä tiedän, että te ette ole 99 % varmuudella kerranneet mitään verbimuotoja, jotka olivat kotitehtävänä, mutta ei sillä väliä.” Nyt saatte taas vaihteeksi näyttää, onko teissä kirjailijan ainesta!” Kakashi sanoi kovalla äänellä ja heilautti kädessään olevaa ruutupaperinippua. Monet oppilaat alkoivat voihkia, mm. Sakura, Chouji ja Kiba.
”Älkää taas iniskö!” Tämä on minun työtäni ja olisi mukavaa antaa kaikille edes niitä kutosia kuin niitä iänikuisia nelosia,” Kakashi totesi. Nyt Lyra ymmärsi mitä Ino oli tarkoittanut sanoessaan että Kakashi oli outo. Suurin osa oppilaista oli sitä mieltä, että äidinkieli oli tylsää. Juuri kenelläkään ei ollut motivaatiota kirjoittaa, jos Lyraa itseään ei laskettu.

”Mitä meidän pitää kirjoittaa, Kakashi-sensei?” Tenten kysyi luokan vasemman nurkan läheltä. Kakashi naurahti itsekseen. Koko luokka nielaisi. Jos Kakashi nauroi, aiheen oli pakko olla hyvin vaikea ja paha.
”Teidän pitää kirjoittaa aine omasta viikonlopustanne,” Kakashi sanoi ja se aiheutti luokkaan hiljaisuuden. Kukaan ei ollut ennen kuullut tällaisesta aiheesta. Mitä siitä muka voisi kirjoittaa?
”Siis häh?!” Kirjoitamme viikonlopustamme?” Kiba kysyi kovalla äänellä ja katsoi Kakashia epäuskoisena. Hän ei tajunnut aihetta ja sen lisäksi hän oli aivan käsittämättömän surkea äidinkielessä ja kirjoittamisessa. Hän oli parempi siinä suullisessa puolessa. Ja sitä paitsi, Kiban päähän ei mahtunut juuri nyt kuin yksi asia, joka istui hänen vasemmalla puolellaan ja punastui aina, kun Kiba katsoi tätä.

”Niin juuri, Kiba.” Tarkoituksena on kirjoittaa omasta viikonloppuviettotavasta.” Eli siis kerrotte aineessa, mitä yleensä teette viikonloppuna.” Olkaa myös rehellisiä!” Tämä aine tulee arvioitavaksi, enkä minä ole mikään poliisi.” Kaikkihan tietävät, että minä luen aina joskus oppilaille katkelmia Kuherteluparatiisista?” Kakashi kysyi lauseidensa lopussa. Kaikki oppilaat nyökyttelivät päätään. Olihan se jo yleisessä tiedossa että Kakashi luki k-18 kirjaansa heille.

”Aikaa teillä on kirjoittaa 45 minuuttia ja jos jää kesken, niin kotona loppuun.” Palautus on huomenna,” Kakashi sanoi. Lyra huomasi, ettei hänellä ollut mitään vaikeuksia pitää luokka vaiti. Hän oli täysin erilainen opettaja kuin Iruka. Lyra veti syvää henkeä. Hän ajatteli vieläkin Narutoa, joka oli vielä kuulusteltavana siitä käsirysystä.

Silloin luokan oveen koputettiin. Kakashi ei ollut yhtään yllättynyt.
”Sieltä taitavat tulla arvon gladiaattorimme.” Avaa ovi, Shino!” hän käski. Lyra huomasi, ettei Kakashi ollut niin nöyristelevä tai kohtelias kuin Iruka oli. Shino maleksi vaiti ovelle ja avasi sen. Hetken kuluttua sisään astuivat Naruto ja Kankuro.
”Kas, tervetuloa tunnille!” Ottakaa paikat, älkääkä tappako toisianne enää.” Kirjoitamme tänään aineen viikonlopustanne,” Kakashi totesi tyynesti ja keikkui tuolinsa takajaloilla.
”Kyllä, Kakashi-sensei,” Naruto sanoi ja etsi katseellaan vapaata paikkaa. Hän huomasi sellaisen Lyran vieressä ja tunsi ilon pulpahtavan pinnalle. Hän voisi mennä istumaan tuon uuden, söpön tytön viereen, joka oli saanut hänen sydämensä tuntumaan niin kovin lämpimältä.

Silloin Naruto huomasi, että joutuisi todennäköisesti istumaan Kankuron viereen. Kankuro oli ilmeisesti huomannut saman, koska näytti nyrpeältä taas. Niinpä Naruto päätti saada paikan Lyran vierestä ja ryntäsi istumaan tämän viereiseen pulpettiin. Lyra tunsi olonsa iloiseksi, kun Naruto tuli istumaan hänen toiselle puolelleen. Ehkä tämä ei olisi hänelle nyt Niin vihainen?

”Hei, Lyra-chan!” Naruto tervehti iloinen hymy kasvoillaan Lyraa. Lyra hymyili Narutolle takaisin, vaikka tunsikin hieman punastuvansa.
”Hei, Naruto,” hän sanoi ja tunsi vatsassaan mukavan tunteen kun katsoi poikaa. Hän halusi niin kovasti nyt pyytää anteeksi Narutolta sitä, että oli saattanut tämän ongelmiin, mutta ei voinut sanoa sitä, nyt koska Kakashi oli alkanut jo jakamaan papereita.
”Kuule, Naruto.” Ehtisitkö puhua seuraavalla välitunnilla?” Lyra kysyi. Naruto näytti samalla hämmentyneeltä että hyvin ilahtuneelta. Hän alkoi hymyillä taas hurmaavasti.

”Olenko sinusta niin ihana?” hän kysyi ja katsoi Lyraa silmät tuikkien. Lyra punastui, mutta jatkoi hymyilemistä. Hän ei huomannut, että Sasuke katsoi heitä syrjäsilmällä.
”Et taida olla, hölmö!” Lyra naurahti ja pukkasi Narutoa leikkisesti kylkeen. ”Minulla on vain asiaa sinulle.” Naruto hymyili.
”Selvä, mutta et tiedä mitä menetät!” hän sanoi ja ajatteli mielessään, ettei todellakaan aikoisi luovuttaa näin ihanan tytön suhteen, koska tämä oli ensimmäinen tyttö koskaan, joka sai hänet tuntemaan olonsa näin ihanaksi. Sitä paitsi, hän näki että tämä tyttö piti hänestä, vaikka väittikin muuta. Silmistä sen näki.

Lyra punastui taas kun katsoi Narutoa ja käänsi katseensa taas pois tästä ja hymyili yhä itsekseen. Sitten hän sai ruutupaperin nenänsä eteen ja antoi paperin eteenpäin. Naruton hymy sai hänet punastumaan vain entistä enemmän.

Äidinkielen tunti päättyi 45 minuuttia myöhemmin ja tunti oli sujunut rauhallisesti, vaikka kaikista oli tuntunut Naruton ja Kankuron takia, että luokassa oli ydinpommi, joka saattaisi räjähtää ihan koska tahansa. Mitään ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Naruto tyytyi vain leikkimään sitä, ettei Kankuroa ollut olemassa ja soi huomiotaan kaikin voimin Lyralle. Lyra oli itse tyytyväinen, koska palautti aineen heti Sasuken jälkeen (joka oli ensimmäinen aineen palauttaja) ja se oli hänestä melko hyvä. Hän oli kertonut täysin rehellisesti istuvansa iltaisin ikkunan ääressä ja katsovansa tähtiä ja kertoi kuvittelevansa, että voisi lähteä ihan minne ikinä tahtoisi sellaisena yönä, jolloin olisi täysikuu. Hän tiesi itsekin, että se kuulosti typerältä, mutta ei halunnut valehdella. Sen lisäksi hän kirjoitti siitä, että oli niin kovin näkymätön ja kertoi olevansa yksinäinen toisinaan.

Joka tapauksessa, hän sai hyväksyvän silmäyksen Kakashilta, kun tämä oli katsonut hänen aineensa nopeasti läpi. Sen lisäksi hän oli saanut hyväksyvän katseen Sasukelta varmaankin siksi, että oli osoittanut olevansa yhtä lahjakas ja nopea kuin hän. Mutta Kakashista ja Sasukesta huolimatta, Naruton katse oli vain yhtä hymyä kun tämä katsoi Lyraa. Naruto ei saanut ainettaan valmiiksi, joten sai sen tehtävän kotiin, kuten myös Chouji, Sakura, Ino ja Shikamaru. Muut olivat saaneet aineet valmiiksi, tosin Kiba epäili saavansa aineesta joka tapauksessa nelosen.

Tunnin loputtua kaikki olivat hyvällä tuulella, koska heillä olisi nyt ruoka-tunti, joka kestäisi 40 minuuttia. Osa porukasta ei kuitenkaan maleksinut kohti ruokalaa. Kankuro, Gaara ja Shikamaru lähtivät tupakalle, Sakura ja Ino lähtivät meikkaamaan vessaan ja Kiba ja Shino lähtivät ajelemaan mopolla hyppytunnin ajaksi. Luokan kiltti tyttökaksikko, Tenten ja Hinata menivät kiltisti syömään, samoin tekivät myös Temari, Neji ja Lee. Chouji lähti yksin käymään kaupassa ja valitti, että kaupalle oli matkaa liian paljon (700-900m). Hän kaivoi puhelintaan esiin ja Lyrasta vaikutti siltä kuin tämä olisi soittamassa taksia. Lyra naurahti itsekseen kun seisoi luokan ulkopuolella. Samalla hetkellä hän tunsi jonkun laittavan kätensä hänen silmilleen.

”Arvaa kuka…” pehmeä ääni kuiskasi hänen korvaansa. Lyra tunsi kuka oli syyllinen siihen, että hän oli samalla aivan punainen että hieman vihainen. Lyra työnsi Naruton kädet pois kasvoiltaan ja kääntyi ympäri.
”Miksi sinä jaksat koko ajan?!” hän kivahti hieman ärtyneenä. Naruto näytti kuitenkin varsin tyytyväiseltä itseensä.
”Anteeksi, luulin että se olisi hauskaa,” hän sanoi. Sitten hän hymyili taas sitä söpöä hymyä, jota Lyra samalla niin kaipasi että vihasi.
”Ei se haittaa, jos et tee noin enää,” Lyra vastasi normaalilla äänellä. Sitten hän katsoi ympärilleen.

”Missä Sasuke on?” hän kysyi. Naruton iloinen ilme valahti hieman.
”Mitä sinä siitä jätkästä haluat?” hän kysyi hieman varautuneena. Lyra kohautti olkiaan vain.
”En tiedä, ihmettelin vain menikö hän muiden mukana syömään vain minne,” hän totesi. Naruto näytti uskovan häntä ja hänen ilmeensä palautui pikkuhiljaa taas iloiseksi.
”Se on varmaan syömässä.” Ei se polta, eikä mopoile välkillä, vaikka sillä onkin koulun hienoin prätkä,” Naruto totesi hieman tuhahtaen sanojensa lopussa. Lyra nyökkäsi.
”Onko Sasuke jo 17-vuotias?” hän kysyi. Naruto nyökkäsi.
”Joo, se syntyi vuotta meitä aikaisemmin, mutta se tuli jostain syystä samalla luokalle ala-asteesta lähtien,” Naruto kertoi ja vaikutti hieman siltä, että ettei halunnut olla jostain syystä samalla luokalla Sasuken kanssa.  Lyra päätti murehtia sitä kuitenkin myöhemmin.

”Minun pitäisi kiittää sinua,” hän sanoi Narutolle. Naruto näytti kysyvältä.
”Mistä?” hän kysyi. Lyra hymyili hieman ujosti Narutolle ja katsoi kenkiään.
”Siitä, että puolustit minua Kankuron ja kaikkien edessä.” Moni ei olisi tehnyt niin uuden luokkakaverin takia.” Eli kiitos, Naruto!” hän sanoi ja katsoi Narutoa silmiin. Naruto oli hetken sanaton ja hymyili sitten taas. Hän ei ollut murehtija tyyppiä, vaan erittäin positiivinen ja elämäniloinen poika.
”Ei mitään!” Totta kai minä nyt noin kaunista tyttöä autan,” hän sanoi. Lyra punastui taas. Sitten hän yritti saada kasvoilleen tavallisen ilmeen.
”Tuota…minun pitäisi mennä syömään…” hän mutisi ja työnsi lukujärjestyksensä laukkuunsa. Naruto näytti siltä, että sama asia olisi putkahtanut myös hänen mieleensä.

”Totta!” hän sanoi ja katsoi sitten Lyraa. ”Söisitkö kanssani?” Ei ole kiva syödä aina yksin,” hän kysyi. Lyra oli hämmentynyt. Hän oli kyllä ajatellut syövänsä Inon ja Sakuran kanssa, mutta nämä olivat ilmoittaneet olevansa mehukuurilla ja olivat päättäneet kuluttaa ruoka-välkän sillä tavoin, että meikkaisivat toisiaan vessassa. Lyra ei yleensä meikannut raskaasti. Hän ei käyttänyt kuin ripsiväriä ja yksinkertaista kajaalia, koska ei pitänyt siitä, että kasvot olivat täynnä meikkivoidetta tai raskasta luomiväriä. Ne tavallaan ahdistivat häntä. Naruto ei silti näyttänyt välittävän siitä, ettei hän näyttänyt yhtä kauniilta kuin meikatut Sakura ja Ino. Hän oli sanonut Lyraa heti kauniiksi, kun tämä oli istunut hänen viereensä. Se oli tavallaan nostanut Lyran itseluottamusta hieman.

”Mennään vain yhdessä syömään.” Sakura ja Ino ovat mehukuurilla,” hän vastasi Narutolle. Naruto näytti iloiselta, koska Lyra oli suostunut syömään hänen kanssaan.
”Miksi he ovat mehukuurilla?” hän kysyi Lyralta kun he lähtivät kävelemään kohti koulun ruokalaa. Lyra kohautti olkiaan.
”Kai he tuntevat itsensä lihaviksi.” Ino on ainakin ihan lauta, mutta Sakuralla on kuulemma pakkomielle painostaan,” hän totesi muina naisina. Naruto nauroi ja pudisteli päätään.
”Mikseivät tytöt ajattele muuta kuin painoaan?” hän kysyi. Lyra kohautti olkiaan.
”En todellakaan tiedä,” hän vastasi.

Ruokala oli suuri ja hyvin siisti, mikä oli Lyralle ainakin erittäin iloinen yllätys. Naruto kuitenkin huomasi hänen ilmeensä ja kuiskasi hänen korvaansa, että ulkonäkö voi pettää. Lyra, joka oli yhä lamaantunut Naruton pehmeästä äänestä, joka kuiski vähän väliä hänen korvaansa, tuskin kuuli Naruton sanoja tappavan pahasta kouluruoasta. Lyraa se ei yllättänyt. Kaikissa kouluissa tuntui aina olevan pahaa ruokaa ja tuskin tämä koulu olisi mitenkään poikkeus. Koulun keittäjät olivat nuoria miehiä eivätkä yleensä naisia, mikä kummastutti hieman Lyraa. He olivat joka tapauksessa noin kuusitoista tai seitsemäntoistavuotiaiden näköisiä. Se kummastutti myös Lyraa.

”Miksi keittäjät ovat miehiä ainoastaan ja miksi he ovat noin nuoria?” Lyra kysyi kuiskaten Narutolta, kun he ottivat tarjottimet.
”He ovat päässeet tästä koulusta viime vuonna, mutta koska heidän keskiarvollaan ei päässyt mihinkään toiseen kouluun, he jäivät tänne sitten oppisopimukseen,” Naruto totesi ja naurahti sitten.
”Heitä todella ottaa päähän olla täällä!” hän nauroi. Lyra naurahti myös. Hän taisi ymmärtää nyt, mistä ruoan paha maku oli oikeastaan peräisin.

Tänään oli ruokana makaronilaatikkoa, minkä Lyra pani heti merkille. Ruoka näytti hänestä kyllä aika paskalta, mutta päätti maistaa sitä, koska yksi keittäjä-poika jolla oli harmaat, poninhännällä olevat hiukset ja silmälasit, mulkoili häntä. Naruto huomasi pojan tuijotuksen ja loikkasi puolustamaan Lyraa.

”Mitä mölläät?” Ei tätä paskaa ole pakko syödä jos ei halua,” hän kysyi uhkarohkeasti harmaatukalta. Tilanne ei ollut Narutolle suotuisa, koska poika oli päässyt jo yhdeksänneltä luokalta ja Naruto oli vasta kahdeksannelta. Poika (jonka nimi oli Kabuto, joka luki tämän rinnassa) katsoi Narutoa murhaavasti, mutta ei käynyt tähän käsiksi.
”Haista paska, senkin rotta!” hän ärähti Narutolle. Naruto katsoi Kabutoa kuitenkin aivan tyynesti.
”Turha valittaa kun itse möhli koulunkäyntinsä,” hän sanoi. Kabuto tärisi kiukusta.
”Sama on käymässä myös sinulle, paraskin pinko!” hän ärähti ja alkoi tyhjentää salaattia lasi-astiaan.
”Sinähän se varastit koululta tietokoneen ja ainakin viisi mp3:ta,” Naruto tokaisi. ”Toisin kuin sinä, minä en ole varas.” Sitten Naruto otti tyynesti ison annoksen makaronilaatikkoa.

”Voi, kun näyttää hyvältä!” hän sanoi venyttäen tahallaan hyvä-sanaa todella pitkäksi. Sitten hän tarttui toisella kädellään kiinni Lyran käsivarresta ja veti tämän mukanaan pois ruoka-tiskiltä.
”Kannattaa varoa Kabutoa!” Se heitti yhtä seiskaluokkalaista viime kuussa vesiautomaatilla päähän, kun tämä sanoi, ettei tykkää sen tekemästä hernekeitosta!” hän kuiskasi tälle pikaisesti. Lyra nyökkäsi hämmentyneenä Narutolle ja seurasi tätä erääseen nurkkapöytään.

”Jes!” Tämä pöytä oli vapaana!” Yleensä Gaara ja Neji istuu tässä, mutta Neji on ilmeisesti jo syönyt ja Gaara on yhä röökillä,” Naruto totesi pirteästi ja laski tarjottimensa pöydälle. Lyra teki samoin. Naruto istui häntä vastapäätä. Ruokalassa ei näyttänyt syövän muita heidän luokkalaisiaan. Jotain seitsemäsluokkalaisia ja yhdeksäsluokkalaisia kylläkin. Lyra ja Naruto alkoivat syödä hiljaisuuden vallitessa ensin. Lyra ei oikein tiennyt minne katsoisi. Ruokaan, seinään, kattoon, jalkoihin vai Narutoon? Narutolla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia siinä, mihin katsoisi. Hän söi ja katsoi taas hymyillen Lyraa. Se hieman ärsytti Lyraa, mutta Narutolla vain nyt oli niin vastustamaton hymy.

”Mitkä ovat koulussa lempiaineesi?” Naruto kysyi äkisti. Lyra hämmästyi kysymystä ensin, mutta päätti vastata sitten.
”Pidän paljon historiasta, äidinkielestä ja englannista,” hän vastasi. Naruto nyökkäsi.
”Mielenkiintoiset valinnat,” hän totesi.
”Entä mitkä ovat omasi?” Lyra kysyi. Naruto naurahti ja keikkui hieman tuolillaan.
”Hyvä kysymys!” En oikein pidä koko koulusta oikeastaan, mutta jos olisi pakko valita, niin varmaan pidän eniten äikästä myös, koska Iruka-sensei on mukavin opettaja,” hän sanoi. Lyra nyökkäsi.
”Onko sinulla sisaruksia?” hän kysyi Narutolta. Naruto katsoi Lyraa hieman surullisesti.
”Ei ole, vaikka haluaisin,” hän totesi. Lyra oli hieman surullinen, mutta Naruto ei jäänyt murehtimaan pitkäksi aikaa. Se hänessä niin kivaa olikin.
”Entä sinulla?” Naruto kysyi Lyralta. Lyra nyökkäsi.
”Joo, isoveli.” Hän asuu toisessa kaupungissa opiskelijana,” hän kertoi ja oli samalla hämmentynyt siitä, ettei ollut ajatellut Hiwataria niin pitkään aikaan. Naruto kuitenkin nyökkäsi hitaasti.

”Mukavaa.” Entä vanhempasi?” hän kysyi. Lyra painoi katseensa.
”Minulla on kotona isä, mutta äitiä ei ole,” hän sanoi hiljaa.
”Niinkö?” Lähtikö hän jonkun toisen mukaan?” Naruto kysyi. Lyra tiesi, ettei Naruto tarkoittanut mitään pahaa, mutta ei voinut olla vilkaisematta tätä hieman vihaisena.
”Minun äitini on kuollut, Naruto,” hän sanoi. Naruton hymy suli oitis pois ja hän katsoi Lyraa todella pahoillaan.
”Olen pahoillani, Lyra-chan.” En tiennyt…” hän selitteli. Lyra kuitenkin yritti hymyillä pojalle ja katsoi tätä.
”Ei se mitään, et voinut tietää,” hän sanoi. Sitten hän katsoi taas ruokaansa. Se todella oli paskaa.
”Miten äitisi kuoli?” Naruto kysyi. Lyra oli hetken hiljaa. Äidin muisteleminen oli aina yhtä tuskallista.
”Ajoi kolarin, kun oli tulossa töistä kotiin.” Törmäsi rattijuoppoon,” hän sanoi. Naruto painoi katseensa.

”Olen pahoillani,” hän kuiskasi toisen kerran. Lyra katsoi Narutoa surullisesti hymyillen.
”Kiitos,” hän sanoi. Samalla hetkellä hän tunsi Naruton laittavan kätensä hänen oman kätensä päälle. Naruto hymyili Lyralle myötätuntoisena. Hänen kätensä oli niin lämmin…
”Kyllä se siitä,” Naruto kuiskasi. Lyran silmistä tipahti kyynel paskanmakuisen makaronilaatikon päälle. Hän ei osannut kuvailla, miten hyvältä Naruton ote hänestä tuntui.