(Opening with Sasuke’s POV)

Mä tiesin heti, nähdessäni Itachin pelästyneen ilmeen, että mun leualla oli verta.
Kohotin käteni automaattisesti ylös, pyyhkäistäkseni sen pois, kun äkkiä toinen käsi pysäytti mut.

Mä nostin katseeni hämilläni ja näin Itachin pitävän mun kättä ja sen kasvot oli lähellä mun omia. Puna nousi jostain syystä mun poskille.

”Anna mun… ” Itachi sano hiljaa ja otti sitten vessapaperia pari palaa, kostutti niitä omalla syljellään hieman, sitten se alko pyyhkiä verta mun leuasta hellästi.


”Miksi sä et kertonut mulle tästä?” Se kysy parin minuutin päästä hiljaa, samalla ku pyyhki mun leukaa.
Niin miksi? En ollut itsekään varma. Kai siksi, et luulin pärjääväni yksin. Ilman tukea ja apua. Miksi mä en antanut, muiden ihmisten auttaa vaikka mä tarvitsisin apua?

(End of Sasuke’s POV)

(Itachi’s POV)


Shokki alko hiljalleen laueta ja mä päästin värisevän huokaisun. Mut kyllä mä pelästyin ihan kiitettävästi, ku tajusin Sasuken oksentaneen verta. Mä sain Sasuken leuan putsattua ja heitin sen vessanpaperin roskiin. Sitten mä käännyin katoo Sasukee huolestuneesti ja kysyin.

”Oksettaako enää?”

Sasuke pudisti päätään ja vastas hiljaa. ”Ei.”

Nyökkäsin helpottuneena. Sitten mä nousin seisomaan ja ojensin käteni Sasukelle.

”Tuu.. mennään nukkuu vielä hetkeksi. Kello on vasta neljä aamuyöllä.” Sanoin hymyillen. Sasuke nyökkäsi vaiti ja tarttui mun kädestä kiinni ja anto mun vetää itsensä ylös.

(End of Itachi’s POV)

(Sasuke’s POV)

Mä olin helpottunut ja kiitollinen Itachin tuesta. Ja halusin jotenkin kertoa sen sille, mutta kun yritin niin en saanut ääntä. Itachi vilkas mua ja kysy et mikä tuli?

Mä tunsin punastuvani taas ja laskin katseeni. ”Mä… tota noin... ” Mutisin hämilläni.


Äkkiä mä tunsi käden poskellani ja nostin katseeni, ja näin Itachin kasvot. Ne oli niin lähellä, niin lähellä että mun pitäis vaan painaa huuleni sen huuliin kiinni niin…
Aluksi mä säikähdin mun ajatuksia. Eihän mun kuullun ajatella tollasta mun omasta veljestä. Mut ei kai se mitään haittaisi jos ne pysyisi vain ajatuksen tasolla? eihän?

(End of Sasuke’s POV)

(Itachi’s POV)

Mä katsoin Sasukea hetken, ennen kun otin käteni sen silkkiseltä poskelta, käännyin ja sanoin:

”Mennään nukkumaan.”

”okei.” Se vastasi ja meni yläkertaan.

Ku pääsin sohvan luo, mä rojahdin, sanapainolla rojahdin siihen selälleen ja päästin pitkän huokaisun. Mua ei enää nukuttanut ja olo oli muutekin ärsyttävän virkeä. Ja kaiken lisäksi mun ajatukset pyöri Sasukessa. Mä vaistosin kyllä, et sillä ei ollu kaikki hyvin.


(End of Itachi’s POV)

(Sasuke’s POV)


Mä makasin sängyllä ja yritin saada unta. Mut ei siitä tullu mitään taaskaan. Mä en yksinkertaisesti voinut nukkua, koska mulla oli taas se kamala tunne, että jos mä sulkisin silmät, niin Se ilmestyisi taas.

’Ei Se tule, ku Itachikin on alakerrassa. Kyllä sä voit ihan hyvin alkaa nukkumaan.’ Rauhottelin iteeni ja lopulta mä suljin silmäni ja nukahdin.

(End of Sasuke’s POV)


(Itachi’s POV)

Mä oli nukahtanut joskus viis yli puol neljä, kun mä heräsin aivan hysteeriseen ja paniikkimaiseen huutoon, mun suoraan yläpuolelta. Sasuke!


Ponkaisin ylös ja ryntäsin eteisaulaan, juoksin rappuset yhdessä hetkessä ja syöksyin Sasuken huoneeseen. Sasuke huusi niin lujaa ku kurkusta ääntä sai, itkien kyyneleet poskilla ja heittelehti kyljeltä toiselle ja huitoi käsillä niin, että oli osua mua silmään.

Mä otin sen kädet mun vasempaan käteen laittaen ne yhteen, ettei se huitasis vahingossa mua silmiin ja aloin herätellä oikealla kädellä Sasukea hellästi. Sasuke heräs huudahtaen ja tuijotti mua hetken vapisten ja hikisenä, mut sitte se heittäyty mun syliin, alkaen parkua uudelleen.

Mä istuin sen sängyn laidalle, kiedoin mun kädet sen ympärille, alkaen rauhoitella sitä. Mä kuiskin hiljaa sen korvaan, et sillä ei olis mitään hätää. Mä en antaisi minkään vahingoittaa sitä, mä olin sen turvana. Mä pidin Sasukea sylissä tuudittaen sitä kuin lasta ja kuiskien rauhoittavia sanoa sille.


Sitten ku Sasuken itku oli hiljentynyt nyyhkytykseksi, mä kysyin siltä hiljaa, oliko se nähnyt painajaista. Se nyökkäs vaiti ja painautui tiukemmin mua vasten. Mä tunsin kuinka sen keho vapisi kuin haavanlehti. Yritin keksiä miten saisin Sasuken rauhottumaan ja lopulta aloin laulaa hiljaa.

Sango: täältä löytyy itse biisi jos joku haluaa kuunnella samalla ku lukee: http://www.youtube.com/watch?v=Hty-f4VreU0

Ja tässä on biisin sanat:

You lie silent there before me
your tears they mean nothing to me
the wind howling at the window
the love you never gave
I give to you

Really don't deserve it
but now there's nothing you can do
so sleep in your only memory of me
my dearest brother

Here's a lullaby to close your eyes good-bye
it was always you that I despised
I don't feel enough for you to cry oh well
here's a lullaby to close your eyes good-bye
goodbye
goodbye

So insignificant
sleeping dormant deep inside of me
are you hiding away lost
under the sewers
maybe flying high in the clouds
perhaps you're happy without me
so many seeds have been sown in the field
and who could sprout up so blessedly
if I had died
I would have never felt sad at all
you will not hear me say I'm sorry
where is the light
wonder if it's weeping somewhere

Here's a lullaby to close your eyes good-bye
it was always you that I despised
I don't feel enough for you to cry oh well
here's a lullaby to close your eyes good-bye

Here's a lullaby to close your eyes good-bye
it was always you that I despised
I don't feel enough for you to cry oh well
here's a lullaby to close your eyes good-bye
good-bye
good-bye
good-bye
good-bye


Kun mä lopetin ja vilkkasin Sasukea, mä näin maailman suloisimman näyn. Sasuke tuhisemassa rauhallisesti, käppyrässä mun sylissä. Hymyilin tyytyväisenä. Se siis toimii vieläkin. Mä olin aina ennenkin laulanu Sasuken uneen ku se oli ollu pieni.

Mä nosti sen Korppitukkaisen käsivarsilleni ja lähdin kantaa sitä alakertaan. Kun tulin alakertaan, suunnistin olohuonetta ja sohvaa kohti.

Mä laskin Sasuken hellästi sohvalle ja menin ite perässä sen viereen, niin että Sasu oli sohvan selkänojan ja mun välissä. Ainakaan se ei putoaisi, jos alkaisi taas näkee painajaisia ja mä pääsisin helpommin ja nopeammin herättää sen. Sitten mä vedin peiton meijä molempien päälle ja rupesin nukkumaan.

(End of Itachi’s POV)