Kun Lyra nousi bussista yhdessä muiden kanssa, hän tunsi olonsa paljon paremmaksi. Aurinko paistoi taivaalla kirkkaana ja sen takia Lyra päätti, ettei aikoisi masentua enää tänään. Hän oli samalla häpeissään että onnellinen tavallaan kohtauksestaan bussissa. Hän oli häpeissään, koska oli itkenyt niin paljon ja mennyt miehen lähennellessä häntä niin lukkoon.

Syy siihen, miksi hän oli myös onnellinen, oli se, että hän oli saanut huomata että Naruto ei ollut läheskään samanlainen kuin ne pultsarit tai hänen perheensä miehet. Narutolla oli todella sydäntä. Hän oli ollut Lyran tukena bussissa, antanut tämän itkeä olkaansa vasten sekä oli kuunnellut häntä jo eilen. Se oli auttanut Lyraa pelkästään jo paljon. Nyt hän tunsi olonsa hyväksi ja kulki Naruton kanssa kohti koulua.

Gaara ja Temari kulkivat heidän edellään ja juttelivat jotain keskenään. Kun he tulivat seuraavaan risteykseen, Gaara kääntyikin vasemmalle eikä oikealle koulun pihaan. Temari nyökäytti tälle päätään ja jatkoi sitten matkaansa koulun pihaan, jonne myös Naruto ja Lyra olivat menossa.

”Hei, Tempura!” Naruto huusi tälle ja viuhtoi käsiään villisti. Temari kääntyi ympäri ja pysähtyi.
”Miksi sinä oikein kutsuit minua äsken?” hän kysyi. Naruto virnisti.
”Sehän on lempinimesi, muistatko?” hän kysyi ja katsoi Temaria kysyvästi hymyillen. Temarin ilmeestä näki, että tämä kyllä muisti, muttei vain halunnut muistella sitä.
”Mistä oikein on kyse?” Lyra kysyi ja katsoi kysyvästi Narutosta Temariin ja Temarista Narutoon. Naruton kasvoille levisi samanlainen ilme, kuin tämä olisi muistellut niitä ”hyviä vanhoja aikoja.”

”Tempura sai lempinimensä viime kesänä koulunpäättäjäisten jälkeisissä bileissä,” Naruto sanoi ja katsoi virnistäen Temaria, joka oli sen näköinen kuin olisi voinut sanoa Narutolle juuri nyt jotain todella rumaa. Silti hän ei sanonut.
”Miksi jaksat muistuttaa minua siitä jutusta? Se tyyppihän oli ensi kertaa humalassa, eikä tiennyt rajojaan alkoholin suhteen,” Temari kysyi nyt hieman kyllästyneenä.
”Siis mitä tapahtui?” Lyra kysyi. Häntä oli alkanut todella kiinnostaa koko juttu. Temari huokaisi erittäin syvään ja katsoi sitten Narutoa.
”Kai se on pakko sitten kertoa,” hän totesi. Naruto nyökytteli innokkaasti päätään. Sitten Temari kertoi.

”Se tapahtui todella viime keväänä samana päivänä heti koulun päättäjäisten jälkeen. Ino ja Sakura olivat järjestäneet kotibileet koulun loppumisen kunniaksi ja niihin osallistui sitten koko luokka. Joka tapauksessa, suurin osa porukasta oli aika humalassa. Se oli ensimmäinen kerta Shikamarulle kun tämä veti kännit,” Temari sanoi ja vaikeni sitten. Lyra katsoi tätä kysyvästi.
”Niin?” Mitä sitten tapahtui?” hän kysyi. Naruto tirskahti.
”Kerronko minä loput vai kertooko Tempura?” hän kysyi pidätellen nauruaan. Temari mulkaisi Narutoa, mutta jatkoi kertomustaan.

”No, joka tapauksessa siinä kävi niin, että Shikamaru nousi seisomaan baaritiskille. Hän ei oikein meinannut edes pysyä pystyssä,” hän totesi. Naruto tärisi naurusta.
”Mitä sitten?” Lyra kysyi. Temari punastui hieman ja näytti siltä kuin olisi muistellut elämänsä nolointa hetkeä.
”Hän osoitti minua ja huusi seuraavaa: Tempura! Ei kun Temari! Vai oliko se Tempura?! Mennäänkö tuonne nurkan taakse ottamaan vielä yhdet ja leikitäänkö gynekologia?!” Temari sanoi ja yritti olla katsomatta Lyraan. Naruto nauroi vedet silmissä. Lyraakin hymyilytti hieman. Oli hänellä kyllä hullu luokka!

”No?” Oletko nyt tyytyväinen?” Temari kysyi ja katsoi hieman äkäisenä Narutoa, joka nauroi. Naruton nauru oli samalla niin ihanan pulppuavaa ja käheää. Se kuulosti ihanalta Lyran korvissa.
”Erittäin,” Naruto vastasi suu korvissa. Temari hymähti.
”Minne Gaara muuten meni?” Lyra kysyi. Temari huokaisi syvään.
”Tupakalle, kun ei osaa lopettaa,” hän vastasi. Lyra nyökkäsi hitaasti.
”Selvä on…” hän sanoi hitaasti. Sitten hän jatkoi matkaansa koulun pihalle yhdessä Naruton ja Temarin kanssa.

Koulun pihassa oli paljon muita oppilaita. Yhdeksäs ja seitsemäsluokkalaiset norkoilivat joko pihalla tai käytävässä. Lyra näki Leen, Hinatan, Shinon ja Nejin matkalla parkkipaikan halki ja tervehti näitä. Kaikki vastasivat hänen tervehdykseensä, mikä oli hieman pakollista, koska he olivat samalla luokalla. Lyra oli oppinut Narutolta ainakin sen, että heidän luokallaan oli hyvä luokkahenki pienistä riidoista huolimatta. Samalla hetkellä kuului todella voimakas moottorin ääni. Lyra kääntyi ympäri ja näki todella hienon moottoripyörän ajavan koulun pihaan. Se ajettiin pihan poikki mopojen parkkipaikalle ja vaikkei Lyra ymmärtänytkään mopoista mitään, hän tajusi oitis että tämä moottoripyörä oli kaikkia muita mopoja hienompi. Monet oppilaat vaihtoivat kateellisia ja hyväksyviä silmäyksiä ajajaan päin.

”Tule jo!” Naruto sanoi hieman hätäisellä äänellä Lyralle. Lyra ei hievahtanutkaan. Moottoripyöräilijä otti kypärän päästään. Lyra huomasi silloin, että tämä oli Sasuke. Hän oli todella komean näköinen. Sasukella oli yllään tummat farkut, musta huppari ja sen päällä musta nahkatakki. Sen lisäksi hänellä oli vielä silmillään mustat aurinkolasit, jotka täydensivät kokonaisuuden täydellisesti.
”Tule jo!” Naruton ääni sanoi jostain kaukaa. Lyra vilkaisi Narutoa hieman tokkuraisesti.
”Käydään tervehtimässä Sasukea ennen kuin mennään sisälle,” hän sanoi. Naruto oli sen näköinen että joulua ei tulisikaan.
”Miksi?” hän kysyi otsa rypyssä. Lyra kohautti kepeästi olkiaan.
”Mennään vain tervehtimään, ei siinä mitään pahaa ole,” Lyra sanoi. Naruto oli kuitenkin yhä ajatusta vastaan.

”Miksi edes viitsit vaivautua? Se jätkä on niin kylmä ja tyly kuin ihminen voi olla,” hän kysyi. Lyra katsoi Narutoa hieman ärtyneenä.
”Minä olen puhunut hänelle jo kahdesti, eikä hän silloin kyllä vaikuttanut yhtään kylmältä tai tylyltä,” hän totesi. Naruto katsoi Lyraa nyt sen näköisenä, että jotain hirveää olisi tapahtunut.
”Minä en silti tule!” hän ilmoitti uppiniskaisena ja teki lähtöä. Lyra naurahti.
”Selvä, en tarvitse sinua mukaani. Voin mennä puhumaan hänelle ihan itse!” hän totesi ja lähti kulkemaan päättäväisin askelin kohti Sasukea, joka riisui nahkatakkia yltään. Naruto henkäisi dramaattisesti kuin ei olisi uskonut korviaan. Hän ei antaisi tämän nyt tapahtua. Ei kai Lyralle ollut käymässä samoin kuin muille tytöille? Niinpä Naruto lähti juoksemaan kohti Lyraa. Hän ei ollut uskonut että todella voisi vajota niin alas, että puhuisi vapaaehtoisesti tuolla snobille. Lyra hämmästyi kun huomasi Naruton kuitenkin seuraavan häntä Sasuken luokse.

”Mitä nyt? Muuttuiko mieli?” hän kysyi Narutolta härnäävästi. Naruto urahti hänelle jotain ja tarttui kiinni Lyran kädestä. Ote oli lämmin. Silti, Lyra näki, että Naruton kasvot olivat kovin nyrpeät, kun he lähestyivät luokkansa suosituinta poikaa ja tämän hienoa moottoripyörää.

”Huomenta, Sasuke!” Lyra tervehti poikaa iloisella äänellä. Sasuke, joka oli ollut juuri lukitsemassa moottoripyöräänsä, huomasi Lyran ja Naruton. Hän katsahti heihin normaalisti, joskin Narutoa hän katsoi epäluuloisena. Hän ei ymmärtänyt miksi Narutolla olisi hänelle asiaa. Tämähän selvästi inhosi häntä. Lyraa vastaan Sasukella ei sen sijaan ollut mitään.

”Huomenta. Mitä nyt?” Sasuke kysyi tavalliseen, välinpitämättömään tapaansa. Lyra hymyili Sasukelle pirteänä ja katsoi tämän moottoripyörää iloisena.
”Ei paljon mitään. Tulimme vain tervehtimään sinua. Sinulla on muuten hieno moottoripyörä,” hän sanoi. Sasuken kasvoille levisi itsevarma (Naruton mielestä) hymy. Hän näytti hyvin komealta kun hän nojasi moottoripyöräänsä ja hänellä oli aurinkolasit silmillään.
”Niin, no…veljeni tienaa hyvin, joten…” Sasuke sanoi kierrellen hienotunteisesti. Hän sai uskomatonta tyydytystä siitä kun näki Naruton kateellisen ja kiukkuisen ilmeen.

”Missä veljesi työskentelee?” Naruto kysyi. Vaati hänen kaiken tahdonvoimansa puhutella saati sitten katsoa Sasukea.
”Hän omistaa kaupungin hienoimman ravintolan, Blue Shadown,” Sasuke vastasi tavallisella äänellä.
”Vau! Miten hän sen teki?” Lyra kysyi vaikuttuneena. Hän ei ollut tiennyt, että Uchiha perhe oli niin varakas. Tämä Sasuken isoveli vaikutti todella rikkaalta ja vaikutusvaltaiselta henkilöltä.
”Teki sijoituksia ja sen sellaista. Hän osaa todella hommansa kun on töissä,” Sasuke totesi. Hän ei kuulostanut oikeasti siltä, kuin olisi leuhkinut asialla, mutta Narutosta se kuulosti siltä kuin tämä olisi leuhkinut.

”Onko hän mukava?” Lyra kysyi. Sasuke näytti siltä, että kysymys oli tullut juuri oikeaan aikaan.
”Itachi osaa olla töissä kaikille mukava, mutta kotona hän on kirjaimellisesti ainoastaan yksi paska,” hän vastasi ja katsoi muualle päin. Lyra oli hämmentynyt kun Sasuke puhui noin isoveljestään, mutta päätti olla sanomatta mitään. Vaikutti selvästi siltä, että Sasuke asui kahdestaan veljensä kanssa ja että riitoja vaikutti olevansa usein. Naruto näytti silti löytävän tästä aiheesta huumoria.

”Taitaa se paskamaisuus kulkea suvussa,” hän totesi. Sasuke vilkaisi Narutoa terävästi.
”Oliko sinulla jotain Asiaakin minulle?” hän kysyi viileällä äänellä. Naruton kasvoille levisi tyytyväinen hymy.
”Et saa Lyraa vaikka kuinka yrität, Sasuke. Hän ei ole kuten ne muut perässäsi roikkuvat tytöt,” hän ajatteli itsekseen ja varoi pukemasta ajatuksiaan sanoiksi. Sen sijaan hän sanoikin seuraavaa:
”Ei ole, tulin mukaan vain Lyran takia.” Sasuke kohotti kulmiaan kysyvästi. Hän oli aika hyvä siinä. Hän onnistui näyttämään samalla coolilta että välinpitämättömältä.

”Minun syyni kun pyysin häntä tulemaan,” Lyra totesi. Sasuke nyökkäsi hitaasti.
”Niinpä,” hän sanoi. Se oli Narutolle viimeinen pisara. Oli vähällä, ettei hän olisi lyönyt noita tyyniä kasvoja tohjoksi.
”Mikä ongelmasi on, senkin tylsimys?!” hän kysyi huutaen. Sasuke ilme ei muuttunut, toisin kuin Lyran joka alkoi olla jo aika vihainen.
”Ei mikään, mutta minä taidan olla sinulle ongelma,” Sasuke totesi tyynesti, eikä viitsinyt edes katsoa Narutoa.
”Katsopa Uchihaa! Oppi jotain todellisuudesta!” Naruto huudahti häijysti.

Lyra ei tehnyt mitään, koska juuri silloin kello alkoi soida. Se soi juuri oikeaan aikaan, kuin se olisi soinut merkiksi sanaharkan päättymisestä. Sasuke heitti nahkatakkinsa olalleen ja kääntyi koulua kohti.

”Tunti alkaa. Parempi kiirehtiä, ellei halua ongelmia. Erityisesti juuri sinä, Naruto,” hän sanoi ja lähti kävelemään pääovea kohti tyynesti ja keräsi kaikilta pihalla olevilta tytöiltä katseita. Naruton nyrkki tärisi kiukusta ja hän tunsi inhoavansa Sasuke Uchihaa vain entistä enemmän. Mokoma snobi! Lyra oli samalla iloinen että vihainen. Hän oli iloinen siitä, että oli saanut tervehtiä Sasukea ihan normaalisti ja jutella tämän kanssa. Vihainen hän oli siitä, että Narutosta tuli näköjään aina jokin hirviö kun tämä joutui Sasuken lähettyville. Se oli samalla ärsyttävää että masentavaa.

”Mennään jo, tunti alkaa!” Lyra sanoi ja kiskoi Naruton mukaansa. Naruto näytti olevan silti yhä pahalla päällä. Kun he menivät sisään koulurakennukseen, Lyra muisti jotain.
”Saitko äidinkielen aineen valmiiksi, Naruto?” hän kysyi. Naruto jähmettyi.
”Kyllä, en! Eikun…sain!” hän selitti. Sitten hän huokaisi helpotuksesta. Nyt hän oli ainakin säästynyt laiskanläksyiltä, joita oli saanut liian usein. Lyra huokaisi syvään. Heillä oli tänään kaksi Kakashin tuntia, matikkaa ja äidinkieltä. Toinen oli ensimmäisellä tunnilla ja toinen iltapäivällä. Miten hienoa.

”Mitä sinä näet siinä idiootissa?” Naruto kysyi yhtäkkiä kun he kävelivät käytävän halki kohti Kakashin luokkaa. Lyra vilkaisi Narutoa hieman äkäisenä.
”Miten niin? Saanhan minä tervehtiä Sasukea. Sitä paitsi hän on ihan mukava ja sen lisäksi vielä samalla luokalla kanssamme,” Lyra kysyi ja totesi.
”Vai mukava?! Sen kun näkisi!” Naruto totesi. Lyra oli kyllästynyt Naruton ”Sasuke-vihaan” ja päätti olla ajattelematta kumpaakin vähään aikaan. Sen sijaan hän huomasikin Inon ja Sakuran.
”Menen käymään Inon ja Sakuran luona,” Lyra ilmoitti. Naruto nyökkäsi.
”Siitä vain,” hän tokaisi ja vaikutti olevan vieläkin vihainen. Lyra katsoi Narutoa viileästi.
”Jos tuo mököttäminen jatkuu, en jaksa roikkua mukanasi!” hän sanoi ja lähti kohti tyttöjä.
”Joo, voithan mennä Sasuken luokse!” Naruto tokaisi ja lähti Kibaa kohti. Lyra käänsi katseensa pois Narutosta ja tunsi olonsa kiukkuiseksi. Naruto oli selvästikin vainoharhainen ja mustasukkainen. Se oli hyvin ärsyttävää.

”Lyra-chan, meillä on sinulle asiaa!” Ino kikatti ja tarttui kiinni Lyran kädestä. Lyra huokaisi syvään eikä jaksanut oikein keskittyä, koska oli hieman surullinen kun oli riitaantunut Naruton kanssa.
”Voisitteko sanoa minua vain Lyraksi? Teidän lisäksenne kukaan muu ei kutsu minua sillä tavoin,” Lyra kysyi hieman kyllästyneenä ja katsoi maltillisesti Sakuraa ja Inoa. Ino ja Sakura kuitenkin hymyilivät ja hyökkäsivät halaamaan häntä.
”Totta kai! Emme me toisiammekaan kutsu sillä tavoin!” Sakura lupasi. Lyra hymyili kiitollisena.
”Kiitos,” hän sanoi ja todella tarkoitti sitä. Ino ja Sakura vain hymyilivät. Sitten Sakura huokaisi kyllästyneenä.

”Vittu, kun meillä pitää olla aina sitä matikkaa!” hän huokaisi kyllästyneenä. Ino nyökkäsi yhdessä Lyran kanssa. He kaikki vihasivat matikkaa. Lyra ei voinut ymmärtää mitä iloa oli opiskella jotain monimutkaisia potensseja ja soveltavia tehtäviä. Ne olivat aivan liian vaikeita muistettavaksi ja niiden kanssa menivät todella hermot.
”Mitä helvettiä näillä luvuilla edes tekee? Eikö riitä, että osaa plus, miinus, jako ja kertolaskut?” Ino kysyi kiukkuisena ja selasi matikankirjaansa. Lyra huomasi, että joka sivulle oli piirrelty jotain. Hän ei nähnyt tarkasti mitä kuvat esittivät, mutta ne olivat selvästi kaksimielisiä ja piirretty pinkillä tussilla.
”Sitä minäkin aina mietin. On se paskamaista kun tulevaisuus on kiinni jostain vitun hypotenuusasta!” Sakura sanoi kovalla äänellä.

Lyra nyökkäsi ja katsoi toiselle puolelle käytävää. Naruto istui siellä ja jutteli jotain Kiban kanssa. Hän nauroi Kiban jutuille ja Lyra ei voinut olla miettimättä, oliko tämä surullinen heidän riidastaan. Siltä ei ainakaan näyttänyt. Silloin Sasuke kulki käytävän läpi. Hän oli ottanut aurinkolasit silmiltään ja mustat silmät katsoivat eteenpäin tyynesti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki käytävällä olevat tytöt (paitsi Hinata ja Tenten) katsoivat Sasukea unelmoivasti. Poikien katse sen sijaan oli yhtä murhaa. Ino ja Sakura alkoivat kiljua vaimeasti ja kuiskutella kiihkeästi.

Lyra huokaisi. Olihan Sasuke komea ja mukava, muttei Inon ja Sakuran koko ajan olisi tarvinnut olla noin avoin ihastuksestaan. Mutta Ino ja Sakura olivat luokan kovaäänisimmät tytöt, eikä asialle voinut mitään. Lyra hymyili taas Sasukelle hieman ja yritti näyttää mahdollisimman anteeksipyytävältä, koska oli pahoillaan Naruton huonosta käytöksestä. Sasuke huomasi Lyran hymyilevän hänelle ja hymyili varovasti takaisin. Naruto risti kätensä puuskaan ja näytti taas nyrpeältä, muttei voinut tehdä asialle mitään.

Sasuke tunsi oudon, lämpimän värähdyksen sisällään kun Lyra hymyili hänelle. Hän tunsi punastuvansa hieman ja yritti ajatella jotain muuta.
”Miksi…?” hän kysyi itseltään. Kun hän oli miettinyt asiaa hetken, hän ei keksinyt mitään järkevää selitystä tälle. Hän vain tunsi lämmön sisällään, eikä kyennyt selittämään sitä edes itselleen.

”Onhan tässä päivässä sentään jotain positiivista!” Ino ilmoitti ja hymyili tietäväisesti Sakuralle ja Lyralle. Sakura näytti epäluuloiselta, sillä häntä harmitti edelleen edessä oleva matikantunti. Lyra vaikutti sen sijaan kysyvältä.
”Niinkö? Kerro muutama esimerkki,” Sakura kysyi väsyneellä äänellä. Ino virnisti leveästi meikatulla naamallaan.
”Yksi: Me mennään tänään shoppailemaan ja voidaan osta mitä ikinä huvittaa! Kaksi: Me mennään sen jälkeen Sakuran luokse
juoruamaan. Kolme: Me mennään matikantunnin jälkeen luokan kanssa uimahalliin!” Ino selitti. Kun hän näki, että se ei vakuuttanut Sakuraa ja Lyraa, hän huokaisi ja päätti yrittää selittää asiaa eri tavalla.

”Näemme meidän luokan pojat siellä uimahallissa suhteellisen vähissä vaatteissa…” hän sanoi ja hymyili. Sakuran kasvoille levisi hymy ja Lyra naurahti. Ino oli ihan mahdoton, mutta hyvällä tavalla sellainen.
”Niin tietysti!” Sakura sanoi ja alkoi sitten hihittää ihastuneena. ”Miettikää…Sasuke ilman paitaa…” Ino alkoi hihittää myös. Lyra punastui hieman ajatukselle, mutta hymyili. Samalla hetkellä kello soi merkiksi tunnin alkamisesta.

Matematiikan tunti alkoi tylsästi pistokokeilla. Kakashi istui tavalliseen tapaansa tuolissaan tyytyväisenä ja keikkui sen jaloilla samalla kun luki Kuherrusparatiisia. Kaikki istuivat taas niillä paikoilla, jotka he ehtivät yksinkertaisesti saada. Vaikka Lyra halusikin sopia riitansa Naruton kanssa, hän oli tälle yhä hieman vihainen. Sen takia hän istui mahdollisimman kauas Narutosta. Hän päätyi loppujen lopuksi istumaan Hinatan ja Shikamarun väliin. Naruto huomasi sen ja huokaisi syvään surullisena. Hän olisi tahtonut istua Lyran viereen ja pyytää tältä anteeksi käytöstään, muttei ehtinyt ajoissa.

Naruto huokaisi etsiessään katseellaan itselleen istumapaikkaa. Hän istui lopulta Leen ja Gaaran väliin. Kun Kakashi jakoi pistokoelappuja, Naruto tunsi olevansa hyvin kyllästynyt. Taasko pistarit? Hän oli mokannut kaikissa edellisissäkin, eikä koskaan viitsinyt lukea läksyjä. Koulu ei vain ollut häntä varten. Miten Kakashi voisi muka olettaa että Naruto saattaisi muistaa niitä kaikkia pitkiä ja monimutkaisia laskukaavoja? Sehän oli mahdotonta hänen aivoilleen, jonne mahtui ainoastaan muutama juttu ja niitäkin rajallinen määrä. Joka tapauksessa, kun Naruto sai paperin eteensä, hän huokaisi entistä syvempään. Silloin Kakashi kumartui hänen puoleensa ja kuiskasi pehmeällä äänellä:

”Tästä on sitten parempi saada edes vitonen, että pääset kurssista läpi, etkä joudu jäämään koulun jälkeen tekemään uusintaa.” Naruto katsoi Kakashia hieman kiukkuisena.
”Minä joudun jäämään joka tapauksessa, koska sain jälki-istuntoa eilisestä,” hän sanoi. Kakashi taputti Narutoa olkapäälle vetäytyessään kauemmas tästä.
”Siinä tapauksessa ei kannata pitkittää jälki-istuntoa,” hän totesi ja jatkoi sitten papereiden jakamista. Naruto tuhahti ja katsoi paperiaan.

”Teillä on korkeintaan aikaa tehdä pistokoetta noin viisi minuuttia, eikä yhtään enempää. Jos jollakin jää kesken, arvioin tekemättömät tehtävät nollaksi, joten kannattaa pitää kiirettä!” Kakashi ilmoitti tyynellä, mutta kuuluvalla äänellä luokalle. Kellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä tulisi tehdä. Naruto tosin katseli Shikamarun ja Hinatan välissä istuvaa Lyraa, eikä jaksanut oikein murehtia pistarista sen enempää. Ihan sama se kai oli, miten se menisi.

”Voitte kääntää paperin!” Kakashi sanoi vetäen Naruton armottomasti takaisin todellisuuteen. Kaikki käänsivät paperinsa ympäri ja alkoivat tehdä tehtäviä kiireellä.

Lyra kirjoitti nimensä pistokokeen ylälaitaan ja alkoi sitten tarkastella tehtäviä. Hän tajusi heti, että tehtävät olivat hänelle vaikeita ja niistä selviäminen olisi varmasti haasteellista. Sinin, kosinin ja hypotenuusan ratkaisu sujui Lyralta ihan ongelmitta, mutta soveltavat ja sanalliset tehtävät…Ne olivat kauhean vaikeita. Lyra tiesi, ettei hänellä ollut paljon aikaa, mutta katsoi mitä toiset tekivät.

Hänen vieressään istuva Hinata kirjoitti paniikissa vastauksia paperille kun taas Shikamaru teki tehtäviä nopeaan tahtiin. Vaikka hän olikin laiska, kokeissa hän oli kuitenkin hyvin nopea ja sai erinomaisia numeroita. Narutolla näytti olevan ongelmia tehtävien tekemisessä. Hän piteli päätään, voihki hiljaa epätoivoissaan ja yritti katsoa vastauksia Gaaralta, joka ilmeisesti kirosi taas jotain Narutolle, koska tämän ilme oli niin ärtynyt. Naruton toisella puolella istuva Lee näytti miettivän ankarasti tehtäviä mielessään ja oli rypistänyt otsaansa. Luokan perällä istuva Sasuke teki tehtäviä täysin tyynesti ja nopeasti ja Lyra arveli, että tämä olisi pian valmis.

Etupulpetissa istuva Ino sotki pistokoepaperia ja mutisi itsekseen jotain. Hänelläkin oli selvästi ongelmia laskujen kanssa. Sakura istui luokan keskimmäisillä paikoilla ja hän oli suorastaan epätoivoinen. Hän melkein repi hiukset päästään ja kiroili kun ei tajunnut tehtävistä yhtään mitään. Tämän vieressä istuva Tenten teki tehtäviä rauhassa, eikä näyttänyt olevan yhtään paniikissa. Hän kai sai aina hyviä arvosanoja matikassa ja pärjäsi siinä ilmeisesti ihan hyvin. Temari istui luokan peräpulpeteissa ja teki tehtäviä tyynesti. Hänellä ei näyttänyt olevan mitään ongelmia tehtävien tekemisessä toisin kuin Choujilla, joka yritti samalla syödä sipsejä että tehdä pistaria samaan aikaan.

Kiba keikkui tuolinsa taka-jaloilla, eikä viitsinyt tehdä mitään. Hän ei ollut osannut tehdä kun kaksi ensimmäistä tehtävää ja oli sitten luovuttanut, kun ei tajunnut loppuja ollenkaan. Shino ja Kankuro työskentelivät tavalliseen tapaansa hiljaa. Lyra huomasi toivovansa, että Kankuro saisi pistokokeesta nelosen. Neji oli kohta valmis aivan kuten Sasuke.

Silloin Lyra tajusi, että oli käyttänyt jo kaksi minuuttia vain haaveiluun. Niinpä hän alkoi tehdä tehtäviä kiireellä. Koska soveltavat tehtävät tuottivat hänelle vaikeuksia, hän kirjoitti niihin jotain, mikä nyt vain putkahti hänen mieleensä.

”Ihan sama! Ainakin Kakashi näkee että olen sentään yrittänyt,” Lyra ajatteli ja kirjoitti varmaan vääriä vastauksia paperille kynä sauhuten. Aikaa olisi jäljellä vielä kolme minuuttia.

Naruto tunsi olevansa aivan kusessa. Hän ei ollut osannut matikan tehtävistä juuri mitään ja tunsi olonsa toivottamaksi. Hän ei todellakaan halunnut tehdä uusintaa, mutta asialle ei voisi mitään, jos hän ei pääsisi kurssista läpi. Se oli todella ärsyttävää. Naruto päätti katsoa tehtävät läpi vielä kerran kun aikaa oli kerran jäljellä.

”No niin, keskity. Siis sini ja kosini…” hän ajatteli ja katsoi tehtäviä nenä kiinni paperissa. Saman tien hän nielaisi kuuluvasti. Hän oli tiennyt sen aina. Hän ei tajunnut koko asiasta mitään saati sitten näistä tehtävistä. Hän todella oli kusessa. Naruto huokaisi ja yritti esittää mahdollisimman tyyntä vaikka oli sisältään aivan paniikissa. Se onnistui melko surkeasti. Hän nielaisi taas ja päätti tehdä saman, mitä oli tehnyt koko yläasteen pistokokeiden ja kokeiden aikana. Hän kirjoitti paperille vastauksia omasta päästään, eivätkä ne varmasti olleet lähelläkään oikeaa vastausta.

Yleensä Kakashilla oli tapana lukea kokeen jälkeen korjattuaan nämä Naruton vastauksia ääneen koko luokalle ja kommentoida niitä. Se oli Narutosta aina yhtä ärsyttävää. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä asialle yhtään mitään, paitsi lukea kokeisiin, mutta siihen Naruto ei vain jostain syystä kyennyt. Voi helvetti. Hän todella oli kusessa.

”Aika loppui! Palauttakaa ne paperit, eikä kannata yrittää enää kurkkia mistään vastauksia, sillä minä näen sen!” Kakashi sanoi kovalla äänellä. Luokassa vallitsi kyllästynyt tunnelma ja kaikki palauttivat pistokokeensa. Sasuke sai palautettua sen tietenkin ensimmäisenä ja Naruto loi tähän kiukkuisen katseen. Hän oli aina inhonnut Sasukea, mutta juuri nyt hän oli erityisen vihainen tälle. Se johtui todennäköisesti siitä, mitä Sasuke oli hänelle ulkona ennen tuntia sanonut.

”Saakelin snobi!” Naruto kirosi mielessään kiukkuisena. Kun hän ojensi pistokokeensa Kakashille, hän loi Sasukeen varoittavan katseen. Sitten hän palasi paikoilleen. Sasuke rypisti kulmiaan kun näki Naruton katsovan häntä niin vihaisesti. Se ei tosin yllättänyt häntä yhtään.
”Idiootti…” Sasuke ajatteli tyynesti ja katsoi sitten taas eteensä. Hän päätti olla uhraamatta enää yhtäkään ajatusta Narutolle.

Matikantunti loppui myöhemmin ja Kakashi oli määrännyt heille paljon kotitehtäviä aineesta, eikä ketään lohduttanut ajatus siitä, että heillä olisi vielä myöhemmin samana päivänä toinen Kakashin tunti, tosin se olisi äidinkieltä. Lyra poistui luokasta yhdessä Inon ja Sakuran kanssa, joilla näytti riittävän juttua vaikka mistä.

”Siis minä todella vihaan matikkaa! Se on yksi maailman turhimmista ja typerimmistä keksinnöistä!” Sakura julisti kävellessään Inon ja Lyran välissä. Ino nyökytteli päätään kiihkeästi ja kaivoi laukustaan jotain.
”Ihan totta! Kun pääsen pois peruskoulusta, en enää koskaan koske koulukirjoihin!” hän totesi. Lyra ei oikein osannut sanoa mitään. Ei hänkään tietenkään pitänyt koulusta, muttei hän ollut noin avoin inhostaan sitä kohtaan. Hinata liittyi samalla heidän seuraansa mikä oli hyvin poikkeuksellista, koska hän liikkui yleensä yksin tai Tentenin kanssa. Lyra näki, että Hinata oli jostain syystä huolestunut. Sen näki tämän kasvoista.

”Hinata, onko kaikki hyvin?” Lyra kysyi huolestuneena. Hinata pudisti hennosti päätään.
”Ei, kaikki on ihan hyvin…” hän mutisi. Lyra näki silti selvästi sen, ettei Hinata puhunut totta.
”Ihan varmastiko” Olet jotenkin poissaoleva,” Lyra kysyi. Hinata katsoi Lyraa hetken. Hän mietti ankarasti kertoisiko Lyralle.
”Se on vähän noloa…” Hinata kuiskasi ja pyöritteli peukaloitaan.
”Ei varmasti ole! Haluatko tietää, mitä minä tein viikonloppuna bileissä? Se vasta noloa onkin!” Ino puuttui puheeseen kovalla äänellä. Hinata katsoi Inoa hieman hämmentyneenä.
”Mitä sinä sitten teit?” hän kysyi. Ino hymyili leveästi ja Sakura hänen vieressään hihitti. Lyra oli hiljaa ja kuunteli hieman kyllästyneenä. Häntä ei tavallaan kiinnostanut kuunnella kenenkään toilailuja kännissä, mutta Inon tarina saattaisi olla erilainen mielenkiintoinen ja erilainen.

”Minä otin vähän muutaman liikaa ja…” Ino kertoi ja vaikeni, koska Sakura nauroi niin kovalla ja kimeällä äänellä.
”Sakura, pää kiinni!” hän kivahti ja löi ystävätärtään päähän. Sakura vaikeni ja katsoi Inoa kiukkuisena.
”Senkin lehmä!” hän sanoi Inolle. Ino naurahti.
”Hyvä, Sakura! Olet katsonut itseäsi peiliin!” hän nauroi. Sakura näytti Inolle keskisormea ja vaikeni sitten. Lyra oli ehtinyt vaipua hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Hän ajatteli riitaansa Naruton kanssa ja tiesi, että halusi sopia tämän kanssa. Hän ei ollut pitkävihainen ihminen. Mutta mitä jos Naruto ei antaisi hänelle anteeksi? Mitä jos heidän ystävyytensä olisi ohi?

”Otettiin pohjia Sakuran luona ensin ja sitten mentiin diskoon. Siellä oli paljon hyvännäköisiä poikia ja sitten niitä vähän rumempia…” Ino kertoi ja hymyili. Tenten nyökkäsi.
”Meidän koulussa ei kyllä ole paljon hyvännäköisiä poikia…” hän sanoi hitaasti ja vilkaisi seinustalla norkoileviin jätkiin päin.
”Sasuke on ainoa hyvännäköisin!” Sakura julisti piittaamatta siitä, että kymmenet ihmiset käytävällä kuulivat hänen sanansa tarkasti. Lyra havahtui vasta nyt kuulemaan Inon ja Tentenin sanat.
”On se söpö, mutta Neji on myös ihana!” Tenten sanoi ja katsahti Nejiin, joka näytti istuvan yhdellä vapaalla tuolilla ja selailevan jotain lehteä. Sakura katsoi Tenteniä sellainen ilme kasvoillaan kuin voisi sanoa jotain hyvin ällöttävää.

”Neji?” hän kysyi. Tenten nyökkäsi katsomatta Sakuraa ja hymyili unelmoivasti Nejiä tuijottaen. Lyra tajusi oitis, että Tenten oli ihastunut Nejiin. Se oli ollut hänelle oikeastaan melkoinen yllätys, sillä Tenten oli antanut ihan aluksi täysin erilaisen vaikutelman millainen hän oli. Tämä oli vaikuttanut järkevältä, käytännölliseltä ja reippaalta tytöltä, eikä haaveilijalta, millaiseksi hän oli juuri paljastunut. Se oli kuitenkin tavallaan suloista. Ino yskähti kovalla äänellä saadakseen muiden huomionsa taas täysin itselleen. Hänellähän oli jäänyt kännijuttu kesken!

”Ette ikinä arvaa mitä tein!” Ino sanoi ja sai toivomansa huomion takaisin. Hinata, joka oli ollut Lyran tavoin hiljaa, katsoi Inoa hieman jännittyneen näköisenä.
”No mitä?” hän kysyi hennolla äänellään. Ino virnisti ja Sakura painoi käden suulleen, jotta välttyisi nauramasta sekä Inon lyönniltä.  
”Menin niihin bileisiin, otin vähän juomaa kun janotti ja päädyin sitten kuhertelemaan yhden Deidaran kanssa ja oksensin hänen farkuilleen!” Ino sanoi ja vaikeni sitten dramaattisesti. Sakura nauroi täyttä kurkkua ja Lyra sekä Hinata nauroivat epävarmoina. Aika noloa. Mutta Inolle pystyi näköjään sattumaan ihan mitä tahansa.

”Kuka on Deidara?” Lyra kysyi. Ainakaan kyseinen tyyppi ei ollut heidän luokallaan. Ino punastui hieman.
”Hän on blondi ja tosihyvännäköinen mies,” hän sanoi ja koetti jostain syystä pitää äänensä matalana.
”Mies?” Tenten kysyi. Ino punastui helakammin.
”Hän on 20-vuotias,” hän sanoi. Syntyi hetkeksi hiljaisuus, mutta vain hetkeksi.

”Voi sinua, Ino…” Hinata sanoi ja näytti jotenkin osaaottavalta. Ino katsoi Hinata kummallinen ilme kasvoillaan.  
”Mikäs sinulla nyt on, Hinata?” hän kysyi. Hinata punastui ja hypisteli sormiaan.
”No kun…se on aika noloa kun on niin intiimisti 20 vuotiaan kanssa ja…sinähän olet vasta 16. Ja sitten vielä oksensit hänen farkuilleen. Et varmaan enää pysty katsomaan häneen päin ollenkaan ja hän on sinulle vihainen…” Hinata sopersi ja hänen äänensä oli tuskin kuuluva.

Silloin Ino purskahti kovaan nauruun ja läimäytti Hinataa selkään, jonka seurauksena tämä oli vähällä kaatua. Sitten Ino takoi pohkeitaan nauraessaan. Lyra, Sakura ja Tenten tuijottivat häntä.
”Mikä nyt on niin hauskaa?” Sakura kysyi hieman ärtyneenä, koska ei ymmärtänyt miksi Ino nauroi.
”Mukavaa kun kysyit, Sakura,” Ino totesi ja hymyili. Kaikki olivat kysyvän näköisiä ja tuijottivat Inoa, joka näytti nauttivan aiheuttamastaan huomiosta.
”Kerro jo!” Tenten pyysi.

”Hyvä on. Älkää juorutko tästä kaikille, mutta minä ja Deidara olemme yhdessä!” Ino sanoi hymyillen leveästi.
”Mitä?!” kaikki muut älähtivät yhteen ääneen. Lyra ei ollut varma oliko kuullut oikein. Ino oli yhdessä 20 vuotiaan miehen kanssa?! Ja eikös hän ollut humalassa kun oli lähennellyt tätä? Miten Deidara olisi voinut silti alkaa olemaan Inon kanssa? Koko juttu oli Lyrasta jotenkin ällöttävä ja sekainen. Mutta sellaista se Inon kanssa sitten oli.
”Ihan uskomaton juttu! Miten se alkoi olla kanssasi, vaikka oksensit sen farkuille?” Sakura kysyi kiihtyneenä. Ino tirskahti.

”Se sanoi, ettei se mitään, koska se oli kuulemma oksentanut itsekin joskus jonkun päälle ja sitä paitsi minä olen kuulemma liian seksikäs, jotta minulle voisi suuttua,” hän sanoi.
”Sinulla oli todella hyvää tuuria! Jos minä olisin oksentanut deittini päälle, se ei puhuisi minulle enää koskaan!” Sakura totesi. Ino nyökkäsi.
”Sinä oletkin aina niin kömpelö!” hän sanoi ja katsahti sitten taas Hinataa.

”Mitä noloa sinä sitten olet tehnyt, Hinata?” Ino kysyi ja katseli uteliaasti Hinataa, joka oli punastunut.
”Et varmaan ole oksentanut kenenkään päälle?” Sakura kysyi naurahtaen. Hinata naurahti epävarmasti kun pudisti päätään.
”E-ei niin tapahtunut…” hän sopersi. Inoa ja Sakuraa näytti todella kiinnostavan se, mitä Hinatalle oli tapahtunut. Se oli epätavallista, sillä yleensä heitä ei kuulemma voinut kiinnostaa Hinatan kaltaisten hiljaisten tyttöjen asiat.
”Liittyykö se jotenkin meidän luokkaan tai kouluun?” Sakura kysyä pamautti suoraan. Hinata nyökkäsi varovasti, eikä uskaltanut katsoa ketään silmiin vaan pyöritteli sormiaan.
”Ta-tavallaan…” hän kuiskasi hiljaa.

”Oletko sinä tehnyt jotain noloa täällä koulussa, Hinata?” Tenten kysyi äidillisen lempeästi ja katsoi Hinataa.
”En, kun yhden ihmisen luona…” Hinata sopersi ja punastui saman tien. Lyra tajusi heti, että kyse oli selvästikin jostakin pojasta. Se suorastaan paistoi Hinatan paloautonpunaisilta kasvoilta.
”Hahaa!” Ino karjaisi ja tarttui kiinni Hinatan olkapäistä. Hinata-parka oli kovin ahdistuneen näköinen. Lyran kävi häntä sääliksi.

”Tässähän on kyse pojista, vai mitä? Alahan kertoa kaikki!” Ino painosti Sakuran kanssa Hinataa. Tenten huokaisi. Häntä ei kiinnostanut Hinatan asiat, koska hänellä oli tarpeeksi ajattelemisen aihetta omissa miesasioissaan, johon kuului vain ja ainoastaan Neji Hyuuga.
”Kuka se poika on?! Kuka?!” Ino tivasi innoissaan ja oli vähällä ruveta pomppimaan ylös ja alas kuin pikkulapsi, joka kinusi karkkia kaupassa.
”Niin juuri, ala kertoa!” Sakurakin alkoi hoputtaa. Hinata nielaisi kuuluvasti ja punastui entisestään niin, että Lyra pelkäsi hänen palavan.
”Kävin eilen illalla Kiban luona…” hän kuiskasi.
”Meidän luokan Kiban?!” Sakura ja Ino kiljaisivat yhteen ääneen. Kun Hinata nyökkäsi vaisusti, he päästivät palosireeniä muistuttavan kirkaisun, joka sattui korviin. Lyra ja Tenten katsoivat toisiaan ja pyörittelivät silmiään.

”Oletteko te nyt sitten yhdessä?!” Ino kysyi innokkaana Hinatalta. Hinata pudisti päätään.
”Ei, olemme vain ystäviä…” hän sanoi hiljaa punastuen taas.
”Niin, niin! Noin sanotaan aina pojista, mutta ei koskaan tarkoiteta sitä!” Sakura sanoi hymyillen tietäväisen näköisenä ja työnsi kasvonsa lähemmäs Hinataa. Lyra hätkähti ja jäi miettimään Sakuran sanoja. Ei kai hän itse…?

”Sinä kuitenkin olet ihan lätkässä Kibaan, vai mitä?” Ino kysyi suoraan ja katsoi vaaleansinisillä silmillään tiiviisti Hinataa. Hinata pohti hetken vastausta itsekseen ennen kuin kykeni vastaamaan kysymykseen. Hän kyllä piti Kibasta, mutta ei ollut ihan varma asiasta. Pitikö hän Kibasta ystävänä vai poikaystävänä? Hinata ei tiennyt mitä ajatella ja punastui itsekseen. Kyllähän Kiba oli mukava, ei siinä mitään. Hinata oli tuntenut hänet jo tarhasta ja esikoulusta asti. He olivat olleet koko ala-asteen samalla luokalla ja olisivat vielä ainakin lopun yläasteesta. Kiba ja Hinata olivat olleet hyviä kavereita aina ja tervehtineet toisiaan ja puhuneet joskus keskenään. Miksi Hinata siis kysyi itseltään nyt jotain tällaista?

”Älä ole tyhmä. Kiba on vain ystävä. Ystävä vain…” hän hoki itselleen. Silti se ei auttanut. Ajatus eilisestä hetkestä, kun Kiba kosketti hänen kättään, sai hänet taas punastumaan ja kylmät väreet kulkemaan pitkin hänen selkäänsä.
”Kyllä minä pidän hänestä,” Hinata vastasi lopulta Inolle ja muille. Hän ei voinut katsoa heitä silmiin. Inon kasvot sulivat hymyyn.
”Sinun pitää panostaa Kibaan sitten” Kaikkihan me olemme tienneet sen, että se on aina pitänyt sinusta!” hän totesi kuin asia olisi itsestäänselvyys. Hinata jähmettyi. Mitä? Oliko se totta? Kibako oli aina pitänyt hänestä, ollut aina ihastunut häneen? Eihän se voinut olla mahdollista. Hinata oli itse hiljainen ja ujo tyttö. Kuka hänestä nyt voisi kiinnostua?

”Ei hän pidä minusta…” Hinata kuiskasi surkeana ja painoi päänsä alas.
”Kyllä pitää ja paljon pitääkin! Sinun pitää kertoa omat tunteesi hänelle!” Sakura neuvoi painokkaasti. Hinata oli hieman huolissaan ja hämmentynyt Sakuran sanoista hänelle. Sakura oli luokan toiseksi kovaäänisin tyttö ja tietenkin tämä sanoi omalle ihastukselleen tunteensa ilman pelkoa. Sakura oli vain nyt niin avoin ihastuksestaan Sasukea kohti. Hinata ei tiennyt pystyisikö samaan ja varsinkaan, koska Sakura oli saanut Sasukelta aina pakit ja päiväkodista asti vieläpä. Entä jos Hinata saisi ensin selville tunteensa Kibaa kohtaan ja sitten selviäisi, ettei Kiba tuntisi samoin? Voisiko hän elää sen tuskan kanssa?

Samalla hetkellä kello alkoi olla jo varoittavan lähellä sitä aikaa, kun heidän pitäisi olla jo uimahallilla. Niinpä he jatkoivat matkaansa sinne. Hinata pohti tunteitaan Kibaa kohtaan ja Lyra tunsi pistoksen rinnassaan kun näki Naruton kävelevän samaan suuntaan kuin hän Shikamarun ja Choujin kanssa.