Liikuntatunnin jälkeen heillä oli ruokailu koululla, jonne kaikki raahautuivat. Lyra oli yhä hieman shokissa siitä, mitä hänen ja Naruton välillä oli tapahtunut uimahallissa muiden lähdettyä. Kaikki oli mennyt niin kovin nopeasti hänen mielestään, mutta se oli ollut toisaalta niin ihanaa. Naruto oli kyllä kieltämättä hyvä suutelemaan…

”Hei, mikä minua oikein vaivaa?!” Lyra tivasi itseltään ajatuksissaan. Miksi hän oli oikein mennyt suutelemaan tuolla tavoin Naruton kanssa Uimahallissa?! Miksei hän ollut enää niin järkevä ja viisas kuten hän oli aina ennen ollut poikien ja kaiken muunkin suhteen? Nyt jokin oli muuttanut hänet ja Lyraa hävetti ajatuskin siitä, jos hänestä tulisi pissis, joka vaihtoi poikaystäviä kuin sukkia. Sellainen ei vain sopisi hänelle.

”Lyra, mikä sinulla on?” Sakuran ääni kysyi yhtäkkiä jostain kaukaa. Lyra hätkähti ja katsahti pinkkipäiseen ystäväänsä.
”Anteeksi, olen vain ajatuksissani,” hän mutisi hiljaa. Ino tirskui.
”Mitä oikein mietit? Jotain erityistäkö?” hän kysyi. Lyra nyökkäsi ja hymyili hieman.
”Sinnepäin kyllä,” hän vastasi.
”Vai ajatteletko sinä Jotakuta, joka on erityinen?” Ino kysyi vihjaavasti ja katsoi Lyraa hymyillen yhtä vihjailevasti. Lyra naurahti ja punastui. Hän ei varmasti aikoisi kertoa siitä mitä oli tapahtunut uimahallissa kenellekään. Inolle nyt ei ainakaan voinut kertoa. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että sitten koko koulu tietäisi asiasta.

”Enpä juuri. Miten sinulla ja Deidaralla menee?” Lyra kysyi yrittäen saada ystäviensä ajatukset muualle omista asioistaan. Ino hymyili unelmoivasti.

”Dei on niin ihana! Hän opiskelee yliopistolla ja jaksaa silti tulla aina katsomaan minua, vaikka onkin keskiyö,” hän selitti innoissaan. Sakura ja Lyra irvistivät toisilleen kävellessään eteenpäin kohti ruokalaa. Hinata kulki heidän porukassaan ja näytti punastuvan jo pelkästä puheenaiheesta. Loppumatka kuluikin siihen, kun Ino kertoili kaikenlaista poikaystävästään. Deidara asui kuulemma kaksiossa kaupungin toisella laidalla ja oli töissä tatuointi liikkeessä opiskeluiden ohella. Inoa ei näyttänyt haittaavan heidän ikäeronsa ja se, että heidän seurustelunsa oli periaatteessa laitonta, vaikka Hinata huomautti kerran varovasti asiasta.

”Aion muuttaa Dein luokse sitten, kun saan käytyä peruskoulun loppuun,” Ino sanoi. Sakura näytti iloiselta ja tyytyväiseltä.

”Sepä ihanaa!” hän sanoi ja kuulosti Lyran mielestä nyt vilpittömältä. Ino hymyili Sakuralle leveästi. Lyra päätteli siitä, ettei Sakura ollut puhunut Inon kanssa ongelmastaan. Mutta toisaalta…Ino vaikutti niin rakastuneelta Deidaraansa, ettei asiasta kannattaisi ehkä mainita mitään. Se saattaisi jopa pilata Inon ja Sakuran ystävyyden lopullisesti.
”Ovatko vanhempasi hyväksyneet suhteesi Deidaraan?” Lyra päätti kysyä, jotta keskustelu jatkuisi.

”Joo, ne ovat tavanneet Dein ja pitäneet tästä. Isä varsinkin,” Ino kertoi. Hän vaikutti onnelliselta, että asiat olivat niin. Lyran mielestä Ino saisi olla kiitollinen. Lyra tiesi sen, että jos hän kertoisi omalle isälleen poikaystävästään, tämä olisi heti erottamassa heitä ja huutamassa naama punaisena, että Lyra olisi aivan liian nuori ja poika olisi kuitenkin vain joku tunteeton ääliä, joka ei piittaisi muusta kuin seksistä. Ino oli todella onnekas siitä, että tämän isä suorastaan piti hänen poikaystävästään. Heidän matkansa jatkui kohti ruokalaa ja sen jälkeen kohti englannin luokkaa.

Koulupäivä kului Lyran mielestä tuskallisen hitaasti. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän kestäisi lopun päivää odottaa sitä, että päivä loppuisi. Englannin tunnin jälkeen heillä oli vielä tunti biologiaa ja sen jälkeen viimeinen tunti oli Kakashin tunti, eli äidinkieltä. Tunti oli Lyrasta mielenkiintoinen ja hän huomasi keskittyvänsä paremmin kuin aiemmilla tunneilla. Se johtui varmaan siitä, että äidinkieli oli hänen lempiaineensa ja ehkä siitä, että hän ei koko ajan yrittänyt katsoa Narutoa, vaikka hän halusikin.

Kakashi käski kaikkien palauttaa aineensa ja antoi laiskanläksyjä sen mukaan jos aine oli tekemättä. Kaikki kuitenkin palauttivat aineensa, eikä kukaan saanut laiskanläksyjä. Se johtui kai siitä, että Kakashin antamat laiskanläksyt ja rangaistukset olivat kuulemma hirveitä. Koko äidinkielen tunnin ajan Naruto yritti saada katsekontaktia Lyraan, mutta turhaan. Tämä näytti keskittyvän tiiviisti opetukseen, eikä huomioinut häntä mitenkään.

Naruto ei voinut olla pohtimatta huolestuneena sitä, katuiko Lyra heidän suudelmiaan uimahallissa. Hän itse ei ainakaan katunut mitään. Joka tapauksessa, Naruto tiesi, että hänen pitäisi puhua Lyran kanssa.

Koulupäivä loppui äidinkielentunnin jälkeen, mutta Naruto joutui jäämään vielä tunniksi jälki-istuntoaan suorittamaan. Sinä päivänä ei ollut tapahtunut mitään ihmeellisempää. Lyralla oli tarkoitus mennä Sakuran ja Inon kanssa shoppailemaan koulun jälkeen ja sen jälkeen juoruamaan Sakuran luokse, mutta hän halusi ennemmin puhua Naruton kanssa asiat selviksi. Niinpä hän sopi tapaavansa tytöt vähän myöhemmin ostoskeskuksessa, jotta voisi hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Ino ja Sakura olivat iskeneet hänelle vihjaavasti silmää ja lähteneet ostarille kikattaen.

Lyra itse oli kasvoiltaan punainen ja jäi oven suuhun odottamaan Narutoa. Tämän oli määrä suorittaa jälki-istuntonsa siten, että hän siivoaisi koulun toisen tietokoneluokan. Ei kovin kekseliästä, mutta tarpeeksi tylsää hommaa.

”Meidän täytyy puhua nyt!” Lyra ilmoitti asiansa suoraan Narutolle, kun tämä astui ulos luokasta. Naruto katsoi Lyraa hieman huvittuneena.
”Nyt hetikö? Minulla on tietokoneluokka siivottavana,” hän kysyi. Lyra nyökkäsi.
”Se on tärkeää,” hän sanoi ja koetti saada äänensä kuulostamaan mahdollisimman kovalta ja käskevältä. Hänellä ei todellakaan ollut kärsivällisyyttä Naruton vastusteluille.
”Voidaanko me tavata myöhemmin tänään?” Naruto kysyi tyynesti. Lyra hämmästyi.

”Miksei nyt?” hän kysyi. Naruto nauroi hieman, hymyili Lyralle pehmeästi ja katsoi häntä suoraan silmiin.
”Olisi mukavampi jutella hieman mukavammissa merkeissä kuin esimerkiksi minun jälki-istunnossani,” hän sanoi. Lyra naurahti ja punastui taas hieman.
”Olet oikeassa,” hän myönsi. ”Missä tavataan?” Naruto hymyili.
”Sopiiko että näemme Shine Gafessa?” hän kysyi. Lyran oli turhaa väittää vastaan. Naruton ääni oli sellainen, ettei sille voinut väittää vastaan. Sitä paitsi Lyra tunsi perhosia vatsassaan.

”Sopii. Käykö kello 18?” hän kysyi hieman änkyttäen. Naruto nyökkäsi ja kumartui sitten kuiskaamaan jotain Lyran korvaan.
”Ne ovat sitten meidän ensimmäiset, viralliset treffit…” hän kuiskasi. Lyra nyökkäsi kykenemättä sanomaan mitään. Hän lähti ostoskeskukseen pää hieman sekaisin kaikesta.

Shoppailuporukkaan liittyi myös Hinata loppujen lopuksi, koska hänellä ei ollut juuri silloin parempaakaan tekemistä. Se ei tuntunut häiritsevän ketään ja kuten Ino sanoi, porukassa oli hauskempaa. Ino piti Lyralle ensin kovan kuulustelun siitä, mitä tämän ja Naruton välillä oikein oli. Lyra päätti tunnustaa ystävilleen kaiken, olivathan nämä hänen parhaita ystäviään.

”Me emme ole virallisesti yhdessä, mutta olemme suudelleet,” hän paljasti kun he kävelivät H & M:ssä. Ino kiljaisi iloisena yhteen ääneen Sakuran kanssa ja he hyppäsivät Lyran kaulaan.
”Minä tiesin! Minä tiesin sen koko ajan, että teillä on meneillään jotain!” Sakura selitti iloisena välittämättä myyjän varoittavista katseista.
”En olisi uskonut, että olisit juuri Naruton kanssa, mutta olen silti tosi iloinen puolestanne!” Ino sanoi hymyssäsuin.
”Todella kivaa, että olette yhdessä,” Hinata sanoi hymyillen vilpittömästi Lyralle, vaikkakin hiljaisella äänellä. Lyra nyökkäsi ja vannotti, etteivät tytöt saaneet kertoa kuulemastaan muille. Se oli kuitenkin periaatteessa turhaa, sillä Sakura ainakin kertoisi ihan varmasti kaiken koko koululle.

”Kunpa minäkin löytäisin jonkun,” Sakura huokaisi kaivellessaan ale-laaria, josta pilkisti esiin vain muutama hassa sandaali ja rannekoru.
”Onhan sinulla Sasuke,” Lyra huomautti. Sakura ei näyttänyt silti piristyvän.
”Äh, en minä kiinnosta sitä tai ketään muutakaan. Olen yrittänyt jo tarhasta asti iskeä sitä, mutta ei onnistu. Ei mikään ole muuttunut,” hän sanoi hieman ärtyneenä.
”Ehkä et yritä tarpeeksi kovasti!” Ino tokaisi ja tutki alennusmyynnissä olevia toppeja.
”Ei se siitä johdu. Sasukea ei vain kiinnosta,” Sakura sanoi.
”Mikset luovuta ja etsi jotakuta muuta?” Hinata ehdotti varovasti. Sakura hymähti ja katsoi sitten Lyraa.

”Kyllähän minulle kelpaisi Lyran 17-vuotias isoveli, mutta kun se asuu 200km päässä ja se seurustelee!” hän totesi kiukkuisena.
”Hiwatarilla on koko ajan joku ”tyttöystävä”,” Lyra sanoi hieman huokaisten ajatellen samalla veljeään, jolla oli ollut 14-vuotiaasta asti yhden yön juttuja.
”Mutta jos se eroaa, kerrothan sille minusta, jooko?” Sakura kysyi ja katsoi Lyraa hieman anelevasti. Lyra huokaisi. Mielessään hän ajatteli, ettei todellakaan mainitsisi Sakuraa veljelleen, mutta vastasikin sen sijaan:

”Kerron kyllä, Sakura.” Sakura hymyili hänelle kiitollisena ja jatkoi vaatteiden penkomista.
”Eikö tämä olekin siisti?” Ino kysyi hetken kuluttua ja esitteli muille löytämäänsä toppia. Se oli musta ja siinä oli spagettiolkaimet ja suuri kaula-aukko.
”Se on sikasiisti minusta!” Sakura sanoi. Ino hihitti.
”Kiitti, niin minustakin. Ajattelin, että se voisi olla myös seksikäs!” hän sanoi iloisesti. Lyra katsoi Hinataa ja pyöräytteli silmiään. Jos tämä vielä jatkuisi, tästä tulisi vielä kovin pitkä ilta. Sakura ja Ino jatkoivat alelaarin penkomista, kun Hinata ja Lyra katselivat poissaolevasti koruja.

Toisaalla Tenten istui huoneessaan Temarin kanssa ja mietti, miten saisi Nejin kokonaan itselleen.
”Neji ei tykkää juurikaan tytöistä,” Temari totesi todenmukaisesti ja selasi tylsistyneenä maassa lojuvaa Cosmopolitania.
”Tiedän,” Tenten myönsi surkeana ja katseli masentuneena jalkojaan. Hän oli yrittänyt flirttailla Nejille vähän, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska tätä ei näyttänyt kiinnostavan. Neji oli ollut hänen ensirakkautensa tarhasta asti, vaikka he olivatkin täysin erilaisia. Neji oli komea ja suosittu, ei tosin niin suosittu kuin Sasuke, mutta suosittu kumminkin. Tenten ei ollut mielestään ruma, muttei voinut kyllä sanoa itseään kauniiksikaan. He olivat kuin eri maailmoista.

”Eikö sinulla ole mitään ongelmia koskaan poikien suhteen?” Tenten kysyi lopulta ja katsoi parasta ystäväänsä kysyvästi. Temari pudisti päätään.
”Ei, minulla ei ole siinä mitään ongelmia. Shikamarun kanssa menee nyt miten menee…” hän vastasi hieman kyllästyneesti huokaisten. Hän oli ollut yhdessä Shikamarun kanssa kaksi kuukautta ja heillä oli mennyt poikki sen aikana kaksi kertaa.
”Onko teillä kuitenkin nyt kaikki jotenkin ainakin hyvin?” Tenten varmisti.
”Kutakuinkin, jos ei lasketa sitä, että minun poikaystäväni on maailman laiskin ihminen ja sitä, että meillä on poikki vähän väliä,” Temari vastasi.

”Miksi erositte ekan kerran?” Tenten kysyi uteliaana. Hän ei ollut oikein koskaan ymmärtänyt syytä siihen, miksi Temari ja Shikamru olivat yhdessä. Temari oli luokan älykkäin tyttö ja Shikamaru luokan laiskin poika.
”Johtui varmaan siitä, kun Shikamaru aloitti polttamisen.” Se vain poltti ja polttaa yhä vain joka paikassa ja aina,” Temari totesi.  
”Mikset osta sille nikotiinipurukumia?” Tenten ihmetteli.
”Ostinhan minä. Sen seurauksena erosimme toisen kerran,” Temari naurahti kolkosti. Tenten naurahti.
”Toivottavasti minulle ja Nejille ei käy koskaan noin…” hän sanoi.
”Sitä sopii toivoa,” Temari totesi tylsistyneenä.

”Riittääkö jo?” Naruto kysyi hieman kyllästyneesti ja osoitti siivoojalle tunnin kuluttua koulun loputtua tietokoneluokkaa. Siivooja silmäili luokkaa arvostelevasti ja nyökkäsi lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua.
”Juuri ja juuri. Sen voin ainakin sanoa, ettei sinusta ole siivoojaksi,” hän lopulta mutisi itsekseen. Naruto katsoi kyllästyneesti tukevaa naista.
”Hyvä, sillä en haluaisikaan sellaiseksi,” hän vastasi ja teki lähtöä. Siivooja mulkaisi häntä kerran ja jatkoi sitten mutinaansa itsekseen.
”Minun pitää kai kuitata se, että olet suorittanut jälki-istuntosi…” hän sanoi harmissaan.
”Se olisi ihan kivaa,” Naruto sanoi kuivalla äänellä. Nainen urahti hänelle jotain ja kirjoitti sitten allekirjoituksensa jälki-istuntolappuun, tosin melko vastahakoisesti. Naruto huokaisi ja vilkaisi kännykkänsä kelloa. Hänellä olisi tapaaminen Lyran kanssa kolmen tunnin kuluttua. Hänen kasvoilleen levisi hymy. Hän ei malttanut odottaa, että näkisi tytön.

”Siinä!” siivoojan äyskähtävä ääni pakotti hänet takaisin karuun todellisuuteen. Naruto otti lapun vastaan ja hymyili itsekseen.
”Kiitän,” hän vastasi yhä hymyillen.
”Miksi virnuilet?” siivooja kysyi epäluuloisena.
”Hyvästä syystä,” Naruto vastasi ja lähti iloisesti pois jälki-istunnostaan. Siivooja pudisteli päätään hänen peräänsä.

”Minä rakastan vaatteita!” Sakura sanoi iloisena kävellessään Inon, Lyran ja Hinatan kanssa kohti kotiaan.
”Niin minäkin. Olisin voinut ostaa koko Vero Modan tyhjäksi!” Ino naureskeli helutellessaan kauppakassejaan.
”Te kyllä melkein ostittekin H & M:n, Vero Modan ja Onlyn tyhjäksi!” Lyra nauroi. Hinata nyökkäsi hymyillen ujosti. He olivat shoppailleet kaksi tuntia ostoskeskuksessa ja se oli todella ollut hauskaa.

Ino ja Sakura olivat ostaneet vaatteita kumpikin kolme täyttää kassillista. He olivat sovittaneet paljon vatteita ja Lyra ja Hinata toimivat makutuomareina, mikä oli melko turhaa. Inolle ja Sakuralle näyttivät sopivan mitkä tahansa vaatteet, vaikka nämä sovittivat enimmäkseen vain teini-ja pissisvaatteita.

Hinata ei ollut sovittanut mitään, mutta oli ostanut itselleen kirjakaupasta uusimman Harry Potterin. Lyra oli sovittanut kolmea erilaista paitaa, joista hän oli ostanut vain yhden. Se oli verenpunainen paita, jonka hihat ylettyivät kyynerpäihin asti ja jossa oli v-kaula-aukko. Se koristi kauniisti Lyran silmiä, hiusten väriä ja hänen siroa vartaloaan. Sen lisäksi hän oli ostanut Nightwishin uusimman levyn Dark Passion Playn levykaupasta. Hän rakasti bändin musiikkia paljon.

”Okei, lähdetään meille seuraavalla bussilla!” Sakura sanoi kun he saapuivat bussipysäkille. Lyra vilkaisi vaistomaisesti kelloa. Hänellä olisi tapaaminen Naruton kanssa kahden tunnin kuluttua. Ajatus siitä sai hänet hymyilemään.
”Sovitellaan toistemme vaatteita ja juorutaan ja sitten meikataan toisemme!” Ino selitti innoissaan. Sakura nyökytteli iloisena päätään.
”Minä en taida päästä tulemaan…” Hinata sanoi äkisti. Ino katsahti Hinataan.
”Mitä tekemistä sinulla sitten muka on?!” hän kysyi hieman kauhistuneena. Hinata punastui.
”Pitää mennä kotiin, isä ja Neji huolestuvat muuten…” hän sanoi hiljaa. Ino oli jo alkamassa valittaa, kun Lyra meni Hinatan puolelle. Hän nimittäin tiesi, että Hinata oli väsynyt shoppailureissun seurauksena, eikä jaksanut lähteä kuuntelemaan Inon ja Sakuran iänikuisia juoruja.

”Antaa Hinatan mennä kotiin. Voimme mennä kolmestaan,” Lyra sovitteli. Inon kauniit kasvot menivät vähän ruttuun, mutta hän suostui lopulta.
”Hyvä on. Nähdään huomenna, Hinata!” hän huusi yhdessä Sakuran kanssa.
”Nähdään!” Hinata henkäisi ja lähti kulkemaan pois bussipysäkiltä. Lyra heilautti tälle kättään ja jäi odottamaan muiden kanssa bussia.

Samaan aikaan toisaalla oli kova riita käynnissä, nimittäin Kiban kotona.
”Enkö minä sanonut sinulle, ettei rahaa tipu, jos koulu menee huonosti?! Eikö sinulla ole yhtään älliä päässäsi, häh?!” Kiban keski-ikäinen, mutta hurjasti itsensä meikannut äiti rääkyi.
”Minkä minä sille mahdan, jos ne kokeet ovat niin helvetin vaikeita?!” Kiba tiuskaisi. Hän ei jaksanut kuunnella jäkättävää äitiään. Tämä oli huutanut hänelle oikeastaan siitä asti, kun hän oli tullut koulusta mukanaan viime viikon biologian koe.
”Lukisit enemmän! Ottaisit mallia esimerkiksi tuosta Hyugan Nejistä ja Uchiha Sasukesta! Ne lukevat kokeisiin kun sinä taas makaat television ääressä tai vetelehdit kaupungilla kännissä! Enkö minä sanonut sinulle, että juot harvoin ja kohtuudella?!” Kiban äiti jatkoi valitussaarnaansa.

”En minä ole juonut mitään!” Kiba äyskähti ja kääntyi lähteäkseen.
”Miksi sitten jääkaapista puuttuu kaikki kaljat, viinit ja oluet?! Tuskin ne ovat sieltä itsekseen kävelleet ulos!” äiti jatkoi paasaamistaan.
”En minä tiedä! Kysy vaikka siskolta!” Kiba ärähti ja lähti kohti yläkertaa.
”Sinun siskosi ei juo tai maleksi kaupungilla joka päivä!” hän kuuli äitinsä huutavan peräänsä, mutta ehti onneksi lyödä huoneensa oven kiinni. Hän sai kuunnella valitusvirttä vielä ovenkin takaa 10 minuuttia, ennen kuin hänen äitinsä vaikeni. Kun oli taas pitkästä aikaa hiljaista, Kiba huomasi saaneensa tekstiviestin Narutolta.

”Moi! Tappeletko vieläkin äitisi kanssa? Vanhemmat kyllä ovat joskus niin ärsyttäviä. Ei ole helppoa täälläkään. Sain äidiltä kauhean saarnan, koska huoneeni on muka likainen ja tuli sitä miinusta myös siitä biologian kokeesta…joka tapauksessa, minulla on tänään treffit Lyran kanssa. En malta odottaa että näen hänet. Tuntuu aivan uskomattomalta, kun olen hänen kanssaan…se tarkoittaa varmaan sitä, että olen rakastunut :D. No, miten sinulla menee?” –Naruto.

Kiba katsoi pitkään Naruton tekstiviestiä ennen kuin alkoi kirjoittaa näytölle vastausta. Lopulta hän päätyi kirjoittamaan seuraavaa.

”Moro, Naruto! Olet aivan oikeassa, vanhemmat ovat tosiaan ärsyttäviä. Riitelin äidin kanssa varmaan jotain tunnin ja kaikki se ainoastaan sen biologian kokeen takia. Sen lisäksi hän uhkasi kotiarestilla muka sen takia, että olin juonut koko jääkaapin tyhjäksi…?! Muuten menee ihan loistavasti.”

Kiba lähetti viestin eteenpäin ja hetken kuluttua tuli viesti Narutolta.

”Etkö muka sitten juonut jääkaappia tyhjäksi…?” Naruton viesi kysyi. Kiba saattoi kuvitella Naruton virnistävän, jos tämä kysyisi häneltä tuon kysymyksen kasvotusten.

”Hah, hah…kyllähän me tiedämme kuka ne viinat ja kaljat on juonut. Miten muuten sinulla meni Lyran kanssa? Saitko hänet hurmattua jotenkin, jos teillä kerran on treffit?” Kiba kysyi viestissään. Hetken kuluttua Narutolta saapui vastaus.

”Niin, sinä ne olet juonut, Kiba. Asiaan: Me suutelimme siellä uimahallissa, sitten kun te muut olitte lähteneet. Se oli aivan mahtavaa!! En ole varmaan koskaan tavannut ketään niin kaunista ja ymmärtäväistä ihmistä, kuin Lyra. Hän on sitä paitsi Tooodella hyvä suutelija! Toivottavasti pääsen suutelemaan häntä vielä tänään ja olen varma, ettei Sasuke-paska kiinnosta häntä!!”

Kibaa hieman nauratti kun hän luki Naruton viimeisimmän viestin. Pitihän se arvata, että Naruto oli täysin lääpällään siihen uuteen tyttöön. Sekin oli myös melko arvattavissa, että häntä huolestutti Sasuken läsnäolo, mutta ketäpä ei huolestuttaisi?

”Rauhoitu nyt vähän! Ei Sasuke kiinnosta Lyraa, jos hän kerran suuteli sinua. Kiva, kun sinulla on nyt jotain juttua jonkun tytön kanssa :D. Toivottavasti teidän treffit menevät hyvin…” Kiba oli juuri jatkamassa viestiä, kun joku koputti vihaisesti hänen oveensa.

”Sinäkö sanoit muka äidille, että minä olen juonut kaiken alkoholin jääkaapista?!” Kiba kuuli isosiskonsa vihaisen äänen karjuvan.
”Voi helvetti…!” Kiba suhahti itsekseen ja alkoi näpyttää nopeasti Naruton viestille jatkoa.

”Sori, mutta isosisko saa kohta raivarin, jos en nyt mene. Muuten hän murtaa oven auki äidin kanssa. Nähdään huomenna!” kun hän oli saanut tekstiviestin lähetettyä, hän sulki kännykän ja meni alakertaan. Uusi riita oli valmis alkamaan Inuzakan talossa.

Oltuaan tunnin Sakuran luona, Lyra päätti lähteä takaisin ostarille päin, koska hänellä olisi tapaaminen siellä Naruton kanssa. Hän nousi lähimpään bussiin, jolla pääsi takaisin keskustaan ja katseli bussin ikkunasta ohi viliseviä maisemia. Hänellä oli ollut ihan hauskaa Inon ja Sakuran kanssa. He olivat sovitelleet toistensa vaatteita, meikanneet toisiaan ja jutelleet.

Lyra oli saanut kuunnella uutta Nightwish levyään Inon hienoista stereoista, vaikkakin Ino ja Sakura inhosivat bändin musiikkia yksissä tuumin. Se ei silti haitannut häntä. Hän saisi tavata Naruton. Ajatus hymyilytti häntä, kun bussi pysähtyi seuraavalle pysäkille. Lyra vaihtoi Ipodissa kappaletta ja kuuli miten Moondancen sävelet kantautuivat hänen korviinsa. Hän oli niin keskittynyt musiikkiin, ettei huomannut, ketä bussiin nousi.

”Voinko istua tähän?” ääni kysyi jostain kaukaa kovaa. Lyra hätkähti ja katsahti puhujaan päin. Se oli Sasuke. Tämä seisoi bussin käytävällä hänen edessään ja katsoi häntä kysyvästi. Lyra punastui kun tajusi olleensa niin keskittynyt Nightwishin musiikkiin, ettei ollut kuullut Sasuken kysymystä.

”Joo, tietysti…” Lyra mutisi ja siirsi laukkunsa pois viereiseltään penkiltä.
”Kiitos,” Sasuke sanoi kohteliaalla, tyynellä äänellä ja istui.
”Ei kestä,” Lyra sanoi hieman hämmentyneenä. Hän ei oikein ymmärtänyt miksi Sasuke oli istunut hänen viereensä, vaikka bussissa oli paljon tyhjiä paikkoja. Ehkä Sasuke halusi vain seuraa? Kuka tietää.

Sasuken hiukset olivat tälle tyypillisellä emo-kampauksella, jota kukaan ei voisi mitenkään jäljitellä ja hänellä oli yllään tummat farkut ja musta huppari. Hän näytti hyvin trendikkäältä ja viimeisen päälle huolitellulta. Lyra katseli häpeissään omaa ulkomuotoaan peläten hiustensa olevan aivan sekaisin ja meikkinsä levinneen täysin.

Bussi nytkähti jälleen liikkelle. Oli melko hiljaista, ellei otettu huomioon erästä naista, joka puhui kovaan ääneen kännykkänsä. Ilta oli alkanut myös hämärtyä. Ilma oli muuttunut kosteaksi ja hieman sumuiseksi. Lyra katseli maisemia ikkunasta ja huokaisi.

”Oletko kyllästynyt vai miksi huokailet noin?” Sasuke kysyi hiljaisella, mutta kuuluvalla äänellä. Lyra hätkähti taas, kun tämä puhui hänelle, mutta sai koottua itsensä ajoissa, ettei vaikuttanut ihan idiootilta.
”Väsynyt ehkä paremminkin. On ollut pitkä päivä,” hän vastasi. Sasuke nyökkäsi ja katsoi häntä syrjäsilmällä.
”Niin on,” hän vastasi poissaolevasti. Hän näytti ajattelevan jotain ihan muuta kuin sitä, mistä juuri nyt puhui. Lyra päätti ohittaa asian ja katseli yhä maisemia.
”Minne sinä muuten olet menossa?” Sasuke kysyi.
”Ostoskeskukseen,” Lyra vastasi ja sulki soittimensa.
”Miksi?” Sasuke kysyi ja katsoi häntä nyt enemmän.
”Miksi se sinua kiinnostaa?” Lyra kysyi hieman hämmentyneenä.

Sasuke hymyili hieman ja suuntasi musta, upeat silmänsä Lyraan.
”Olen vain utelias,” hän totesi. Lyra kohotti kulmiaan.
”Tuota on hyvin vaikea uskoa,” hän sanoi. Sasuke naurahti. Lyra kuuli nyt ensimmäistä kertaa Sasuken nauravan ja hän piti tämän naurusta. Se nauru ei voisi olla koskaan kenenkään muun kuin Sasuken.
”Tiedän, mutta olisi kivaa, jos kertoisit,” Sasuke sanoi ja hymyili hieman. Lyra tunsi olonsa hyväksi Sasuken seurassa. Tämä ei ollut niin tunkeileva tai suorasainen kuin Naruto. Se ehkä juuri olikin heidän suurin eronsa. Lyra näki, että pojat olivat täysin toistensa vastakohdat ja se hieman hämmensi häntä.

”No, olen menossa Shine Gafeen,” Lyra sanoi ja katsoi Sasukea tavallisesti. Sasuke vaikutti hieman yllättyneeltä.
”Miksi sinne?” hän kysyi ja katsoi Lyraa tarkasti. Lyra punastui hieman ja epäröi, kertoisiko Sasukelle treffeistään Naruton kanssa. Eihän siitä tavallaan mitään haittaa olisi. Tuskin Sasuke juoruaisi siitä koko koululle, toisin kuin Ino.
”Menen tapaamaan Naruton,” Lyra sanoi ja tunsi pakostakin punan leviävän kasvoilleen. Sasuken ilme näytti kovettuvan ja hän nipisti suunsa kiinni niin, että se näytti nyt vain viivalta. Hänen kasvonsa näyttivät muutenkin vihaisilta. Lyra säikähti hieman Sasuken suhtautumista asiaan.

”Sehän ei minulle kuulu, mutta miksi sinä tapaat Naruton?” Sasuke kysyi yhteen puristettujen huultensa välistä. Lyra tunsi olevansa hieman ahdistunut Sasuken kyselystä, mutta päätti silti vastata.
”Haluan vain jutella hänen kanssaan, siinä kaikki. Hän on mukava ihminen,” hän sanoi ja tarkoitti todella sanojaan. Sasuke naurahti hieman.
”Niinkö? Voitko sanoa ihan rehellisesti, ettei hän ole millään tavalla pakottanut sinua menemään paikan päälle?” hän kysyi. Lyra älähti uskomatta korviaan ja punastui taas.

”Mitä?! Miksi sinä kuvittelet, että hän pakottaisi minut johonkin?!” hän kysyi hieman vihaisena. Hän ei voinut uskoa, että Sasuke oli todella kysynyt tuota. Sasuke näytti heti jo katuvalta, kun huomasi, miten Lyra oli suhtautunut hänen sanoihinsa.
”Anna anteeksi, Lyra. Minä vain…olin huolissani sinusta,” hän selitteli ja katsoi jalkoihinsa. Lyra hämmästyi. Miksi ihmeessä Sasuke oli hänestä huolissaan? Eihän hän ollut tehnyt koko aikanaan uudessa koulussaan mitään varomatonta. Silti Sasuke istui nyt bussissa hänen vieressään ja näytti yhtäkkiä niin tavattoman komealta että surumieliseltä.

”Kiitos, Sasuke. Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta minä pärjään kyllä,” Lyra sanoi ja toivoi kovasti, ettei loukkaisi Sasuken tunteita mitenkään. Sasuke katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten. Hänen silmissään ei enää palanut sitä tulta, mikä niissä oli aiemmin näkynyt.
”Ymmärrän. Olen pahoillani, jos jotenkin ahdistin sinua,” hän sanoi ja vaikutti taas ystävälliseltä itseltään, sillä hän hymyili taas. Lyra hymyili varovasti Sasukelle takaisin samalla kun bussi liikkui koko ajan lähemmäs keskustaa.
”Ei se mitään. Sinähän vain olit huolissasi!” Lyra sanoi kepeästi tajuamatta sitä, kuinka paljon Sasuken halu suojella häntä oli tärkeää Sasukelle.

”Minne Sinä muuten olet matkalla?” Lyra kysyi iloisesti hymyillen Sasukelta.
”Lähdin kotiinpäin. Piti käydä levykaupassa tuolla syrjemmällä koska muualta ei löytynyt mitään…” Sasuke vastasi normaalisti.
”Mitä levyjä oikein etsit?” Lyra kysyi ja hän huomasi olevansa todella kiinnostunut Sasuken musiikkimausta. Hän oli toki nähnyt Sasuken kuuntelevan välitunneilla Ipodiaan, muttei tiennyt, mitä tämä kuunteli.
”Kuuntelen yleensä Linkin Parkia ja Nightwishiä, mutta kyllä muukin sopii,” Sasuke vastasi ja katsoi Lyraa kuin kysyen tämän mielipidettä asiasta.

”Ihanko totta? Minäkin kuuntelen Nightwishiä!” Lyra ei voinut olla huudahtamatta. Hän ei olisi uskonut, että Sasuke kuuntelisi samaa bändiä kuin hän. Sasuken kasvoille levisi yllättynyt hymy ja hänen mustat silmänsä näyttivät kirkastuneen.
”Todellako? Luulin, että olen ainoa, joka kuuntelee sitä meidän luokallamme. Pidätkö enemmän entisestä vai nykyisestä laulajasta?” Sasuke kysyi.

”Molemmat ovat minusta todella hyviä,” Lyra vastasi naurahtaen. Hänestä tuntui uskomattomalta, ettei Naruto voinut pitää Sasukesta. Tämähän oli todella mukava ja mielenkiintoinen ihminen.
”Minäkin pidän molemmista,” Sasuke sanoi hymyillen.
”Mitkä ovat lempi biisisi?” Lyra kysyi nyt kun oli pässyt vauhtiin.
”Pidän paljon Nemosta ja Ghost Love Scoresta,” Sasuke vastasi nopeasti. Lyra hämmentyi.
”Niissähän on todella surulliset sanat…” Lyra sanoi hitaasti. Sasuke hymähti.

”Sitähän sanotaan, että kaikilla laulun sanoilla on aina jollekin joku erityinen merkitys,” hän vastasi hiljaa. Lyra ei sanonut mitään. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä Sasuke tarkoitti sanoillaan. Hänestä tuntui siltä, kuin Sasuken ympärillä olisi tietynlainen muuri, jonka läpi hän ei pääsisi. Lyra tunsi hiljaisuuden laskeutuvan taas heidän ylleensä bussissa. Enää viisi pysäkkiä ja Lyra lähtisi pois kyydistä.

”Oletko menossa kotiin?” Lyra kysyi lopulta pitkän hiljaisuuden päätteeksi. Sasuke nyökkäsi.
”Joo, valitettavasti,” hän vastasi.
”Onko se niin kamalaa?” Lyra yritti heitää kepeästi. Sasuken kasvot olivat kuitenkin totiset.
”On se,” hän vastasi. Laskeutui taas hiljaisuus. He olivat istuneet bussissa jo puoli tuntia.
”Miksi teillä on kotona sitten niin kamalaa?” Lyra kysyi hieman huolestuneena. Sasuke oli hiljaa vähän aikaa ennen kuin vastasi.
”Mitä sinä olet kuullut?” hän kysyi katsomatta Lyraan. Lyra hämmentyi taas Sasuken kysymyksestä, mutta vastasi kuitenkin.

”Vain sen mitä sinä olet kertonut,” hän sanoi melkein todenmukaisesti. Oli hän kuullut Sakuralta, ettei Sasuke kuulemma tullut oikein toimeen kuulemma todella komean isoveljensä kanssa, muttei ollut kiinnittänyt asiaan enempää huomiota. Sasuken vanhemmista hän ei tiennyt mitään.
”Hyvä. Ei ole kivaa, jos joku on juorunnut meistä jotain,” Sasuke totesi hiljaa. Lyra odotti kärsivällisesti, että Sasuke kertoisi asiansa. Sasuke veti syvää henkeä ennen kuin alkoi kertoa.

”Asun veljeni Itachin kanssa. Äiti ja isä ovat lomalla Kreikassa ja he palaavat vasta muutaman viikon päästä. He jättivät minut sen paskapään seuraksi ja se on yhtä paskaa,” hän sanoi lopulta suoraan. Lyra naurahti epävarmasti ja mietti mielessään, miksei Sasuke pitänyt veljestään. Ihan kuin Sasuke olisi lukenut hänen ajatuksensa, hän jatkoi tarinaansa.
”Itachi on vasta 23-vuotias, mutta hän on jo kaupungin hienoimman ravintolan omistaja ja elää suurin piirtein rahassa. Meillä ravaa koko ajan tämän juoppo-ja homokavereita,” Sasuke totesi ja huokaisi syvään.

”Kuulostaa pahalta,” Lyra sanoi ja saattoi vain kuvitella, miltä Sasukesta tuntui olla omassa kodissaan täysin tuntemattomien ihmisten keskellä. Sasuke nyökkäsi.
”Niin se onkin. Kaikki ovat melkein joka ilta kännissä ja lähes joka ilta heillä on jotkut bileet. Itachi juo todella paljon ja saakin ihmetellä, miten hänellä on niin hyvä työ siitä huolimatta, että hän on krapulainen melkein joka aamu ravintolalla,” hän sanoi hieman äryneellä äänellä. Lyra ei oikein voinut sanoa mitään. Nyt hän ymmärsi, että Sasuken kotioloihin verrattuna hänen oma kotinsa oli jo lähes kirkko, jopa hänen ärsyttävästä isästään huolimatta.

”On se paskamaista herätä aamulla siihen, että joku oksentaa sohvalle tai matolle ja että koko talo haisee viinalle,” Sasuke lisäsi ja näytti suuttuvan vain ajatuksesta.
”Onko tiellä sitten aina kotona sotkuista?” Lyra kysyi varovasti. Sasuke pudisti päätään.
”Ei, meillä on siivooja,” hän vastasi.
”Vau!” Lyra henkäisi hiljaa ja punastui lähes saman tien. Miksi hän oli niin tyhmä aina sanoissaan? Nyt Sasuke pitäisi häntä varmasti idioottina. Sasuke kuitenkin hymyili Lyralle pehmeästi, eikä näyttänyt yhtään enää vihaiselta.

Sasuke katsoi Lyraa hymy kasvoillaan ja mietti, oliko paljastunut liikaa omia asioitaan tälle. Hän ei oikein itsekkään osannut selittää, miksi oli avautunut tytölle niin paljon. Lyralle oli vain niin helppo puhua. Tuntui siltä, kuin he olisivat tunteneet toisensa aina ja ettei heillä ollut mitään salaisuuksia. Se ei kyllä ollut aivan totta. Sasukella oli juuri nyt uusi, iso salaisuus, josta hän ei ollut kertonut kenellekään. Eikä hän voinut kertoa siitä. Hän kätki tuskan, joka hänestä virtasi, kun Lyra sanoi aikovansa tavata Naruton vielä tänään.

Samalla hetkellä bussi saapui keskustaan. Lyra tajusi, että hänen pitäisi painaa nappia, jotta bussikuski tajuaisi pysähtyä. Hän painoi lähintä nappia.

”Minä lähden nyt pois kyydistä,” Lyra sanoi ja alkoi nousta penkiltään. Sasuke katsoi häntä hetken kummallinen pilke silmissään, mutta nyökkäsi sitten ja nousi myös, jotta Lyra pääsisi hänen ohitseen. Kun Sasuke istui taas alas, hän katsoi yhä edessään seisovaa Lyraa.
”Jos Naruto kohtelee sinua jotenkin huonosti, kerrothan siitä minulle?” hän kysyi totisena. Lyra katsoi poikaa hämmentyneenä. Miksi Sasuke koko ajan hoki sitä, että hän oli huolissaan hänestä ja yritti koko ajan olla niin ylisuojeleva?
”Minä pärjään, kuten sanoin,” Lyra sanoi ja tunsi hetken ajan olonsa tavattoman väsyneeksi ja turhautuneeksi. Sasuke näytti yhä siltä, ettei uskonut häntä, mutta nyökkäsi. Ennen kuin bussi pysähtyi, Lyra kääntyi vielä Sasuken puoleen.

”Onko sinulla Nightwishin Oceanbornia?” hän heitti. Sasuke näytti yllättyneeltä. Lyra katsoi tätä yhä vain sinnikkäänä. Hän päätti, ettei loukkaisi Sasukea, joten esitti sen vuoksi kysymyksensä.
”On,” Sasuke vastasi hämmentyneenä.
”Hyvä. Saat lainata sitä minulle, kun kerran olet niin huolestunut minusta. Minä pärjään kyllä, kunhan saan kuunnella musiikkia,” Lyra totesi ja katsoi Sasukea suoraan silmiin. Sitten hänen kasvoilleen levisi taas hymy.
”Sopii hyvin. Tuon sen huomenna kouluun,” Sasuke lupasi hymyssäsuin. Lyra heilautti tälle kättään ja nousi bussista. Hän veti syvää henkeä ja lähti sitten kohti ostoskeskusta.