Tuhannesti anteeksi tämä kamalan pitkä viivästys. Kärsin aivan hirvittävästä inspiraation puutteesta ja kirjoitus tyssäsi puolentoista sivun jälkeen täysin. Yritin pakottaa itseni vain jatkamaan, mutta jälki oli jotain aivan karmeaa, joten jätin tekstin hautumaan. Nyt sain onneksi taas kirjoituksesta kiinni ja sain tämän valmiiksi.
Hyvät naiset ja herrat, viimeinen osa, olkaa hyvät!

***

Iruka tunsi suonen tykyttävän ohimollaan. Tämä oli taas niitä päiviä...
"Iruka-sensei, joku outo mies istuu puussa ja tuijottaa tänne!"
"Onko se vihollisninja?"
"Sillä on Konohan tunnukset, tyhmä!"
"Pitääkö meidän hyökätä?"
"Mikä tuo oranssi kirja on, sensei?"
Iruka halusi takoa päätään seinään. Eikö Kakashi viitsinyt edes hieman peitellä läsnäoloaan. Tuollaisia 'ninjojako' Konoha lähetti vakoilutehtäviin?
"Nyt se tyyppi vilkuttaa, sensei!"
"Tiedätkö kuka se on sensei?"
Iruka menetti hermonsa ja heitti kunain avonaisesta ikkunasta kohti Kakashia.
"Häivy siitä!" hän ärähti ja paiskasi ikkunan kiinni. Kakashi naurahti ja piiloutui puun taakse.
"Keskitytäänpä nyt tunnin aiheeseen", Iruka keskeytti luokan pulinat ja napautti liidulla taulua, jättäen Kakashin täysin huomiotta. Oppilaat kääntyivät liitutaulua kohti, mutta vilkuilivat vähän väliä 'outoa ukkelia puussa'.

Iruka oli juuri saanut luokan jotenkuten keskittymään chakran keskittämiseen, kun Kakashi päätti lopettaa oksalla istumisen ja hyppäsi avonaiselle ikkunalle. Oppilaat katsoivat ihmeissään kuinka tuntematon mies istuutui tyynesti opettajan pöydälle ja tervehti heitä hymyillen.
"Hei kaikki! Minä olen Hatake Kakashi, tämän teidän Iruka-senseinne -."
"Nyt ulos, Kakashi!!!" Iruka huusi, tarttuen jouninia korvasta ja kiskoi tämän käytävälle, oppilaiden tuijottaessa silmät suurina.


”Kakashi, montako kertaa olen kieltänyt sinua tulemasta sisään kesken tuntien?” Iruka sihisi niin hiljaa, etteivät luokassa istuvat oppilaat kuulisi mitään.
”Mutta minulla on tylsää”, Kakashi valitti ja hieroi kipeää korvaansa.
”Mene sitten tekemään jotain hyödyllistä! Nouda jokin helppo tehtävä, treenaa, käy kaupassa, siivoa, kunhan teet jotain hyödyllistä!” Iruka ärähti, palaten luokkaansa.
"Tänne sinulla ei ole sitten mitään asiaa!" hän tiuskaisi vielä ovenraosta. Kakashi jäi käytävään seisomaan. Hän ei ymmärtänyt, mitä pahaa siinä oli, että hän kävi tervehtimässä poikaystäväänsä, tai oikeammin kihlattuaan.
Ehkä Iruka halusi hänen ilmoittavan etukäteen tulostaan...

"No sehän meni hyvin, onnitteluni sulavasta sisääntulosta ja lennokkaasta lähdöstä", Pakkun naurahti ironisesti Kakashin koiven vierestä.
"Kuka sinut tänne kutsui?" Kakashi kysyi, marssien käytävää pitkin kohti ulko-ovea.
"Oma apu, paras apu. Enkä olisi vaivautunut, jos ruokakipossa olisi ollut jotain muuta kuin niitä kanin papanoita!" Pakkun murisi.
"Pakkauksessa luki kyllä 'Koiran kuivaherkku'", Kakashi muisteli, näytellen tyhmää. He olivat päässeet pihalle ja Kakashi siirtyi katoille. Pakkun loikki vikkelästi perään.
"Hah, hah. Vaadin, että ruokit minut välittömästi oikealla ruualla, tai menen Tsunaden luokse ja syytän sinua heitteillejätöstä!"
"Siitä vain, sinä olet dieetillä joka tapauksessa. Eikä liika rasva ole hyväksi vatsallesi", Kakashi totesi, ja puntaroi samalla kahden harjoituspaikan väliltä.
"Ja käyn samalla hautaamassa ne pikkurenkaat jonnekin mäyränkoloon ja kerron Irukalle, että -!"
"Mitkä renkaat?!" Kakashi tivasi, tarttui mopsiin ja ravisteli.
"Ne, jotka posti toi aamulla! Sellaiset pienet ja kiiltävät! Laske minut alas!" Pakkun vaati ja yritti purra jouninin sormia. Kakashi pudotti koiran ja katosi savunpöllähdyksessä...

...Vain ilmestyäkseen ensin tutulle asunnolle, jossa hän nappasi postin tuomat sormukset. Ihailtuaan niitä hetken, hän katosi jälleen...


Iruka oli juuri kahvitauolla opettajien huoneessa, kun Kakashi ilmestyi paikalle. Selittämättä mitään, jounin sieppasi Irukan olalleen ja hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, jättäen muut opettajat täysin ymmälleen.


"Kakashi, oletko hullu?! Laske minut alas!" Iruka karjui ja huitoi toisen rautaisessa otteessa. Kakashi jatkoi vain menoaan kuin ei edes huomaisi chuuninin potkivia jalkoja ja viuhuvia nyrkkejä, huudosta puhumattakaan. Kaikki muut kyllä huomasivat. Kyläläiset kääntyivät katsomaan, mistä oli kysymys.
"Höyhennän sinut, jos et laske minua tällä punaisella sekunnilla alas ja selitä, mistä pirusta on kysymys!"
"Ne tulivat", Kakashi vastasi kuin se selittäisi kaiken. Iruka lopetti riehumisensa.
"Mitkä tulivat? Ja miten se liittyy yhtään mihinkään?!"
"Sormukset."
Iruka ei tiennyt, kuristaisiko jouninin vai mitä tekisi. Oliko tästä aina pakko nyhtää joka ikinen tiedon murunen?
"Miten näiden sormusten tulo liittyy tähän kaappaukseen?" hän kysyi, yrittäen olla mahdollisimman täsmällinen.
"Hain sinut seremoniaa varten", Kakashi vastasi ja heitti Irukalle rasian, jossa sormukset olivat tulleet. Chuunin tuijotti niitä hetken ja täytti kertomuksen aukkoja mielessään.
"Sinä siis raahasit minut kahvitauoltani vihkimistä varten, koska se ei voinut millään odottaa iltaan?"
Kakashi nyökkäsi ja hymyili leveästi. Iruka läimäisi käden otsalleen.
"Anna mun kaikki kestää."
Mutta käden takana brunetin huulille oli hiipinyt pieni hymy, joka levisi hiljalleen.


"Oletteko nyt aivan varmoja tästä?"
Kakashi mulkaisi Tsunadea niin rumasti kuin pystyi.
"Miksi luulet, että seisomme tässä?" hän kysyi haastavasti ja tunsi Irukan tallaavan varpailleen. Outs!
"Se on iso päätös, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Kysyisin samaa, vaikkette juuri te olisikaan kyseessä", Tsunade vastasi rauhallisesti, kädet ristissä pöydällä.
"Ymmärrämme sen ja olemme varmoja. Haluamme tehdä tästä virallista", Iruka selitti, ennen kuin Kakashi ehtisi sanoa mitään muuta tyhmää. Tsunade katsoi heitä hetken tiukasti ja nyökkäsi sitten.
"Hyvä on. Täyttäkää nämä kaavakkeet."
Kakashi selasi paperit läpi. Kaavake hätätapauksien varalle, asumisilmoitus ja viimein liiton rekisteröintipaperit. Hän täytti kaksi ensimmäistä hetkessä ja allekirjoitti, Irukan tehdessä samoin omilleen. Sitten he täyttivät viimeisen yhdessä ja ojensivat sen signeerattuna Tsunadelle, joka tarkisti sen ja pyysi kahta ANBU-vartijaansa toimimaan todistajina. Toinen heistä laski huomaamattomasti kätensä Kakashin olalle, ohi mennessään ja hopeahiuksinen tunnisti vanhan toverinsa, Tenzoun.

"Koska todistajat ovat läsnä, ettekä halunneet pitkiä puheita, menen suoraan asiaan", Tsunade ilmoitti ja Kakashi asettui Irukan viereen. Jouninin vatsassa muljahti ja hänen kätensä hikosivat. Ensimmäistä kertaa vuosiin, hän pelkäsi pyörtyvänsä, tai antavansa ylen. Asiaa ei auttanut yhtään se, että hän tiesi ANBUjen virnuilevan maskiensa takana. Ja miten Iruka saattoi olla niin rauhallisen näköinen?!
"Tahdotko sinä, Hatake Kakashi, ottaa Umino Irukan lailliseksi kumppaniksesi, kunnioittaa häntä vertaisenasi ja rakastaa häntä niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina, aina kuolemaan asti?"
Se oli menoa nyt. Tulikokeen paikka. Eikä tässä pitäisi olla mitään vaikeaa. Hänen pitäisi vain sanoa yksi sana, odottaa Irukan vastausta ja sitten hän voisi vaikka pyörtyä. Kukaan ei kaipaisi häntä pariin minuuttiin... Kyllä, se kuulosti loistavalta suunnitelmalta.
"Tahdon."

Iruka ei voinut uskoa, miten rauhalliselta Kakashi kuulosti, ja näytti. Hänellä itsellään oli ollut perhosia vatsassa koko matkan ja nyt alkoi huimata. Brunetti tuskin huomasi Tsunaden katsovan nyt häntä.
"Tahdotko sinä, Umino Iruka, ottaa Hatake Kakashin lailliseksi kumppaniksesi, kunnioittaa häntä vertaisenasi ja rakastaa häntä niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina, aina kuolemaan asti?"
Iruka oli varma, että hänen polvensa pettäisivät hetkenä minä hyvänsä.
"Tahdon", hän sai sanottua ja tarttui Kakashia kädestä, pitääkseen itsensä järjestyksessä.
"Valtuuksilla, jotka minulla on Konohan Hokagena, julistan liittonne viralliseksi ja lain silmissä päteväksi", Hokagen silmissä oli hymyä ja pieni pilke. Kakashi kuuli veren kohinan korvissaan.
"Suudelkaa nyt toisianne, olettehan naimisissa, shinobit!" Tsunade naurahti. Pari hätkähti käskystä. He suutelivat hellästi - maskin läpi tosin - mutta sen pitäisi riittää Hokagelle. ANBU-vartijat kävivät allekirjoittamassa todistaja-paperit ja katosivat sitten paikalta.

Viimeisenä Hokagen allekirjoitus sekä Konohan leima, ja koko toimitukseen oli kulunut ehkä parikymmentä minuuttia. Kakashia huimasi enää hieman. Iruka puristi yhä hänen kättään. Saatuaan viimein sormukset sormiinsa, he poistuivat Hokagen toimistosta, jättäen Tsunaden juomaan sakea.

Päästyään käytävälle, Kakashi leijui jo täysin omissa maailmoissaan - minkä joku viisas professori varmaan selittäisi johtuvan adrenaliinin jälkivaikutuksista. Hän ei ensin edes tajunnut, että Iruka oli työntänyt hänet seinää vasten ja vetänyt maskin alas. Lämpimät huulet omiaan vasten, Kakashi ei voinut kuin hymyillä. Hän kietoi käsivartensa brunetin ympärille ja syventäen suudelmaa. Nyt se oli virallista, he olivat naimisissa.

"En tajua, miten siviilit kestävät tuollaista painetta monta minuuttia. Jotkut vielä monta kertaa. Olin aivan varma, että sisäelimeni vaihtoivat paikkojaan koko toimituksen ajan. Ja sinä vain seisoit siinä niin rennon näköisenä", Iruka naurahti hieman punastuneena. Kakashi hymyili ensin ja nauroi sitten mukana.
"Sinähän olit se rennompi osapuoli. Minä olin varma, että taju lähtisi. Oikeastaan kävin läpi suunnitelmankin, milloin voisin pyörtyä häiritsemättä."
"Ethän?" Iruka kysyi, epäuskoisen, mutta myös helpottuneen näköisenä. Kakashi nyökkäsi, toivoen, ettei kukaan muu koskaan saisi tietää sitä.
"Jospa nyt siirtyisimme jonnekin mukavampaan paikkaan. Kotiin ehkäpä, ja mieluiten suoraan makuuhuoneeseen", Iruka virnisti vihjailevasti eikä Kakashia tarvinnut kahdesti käskeä.
Oli sanomattakin selvää, etteivät oppilaat nähneet senseitään enää sinä päivänä.

***

No, niin matka on kuljettu loppuun. Teistä en tiedä, mutta minulla oli hauskaa näitä kirjoittaessa ja pää pursuileekin jo uusista ideoista. Mitkä on fiilikset? Kommenttia vain tulemaan, ja toivottavasti nähdään taas pian!