2.  Pentu


Mies katsoi minua yllättyneenä ja aloin tajuta mitä sanoin. Hogake huusi jotain keskeytyksestä ja vangitsemisesta, mutta viha leiskui päässäni hurjana enkä siksi noteerannut naisen huutoja.
Olin vihainen tuolle miehelle ja tahdoin tappaa hänet. Siis mielelläni en tappanut muita, mutta nyt tuli olo, että tahtoisin tappaa hänet. Se olo oli hirvittävän tukala ja ahdistava. Tunne kuinka tahtoo raadella ja pilkkoa oli kestämätöntä.
Minä kyyristyin hieman ja selässäni olevat siipiviikatteet ojentuivat taaksepäin.


Hyppäsin vauhdilla kohti miestä. Kakashi sai kuitenkin väistettyä oikealle ja minä sivalsin salamannopeasti siivelläni häntä kohti. Mies hyppäsi vaivattoman näköisesti ylitseni ja kun käännyin näin, että toinen oli laskenut maskinsa.

Sharingan.

Miksi miehellä oli sharingan? Ihan kuin sillä uchihan jätkällä.


Näin miten areenan reunoilta hyppäsi paljon ninjoja ja kaikki alkoivat lähestyä minua. Mitä nyt?
Miksi ne keskeyttää? Ahaa... Ne tahtovat minut. Ei kuule onnistu. Minä istuin paikoilleni ja katsoin edestä tulevia ninjoja. Tiesin, että selviäisin noista. Kohta ympärilläni oli paljon ninjoja. Ne eivät tehneet vielä mitään vaan odottelivat ilmeisesti hogaken käskyä. Eivät sitten ajatelleet, että saattaisi olla vaarallista olla ympyrässä kun minä olen keskellä. Varsinkin kun minulla on kaksi tappavaa asetta selässäni.

Virnistin ilkeästi.


Vähän kauempana kakashi huusi, että varokaa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Minä vedin yhden pyörähdysliikkeen ja siipieni terät silpoivat ninjoja. Ninjat kaatuivat maahan kukin omalla vuorollaan,

Tunnustelin chakrallani jäikö ketään henkiin.

Kaikki.

Kaikki olivat vielä hengissä.


Voi hitto... aloin menettää voimaani. Yksikään ei ollut kuollut. Turhuuttavaa.

Silmissäni alkoi pikku hiljaa sumentua, mutta taistelin itseäni vastaan. Lähelläni olleet ninja ryömivät nyt verisinä kauemmas.
Minä en hyökännyt uudestaan, koska tietäisin, että lopahtaisin kuitenkin jos nyt liikkuisin. Nyt voin vaan toivoa, ettei kukaan hyökkäisi. Rukouksiini ei vastattu. Joku ninjoista heitti jotain minua kohti, mutta en kyennyt liikkumaan estääkseni sitä osumasta itseeni.

Asian osuessa minuun, kipu sokaisi jäljellä olevan näkökenttäni.

Sinetti...

Ninja oli heittänyt sinetin minuun.
Se sattui mielettömästi.
Ei.
En kestänyt enää.


Menin alistuvasti maahan makaamaan ja silpojasiipeni muuttuivat enkelin siiviksi. Kyyneleet tulvivat silmistäni ja näin vielä miten aiempi vastustajani, Kakashi, tuli luokseni ja otti sinetin pois.


Siinä samassa kun sinetti poistettiin siipeni katosivat ja minä muutuin pieneksi sudenpennuksi. Eli toisinsanoen nuorennuin huomattavan paljon.


Kakashi nosti minut syliinsä ja en vastustellut, koska en jaksanut liikkua. Kakashin tiimiläiset tulivat meidän luoksemme ja katsoin heitä hyvin väsyneenä. Myös Hogake ja muita ninjoja oli tullut luoksemme. Jotkut ninjat vetivät haavoittuneita pois areenalta. Sitten nukahdin miehen syliin.


Auringon paiste heijastui kuonolleni ja avasin silmäni hitaasti. Näin heti hogaken kasvot. Säikähdin ja nousin seisomaan. Tajusin, että seisoin pehmeän sängyn päällä. Minun kaulassani oli jotain omituista.
Minulla ei ollut hitai-atenia...
Vaan kaulapanta!
Ne olivat laittaneet minulle kaulapannan!

Yritin hypätä pois sängyltä kauas naisesta, mutta sitten joku nosti minut syliinsä. Katsoin hädissäni ylös ja näin Jouninin. Tiimi Seitsemännen Jouninin.


Minä yritin pyristellä pois toisen sylistä, mutta olin liian pieni ja voimaton. Aivan liian pieni. Yritin huutaa heille, että päästää minut alas, mutta suustani tuli vain sudenpennun uikutusta. Mitä hittoa oli tapahtunut!? Minä haukahdin toisille ja yritin kynsin ja hampain päästä toisen sylistä.

Mies otti minua niskasta kiinni ja roikutti minua. Minä en voinut liikkua. Se oli jonkinlaista hyvää, se tunne miten hän piteli minua. Se toi mieleeni huolenpidon ja rakkauden. Katsoin kultaisilla silmilläni hogakea suoraan silmiin ja korvani taipuivat taakse ja häntäni luikahti jalkojen väliin.


Kuulin askelia oven takaa ja kun ovi avautui näin tiimi seitsemän kaikki jäsenet. Uchihan, Naruton ja sen tytön. Siitä naisesta minulle tuli kylmiä väreitä. Haju oli outo enkä pitänyt noista hiuksista. Naruto askelsi luokseni ja otti minut syliinsä.

Katsoin kummastuneesti toiseen. Myös se tyttö tuli luokseni ja silloin nenääni pelmahti se haju. Pompahdin nopeasti pois pojan sylistä ja
vilistin hogaken taakse piiloon.

Kaikki katsoivat minuun kummissaan ja tunsin taas sellaisen hajun. Nuuhkaisin hieman ja tajusin, että haju lähti tälläkertaa hogakesta.
Syöksyin nopeasti jouninin luokse ja yritin loikata sängylle, mutta olin liian pieni. Tipahdin vinkaisten kyljelleni lattialle.


Minä tunsin itseni lapseksi, kun kyyneleet valuivat silmistäni kuononi reunalle ja aloin uikuttaaa surulleisesti. Heti sain palkaksi sääliviä katseita. Tunsin kuinka Jounin tarttui minua niskasta ja nosti minut viereensä sängylle.

Tässä oli hyvä olla. Katsoin jouninin toista silmää ja tajusin että hänellä oli taas maski. Nostin toisen tassuni maskin päälle ja valutin sen alas. Mies ei tehnyt mitään estääkseen minua. Katsoin hetken sharingania ja muut katselivat minuun odottavasti.
Minä otin tukea miehen rinnasta ja rupesin nuolemaan miehen silmän yli menevää arpea. Jotenkin halusin tehdä tämän. Se tuntui hyvältä.


Mies hämmästyi teostani, työnsi minut kauemmas ja laittoi maskin takaisin silmänsä päälle.


- No mitäs me tuon kanssa teemme?


Katsoin Uchihaan, joka katsoi hogakeen päin. Hogake katsoi ensin minuun ja sitten Kakashiin. Mies nyökkäsi. Minä en tajunnut yhtikäs mitään.


- Minun tiimini voi pitää huolta tuosta pennusta. Mikä sen nimi on?
Hogake katsoi minuun ja alkoi sitten katsomaan jotain papereistaan.


-Hän esitteli luukulla itseään Mitsuksi nyt hän ei varmaan kykene puhumaan.


- Mitsu.
Käännyin katsomaan miestä. Jounin otti minut taas syliinsä ja käveli nyt ryhmänsä kanssa ulos huoneesta. Vilkaisin vielä huoneeseen jäännyttä hogakea.


Minä ponkaisin pois miehen sylistä ja kävelin iloisesti eteenpäin toisen vierellä. Olimme kävelleet ulos ja kuulin Kakashin sanovan toisille jostain tehtävästä huomenna. Kaikkien piti olla valmiina kello seitsemän aamulla.


- Mutta kuka huolehtii tuosta?
Naruto kysyi ja osoitti minua.


Kaikki siirsivät katseensa minuun ja minä katsahdin jouniniin. Kävelin Kakashin luokse ja istuin tämän jalan viereen. Jotenkin minulla oli niin hyvä olo... En halunnut enää tappaa ketään... Tahdoin olla tällainen aina. Vilkas ja utelias. Pentu. Tahdoin olla pentu vielä.


- Minä huolehdin siitä nyt vähän aikaa.
Kakashi sanoi.


- Muistakaa olla ajoissa paikalla.


Sitten me lähdimme eri suuntiin. Minä tietysti jouninin kanssa. Puolen tunnin kävelyn jälkeen minua alkoi uuvuttaa. Minä pysähdyin.

Jouninkin pysähtyi ja kääntyi minuunpäin. Katsoin anelevasti toiseen. Mies naurahti maskinsa takaa ja tuli luokseni, sekä nosti minut syliinsä lähtien taas kävelemään. Minä painoin pääni pehmoiseen liiviin ja nukahdin siihen.

------------------------------

Heräsin taas kamalaan auringonpaisteeseen ja huomasin nukkuvani sängyllä jouninin vieressä. Kello oli jo yhdeksän ja olimme rutkasti myöhässä tapaamiselta. Minä nousin ylös ja juoksin ympäri taloa tutkien paikkoja. Saavuin suureen keittiöön ja kamala astiavuori oli edessäni.

Päätin olla avuksi.

Minä käytin telepaattisia kykyjäni ja ajatuksissani pesin astiat ja kuivasin ne huolellisesti. Kun avasin silmäni astiat olivat puhtaina kaapissa ja minä olin tyytyväinen itseeni. Minä juoksin eteiseen ja aloin haukkua kovaäänisesti.

Kuulin tömähdyksen makuuhuoneesta ja virnistin ilkeästi ja aloin ulvomaan. Hetken ulvottuani näin Kakashin oven suussa hiukset tuuheasti pörhöllä. Haukuin. Juoksin Kakashin luokse ja taas eteiseen ja aloin raapia ovea.

Mies ymmärsi yskän.

- Ai haluatko pissalle?


Nyökkäsin. Kakashi laittoi vaatteensa päälleen ja otti jostain hihnan, jonka hän kiinnitti kaulassani olevaan pantaan. En olisi halunnut olla kytkettynä. En minä karkaisi.

Kakashi avasi oven ja otin päivän lehden suuhuni käytävältä (ne asuu kerrostalossa) ja heitin sen eteiseen jatkaen matkaani portaisiin. En uskaltanut käyttää portaita joten Kakashin piti kantaa minut alas.

Viimein, kun pääsimme ulos, juoksin puskan lähelle ja pissasin sen juureen. Huokaisin helpottuneesti. Kävelin iloisesti Kakashin kanssa kohti tapaamispaikkaa jossa muut tiimiläiset odottelivat.
Erittäin vihaisin ilmein odottivatkin.

Kamala saarna alkoi myöhästymisestä.

Kakashi höpötti jotain suden ulkoiluttamisella ja Naruto katsoi minuun hymyillen. Minä nyökkäsin. Kakashi irroitti hihnanvasta, kun olimme konohan rajojen ulkopuolella. Kakashi katsoi minuun ja hyppäsi puuhun, kuin testaten seuraisinko.


Muut kolme tiimiläistäkin katsoivat minuun. Minä katsoin kakashiin hieman hämilläni. Kakashi hyppäsi kauemmas toiseen puuhun.


Aikoiko toinen jättää hänet? Miksi?
Ei tule onnistumaan.
Minä en salli!
Minä vedin enkelin siivet selästäni tiimiläisten hämmentyessä kirkkaasti ja lehahdin kevyesti lentoon. Lensin nopeasti jouninin luo ja laskeuduin samalle oksalle kuin hän. Katsoin ylöspäin.

Kakashi nyökkäsi hyväksyvästi ja me lähdettiin matkaan. Minä lensin yhtä nopeasti kuin mitä toiset hyppelivät oksilla. Se oli itseasiassa hauskaa.

Noin tunnin lennon jälkeen olimme perillä. Se oli ihan oudon näköinen pikkukylä. Vettä oli jokapuolella ja iso silta hehkui veden pinnasta.

Katsoin näkyä kiiluvin silmin. Niin kaunista. Aivan uskomattoman kaunista täällä oli. Missä me olimme?

Kuin ajatukseni lukien Kakashi sanoi:

- Olemme vedenmaan pohjois-puolen kylässä. Meidän pitää auttaa puutöissä. Pitää pilkkoa puita ja muuta semmoista.

Muut tiimiläiset huokailivat epätoivoisesti, mutta minä innostuin. Minä juoksin edeltä meitä odottavan miehen luokse ja katsoin pientä metsää missä oli hakkuutalkoot näköjään. Olin onneni kukkuloilla.

Tiimini seurasi perässäni. Mies naurahti katsoessaan minuun.

- Vai on Tsunade antanut minulle pennun avuksi.

Minua lause loukkasi ja painoin pääni masentuneena. Mies näytti hämmästyneeltä.

- Voi anteeksi tarkoituksenani ei ollut loukata ketään..., Mies sanoi pahoittelevana.

- Mitsu...

Käännyin katsomaan Kakashia.

- Näytetään mistä meidät on tehty.
Lause piristi minua paljon ja juoksin miehen luo ja katsoin eteenpäin metsään.

- Elikkä kaikki puut saa kaataa ja pilkkoa. Mies sanoi kauempana.

Kakashi nyökkäsi ja jakoi sahoja tiimilleen. Kakashi tarjosi minullekkin, mutta pudistin päätäni ja muutin siipeni viikatteiksi. Koko tiimi katsoi minuun älyen mitä aioin tehdä. Minusta tulisi olemaan hyötyä.

Minä juoksin metsän reunaan ja katselin kuinka jotkut ihmiset hakkasivat kirveillään puita palasiksi. Minä katsoin isoa kaadettua puuta edessäni ja nopeilla liikkeillä' se oli kahdeksassatoista osassa. Monet ihmiset, kuten myös tiimini katsoivat minuun hämmästyneinä. Minä olin taas ylpeä itsestäni.


Päivä kului verkkaan ja minua alkoi pikkuhiljaa väsyttämään. Minun ansiostani kaikki puut oltiin saatu pilkottua ja nyt minä istuin ruokapöydässä kaikki herkut edessäni. Minä aloin varovaisesti syömään lihoja lautaselta ja tunsin kuinka uni painoi päätä. Me olimme päättäneet jäädä majataloon yöksi ja olimme tietysti saanneet paikat ilmaiseksi minun ansiostani

. Minä sain jopa luvan mennä kuumaan lähteeseen kunhan kakashi tai joku muu tiimiläisistä tulisi mukaani.

Jounin sitten tuli. Minulla oli vaikeaa olla vedessä, kun en osannut uida kamalan hyvin koirana, mutta Kakashi pelasti minut aina kun olin jäämässä pinnan alle.

Kakashi kuivasi minut ja kantoi minut huoneistoomme.  Tyytyväisenä minä nukahdin miehen viereen.

Päivä oli ollut raskas ja minä sain ansaitun leponi.    

-----------------------------------------

Joo... Lisää tuli kun ei toiminut netti, vähän aikaa sitten. Virheitä jos löydätte sanokaa mulle ja muistakaakin kommentoida.

*Tahtoo syödä karamellia*