Kuun valossa osa 4


“Kuka vittu sinulle soitti?” Hidan kysyi tympääntyneenä vieressään seisovalta oranssimaskiselta mieheltä.

“Itachi, hän pyysi minua ja valitsemiani henkilöitä käymään vielä asioilla”, Tobi vastasi iloisena.

“Saatanan runkku! Ei voi edes omia asioitaan itse hoitaa!”

“No me satumme olemaan kaupungilla, joten voimme yhtä hyvin hoitaa asian”, Tobi vastasi kärsivällisesti.

“Miten niin me? Minä ainakin lähden nukkumaan.”

“Etkä lähde, valitsin sinut ja Deidaran mukaani.”

“No voi vittu”, Hidan ärisi.

“Minutkin? Olen niin otettu tästä kunniasta”, Deidara huokaisi sarkastisesti.

“Me muut lähdemme takaisin piilopaikkaan, antakaa kaapunne meille ennen kuin lähdette”, Kakuzu sanoi matalalla äänellään.

“Ai että itsensä vilauttelijaksi tässä pitäisi ruveta?” Deidara piikitteli.

“En odota koko päivää”, Kakuzu murisi suuri laukku olallaan ja mulkoili blondia.

Kyllästyttyään kinasteluun, kaikki kolme lopulta saivat kaavut yltään. Kaapujen alla heillä oli normaalit vaatteensa ja kolmikko suuntasi kulkunsa eri suuntaan kuin ystävänsä.

“Minne me oikein olemme menossa?” Deidara tiedusteli heidän kävellessä yhä sisemmäs kaupunkiin.

“Ostoksille.”

“Kyllä me se jo vittu tiedetään! Mitä me ostetaan?”

Tobi ei kuitenkaan vastannut, vaan jatkoi matkaansa kahden muun pommittaessa häntä kysymyksillä. Hän oli varma, että jos hän kertoisi minne he olivat matkalla, kaksikko kääntyisi kannoillaan, ja vaihtaisi menosuuntaa.

Vartin kävelyn jälkeen Tobi viimein pysähtyi ja osoitti edessään olevaa liikettä sanoen: “Tuonne me menemme.”

Hidan ja Deidara nostivat katseensa yhtä aikaa kaupan nimikylttiin ja huusivat kuorossa:

“Saatana, minä en tuonne tule!”

Tobi tarrasi molempia paidan hihasta ja raahasi vastustelevan kaksikon sisälle liikkeeseen. Joka puolelta pomppasi heidän silmiensä eteen kirjavia värejä ja erilaisia vaatekappaleita. Kokonainen seinusta suuressa liikkeessä oli täynnä naisten alusvaateita, ja juuri sinne Tobi ystäviään raahasi. Deidara ja Hidan rimpuilivat kuin hengenhädässä, mutta päätyivät kuitenkin osastolle.

“Katselkaa Daiyalle sopivia alusvaatteita sekä paitoja ja housuja.”

“EN VARMANA!” Hidan huusi kurkku suorana ristien kätensä rinnalleen ja saaden myyjän huomion puoleensa.

Deidara meinasi ensin väittää vastaan, mutta kuullessaan niiden tulevan Daiyalle, hän ryhtyi virne kasvoillaan etsimään alusvaatteiden seasta jotakin sopivaa.

“Hidan, mene etsimään sitten paitoja ja housuja, jos tämä osasto on niin vastenmielinen”, Tobi käski katsellessaan valkoisia pitsisiä rintaliivejä.

Hidan kirosi raskaasti, mutta lähti kuin lähtikin etsimään kyseisiä vaatekappaleita. Hetken pengottuaan, tämä kuitenkin karjaisi toiselta puolelta liikettä:

“Mistä vitusta minä tiedän, minkälaisia niitten pitää olla? Tai minkä värisistä se tykkää?”

“Sinisiä, mustia, violetteja, punaisia. Kokona 38 tai S, valitse edes muutama, niin minä tarkistan sitten kelpaavatko ne”, Tobi huusi takaisin.

“Mikä Daiyan kuppikoko sitten on?” Deidara kysyi melkein kehräten.

“Ööh.. se taisi olla 75C, jos oikein muistan”, Tobi vastasi hiljaa raapien päätään.

‘Ei liian pienet, ei liian suuret, juuri täydelliset’, Deidara ajatteli tyytyväisenä.

Sekä Tobilla, että Deidaralla oli pieni kasa alusvaatteita sylissään, Hidanin palatessa oman kasansa kanssa.

”Nuo käyvät ihan hyvin, paitsi tuo jossa on hämähäkin kuva.”

“Miksi vitussa se ei käy? Valitsisit itse jos se on noin tarkkaa.”

“Tytöt eivät pidä tuollaisista paidoista. Ja mistä ihmeestä sinä tuon paidan löysit?

“Tämänkö, jossa on irtileikattu pää ja verta?”

“Juuri se. Hait sen poikien puolelta, vai mitä? Vie se takaisin, ei Daiyalle voi tuollaista antaa.”

“Enkä vie”, Hidan sanoi tiputtaen paidan lattialle.

“Ei se osasto kyllä niin kaukana ollut..”

“Voinko jotenkin auttaa teitä? Kenties neidillä on jokin ongelma?” Paikalle tullut myyjä kysyi blondilta, joka edelleen katseli alusvaatehyllykköä.

“Neiti? NEITI! MIKÄ SAATANAN ÄMMÄ MINÄ SINULLE OLEN! MINÄ TAPAN SINUT!!” Deidara karjui ja syöksyi myyjää kohti aikeinaan tappaa tämä esille vetämällään veitsellä.

Hysteerisesti kiljuen myyjä juoksi takahuoneeseen. Deidara olisi rynnännyt perään, ellei Tobi olisi tarttunut tätä niskasta kiinni ja estäen blondin etenemisen.

“Rauhoitu hyvä mies! Se oli vain erehdys..”

“VAIN EREHDYS? MINUA EI LOUKKAA KUKAAN MAKSAMATTA SIITÄ HENGELLÄÄN!”

“Hidan, raahaa se ulos ja anna vaatteet minulle.”

Hidan ojensi enemmän kuin mielellään sekä omansa että blondin vaatteet miehelle, nosti Deidaran olalleen ja lähti raahaamaan tätä ulos.

“PÄÄSTÄ MINUT HETI ALAS, HOMO!

“Ole nyt vittu hiljaa, tai päädyt Jashinin hellään huomaan!”

“Ihan kuin uskaltaisit!” Deidara huusi nyt jo hieman hiljempaa kuin äsken.

“Testataanko? Odotas kun pääsen ulos. Saat katua sitä että kutsuit minua homoksi!”

Parivaljakko katosi ulos ja Tobi laski nopeasti hinnan vaatteille, ja laittoi rahat tiskille. Hän nyökkäsi takahuoneesta kurkanneelle myyjälle ja lähti tovereidensa perään estääkseen näiden hölmöilyt. Astuttuaan ulos, hän sai todeta parivaljakon kadonneen. Hivenen jo huolestuneena Tobi otti muutaman askeleen eteenpäin, mutta kuullessaan Deidaran sulosointuisen äänen, hän ryntäsi viereiselle kujalle.

“Pysy nyt perkele aloillasi!”

“En taatusti pysy!”

Hidan yritti jostakin löytämällään narun pätkällä sitoa blondia katulamppuun, jotta voisi suorittaa rituaalinsa, ja luonnollisesti Deidara laittoi vastaan minkä kerkesi huitoen veitsellään. Tobi katseli touhua toinen kulma kohollaan, vaikkei kukaan sitä voinutkaan nähdä. Miesten touhu näytti huvittavalta, ja hän olisi nauranut, jollei asia olisi ollut niin vakava.

“Oletteko te kaksi menettäneet järkenne? Lopettakaa heti tuo!”

Miehet keskeyttivät nujakkansa ja kääntyivät katsomaan edessään seisovaa Tobia. Tobi ei näyttänyt pätkän vertaa uhkaavalta, mutta tämän kylmän rauhallinen äänensävy oli saanut heidän huomionsa. Tobi tunnettiin erittäin mukavana ja iloisena persoonana, välillä turhan tyhmänäkin. Ilmeisesti Tobi ei ollut niin tyhmä kuin oli aina antanut ymmärtää.

“Akatsukilaisten ei ole tarkoitus tappaa toisiaan vain sen takia, että toverinne sattuu ärsyttämään teitä, joten kiskokaa ne perseenne ylös sieltä katukiveykseltä ja sassiin!”

Tyrmistyneinä Tobin uudesta vakavasta luonteenpiirteestä molemmat tottelivat valittamatta ja lähtivät seuraamaan heitä lyhyempää miestä.



“No tulittehan te, teitä onkin jo odoteltu”, Itachi sanoi selaillessaan sanomalehteä.

Daiya istui Itachia vastapäätä sohvalla, ja oli itsekin lueskellut lehteä ajankulukseen. Hänellä sattui olemaan harvinaisen tylsää. Hän oli tutkinut koko paikan ja todennut rakennuksen harvinaisen tylsäksi paikaksi. Hänen pitäisi varmaan seuraavaksi tutkia ulkona oleva kellari. Ehkä sieltä löytyisi jotakin tekemistä. Ja jos hänet jätettäisiin joku päivä yksin taloon, hän penkoisi kaikkien huoneet. Siinä riittäisi tekemistä vähäksi aikaa.

“Nuo kaksi hidastivat koko reissua”, Tobi vastasi laskien kassin Daiyan jalkojen juureen.

“Ja nuo ovat sinulle, toivottavasti pidät niistä”, mies vielä jatkoi.

Daiya katsoi hämmästyneenä kolmea juuri saapunutta miestä, joista kaksi näyttivät erittäin närkästyneiltä. Daiya veti kassin lähemmäs ja suuntasi uteliaisuudesta kimaltavat violetit silmänsä kassin sisäpuolelle. Kassista löytyi paljon vaatteita.

“Kiitos. Mitä tuossa isossa laukussa on?” Daiya kysyi osoittaen Kakuzun olalla olevaa mustaa laukkua.

“Ryöstösaalista, rahaa ja koruja”, Kakuzu vastasi.

Daiya nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja asteli omaan huoneeseensa.
Innoissaan hän kumosi kassin sisällön sängylle. Hän tutkiskeli mielenkiinnolla sinisiä farkkuja, joissa oli vaaleita kulutettuja kohtia. Seuraavaksi kasasta löytyi muutamat mustat normaalit housut. Hän oli myös saanut sinisen ja valkoisen topin sekä verenpunaisen ja violetin t-paidan. Ja yhden mustan hupparin. Miten miehet näin paljon olivat hänelle ostaneet? Ehkä Itachi oli vaatinut, mies alkoi vaikuttaa oikein mukavalta.

Alimmaisena oli kasa alusvaatteita. Tyrmistyneenä hän katseli niitä. Kaikki olivat tismalleen oikean kokoisia. Niitäkin oli muutamaa eri väriä. Yhdet valkoiset, kahdet mustat ja yhdet viininpunaiset sekä näihin kaikkiin sopivat alushousut. Tosin viininpunaiset alushousut olivat… stringit. Hetken mietittyään, hän oli täysin varma siitä että Deidara oli valinnut juuri ne. Ne olivat niin seksikkään oloiset.

Hitaasti hänen aivonsa käsittelivät uutta informaatiota ja kauhukseen hän tajusi hyvin oleellisen asian. Kolme miestä talossa tiesi hänen kuppikokonsa! Ja nähdessään hänen olkapäillään eri väriset olkaimet, nämä pystyivät kuvittelemaan ostamansa alusvaatteet hänen päälleen! Deidara varmasti virnistelisi hänelle ja heti tilaisuuden tullen keksisi jotakin nasevaa sanottavaa.

“Voi perkele!” Daiya huudahti ja suutuksissaan potkaisi seinää.

Ei mennyt kauan kun Itachi avasi oven ja astui sisälle huoneeseen huolestuneen näköisenä.

“Mikä hätänä?”

“Ai mikäkö? No SINÄ!”

“Eh?”

“Sinä laitoit kolme miestä ostamaan minulle alusvaatteita ja nyt he tietävät minun.. minun kuppikokoni ja millaisia alusvaatteita käytän! Ja Deidara on heistä kaikista pahin! Olisit itse mennyt, et olisi ollut läheskään yhtä paha kuin se ääliö!” Daiya huusi kiivastuneena, täysin malttinsa menettäneenä.

“En minä..”

“Ihan sama! Mene pois!” Daiya huusi tönäisten Itachin ulos huoneesta ja paiskaten oven kiinni.

Daiya heittäytyi sängylleen purkamaan kiukkuaan. Hänen ei edes ollut tarkoitus huutaa Itachille tuolla tavalla, olihan mies ollut hänelle todella mukava koko ajan. Jotenkin hänen päässään vain oli naksahtanut.


Itachi seisoi tyrmistyneenä oven takana. Ei hän ollut ajatellut Daiyan suuttuvan hänelle. Tytöllä oli nähtävästi suuttuessaan tulinen temperamentti. Itachi asteli omaan huoneeseensa ja istahti sängylle. Hän ei todellakaan halunnut Daiyan olevan vihainen itselleen. Hänen pitäisi lepyttää tämä jotenkin… Itachia myös harmitti se seikka, että Tobi todellakin oli ottanut Deidaran mukaan kauppaan. Hänen olisi ehdottomasti pitänyt tarkentaa Tobille, että tätä ei saisi ottaa mukaan. Ensikerralla hän menisi itse hoitamaan Daiyan asioita, tosin silloin hänen pitäisi varmistaa, että Kisame pitäisi silmällä Deidaraa.

Itachi asteli lipastolleen ja avasi sen avaimella, jonka oli kaivanut piilosta. Laatikossa oli monenlaisia muistoja menneiltä vuosilta. Hän kuitenkin oli kiinnostunut vain yhdestä muistosta, ja tarttui pieneen valokuvaan. Itachi pyyhkäisi hyvin ohuen pölykerroksen kuvan päältä ja katseli kuvaa lempeä ilme kasvoillaan. Kuvassa olevalla nuoremmalla Itachilla oli sylissään itseään nuorempi tyttö, joka hymyili kameralle herttaisesti. Itachi otti laatikosta toisenkin kuvan. Kuva oli eilen napattu, ja kuvassa nukkui nuori nainen sama kaunis hymy huulillaan kuin toisessakin kuvassa.

“Daiya…”

-----------------------

Siinäpä se osa. Toivottavasti pystyitte nauttimaan, itselläni oli liiankin hauskaa kirjoittaessani tuota kauppareissua xD
Tämäpäs taas näytti lyhyeltä täällä, ja tähän osaan tuli jotenki paljon vuoropuhelua O__o toivottavasti se ei ole haitaksi..
Ja kommentit olisivat erittäin tervetulleita ^^