Tullessaan koulusta kotiin, Lyran pää oli jotenkin tyhjä. Hän oli saanut kokea uudessa koulussaan yhtä ja toista. Hänen uusi luokkansa oli melko outo, mutta ihan mukava, ellei Kankuroa laskettu. Sakura, Ino ja Lyra olivat vaihtaneet mese-osoitteita ja puhelinnumeroita ja sopineet menevänsä huomenna koulun jälkeen shoppailemaan. Sen lisäksi Lyra oli tullut juttuun muiden ihan mukavasti ja oli huomannut, että kaikki olivat mukavia omalla tavallaan. Naruto oli kertonut heidän luokastaan perusfaktoja, kun Lyra oli niitä tältä pyytänyt.

Lee, joka oli pukeutunut aina naurettavasti vihreään, oli kuulemma urheiluhullu ja täysin lääpällään Sakuraan, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Neji taas oli yksi luokan suosituimmista pojista ja sai koko ajan todella hyviä arvosanoja.

Kankuro oli luokan väkivaltaisin häirikkö, minkä Lyra oli saanut huomata ihan itse kirjaimellisesti.

Shino oli kuulemma tosi nero kaikessa mikä liittyi fysiikkaan, matikkaan ja kemiaan, mutta ei puhunut juuri muille kuin Kiballe.

Kiba oli luokan koirahullu, joka oli yleensä joka luokalla. Naruto sanoi, että Kiba oli hänen bestiksensä silti. Lyra huomasi miksi. Molemmat olivat luokan kovaäänisimmät pojat.

Chouji oli läski, minkä ymmärsi jo sanomattakin ja söi koko ajan. Siitä huolimatta tämä oli ihan mukava.

Temari oli luokan poikatyttö ja pyöri yleensä poikien eikä tyttöjen mukana.

Shikamaru oli kuulemma luokan nero, mutta sitä Lyran oli ollut vaikea uskoa. Tämä nimittäin oli nukkunut joka tunnilla ja oli ollut liian laiska edes kaivamaan kynää esillä penaalistaan. Naruto paljasti myös että Shikamaru ja Temari seurustelivat.

Tenten oli taas ihan tavallinen tyttö ja rakastunut Nejiin palavasti.

Hinata oli ehdottomasti luokan ujoin tyttö, Nejin serkku ja Naruton puheiden perusteella tällä oli selvästi jotain juttua Kiban kanssa, koska Kiba oli sanonut Narutolle, että Hinata tulisi heille tänä iltana.

Ino oli luokan kovaäänisin tyttö ja ehdoton pissis. Tällä ei ollut kuulemma muuta mielessä kuin bilettäminen ja pojat ja tämä oli palavasti ihastunut Sasukeen.

Sakura oli myös pissis ja luokan toiseksi kovaäänisin tyttö ja oli myös ihastunut Sasukeen. Hoh hoijaa.

Sasuke oli sitten luokan suosituin poika. Hän sai aina kaikista aineista pelkkiä kymppejä ja oli todella komea ja lahjakas. Se kai selitti sen, miksi Ino ja Sakura vannoivat kumpikin rakkauttaan tälle. Kun Lyra kysyi Narutolta, mikseivät pojat sitten pitäneet Sasukesta, tämän ilme synkkeni hieman. Naruto sanoi, että Sasuke yritti aina varastaa kaikessa huomion vain itselleen, tämä oli kylmä, tyly ja kuulemma leuhka. Lyra jäi miettimään ajatusta itsekseen.

Hän oli puhunut tänään kahdesti Sasukelle, eikä tämä ollut häntä kohtaan yhtään leuhka tai tyly. Sasuke oli sitä paitsi hymyillyt hänelle ja ollut ihan mukava. Kai Naruto oli sitten kateellinen tälle.

Viimeisimpänä Naruto mainitsi luokkansa angstaajan, Gaaran, joka oli kuulemma kova polttamaan tupakkaa ja kiroilemaan. Gaara oli ihan hyvännäköinen poika, mutta luonteeltaan kylmä ja kyllästynyt toisinaan.

”Hei, millaista koulussa oli?” Lyran isä kysyi kun Lyra saapui illalliselle alakertaan. Lyra katsahti isäänsä ja naurahti.
”Mielenkiintoista,” hän sanoi ja alkoi voidella itselleen ruisleipää.

Päivä oli ollut tosiaan mielenkiintoinen. Ruokailun jälkeen oli ollut biologiaa, jota opetti hyvin kaksimielinen, mutta hauska miesopettaja, Jiraya. Tämä oli antanut oppilaiden tehdä mitä nämä ikinä halusivat tehdä ja oli kertonut rivoja juttuja luokalle, jotka saivat kaikki, jopa Gaaran edes hymyilemään. Läksyjä ei siitä aineesta tullut. Sen jälkeen heillä oli ollut englantia, mikä oli yksi Lyran lempiaineista. Tätä ainetta opetti nuori, mutta hyvin ankara nainen nimeltään Anko Mitarashi.

Koko luokka tuntui kammoksuvan naista, koska tämä osasi olla hyvin tiukka ja sen Lyra sai huomata heti. Anko nimittäin määräsi heille englannin koealueen ensi viikon keskiviikoksi, mikä sai aikaan paljon surkeita voihkauksia, mitkä Ankon katse lopetti lyhyeen. Nainen oli ollut hieman tiukka tietysti Lyrankin mielestä, mutta aine, jota tämä opetti, oli sitäkin mielenkiintoisempi.

Viimeinen tunti olikin sitten fysiikkaa, jota Asuma opetti. Tunti oli ollut ihan mukava, vaikka Lyra inhosi yhdessä yli puolen luokan kanssa ainetta. Naruto ja Kiba olivat piristäneet tuntia laittamalla kiertämään lappuja tunnin aikana, joissa luki Asuma sydän Kurenai. Kurenai oli naisopettaja, joka opetti kuvista ja valokuvausta. Mutta se asia, mikä oli jäänyt Lyran mieleen kaikkein tarkimmin, oli se että Naruto oli pitänyt hänen kädestään kiinni ruokalassa.

Lyra istui pöydän ääreen ja katsoi syrjäsilmällä isäänsä, joka luki sanomalehteä. Hän ajatteli samalla isoveljeään Hiwataria. Mitähän tälle kuului? Lyra ei ollut nähnyt tätä kolmeen kuukauteen, vaikka he olivatkin sisarukset. Hiwatari oli 17-vuotias ja opiskeli 200 km päässä tästä kaupungista kuvataidetta. Hän oli itse asiassa hyvin lahjakas. Lyra muisti kun hän oli ollut hieman nuorempi, Hiwatarilla oli tapana piirtää hänelle aina kaikkea kivaa. He olivat itse asiassa hyvin läheiset. Oli kuitenkin olemassa yksi asia, josta Lyra ei veljessään pitänyt. Ja se asia oli huolehtiminen.

Hiwatarille oli tosiaan jäänyt isoveljen vaihe päälle vielä kun tämä oli lähtenyt opiskelemaan, sillä tällä oli tapana soitella siskolleen usein. Jos jotain huonoa oli Hiwatarin lähdössä, niin oli siinä ollut jotain hyvääkin. Oli todennäköisesti Hiwatarin syytä, ettei Lyralla ollut ennen yhtään poikaystävää. Tämä oli koko ajan huolissaan siskostaan, eikä oikein uskaltanut antaa tämän olla poikien kanssa missään tekemisissä. Se ärsytti Lyraa suunnattomasti. Ja mikä pahinta, Hiwatarin asenne oli siirtynyt myös nyt heidän isälleen Mamorulle.

Isä oli ollut kuitenkin ihan rauhallinen viime aikoina, sillä hänellä ei ollut syytä olla huolissaan Lyrasta. Lyra tuhahti itsekseen. Oli se kyllä kumma. Hiwatarilla oli ollut jo kuusi eri tyttöystävää, eikä tälle sanottu koskaan mitään siitä, kun taas Lyralle jaksettiin aina saarnata. Aivan, Mamorulla ei ollut aikaisemmin mitään syytä huoleen tyttärensä suhteen. Nyt asiat olivat kuitenkin toisin. Lyra ei seurustellut Naruton kanssa, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan kertoa tästä perheelleen. Jo silloin olisi maailmanloppu lähellä.

”Saitko uusia ystäviä?” Mamoru kysyi sanomalehden takaa hajamielisesti. Lyra nyökkäsi ja haukkasi palan ruisleivästään. Se oli hyvää.
”Joo,” hän vastasi ainoastaan. Hänellä ei ollut aikomustakaan osallistua mihinkään kuulusteluun.
”No ketä esimerkiksi?” Mamoru kysyi katsomatta tyttäreensä.
”Kaksi tyttöä, Ino ja Sakura. He ovat todella mukavia,” Lyra vastasi. Mamoru kohotti kulmiaan, eikä katsonut vieläkään tytärtään.
”Eikö muita?” hän kysyi. Lyra katsoi hieman ärtyneenä isäänsä.
”Ketä muita pitäisi sitten olla?” hän kysyi haastavalla äänellä. Mamoru katsoi tytärtään merkitsevästi ja vakavana. Hänen tummanruskeat silmänsä eivät läheskään muistuttaneet Lyran vihreitä silmiä.

”Ei kai siellä ole ketään poikaa, joka yrittää pakottaa sinut tekemään jotain sellaista, mitä et itse halua tehdä?” hän kysyi sellaisella äänellä kuin olisi ollut hautajaisissa. Lyra oli tukehtua leipäänsä.
”Mitä helvettiä?! Taasko tämä kuulustelu?!” hän kysyi raivoissaan ja katsoi isäänsä uskomatta korviaan.
”Siisti suusi, Lyra!” Mamoru sanoi ankarasti ja katsoi tytärtään vielä ankarammin. ”Minä olen isäsi ja minun kuuluu tietää missä mennään.” Lyra katsoi vihaisena isäänsä.
”Hyvä on!” Olen raskaana eräälle juopolle, joka myy myös huumeita ja jolla on maanantaista sunnuntaihin asti ryppyputki alla. Senkö halusit kuulla?!” hän tivasi vihaisena. Mamoru heitti lehden syrjään ja katsoi tytärtään järkyttyneenä.

”Tuo ei ole hauskaa, Lyra!” hän sanoi. Lyra katsoi isäänsä uppiniskaisena. Hän ei aikonut hävitä tätä taistelua, ei enää. Hän ei luovuttaisi.
”Mistä sinä tiedät, ettei tuo ole totta?” hän kysyi isältään ilkeästi.
”Koska minä olen isäsi ja minun juuri kuuluu estää tuollaiset asiat niin hyvin kuin pystyn!” Mamoru huusi. Lyra katsoi isäänsä uskomatta korviaan.
”Eli aiot pitää minut eristyksissä miehistä ja pojista?!” hän kysyi kauhistuneena. Mamoru katsoi tytärtään synkästi.
”Jos minun täytyy,” hän vastasi. Lyra tunsi kiukun kyyneleiden tulevan silmiinsä, mutta hänhän oli päättänyt, ettei aikoisi itkeä. Hän ei vain voinut itkeä. Ei vain voinut!
”Sinä tapat minut vielä kun pakotat minut olemaan vain sisällä katsomassa ulospäin!” Lyra kivahti isälleen ja juoksi yläkertaan. Mamoru katsoi hetken tyttärensä perään ja istui sitten väsyneenä takaisin pöydän ääreen. Joskus hän ei jaksanut olla sekä isä että äiti.

Päästyään yläkertaan Lyra paiskasi huoneensa oven kiinni ja heittäytyi sängylleen makaamaan. Hän tunsi jo kyynelten valuvan. Hän oli niin pettynyt isäänsä. Alkoi olla ilta. Tähdet olivat jo syttyneet. Sen Lyra näki huoneensa ikkunasta. Hän meni istumaan sen äärelle kuten joka ilta. Hän oli nauttinut tästä päivästä todella. Ja nyt isä oli pilannut häneltä osan siitä. Hän oli saanut uusia ystäviä ja he olivat mukavia. Sen lisäksi Lyra oli saanut kokea jo ihastumista. Hän ei saanut mielestään Naruton kasvoja, jotka olivat samalla niin iloiset että lämpimät. Naruton ääni ja tämän kosketus olivat saaneet Lyran tuntemaan kylmän hien nousevan selkäänsä pitkin. Mutta oli jotain muutakin. Lyran mielessä välkkyi Naruton lisäksi myös mustat silmät, jotka kuuluivat luokan komeimmalle ja suosituimmalle pojalle…

Samalla hetkellä Lyra huomasi, että hänen kännykkäänsä oli tullut viesti. Se oli Sakuralta. Tämä pyysi häntä tulemaan huomenna shoppailun jälkeen vielä heille. Hetken mietittyään Lyra näppäili uuden viestin, jossa luki ainoastaan kaksi kirjainta: Ok ja painoi Lähetä.

Hinata istui Kiban kotona ja katseli koiranpentuja, jotka Kiba oli luvannut hänelle näyttää. Ne olivat hyvin suloisia. Koko ajan minkä Hinata oli ollut Kiban kotona, hän oli punastellut ja vältellyt silmäkontaktia tämän kanssa. Onneksi Kiban vanhemmat eivät olleet juuri nyt kotona, sillä Hinata häpeili punastumistaan. Kiba oli ollut koko illan todella mukava ja huomaavainen. Hän oli tarjoillut Hinatalle limpparia, karkkia, popcorneja ja jopa olutta, josta Hinata oli kuitenkin kieltäytynyt. Kun Hinata oli kysynyt, mistä Kiba oli olutta saanut käsiinsä, tämä väitti että hänen äitinsä hyväksyi Kiban juomisen, kunhan sitä ei tapahtunut usein. Hinatasta se tuntui uskomattomalta, sillä hän tiesi saavansa kotiarestia, jos joisi alkoholia.

Kiban kotona oli joka tapauksessa rento meininki. Se oli hieman sekaisin, mutta Hinata ymmärsi sen koska tämä perhe kasvatti koiria. Hän istui muovisella tuolilla pentuetta ihaillen. Kiba istui hänen vierellään ja katsoi sitä myös. Emo koira oli siperianhusky tai jotain sinne päin ja tälle oli syntynyt kaksi viikkoa sitten neljä pentua. Kaikki olivat tyttöjä, mikä vaikutti ärsyttävän hieman Kibaa.

”Harmi, ettei syntynyt poikia,” Kiba totesi. Hinata vilkaisi Kibaa punaisena.
”Kuinka niin?” hän kysyi hiljaa ja sopertaen.
”Urokset ovat paljon kestävämpiä. Sitä paitsi ne ovat parempia vahteja,” Kiba totesi. Hinata nyökkäsi hiljaa.
”Niin, täytyy toivoa parempaa onnea ensi kerralla,” hän sanoi. Kiba nyökytteli päätään ja siemaili jaffaansa.
”On tässä ainakin se hyvä puoli, että joku noista nartuista voi tehdä lisää pentuja,” hän totesi kuin olisi puhunut säästä.

Hinata punastui. Saman tien hän alkoi sättiä itseään. Eihän Kiban puheissa oikeastaan ollut mitään kaksimielistä. Silti hän punastui. Miksi? Hinata katsoi varovasti Kibaa, joka tuijotteli koiranpentuja onnellisen näköisenä. Hän oli söpö. Saman tien Hinata henkäisi hiljaa itsekseen, ettei Kiba kuullut sitä. Oliko hän nyt ihastunut Kibaan? Ei se voinut olla mahdollista. Hehän olivat olleet tarhasta asti hyviä ystäviä ja aina siitä lähtien hyviä kavereita. Miksi tämä nyt oikein tapahtui? Hinata ei voinut käsittää sitä.

Silloin hän tajusi, miten naurettava hän itse asiassa oli. Ei kukaan voisi koskaan kiinnostua hänestä, koska hän oli niin hiljainen ja ujo aina. Saman tien Hinata huomasi, että Kiba nyt tuijotti häntä. Hänellä oli jotenkin omituinen katse silmissään. Ei kai hän ollut huomannut sitä, että Hinata oli punastunut? Hina taan iski silloin paniikki.

”Ki-kiba! Minun pitää nyt lähteä!” Hinata ilmoitti kovalla äänellä ja ponkaisi ylös tuolistaan. Kiba näytti yllättyneeltä, pettyneeltä ja hämmentyneeltä.
”Mitä, miksi?” hän kysyi. Hinata yritti repiä tekosyitä päästään.
”Minun pitää mennä lukemaan siihen englannin kokeeseen! Se-sehän on ensi viikolla, vai mitä?!” hän kysyi naama punaisena. Hänestä suorastaan paistoi se, että hän valehteli.
”No, ok,” Kiba vastasi yhä hämmentyneenä. Hinata nyökkäsi ja juoksi kohti ulko-ovea. Hän sieppasi takkinsa naulakosta ja teki lähtöä.
”Tuletko vielä joskus käymään täällä?” Kiba kysyi hieman huolestuneena siitä, että oli itse syypää Hinatan lähtöön. Hinata nyökytteli päätään sekavana.

”Kyllä varmaan!” hän huusi ja avasi oven. ”Nähdään!” hän huusi vielä Kiballe ja oli vähällä kiljua.
”Nähdään!” Kiba sanoi yhä edelleen hämmentyneenä. Hän katseli ovella, miten Hinata katosi pimeään yöhön ja mietti, pitikö Hinata hänestä ystävänä ja poikaystävänä. Kiba toivoi itse jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Naruton pää tuntui ihmeellisen tyhjältä kun hän makasi huoneensa sängyllä. Hän katsoi televisiosta näkyvää elokuvaa ja joi vähän väliä limsaa. Alkoi olla pian keskiyö. Tähtiä ei näkynyt tänä yönä, mikä oli hyvin epätavallista. Naruto katsoi ikkunan takaa taivasta ja mietti käsi poskella omia ajatuksiaan. Hänen huoneensa oli sotkuinen ja tavaroita lojui sikin sokin joka paikassa. Vaikka hänen äitinsä olikin kova siivoamaan ja järjestelemään tavaroita, se ei ainakaan näkynyt Naruton huoneessa. Se oli tavallaan hyvä ja Naruto hymähti itsekseen. Naruto tiesi, että hänen pitäisi alkaa tehdä viimeistään nyt äidinkielen ainetta, eikä hän ollut edes aloittanut.

Hän pohti hetken, miksei ollut tehnyt sitä jo aikaisemmin päivällä. Johtuiko se siitä että hänellä oli ollut paljon muuta ajateltavaa kuin joku typerä aine? Kuten esimerkiksi Lyra Noda…Naruton kasvoille levisi lämmin hymy kun hän ajatteli Lyraa. Hän oli tuntenut tämän vasta päivän ja tämä oli ehtinyt silti saada hänet täysin järjiltään. Lyra oli hyvin kaunis, mukava, kiltti kaikille (paitsi ehkä Kankurolle) ja hänellä oli kaunis hymy ja nauru. Naruto sulki silmänsä ja painoi päänsä kuunvalon valaisemalle tyynylle. Hän näki mielessään Lyran kasvot, eikä halunnut unohtaa niitä koskaan. Silloin hän tunsi olonsa tokkuraiseksi. Naruto sulki silmänsä ja nukahti. Kyllä hän ehtisi tehdä sen idioottimaisen aineen huomenna aamullakin…

Seuraavana aamuna koulu alkoi kello kahdeksan ja Lyra inhosi sitä sydämensä pohjasta. Heillä olisi ensimmäinen tunti matikkaa, jota Lyra inhosi vielä enemmän sydämensä pohjasta. Lyra katsoi itseään peilistä kun oli pukeutunut. Hänellä oli jalassaan samat farkut kuin eilen, mutta nyt hänellä oli yllään musta, olkaimeton toppi ja sen päällä tummansininen bolero. Hetken mietinnän jälkeen Lyra päätti sitoa kiharat hiuksensa kiinni. Sitten hän meikkasi ripsensä ja laittoi kajaalia juuri sopivasti silmiinsä. Noin! Nyt hän ei näyttänyt ylimeikatulta, muttei kyllä sellaiseltakaan, joka ei meikkaisi. Kun Lyra oli valmis, hän hymyili peilille. Nyt hän voisi lähteä. Kun hän pakkasi reppuaan, hän sujautti sinne hieman rahaa shoppailua varten. Sen jälkeen hän meni alakertaan.

Mamoru istui täysin samassa asennossa pöydän ääressä, kuten oli istunut edellisenäkin iltana. Hän luki taas sanomalehteä ja loi tyttäreensä tuikean katseen, kun tämä kulki hänen ohitseen. Lyra teki samoin. He eivät olleet tehneet sovintoa eilisen kohtauksen jälkeen. Lyra otti kaapista jogurttitölkin ja omenamehun ja istui sitten pöydän ääreen. Hän ei edes vilkaissut isäänsä. Syödessään mustikkajogurttia Lyra tunsi olonsa hieman surkeaksi. Hän ei tahtonut olla riidoissa isänsä kanssa, muttei kyllä aikonut antaa kyllä periksi heidän riidassaan, joka koski poikia. Silti, hän päätti antaa isälleen jotain ajattelemisen aihetta.

”On se merkillistä, kun Hiwatari saa seurustella kenen kanssa haluaa, etkä sinä sano koskaan mitään,” Lyra tokaisi isälleen katsomatta tähän ja piti katseensa tiukasti punertavassa jogurtissa. Mamoru ei katsonut myöskään tytärtään. Tällaista se heidän riitelynsä oli. Hiljaista sarkasmia.
”Se on eri asia,” hän vastasi Lyralle. Lyra katsoi vihaisena isäänsä.
”Kuinka niin?” hän kysyi. Mamoru käänsi lehden sivua ja jatkoi kahvinsa siemailua.
”Hiwatarin ei tarvitse pelätä sitä, että hän tulee raskaaksi,” hän vastasi tyynesti. Lyra nauroi ontosti.
”Hah ha! Olipa hauskaa!” hän tokaisi ärtyneenä.
”Se on totta,” Mamoru vastasi. Lyra ei vastannut vaan joi pitkän kulauksen omenamehua. Kun hän oli syönyt, hän juoksi huoneeseensa.

”Hitto, saakeli ja hitto!” Lyra kiroili penkoessaan vaatekaappiaan. Hän ei löytänyt uimapukuaan mistään. Häntä ärsytti suunnattomasti, kun ei ollut muistanut kysyä keneltäkään mitä liikuntaa heillä olisi tänään. Sen takia hän oli joutunut soittamaan Inolle ja kysymään sitä.

Ino oli sanonut että heillä olisi uintia. Lyra irvisti. Hän inhosi uintia. Tai, ei hän inhonnut sitä. Hän ei vain sietänyt ajatusta siitä, että hänen pitäisi räpiköidä koko luokan kanssa jossain ahtaassa altaassa. Luokan kanssa uiminen oli kamalaa. Kun Lyra oli sanonut näin Inolle puhelimessa, Ino oli alkanut keksiä luokan kanssa uimisen hyvin puolia. Niitä löytyikin aika paljon: Yhteinen hauskanpito, poispääsy tylsästä jumppasalista, uimataitojen esittely muille, bikinien esittely, oman kropan esittely ja Inon mielestä kaikista tärkein: pojat silmänilona. Lyra ei voinut olla nauramatta Inolle. Tällä tosiaan oli tärkeysjärjestys kunnossa.

Lopulta Lyra löysi uimapukunsa, joka paljastuikin sitten mustaksi koko-uimapuvuksi. Aika tylsä. Silloin Lyra muisti, että hänellä oli bikinit tallessa jossain lipaston laatikossaan. Hän ei ollut käyttänyt niitä koskaan isän nähden, koska tämä olisi silloin kieltänyt häntä käyttämästä niitä, koska hän näytti muka silloin siltä, että aikoisi tarjota itseään. Sen vuoksi Lyra oli ostanut salaa itselleen tummansiniset, seksikkäät, muttei kuitenkaan liian paljastavat bikinit, joita hän oli käyttänyt jo vuoden. Hän löysi ne vihdoin! Ne olivat yhä sopivat, mikä oli helpotus. Tietenkin, Lyra tavallaan toivoi itsekseen, että ne kävisivät hänelle liian pieniksi. Saman tien Lyra sovitti bikineitä. Sitten hän pyörähteli leikkimielisesti peilin edessä ja leikki hetken olevansa uimapuku malli.

”Arvasin, olen kamala lauta!” Lyra ajatteli katsoessaan itseään kokovartalo peilistä. Hän oli tavallisten teinityttöjen tapaan tyytymätön vartaloonsa, muttei aikonut ruveta mehukuurille, kuten Sakura ja Ino. Lyra ei voinut sanoa vartaloaan täydelliseksi, muttei kyllä naisettomaksikaan. Hän ei ollut lihava, muttei kyllä ihan lautakaan todenmukaisesti. Lyra voihkaisi tyytymättömänä ja tarkasteli peilistä rintojaan. Liian pienet! Ne eivät olleet läheskään yhtä isot kuin Inolla tai Sakuralla. Joka tapauksessa, bikinit istuivat hänelle hyvin ja Lyra pakkasi ne laukkuunsa.

Päästessään ulko-ovelle, Lyra katsahti yhä pöydän ääressä istuvaa isäänsä.
”Ei se ole mitenkään eri asia, vaikka Hiwatari seurustelee ja minä seurustelisin,” hän sanoi. Mamoru katsahti tyttäreensä.
”Ja miten niin, arvon neito?” hän kysyi. Hän uskoi voittaneensa koko sanataistelun. Lyra hymyili kuitenkin isälleen epäilyttävän iloisena.
”Sinusta voisi joka tapauksessa tulla ukki!” hän näpäytti ja sulki oven perässään.

Kävellessään bussipysäkille Lyra huomasi että siinä seisoi jo aika iso joukko ihmisiä. Hän näki siellä ihmisten joukossa myös Temarin ja Gaaran ja tervehti näitä. Molemmat vastasivat tervehdykseen, Gaara tosin nyökäten. Sitten Lyra jäi odottamaan bussia. Ilma oli ihanan lämmin ja kesäinen vaikka oli vasta varhainen aamu. Lyra kuuli jostain linnunlaulua ja nautti äänestä. Sitten hän katsahti kelloon. Bussi tulisi viiden minuutin kuluttua. Lyra tunsi, miten sopivan viileä tuuli kulki hänen kasvojensa ohi. Se tuntui ihanalta. Tuntuisi vain vielä ihanammalta, jos olisi joku, jonka kanssa hän voisi jakaa sen tunteen.

”Lyra-chan!!” kuului huuto äkkiä jostakin. Lyra kääntyi ympäri ja huomasi Naruton juoksevan häntä kohti. Hänellä oli yllään musta t-paita, siniset farkut ja selässään reppu. Hän näytti hyvin söpöltä. Lyra tunsi ilontunteen sisällään kun näki pojan.
”Huomenta, Naruto!” hän tervehti poikaa hymyssä suin. Naruto hymyili myös.
”Odotat bussia?” hän kysyi. Lyra nyökkäsi.
”Joo. Oletko itsekin tulossa?” hän kysyi. Naruto nyökkäsi ja naurahti.
”Niinkin voi sanoa. Melkein myöhästyin,” hän totesi ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Hän oli ilmeisesti juossut jo pitkään, koska oli noin hengästynyt. Silloin Lyra tuli ajatelleeksi sitä, mitä oli ajatellut jo kysyä eilen, muttei ollut vain muistanut kysyä sitä.
”Miten sinua ja Kankuroa rangaistiin eilisestä?” hän kysyi Narutolta. Naruto laittoi kätensä niskansa taakse ja virnisti.
”Sain jälki-istuntoa täksi päiväksi, mutta Kankuro sai taas varoituksen. Vielä yksi varoitus ja se erotetaan joksikin aikaa koulusta,” Naruto totesi ja vaikutti olevan tyytyväinen tuomioon. Lyra painoi katseensa. Hän tunsi yhä syyllisyyttä.

”Kuule, Naruto. Olen todella pahoillani…” Lyra oli sanomassa, kunnes Naruto painoi sormensa hänen huulilleen. Lyra tunsi jälleen lämpimän otteen ja tunsi punastuvansa taas.
”Älä pyytele enää anteeksi, se ei ollut sinun vikasi. Joten emme puhu tästä aiheesta enää, okei?” Naruto kysyi ja katsoi kysyvästi Lyraa, joka nyökytteli päätään. Naruton kasvot sulivat sitten taas hymyyn. Kun hän otti sormensa pois Lyran huulilta, Lyra ei oikein tiennyt halusiko sitä vai ei.

Samalla hetkellä bussi saapui. Ihmiset alkoivat tungeksia mahdollisimman lähelle bussia, että pääsisivät istumaan mahdollisimman hyville paikoille. Lyra yritti myös tehdä samoin. Äkkiä hän tunsi Naruton ottavan hänestä kiinni käsivarresta. Lyra yritti rimpuilla irti tämän otteesta, muttei oikein pystynyt.

”Ettet häviä minulta tuohon joukkoon…” Naruto kuiskasi hänen korvaansa sillä sametinpehmeällä äänellään. Vaikka Naruto saikin Lyran tuntemaan olonsa aivan tokkuraiseksi ja ihanaksi, hänelle tuli kuitenkin sellainen tunne, että Naruto kuvitteli, että tällä olisi koko ajan yliote. Niinpä Lyralle tuli väkisinkin mieleen isänsä ja isoveljensä ja jatkoi rimpuilemista. Naruto ei päästänyt hänestä kuitenkaan irti. Temari ja Gaara olivat seuranneet tilannetta sivummalta ja kun he astuivat bussiin, molemmat tiesivät, että he tulisivat kertomaan näkemästään koko luokalle. Siinä vasta olisi juttua kerrottavaksi täksi päiväksi. Naruton ote vain piti ja sen lisäksi Naruto vielä hymyili. Kiukunkyyneleet alkoivat tulla Lyralla silmiin ja hän riuhtaisi kätensä vihaisena irti ja meni niin kauas Narutosta kuin pystyi.

Kun Lyra meni bussiin, hän kaivoi esiin bussikorttinsa, työnsi sen laitteeseen ja työnsi sen sitten taskuunsa. Sitten hän alkoi etsiä jostain paikkaa. Bussi oli aivan täysi, paitsi että takapenkillä oli kaksi tyhjää paikkaa. Kaikki muut ihmiset, jotka olivat jo tulleet bussiin, eivät uskaltaneet mennä istumaan sinne, vaan seisoivat käytävällä. Syyn Lyra näki heti.

Takapenkillä istui nimittäin kaksi puliukkoa. Kummallakin oli kädessään paperipussit, joissa kolisi epäilemättä viinapulloja. Lyra tiesi, ettei hänen pitäisi mennä istumaan noiden miesten viereen, mutta oli tehnyt jo päätöksensä. Hän oli juuri nyt liian vihainen kaikille miehille, eikä jaksanut välittää mitä hänelle nyt tapahtuisi. Niinpä hän raivasi tiensä ihmistulvan läpi takapenkille ja istui uhkarohkeasti ikkunapenkille taakse. Hänen ja toisen puliukon välissä oli vain yksi paikka, mutta se oli pian varattu, kun mies istui siihen ja kumartui sitten Lyran puoleen.

”Mitäsh, tyttö?” mies kysyi sammaltavalla äänellä ja virnisti. Lyra haistoi alkoholin tämän hengityksestä ja näki, että miehellä oli todella likaiset hampaat.
”Ei tässä mitään,” Lyra vastasi viileästi ja puristi laukkuaan tiukemmin. Sitten hän käänsi katseensa takaisin ikkunaan. Häntä ahdisti, muttei voinut enää hievahtaakaan. Samalla hetkellä hän tunsi miten mies hivuttautui taas lähemmäksi häntä. Lyra halusi paeta, muttei enää voinut.

Naruto työnsi bussikorttinsa reppuunsa ja haki katseellaan vapaata paikkaa sekä Lyraa. Minne tyttö oli oikein mennyt? Naruto ei nähnyt vapaita paikkoja missään, eikä Lyraa. Hän huokaisi syvään ja päätti jäädä seisomaan oven lähelle, jotta pääsisi pois bussista edes oikealla pysäkillä. Koululle oli matkaa vielä vaikka kuinka paljon ja lisää ihmisiä tulisi koko ajan vain lisää kyytiin, koska kaikki olisivat matkalla kohti keskustaa töiden alkaessa. Naruto huokaisi syvään ja tunsi itsensä idiootiksi. Hän oli todella vihainen itselleen kun oli kohdellut Lyraa huonosti. Hän oli luullut että Lyra piti siitä, ei…hän tiesi että Lyra piti siitä! Lyra oli ollut jostain syystä vain alakuloinen.

Naruto katsoi bussin lattiaa surullisena ja odotti, että se lähtisi liikkeelle. Hän ei halunnut vahingoittaa Lyraa, eikä aiheuttaa tälle pahaa mieltä, mutta silti hän oli tehnyt niin. Se oli vain…se oli vain niin monimutkaista. Naruto ei ollut saanut Lyraa mielestään, vaikka oli tuntenut tämän vasta kohta kaksi päivää. Naruto oli toki ihastunut ennenkin, mutta ei koskaan ollut saanut tunteilleen vastakaikua. Sen lisäksi hän ei ollut koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan tällä tavoin. Silloin Naruto naurahti ja haroi hiuksiaan. Mikä häntä nyt vaivasi? Oliko tämä nyt sitä kliseetä, kun rakastuu ensisilmäyksellä? Taisi se olla.

Samalla hetkellä bussi pysähtyi. Naruto hätkähti. Hän ei ollut edes huomannut sen lähtevän liikkeelle ja nyt se jo pysähtyi. No, samapa tuo. Lyraa ei siltikään näkynyt missään. Kun bussin keskiovesta lähti pois ihmisiä kyydistä, tilaa vapautui. Niinpä Naruto lähti liikkumaan muun ihmismassan mukana eteenpäin kohti bussin keskiosaa. Kun Naruto pääsi eteenpäin, hän huomasi, että takapenkillä oli kaksi vapaata paikkaa. Kun Naruto oli menossa sinne, hän huomasi että takapenkillä istui jo kaksi miestä. Molemmat olivat ilmiselviä pultsareita. Toinen oli kaivanut paperipussistaan esiin kirkkaan pullon, jossa oli vedennäköistä nestettä ja joi sitä niin, että rinnuksille valui. Selvää viinaa. Silloin Naruto huomasi myös toisen pultsarin, joka oli kumartunut ikkunapaikalla istuvan tytön puoleen. Naruto järkyttyi kun tajusi tytön olevan Lyra.

”Voi helvetti!” Naruto kirosi ja alkoi raivata tietään takapenkille ihmismassan läpi. Se oli hyvin vaikeaa, mutta hän ei luovuttanut. Hän törmäsi rynniessään taakse ainakin kahteen naiseen (joista toinen oli hyvin lihava), lastenvaunuja työntäneeseen naiseen sekä mieheen, jolla oli hieno puku päällään.
”Sori, sori, sori, sori!” Naruto huusi jokaiselle johon törmäsi ja jatkoi matkaansa takapenkille. Hänen olisi ehdittävä ajoissa…

Lyra yritti kohottaa nyrkkinsä ilmaa voidakseen lyödä miestä, joka yritti tunkea kieltään hänen kurkkuunsa. Hän ei kuitenkaan kyennyt siihen, koska mies piti toisella kädellään kiinni hänen kädestään ja toisella kiinni hänen kasvoistaan.
”Ole nyt kunnolla, pikku tyttö…” mies mutisi ja työntyi koko ajan lähemmäs Lyraa. Lyra oli niin shokissa, ettei kyennyt huutamaan. Hän tunsi olevansa täysin lamaantunut, mutta päätti yrittää toista nyrkkiään kaiken varalta kuitenkin.
”Älä viitsi…se on vasta ihan pentu vielä…” toinen pultsari örisi hieman kauempaa samalta penkkiriviltä ja siemaili viinaansa. Lyra tunsi miehen hengityksen tukehduttavan hänet pian.

”Apua, apua!” hän ajatteli ja sätti itseään että oli ollut niin typerä, että oli tullut edes istumaan tänne. Kunpa joku edes…
”Pitäähän näin nätille tytölle jotain antaa…” mies mutisi ja kasvoi housujensa taskusta jotain. Lyra tunsi vapisevansa pelosta. Silloin hän ei kestänyt enää. Hän kohotti toisen kätensä ylös, puristi sen nyrkkiin ja oli juuri lyömässä miestä, kun tämän ote kirposi hänestä. Mies kirosi rajusti ja vajosi bussin lattialle pitämään silmäänsä joka musteni koko ajan entistä enemmän. Joku muu oli lyönyt häntä. Lyra katsoi varovasti ylöspäin ja näki Naruton mulkoilevan miehiä vihaisena. Lyra oli painautunut niin nurkkaan penkillä kuin pystyi ja tärisi.

”Antaa heittää!” Naruto karjaisi miehille. Hän oli heitä paljon nuorempi, mutta ehdottomasti selväpäisempi kuin miehet yhteensä. Miehet olivat kumpikin niin humalassa, etteivät he pystyneet paljoonkaan.
”No?! Kauas hänestä!” Naruto huusi ja työnsi miehet kauemmas yhä nurkassa tärisevästä Lyrasta.
”Joo, joo. Oltiin jo menossa…” toinen pultsareista mutisi. Samalla hetkellä bussi pysähtyi taas ja miehet kompuroivat pois kyydistä. Naruto mulkoili miehiä raivoissaan viimeiseen asti.
”Varokaakin, jos teette hänelle vielä jotain! Silloin ilmoitamme poliisille!” hän ärähti. Miehet eivät kuunnelleet Narutoa, vaan katosivat bussipysäkin takana olevaan pusikkoon. Sitten bussi nytkähti taas liikkeelle. Kaikki ihmiset kyydissä tuijottivat Narutoa ja Lyraa.
”He lähtivät ihan vapaaehtoisesti! Ei hätää, vaara ohi!” Naruto kailotti tuijottaville ihmisille iloisella äänellä. Lopulta kukaan ei enää tuijottanut heitä, paitsi kuski taustapeilistä.

”Ei hätää, he lähtivät jo!” Naruto sanoi Lyralle kun bussi jatkoi taas matkaansa. Lyra ei kuitenkaan hievahtanutkaan paikoiltaan vaan tärisi yhä ikkunan ääressä. Naruto katsoi tätä huolestuneena. Mikä Lyraa vaivasi?
”Lyra?” Naruto kysyi ja istui Lyran viereen ja kumartui katsomaan tätä kohti huolissaan. Sitten hän henkäisi järkyttyneenä. Lyra oli aivan shokissa selvästikin yhä. Hän tärisi ja katsoi jalkojaan ja hän näytti pidättelevän itkua. Naruto huokaisi raskaasti. Hän otti Lyran kädestä kiinni. Sitten hän alkoi silittää sitä samalla tavalla kuin silloin kun he olivat tavanneet ensimmäistä kertaa. Lyra lopetti tärisemisen ja katsoi Narutoa. Hänen vihreät silmänsä olivat ahdistuneet ja kosteat.

”Kaikki on hyvin nyt, Lyra,” Naruto sanoi rauhallisella äänellä ja katsoi Lyraa pelkäämättä suoraan silmiin.
”Se mies…hän…”Lyra kuiskasi käheällä äänellä.
”Se mies meni pois. Minä pelastin sinut häneltä. Anteeksi myös sitä, jos jotenkin ahdistin sinua aikaisemmin,” Naruto kuiskasi ja katsoi syliinsä häpeissään. Lyra katsahti Narutoa nyt erilainen ilme kasvoillaan. Hän hyppäsi penkistä ylös ja syöksähti suoraan Naruton kaulaan. Naruto oli horjahtaa tytön painosta, mutta se ei häntä haitannut. Lyra halasi häntä ja itki hänen olkapäätään vasten.

”Miten sinulle voisi olla muka vihainen?! Et sinä tehnyt minulle mitään toisin kuin se mies! Sinun ei pidä pyytää anteeksi mitään! Sinä pelastit minut, Naruto!” Lyra nyyhkytti rajusti Naruton sylissä. Naruto antoi Lyran itkeä sylissään niin kauan kuin oli tarpeen. Samalla hän tunsi Lyran hiusten tuoksun. Ne tuoksuivat aivan joltain kukalta. Tuoksu oli hänestä huumaava ja mausteinen. Samalla Lyra painoi kasvonsa Naruton olkapäätä vasten ja tunsi, miten pehmeä iho Narutolla oli. Se sai hänet värisemään. Gaara ja Temari istuivat aivan edessä bussissa, mutta olivat nähneet kaiken. Se riitti. He aikoisivat ihan tasan tarkkaan kertoa näkemästään kaikille. Lyra ja Naruto irrottautuivat lopulta toisistaan.

”Kiitos, taas,” Lyra sanoi ja naurahti hieman huvittuneesti. Naruto naurahti myös. Hän katsoi sinisillä silmillä vihreisiin.
”Samoin,” hän sanoi. Samalla hetkellä bussi nytkähti jälleen liikkeelle. Lyra ja Naruto istuivat vierekkäin loppumatkan, mutteivät koskeneet enää toisiinsa. Lyra pyyhki viimeisetkin kyyneleensä ja keskittyi lopun matkaa ihailemaan ikkunasta taivaalla liikkuvia valkoisia pilviä. Hän oli nyt turvassa.