”Okei, sinä tulet asumaan minun kanssani.” Sasuke ilmoitti toiselle viileällä äänellään.

   ”En minä voi…” Naruto laski katsettaan maahan ja huokaisi syvään. Sasuke kohotti kulmiaan ihmeissään.
   ”Mikset muka voi?” hän kysyi toiselta. Naruto hymähti hiljaa ja katsahti Sasukeen.
   ”O-olisin vain tiellä…” Naruto huokaisi ja asteli eteenpäin. Hän haluaisi kyllä muuttaa Sasuken luokse, mutta ei hän voisi. Eihän?
   ”Älä höpötä. Minusta olisi ihanaa jos tulisit.” Sasuke vakuutteli ja katsoi Narutoa. Pitiköhän Naruto häntä ihan typeränä?
   ”En minä siltikään voi…” Naruto yritti vastustella vielä. Mutta Sasuke ei vaihtanut mielipidettään asiasta.
   ”Kyllähän voit. Minä tahdon ja vaadin, että tulet.” hän sanoi vaativalla äänellä ja katsoi tummilla silmillään Narutoa tiukasti. Naruto katsoi Sasukea hiljaisena ja näytti hieman pelokkaalta.
   ”No?” Sasuke halusi vastauksen.
   ”H-hyvä on…” Naruto mumisi ja käänsi katseensa muualle. Hän ei ihan varma, kannattiko hänen suostua. Hän huokaisi hiljaa ja hymyili sitten hieman.
   ”Hyvä.” Sasuke hymähti ja laittoi kätensä taskuun. Hän oli hyvällä tuulella.
   ”Nyt ei tarvitse kummankaan olla yksin iltojaan.” hän jatkoi ja hymyili pienesti, mutta nosti kasvoilleen sen kylmän ilmeen, ettei aiheuttaisi epäilyjä. Nyt juuri hän kaipaisi vähiten ihmisiä jotka kyselevät, miksi hän astelee niin iloisen näköisenä Naruton kanssa. Mitähän ihmiset sanoisivat siihen, että hän rakasti Narutoa? Hänenhän pitäisi saada jälkeläisiä, ettei Uchihan suku kokonaan kuolisi.

      Naruto taas mietti hieman erilaisia asioita. Jos ihmiset saisivat tietää, haluaisivatko he tappaa hänet vieläkin enemmän? Kärsisikö Sasuke siitä? Hän toivoi että kukaan ei saisi tietää. Mutta todennäköisesti joku saisi sen selville ja varmasti koko Konoha tietäisi asiasta seuraavana päivänä. Naruto huomaamattaan tuijotti eteensä ja pysyi hiljaisena, mikä sai Sasuke huolestumaan.
   ”Naruto, mikä on?” hän kysyi katsoessaan poikaa, joka nyt siirsi katseensa Sasukeen.
   ”Ei mikään.” Naruto vastasi hymähtäen ja katsoi Sasukea. Sasuke tunsi pienen ärtymyksen tunteen mielessään. Miksi Naruto valehteli?
   ”Luuletko tosiaan että uskon?” Sasuke kysyi vihaisella äänellä. Ei hän oikeasti vihainen ollut, mutta halusi että toinen kertoisi. Naruto vain hymyili pienesti sanomatta mitään.

      Yllättäen Sasuke nappasi Naruton ranteesta kääntäen toisen itseensä päin. Hän katsoi hetken vaaleahiuksista poikaa, kunnes kumartui hieman ja suuteli Narutoa. Hän ei välittänyt vaikka joku saattoi nähdä. Naruto hätkähti pienesti toisen suudellessa, mutta vastasi kuitenkin siihen. Hän toivoi että he olivat ainoat sillä kadulla.

      Lopulta Sasuke veti päätään kauemmaksi ja hymyili hieman Naruton pöllästyneelle ilmeelle. Naruto nyökkäsi varovaisesti ja katsoi Sasuken silmiin.
   ”Ja kerrot heti jos jokin on pielessä?” Sasuke nosti kättään ja siveli toisen poskea hellästi.
   ”Kerron…” Naruto vastasi nyökäten pienesti. Hän vilkuili ympärilleen hieman pelokkaana.
   ”Älä välitä muista…” Sasuke kuiskasi hiljaa. ”Haittaako se sinua paljonkin, että suutelen sinua julkisella paikalla?” hän jatkoi katsoen Narutoa silmiin. Naruto katsoi hänestä ohi.
   ”Ei se muuten… mutta…” hän mumisi epämääräisesti.
   ”Mutta..?” Sasuke kohotti kulmiaan. Mitä Naruto oikein tarkoitti?
   ”Minä.. voin kertoa sitten kun olemme kotonasi..” Naruto sopersi ja nosti katsettaan maasta. Sasuke halusi kuulla toisen asian, mutta myöntyi sitten.
   ”Hyvä on..” hän sanoi ja hymyili sitten lämpimästi Narutolle.

      Jonkin ajan kuluttua he sitten astelivat Sasuken ovelle.
   ”Naiset ensin.” Sasuke sanoi virnistäen saaden Naruton näyttämään hänelle kieltä. Naruto kuitenkin asteli sisälle Sasuke perässään. Naruto katseli ympärilleen hymyillen hieman.
   ”Ei kai se nyt noin järkyttävä ole?” Sasuke kysäisi ja asteli Naruton ohi keittiöön. Naruto hymähti hiljaa.
   ”Ei, se on.. viihtyisä..” hän sanoi katsellessaan ympärilleen. Vaikka hän oli tuntenut Sasuken jo monta vuotta, ei hän koskaan ollut käynyt Sasuken kodissa.

      Sasuke suuntasi eräälle kaapille ja kaiveli sieltä jotain.
   ”Kelpaako purkkiramen..?” Sasuke kysäisi löydettyään jonkun purkin. Hän oli ostanut ramenia pahan päivän varalle, ja koska Naruto piti ramenista, oli ihan hyvä että häneltä sitä löytyi.
   ”Kelpaa.” Naruto sanoi hymyillen.

      Hetki kului ja he istuivat keittiön pöydän ääressä syömässä. Naruto oli nyt vanhempi, eikä hän enää syönyt sillä tavalla kuin nuorempana. Ei kulunut hirveän pitkää aikaa kun he olivatkin jo syöneet ja Sasuke laittoi astiat pois. Hän hymyili Narutolle ja tarttui tämän käteen. Hän ohjasi Naruton olohuoneen sohvalle istumaan. Naruto näytti jotenkin poissaolevalta.
   ”He haluavat tappaa minut.” Naruto henkäisi yllättäen. Sasuke hätkähti toisen sanoille ja katsoi Narutoa kummastuneena.
   ”Ketkä muka..?” Sasuke kysyi hellällä äänellä. Kuka haluaisi tappaa hänen Narutonsa?
   ”Ihmiset.. Jos he saavat tietää meistä… He tulevat ja uhkailevat minua taas…” Naruto mumisi niin epäselvästi, että Sasuken täytyi miettiä hetken toisen sanoja. Hän kietoi kätensä toisen ympärille ja veti tätä lähemmäs itseään.
   ”Eivät he tule. Minä pidän siitä huolen.” Sasuke kuiskasi rauhoittavasti Naruton korvaan. Naruto halasi Sasukea tiukasti, ihan kuin toinen katoaisi jos hän päästäisi irti. Sasuke mietti mielessään toisen sanoja. Hän tunsi olonsa helpottuneeksi kun huomasi Naruton rauhoittuneen hieman. Hän katsoi syvälle Naruton silmiin.
   ”Naruto”, hän sanoi hiljaa ja siltikin voimakkaasti.
   ”Hmm..?” Naruto katsoi ihmeissään Sasukea ja hänen tummia silmiään, joista huokui päättäväisyys.
   ”Tiedäthän sinä kuinka paljon sinusta välitän?” Sasuke jatkoi kysyen, katsoen edelleen Naruton sinisiin silmiin. Naruto nyökkäsi pienesti.
   ”Ja sen, että voit kertoa minulle ihan kaiken?” Sasuke halusi vakuuttaa Narutolle, että oli luotettava. Hän halusi tuntea Naruton paremmin.
   ”Kyllä…” Naruto sanoi ja hymyili sitten. Tuo hymy sai Sasuken sulamaan. Nyt näytti paljon paremmalta. Surullisen oloinen Naruto ei ollut yhtään niin mukavaa katsottavaa kuin tämä iloinen. Tai ainakin Sasuke toivoi Naruton olevan iloinen. Mutta oliko hän?

      Naruto katsoi Sasukea häkeltyneenä. Sasuke oli aina ollut komea, mutta nyt hän näytti… kauniilta. Sasuke huomasi Naruton jääneen ajatuksiinsa ja päätti herättää pojan.
   ”Mitä mietit?” hän kysyi hymyillen hieman.
   ”Ajattelin vain… että… kuinka kaunis olet…” Naruto vastasi punastuen pienesti. Sasuke naurahti ja veti Naruton seisomaan kanssaan. Hän silmäili Naruton koko vartaloa ja virnisti.
   ”En läheskään niin kaunis kuin sinä.” Sasuke lausui ja suuteli Narutoa. Hän kiersi kätensä Naruton vyötärön ympärille ja tunsi Naruton kädet niskansa ympärillä. He suutelivat intohimoisesti ja painautuivat lähemmäs toisiaan. Naruto peruutti muutaman askeleen ja tunsi pöydän selässään, hän hypähti pienesti istumaan pöydän päälle Sasuken painautuessa lähemmäs häntä. Sasuken kädet hakeutuivat Naruton paidan alle ja sivelivät toisen sileää ihoa. Lopulta he erottautuivat suudelmasta saadakseen jälleen ilmaa. He huohottivat hieman ja hymyilivät.
   ”Vau…” Naruto henkäisi poskien punehtuessa hieman.
   ”Mitä vau?” Sasuke kohotti kulmiaan ja pyyhkäisi hiuksiaan kasvoiltaan. Naruto naurahti hiljaisesti.
   ”Se tuntui… upealta…” Naruto sanoi ja hihitti hieman. ”Sinä maistuit hyvältä.” hän jatkoi saaden Sasuken punastumaan.
   ”Niin sinäkin.” Sasuke sanoi ja kurottautui suutelemaan Narutoa uudelleen.

-------------

Okei, tässä ei tapahtunut oikein mitään, mutta lupaan, että seuraavassa osassa tapahtuu jotain muutakin kuin vain tällaista.. olemista. ^^; Angstia tai dramatiikkaa... Tai molempia. Varsinaisesti tämän tarinan idea alkaa vasta seuraavassa osassa.. Tai no, en tiedä onko se tämän idea vai ei.. Mutta se tulee vainoamaan jatkossa... Jos joku haluaa, voi kuvitella rauhassa mitä tapahtuu tämän osan lopun jälkeen, joko ei mitään tai sitten kyllä. Minä en sitä tähän vielä muuten kirjoita... Viittauksia yaoihin tulee olemaan tulevissa osissa..

Ja jos joku ei ole huomannut, olen tehnyt tähän liittyvän fanartin... ^^;; Kantaa nimeä "Et sinä heikko ole".