Alku-hulluus;
Oni; RRAGH!! MUN SORMET JÄÄTYY!!! kylmä... T^T
Känny; Kirjoita kirjoita!!! kyllä siinä sormet lämpenee!!
Oni; MUN KÄNNYKIN ON MUA VASTAAN!!! O_O""
Känny; Write or I'll rape you...=_=
Oni; O.O..>.> Nouuuuuu~~~~~!!! TÅT"

TÄSTÄ LÄHTEE!!! [Taustalla soi Sailor Moonin eka alkutunnari...Moonlight Densetsu....*repsreps* ei sovi tähän alkuun ollenkaan! XDD]
_________________________________________________________________

Sasuke avasi huoneen ovea hiljaa, hänen sydämensä löi niin kiivaasti, että korppitukkainen mies pelkäsi sen irtoavan rinnastaan.
Huone oli pimeä, ainoa valonlähde oli oviaukko jossa Sasuke seisoi. 'Eihän täällä näe edes nenäänsä pi-'
"Sa-Sasori-samah....Hel..hellemmin...."

Sasuke tuijotti eteensä näkemättä mitään. Eroottiset huokailut kantautuivat hänen korviinsa. 'No voi kettujen kevät..'
"Fuu... Dei-chan~....huff..."
"A-aaaah!!!"

Sasuke paiskasi oven nopeasti kiinni ja juoksi niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi pois oven luota. 'Olisihan se pitänyt arvata! Sasori ei voi pitää näppejään erossa Deidarasta kolmea tuntia putkeen...'

Samaan aikaan Deidaran ja Sasorin lemmenkopissa.
"Kävikö ovi!?" Dedara yritti työntää Sasoria päältään shokissa. Sasori tuhahti vastaukseksi, suudellen blondin niskaa. "Ehkä..."
"MITEN NIIN EHKÄ!!!? TAJUATKO MITEN NOLOA TÄMÄ MUUTENKIN ON!!?" Blondi sähisi naama tulipunaisena. Miksi Sasorin piti olla niin huolimaton!? Jättää nyt ovi lukitsematta!
"Miten niin noloa? Tuskin se oli pomo, sillä on kiire oman pikkublondinsa kanssa, Gaara on jossain missä lie ja Haku varmaan peilailemassa itseään.. Ellei se sitten ollut Sasuke..."
Deidaran suusta pääsi hiljainen kirkaisu. 'Jos se todellakin oli Sasuke!? Eih~... En voi enää ikinä näyttää naamaani sen kananperseen edessä! Virnuilee tietenkin ja vihjailee aina jotain noloa..'
"Niin, mihinkäs me jäätiin, aivan!" Sasori laski kättään Deidaraa pitkin ja löysi etsimänsä. "Sah-....agh.."

--

Sai tuijotti ovella seisovaa poikaa. Haku seisoi oven suussa tulipunaisena. "A-anteeksi Sai-sama! En tiennyt että olitte-...tuota..kiireinen.."
"Äh, ei se mitään, luulin vain sinua erääksi toiseksi. Mutta mutta," Sai vetäisi peittoa peittääkseen kitsunen alastoman kehon.
"-mitä asiaa?!" ääni muuttui astetta matalammaksi ja pelottavammaksi. Vaaleaihoinen poika säikähti ja laski nopeasti katseensa kengänkärkiinsä.
"Mi-minä vain sitä, että... Kaksi Konohan ANBUa on löydetty harhailemasta metsässä.. Mitä haluat minun tekevän asialle?"
Sain kasvoille nousi virne, samanlinen virne, jonka saalistaja loi uhrilleen ennen tämän tappamista.
"Minä hoidan.. Missä Uchiha-rakki on?"
"Ah! Siitäkin minun piti kertoa teille! Hän on jossain täällä, en tiedä missä, mutta luulisin hänen etsivän...häntä" Haku ositti keltatukkaista poikaa, joka oli köytettynä sänkyyn. 'Vai on se rakki päättänyt kääntää selkänsä minulle..'

--

Samaan aikaan metsässä kaksi Konohan ANBUa, Nara Shikamaru ja Inuzuka Kiba, tuijottivat pientä valkoista kania. Kani tuijotti heitä takaisin.
"Katso Sikamaru! Eikö ole suloinen!?" Kiba uikutti. Hän rakasti eläimiä. Ja koirat olivat ykkösiä hänen listassaan. Kanit tulivat kakkosina.
"On se söpö juu..." 'Mitä talviturkkinen kani täällä tekee? Nythän on keskikesä?!' Shikamarun mietinnät keskeytti Kiban käsi, joka löi häntä palleaan. "Katso! Se tulee tännepäin!!"
Valkoturkkinen kani hyppeli Kibaa kohti. Koirapoika kyykistyi sen eteen ja ojensi kättään, pitkäkorva nuuhki sitä. "Se on ihan kesy! Aws! Katso kuinka suloinen se on!"
Juuri kun Kiba oli silittämäisillään sitä, kani räjähti. Shikamaru tuijotti järkyttyneenä paikkaa jossa kani juuri äsken oli ollut. Hän ei ollut aavistanut mitään. Pian hän tunsi jotain valuvan pitkin ohimoaan. Hän nosti kättään ja hieraisi kohtaa jossa tuntui kummalliselta. Nuorukainen toi käden eteensä ja parkaisi kuuluvasti. Verta. Vaikka hän olikin eliittininjoja, hän pelkäsi kuollakseen verta.
'Sitä on joka puolella!! Sitä on paljon! Liian paljon!!' Shikamaru huusi. Hän huusi niin kovaa kuin keuhkoista lähti.
Kiba kuuli Shikamarun huudon, muttei pystynyt liikkumaan. Hänen katseensa oli liimautunut maassa makaavaan hahmoon. Se muistutti hänen rakasta koiraansa, Akamarua. Hänellä oli ollut se lapsuudestaan asti. Nuorukainen siristi silmiään nähdäkseen paremmin.
Järkytys nousi hänen kasvoilleen. "AKAMARU!!!!"
Koira makasi maassa kyljellään häneen päin. Kuolleena. Maha oli viilletty auki ja kaikki mahdolliset sisäelimet oli revitty ulos ja jätetty koiran vierelle. Koiran suu oli hieman auki, kieli roikkui ulkona.
Kiba halusi koiransa vierelle, muttei päässyt. Jokin piti häntä aloillaan. Hän siirsi katseensa alas ja parahti kauhuissaan. Valkoisia matoja! Samoja mitä Naruton ruumiissa oli ollut.
Ne olivat järkyttävän pitkiä! Madot olivat kietoutuneet hänen nilkkojensa ympärille. Ne luikertelivat hänen jalkojaan pitkin yrittäen päästä kankaan läpi hänen lihansa kimppuun! Shikamarulla oli sama tilanne. Ponnaripää oli paniikissa. 'Kuolema! Se on täällä! Se haluaa minut!!!' Shikamaru pystyi tuntemaan Viikatemiehen kylmät henkäykset niskassaan.
He huusivat. Itkivät. Karjuivat.
Hulluus oli tavoittanut heidän mielensä.

--

Sai nauroi pilkallisesti kahdelle ANBUlle, jotka kamppailivat mielensä kanssa. Hän oli seurannut tilannetta puiden takaa. 'Idiootit, lankesivat liian helposti.'
"Sai!" nuorukainen kuuli itseään kutsuttavan. Hän käännähti nopeasti ja kohtasi Kakashin tummat silmät.
"Ka-Kakashi-sensei!? Mitäs.. Mitäs sinä täällä?"
"Samaa voisin kysyä sinulta. Mitä sinä täällä teet, Konohassa on julistettu hätätila. Naruto-kun löydettiin murhattuna kylän läheltä!" Sai pystyi näkemään surun miehen silmistä. Hän päätti jatkaa näytelmäänsä.
"Na-Naruto-kun on..Kuollut!? Mitä?! Ei voi olla!? Et ole tosissasi!?" Sai näytti hätääntyneeltä. Kakashin kulma kohosi hivenen. "Et ole kuullut? Sinähän olet kaiken aikaa hänen kanssaan.."
"Lähdin tuossa pari päivää sitten pois kylästä, halusin löytää erään kasvin ja minulta oli muutenkin musteainekset lopussa."
"Kasvin? Mikset osta mustetta kaupasta?"
"Kasvin avulla saan todella kestävän maalausalustan ja omatekoinen muste on parempaa kuin kaupan. Usko huviksesi, minä tiedän nämä asiat." Sai jatkoi valehtelemistaan. Kakashi näytti hetken mietteliäältä, mutta nyökkäsi sitten. "Uskon, sinähän olet Konohan taiteellisin ninja!" mies naurahti, vakavoituen sitten. "Toivoisin, että tulisit pian takaisin kylään. Muuten Tsunade-samalla palaa käämit."
"Tulen heti kun löydän sen kasvin.. Olen etsinyt sitä vaikka kuinka kauan... Täytynee lähteä vähän kauemm-" Sain keskeytti tuskallinen huuto.
"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAGH!! NE SYÖVÄT MINUA!!!!"
"SE TAHTOO MINUT!!!! MINÄ EN TAHDO KUOLLA VIELÄ!!!"
"Mitä pir-Inuzuka!? Nara!?" Kakashi tuijotti kahta nuorukaista shokissa. Pojat juoksivat henkensä edestä nähden näkyjä. Kaksikon ohittaessa heidät, Sai virnisti salakavalasti. Kakashi tuijotti kaksikon perään. "Mitä tuo oli?"
"Tässä osassa metsää, moni on kohdannut pelkonsa ja menettänyt järkensä sen vuoksi. Kiba-kunille ja Shikamaru-kunille kävi äsken niin.. Sinuna juoksisin perään, ties mitä ne tekevät toisilleen."

--

Samaan aikaan, Naruto teki kaikkensa päästäkseen pinteestä. Hän jopa järsi hitai-atenin kangasta. 'No voi kettu, ei tästä mitään tule!!!' Juuri tällaisellä hetkellä, Naruto toivoi ettei olisi näin avuton. 'Kunpa Sasuke-..EI!! Hän petti luottamukseni!'
"Minä vihaan häntä! Vihaan! Vihaan! Vih-"
Ovi kävi.
Joku oli astunut huoneeseen. Blondi kuuli vain hiljaisen huohotuksen. Ovi sulkeutui hiljaa. Pelko täytti Naruton mielen, oliko Sai taas tullut 'kiusaamaan' häntä?! Kami-sama, älä anna sen tapahtua! Mitä tahansa muuta, mutta ei Saita!
"Na-Naruto!?" kitsunen silmät alkoivat loistaa silmiä peittävän kankaan alla. "Sa-Sasuke?"

Sasuke tuijotti sänkyyn sidottua blondia poikaa silmät järkytyksestä lautasina. Se saakelin Sai... Vielä kun hän saisi hänet käsiinsä ei kunniankukko laulaisi!
"Oletko kunnossa!? Mitä se paskiainen teki sinulle!?" Sasuke siirtyi nopeasti availemaan käsirautoja. Tajuten äkkiä tarvitsevansa avaimen, ja se löytyikin mukavasti makaamasta lattialta.
-Naps!- näin aukesi ensimmäinen lukko ja ranne.
-Naps!- ja näin aukesi toinen ja samalla viimeinen lukko ja ranne. Naruto vetäisi kätensä nopeasti pois nousten samalla itsekin. Naruto hieroi molempia ranteitaan vuoron perään.
"Oletko kunnossa?!" huoli paisui korpin sisällä kuin pullataikina. "Naruto?" kyseinen poika nosti kädet silmiään peittävän kankaan luo ja siirsi sen pois. Paiskaten sen nurkkaan poika alkoi halata polviaan.
Hiljainen nyyhkytys kantautui Sasuken korviin. 'Mitä se sika Narutolle teki?!'
Kitsune värähti tuntiessaan lämpimien käsivarsien kiertyvän hänen ympärilleen. Poika aukaisi silmänsä sulkien ne uudelleen hengittäen sisäänsä Sasuken rauhoittavaa lämpöä ja tuoksua.
_______________________________________________________________

END OF PART 10!!!!! MÄ TEIN SEN!! KYMMENESOSA!!! yaaaaaaay!!! *biletystä* Fumajime! Toivon todellakin että ehdit koulukiireiltäsi lukea tämän osan! Samoin sinä SaNzU!!! >w< kiitti paljon niille jotka ootte lukenu mun väsäämää ficciä!! *kumartaa*
Naru; Kuulostaa iha ku se lopettais tähän?
Sasu; Ei se lopeta.... sen känny murhais sen...
Oni; Ei kyllä murhaa! *mutisee jtn 'että kyllä Snizer suojelee'* Enkä mä sitä paitsi aijo lopettaa!!! *lyö. nyrkin kohti kattoa* TÄMÄ SARJA JTKUU NIIN PITKÄÄN KU MÄ OLEN JÄRJISSÄNI!!!! *nauraa ivallisesti kännykälleen* Kommareita kommarit! *Son pakollinen asia!*
(\_/)
(^^)
(o_o) <-- pupu...<33
Miten niin minä kirjoitan liian raakaa??? en mä muita kirjoi ole lukenu ku Stephen Kingin Pimeyden Talo ja pari Kannibaali-kirjaa! plus Hannibal Lecterit??? o_o