Sakura huokaisi raskaasti, hieraisten  ohi mennen otsaansa. Se oli iso, kyllä hän sen tiesi. Ja se rasitti häntä, mutta nyt hän ei jaksanut miettiä otsaansa.
Hänen luokalleen oli juuri tullut uusi oppilas, nimeltään Yamanaka Ino. Teinitytöllä oli sumeansiniset silmät ja kaunis pitkä vaalea tukka. Tytöllä oli myös outo tapa pitää etuhiuksiaan kasvojensa edessä niin, että oikeapuoli kasvoista oli piilossa hiusten alla. Hän oli myös solakka ja hyvin ruskettunut. Monet pojat Sakuran luokalla kuolasivat jo nyt Inoa. Ja on hyvä tietää, että Sakura oli luokkansa ainoa tyttö, muttei enää kun Ino tuli luokalle.
Kyllä. Sakura oli kateellinen.
Ennen, lähes jokainen poika oli kuolannut hänen peräänsä. Olihan hän niitä suosittuja tyttöjä joilla oli korkeimmanluokan arvosanat  ja hän oli muutenkin opettajien suosikki jo ala-asteelta asti.
Mutta miksi Inon piti olla niin hemmetin kaunis!? No, olihan Sakurakin nätti, muttei yhtä nätti ja hurmaava kuten se Ino-possu. Vaaleiden kutrien sijasta hänellä oli vaaleanpunaiset suorat hiukset, suuret kirkkaan vihreät silmät, joita kehysti tummat ja runsaat ripset. Huuliakaan hänen ei tarvinnut maalata, ne olivat jo valmiiksi hieman punaiset. Inolla oli ollut luokkaan saavuttuaan muodikkaat vaatteet ja kaunis sininen kukka pujotettuna hiuksiin.
Sakuralla oli tavallisen nuoren vaatteet, punainen t-paita ja siniset farkut. Meikkiä hän ei uskaltanut käyttää, Inolla näytti sitä puuteria olevan vähän liikaakin.
Sakura puraisi huultaan estääkseen kyynelten putoamasta poskille. Hän ei halunnut jäädä sille diivailijalle toiseksi!
“Sakuraa!! Naruto soittaa!” Sakuran äiti huusi alakerrasta.  Sakura nappasi valkoisen pöytäpuhelimen yöpöydältä syliinsä ja nosti tarroilla koristellun luurin korvansa viereen; ”Naru-Uke, kuinka voin auttaa sinua?”
“Ha-ha-ha, onpa taas hauskaa neiti Näsäviisassiili!” kuului luurin toisesta päästä.
“Mistä tuo ‘siili’ tuli?”
“En tiedä, tänään bilsassa puhuttiin siileistä , taisi jäädä levy päälle.” Sakura naurahti.
Uzumaki Naruto, oli hänen paras ystävänsä jo päiväkodista. Poika oli sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen täydellinen pelle mutta samalla kaikkein paras ystävä mitä tytöllä saattoi olla, johtunee siitä, että Naruto oli homo. Toisin sanoen he pystyivät puhumaan pojista ilman mitään vastaväitteitä.
“No, se ei ole mitään uutta. No, oliko sinulla jotain kiinnostavaa asiaakin?”
“Ahahaha-AIVAN! Juu, oli.. Et arvaakaan mitä minulle tapahtui kun oli tulossa videovuokraamolta takaisin!” Naruton ääni kuulosti sekä jännittyneeltä, että onnelliselta. Sakura hymyili.
“No, jaa tietosi.”
“Uchiha Sasuke, kyllähän sinä sen angstintyypin tiedät, hän törmäsi minuun ja-….”
“Mitä!!? Kerro nyt!!”
“-hän.. Vitsit, olen vieläkin ihan pilvissä!! Hän pyysi minua ulos lauantaina!!”
   Sakura tuijotti huoneensa ovea silmät sepposen selällään. “Wow..”
“Aivan!!! Siis vähänkö siistiä! Vastasin tietenkin, että ‘kyllä se minulle käy‘. Hän lupasi tulla hakemaan minua lauantai-iltana joskus puoli kahdeksalta! Joo, mutta nyt täytyy lopettaa, Iruka luo erittäin ilkeitä katseita ja saarnaa puhelinlaskusta. Moikka Kirsikka!”

Sakura laski luurin ja asetti puhelimen takaisin yöpöydälleen. Joillakin kävi aina onni onnettomuudessa. Milloin se tapahtuisi hänelle. Tyttö asettui makuuasentoon sängylleen ja sulki silmänsä. “Ehkä minäkin joskus löydän Sen Oikean..”

--

“Hei, sinä. Sinä pinkkitukkainen tyttö! Odota!” vaaleahiuksinen tyttö juoksi Sakuran luo. ‘Ino… Mitä se haluaa..’ Sakura loi kylmän katseen Inoon. Tytön kasvoille nousi kummeksunut ilme, mutta kasvoille nousi sitten kaunis hymy. ‘Miksi kaikki on hänessä niin kaunista?!’

“Sinä olet kai Haruno Sakura? Ajattelin vain, että olemme luokkamme ainoat tytöt, niin minusta meidän tulisi pitää yhtä! Haluaisitko lähteä vaikka kahville?” Sakura tuijotti hieman pitempää tyttöä silmät suurina. Oliko tuo diiva juuri pyytänyt häntä kahville?! Ehkei Ino ollutkaan niin paha kuin hän oli alkujaan luullut. “K-käyhän se..”

“-ja sitten äitini pyysi minua irrottamaan sen juuret. En tietenkään osannut, koska olin ennen vain järjestellyt kukkia ja nyt hän pyytää minua leikkaamaan, no tietenkin olin ihan evo! Sakset kourassa leikkasin vahingossa liikaa ja sain äidiltä kauhean saarnan!” Sakura siemaili capuchinoaan ja kuunteli Inon lapsuudentarinaa. Blondi nauroi itselleen, Sakura ei nauranut, hymyili vain hieman.
Ino oli raahannut Sakuran juuri avattuun puistokahvilaan. He istuivat ikkunan vieressä, josta avautui näkymät leikkipuistoon, jossa monet pikkulapset leikkivät. Sakura katseli leikkiviä lapsia hymyillen. Hän rakasti lapsia. Hän oli aina toivonut pikkusiskoa tai pikkuveljeä, mutta ei.
“Sakuraa? Ovat lapset kiinnostavampia kuin minä?” Ino heilutti kättään Sakuran kasvojen edessä. Hermostunut hymy nousi tytön kasvoille. “A-anteeksi Ino-chan..”
“Nah! Ei se mitään!” blondi virnisti hänelle.
‘Minä todellakin olin väärässä hänen suhteensa. Ino-chan on oikeastaan todella mukava! Ja kaunis.’
  “Pidätkö sinä lapsista, Sakura?” Sakura värähti. Inon äänensävy oli jotenkin surullinen.
“Öh..minä..Kyllä. Lapset ovat tulevaisuus. On niin piristävää katsella kuinka pikkuiset juoksentelevat ympäriinsä.” pinkkipää hymyili blondille. Tämä vain hymähti ja siirsi katseen puistossa juoksenteleviin lapsiin. “Ino-chan, mikä on? Etkö sinä pidä lapsista?”
“Kyllähän minä.. mutta kun..” Ino huokaisi. Tyttö siirsi katseensa takaisin Sakuraan, joka hätkähti Inon surullisia silmiä.
   “Kun vielä asuimme naapurikaupungissa, minulla oli suloinen pikkuveli. Hänen nimensä oli Haru. Rakastin häntä yli kaiken. Sitten, eräänä päivänä. Tapahtui onnettomuus. Olin juuri hakemassa Haru-chaniä päiväkodista… Olin toisella puolella katua.. Tarhan portti oli auki, Haru-chan juoksi minua kohti huutaen nimeäni innoissaan.. Sitten näin sen.  Avoauto ajoi ylinopeutta kohti Haru-chaniä…” Ino tärisi. Sakura tarttui tyttöä kädestä.
“Yritin huutaa hänelle, että hän pysähtyisi. Hän ei kuullut, jatkoi vain juoksuaan, sitten hän kompastui aukinaisiin kengännauhoihinsa. Juoksin, mutten ehtinyt. Auto törmäsi Haruun. Veljeni lensi törmäyksen aiheuttamasta iskusta, lyöden päänsä katuun. Ajaja säikähti ja nousi  ulos autosta juosten Haru-chanin luo. Pingoin minkä jaloistani pääsin hänen luokseen. Tönäisin ajajan pois ja nostin veljeni syliini. Hän oli jo kuollut. Tuijotin Harun verisiä kasvoja.. Se oli minun syytäni..!”
Blondi itki ja tärisi. Sakura tuijotti Inoa. Hänen sydäntään särki. Tyttö nousi tuoliltaan ja kiersi Inon luo kyykistyen tämän viereen. Sakura sulki Inon halaukseen silitellen tämän päätä rauhoitellen tyttöä samalla. “Ei se ollut sinun syysi. Haru-chan oli iloinen nähdessään sinut. Syy oli sen tyypin joka unohti portin auki. Oli se sen ajajankin syy. Mutta ei se sinun syysi ollut!”

  Ino nosti itkuiset kasvonsa kohdaten Sakuran lämpimästi hymyilevät kasvot.  Sakura halasi vielä kerran Ino, jonka jälkeen tyttö naurahti.
“Mennään tuonne puistoon!”
Ino tuijotti epäuskoisesti Sakuraa ja pyyhkäisi nopeasti kyyneleet pois.
“Et voi olla tosissasi!? Me ollaan hei 16 vee! Vähän noi muksut kattoo meitä ihmeissään!”
“No, ei niistä tarvitse välittää!!”
“Sä olet outo. Mutta hauska, tykkään susta.” Sakura punastui, tarttuen kuitenkin Inon kädestä lähtien johdattamaan tätä puistokahvilan ovista ulos kohti leikkikenttää.
--

Heillä oli hauskaa. Tytöt keinuivat ja juoksivat kenttää ympäri lasten kanssa, rakensivat hiekkakakkuja yhdessä pienen punatukkaisen pojan kanssa, joka kertoi nimekseen Gaara.
Lopulta, alkoi olla myöhä. Mutta tyttöjä ei ollenkaan haluttanut lähteä kotiin. Heillä oli liian hauskaa. Sakura hengitti raskaasti, Ino oli lysähtänyt nurmikolle ja yritti silmät ummessa saada happea. “Voi..pojat..” Ino huohotti.
“Jollen mä…kohta saa henkeä… sä saat antaa mulle suusta suuhun hengitystä!” Sakura lysähti Inon viereen. “Mitä tuo nyt muka tarkoitti?”
“Mietipä sitä.” Blondi käänsi kasvonsa Sakuraa kohti ja avasi silmänsä, häkeltyen näkemästään.
Laskevan auringon valossa Sakura näytti upealta. Kirsikankukkatyttö tunsi toisen tytön tuijotuksen. Hän ei voinut olla punastelematta. ‘Woah.. Sakura on ihan sika suloinen kun se punastelee!’

“Sakura, haluaisitko tulla meille yöksi?”
“Huh? Kyllähän se minulle sopii. Kai se käy sinun vanhemmillesi?” Ino tuhahti.
“Heille käy kaikki, kunhan en sytytä tulipaloa kauppaan.” blondi naurahti. Sakura tutkaili Inon kasvoja. ‘Ino-chanillä on outo huumorintaju.’

---

  Sakura istui Inon parisängyllä. Inolla oli upea huone. Se oli suuri ja tilava, valoisa myöskin. Johtunee siitä, että tytön huoneessa oli kasveja. Ikkunassa oli sälekaihtimet, toisin kuin Sakuralla.Hänen huoneessaan oli paksut ja tummat verhot.
  Huoneessa oli vaaleansiniset tapetit, katosta riippui pari ruukkukasvia ja hyllyillä oli kirjojen lisäksi kasveja, joiden varret olivat liian pitkiä ja ne roikkuivat hyllyjen reunoilta. Sakuralla oli vain yksi kasvi, ja sekin taisi olla ja kuolemaisillaan, hänen onnenbambunsa, jonka hän oli ristinyt Akiraksi. Ino saapui huoneeseen tarjottimen kanssa, siinä oli erilaisia hedelmiä sekä voileipäkeksejä ja marmeladia. "Olen pahoillani, muuta meillä ei taida olla.. Äiti ei ole ehtinyt käymään kaupassa ja hän on nyt jossain kokouksessa isä kanssa." Ino sanoi pahoittelevasti. Sakura vain hymyili ja sanoi ettei se haitannut.

-

Herkuttelun jälkeen, tytöt siirtyivät olohuoneeseen katsomaan jotain kauhuleffaa. Muuta telkkarista ei näyttänyt tulevan. Sakura ei oikein pitänyt kauhuelokuvista, ne olivat jotenkin hirvittäviä. Siirtäessään katseensa Inoon, hän ei voinut olla virnuilematta. Ino tuijotti elokuvaa silmät suurina. Elokuvassa oli vampyyripappi, joka imi jokaisten synnillisten veret ja palasteli sitten ruumiit.
"Miten voit katsoa tätä?"
"Miten niin? Olen pikkulapsesta asti pitänyt tälläisistä leffoista!"
Ino ei edes hätkähtänytkään, vaikka vampyyri ilmestyi kuin tyhjästä nuoren tytön eteen ja iski hampaansa tähän.
"Olet outo." Sakura naurahti.
"Vai sillä tavalla.." Ino käänsi hitaasti katseensa Sakuraan, joka siirtyi pikkuhiljaa pois Inosta. Blondi kuitenkin seurasi tyttöä, kunnes Sakura tunsi sohvan kaiteen selkäänsä vasten. Ino hyökkäsi Sakuran kimppuun, kiljaisun saattelemana tytöt putosivat lattialle päällekkäin. Ino alkoi kutittaa Sakuraa tytön anoessa arvo ja nauraessa vedet silmissä.
Elokuvan loppumusiikin alkaessa, Inokin lopetti kutittamisen ja käänsi katseen talkkariin. "No voi harmi, sinun takiasi minulta jäi loppu näkemättä."
"Miten niin minun!? Sinunhan oli ihan pakko alkaa kutittaa minua!"
Ino siirsi katseensa takaisin Sakuraan. “Vai niin.. Tulepas likka mukaani!” Ino nousi seisomaan nostaen Sakuran samalla seisomaan. Blondi napsautti telkkarin pois päältä, nostaen Sakuran syliinsä, alkaen sitten talsia kohti huonettaan.

Ino pudotti Sakuran sängylleen asettuen itse istumaan tämän lanteiden päälle. Kasvoilta saattoi lukea, että tyttö oli haluton nousemaan pois. Sakura tuijotti ystävätärtään epäluuloisena. Blondin kasvoilla oli vakavailme.
“Muistatko silloin puistokahvilassa kun sanoin pitäväni sinusta?” Sakura nyökkäsi.
“Puhuin silloin totta. Pidän sinusta todellakin! Kun näin sinut silloin ensimmäistä kertaa luokassa, näytit jotenkin yksinäiseltä siellä kaikkien niiden poikien keskellä. On varmasti raskasta olla ainut tyttö 24-oppilaan luokalla! Ja kun olet noin suloinen ja viehättävä, pojat ovat varmasti saaneet hädin tuskin pidettyä näppejään kurissa !”  Sakura kurtisti kulmiaan. Mitä tuo nyt höpötti? Hänkö muka suloinen ja viehättävä? Katsoisi nyt mokoma peiliin!

“Sakura..en..en tiedä onko se mahdollista näin lyhyellä varoitusajalla..mutta, luulen että olen ihastunut sinuun..” Sakura pystyi, vaikka huoneessa oli hämärää, erottamaan Inon kasvoilta pienen punastuksen. Kirsikankukkatyttö nielaisi. Mitä tähän nyt pitäisi vastata? Hän ei kyllä aluksi ollut pitänyt Inosta, mutta nyt kun hän tunsi Inon jo hieman paremmin, Sakura piti Inosta oikein paljon.
“Minäkin pidän sinusta Ino-chan.” blondi nosti katseensa  Sakuraan, joka hymyili hänelle rohkaisevasti. “E-et siis ole epäluuloinen suhteeni?”
“En, minulla on jo yksi homo-kaveri, ja olen oikein iloinen että olet noin rohkea. Jos nyt totta puhutaan. Minä pidän sinusta todella paljon.” Ino siirtyi pois Sakuran päältä antaen tälle tilaisuuden nousta istumaan.
Tytöt katsoivat toisiaan hetken.
  Ino nojautui hieman Sakuraa päin, Sakuran nojautuessa Inoa kohti
Sakuran tuntiessa Inon huulet omillaan, hän uskaltautui sulkemaan silmänsä. Tunne oli upea.
Ino rakastui Sakuran pehmeisiin huuliin ja himosi niitä lisää. Blondin sulkiessa  silmänsä, hän kiersi kätensä Sakuran vartalon ympäri ja syventyi suudelmaan. Sakura värähti hieman, muttei lopettanut suudelmaa. Kiersi hänkin kätensä Inon ympäri.
Blondi kaatoi hitaasti Sakuran sängylle alleen. Ino hyväili vaaleanpunatukkaisen tytön muotoja.  
Sakura puristi silmänsä kiinni, se mitä Ino teki kutitti ja samalla tuntui hyvältä.

  Kuitenkin, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ino vetäytyi Sakuran halauksesta  jääden käsiensä varaan tutkailemaan Sakuran kasvoja.  Hymyillen väsyneesti, Sakura nousi hieman suukotti Inon poskea pudoten takaisin sängylle makaamaan. “Nukuttaako?” Pieni nyökkäys. Ino hymyili. Hän auttoi Sakuraa riisumaan farkkunsa heittäen ne jonnekin päin huonetta, tehden omilleen samoin. Blondi katsahti Sakuran vaaleanpunaisia alushousuja joissa oli pupunpää. Hymyillen hän auttoi jälleen väsynyttä tyttöä peiton alle. Inon asetellessa peiton heidän kahden päälleen, Sakura kietoi kätensä Inon ympärille ja alkoi nukkua. Blondi hymyili jälleen, antaen nopeasti pienen suukon Sakuran otsalle, hänkin alkoi nukkua.

‘Ehkä minä sittenkin luulin väärin. Ino on oikeastaan todella ihana! Eikä mikään diiva. Minä todellakin pidän hänestä. Todella, todella paljon.’ Sakura hymyili nukkuessaan.

--
Viikonloppu oli ohi, ja Sakuran onnenbambu voi jo paremmin. Sakura oli kutsunut Inon katsomaan sitä. Blondi oli neuvonut laittamaan kasvin valoisaan paikkaan ja vaihtamaan sen veden vähintään kerran kahdessa viikossa.
Ino ja Sakura istuivat matikanluokan takarivissä. He nauroivat ja pitivät vastakkaisia käsiään pöydän alla. Ino laski nopeasti suukon Sakuran huulille, toisen punehtuessa hivenen.
Naruto ryntäsi luokkaan Sasuken lampsiessa tämän perässä.
“Sakura-chan!! Arvaa mitä!”
“No?”
“Sasuke itki nyyhkyleffassa!” Naruto osoitti korppipoikaa.
“Enkä itkenyt… Silmässäni oli jotain. Kuka sitten kyynelehti kuin vesihana?”
Sakura alkoi hihittää  vasemman kätensä suojissa. Ino vain virnuili.
“Näytät iloiselta? Kukas se onnekas poika on?” Naruto vihjaili virnuillen.
Sakuralle nousi luu kurkkuun. Ino tuijotti Narutoa kulmiensa alta. “Minä.”
Pojat käänsivät katseensa Inoon, ja sitten taas Sakuraan. Naruton kasvoille nousi lämmin hymy.
“Onnea Sakura-chan! Ino-chan näyttää kunnon ihmiseltä! Koska tämä tapahtui!?”
“Perjantaina, olin Inolla yötä..” Sakuran kasvoille nousi punastus ja hän laski katseensa kengänkärkiinsä. Ino katsahti Sakuraa katsahtaen sitten poikiin. Pojat hyvästelivät tytöt karaten paikoilleen, juuri kun Kakashi saapui luokkaan.
“Noniin! Luokka, tunti alkaa matematiikan kokeella! Erotkaa paristanne ja ottakaa pöydälle vain kynä, kumi ja viivoitin.”

Ino katsahti Sakuraan ja hymyili. “Nähdään tunnin jälkeen, olet rakas.”
“Kuin myös.” vaaleanpunatukkainen tyttö hymyili myös.  Sen jälkeen kun hän oli alkanut olemaan Inon kanssa, hän oli ikään kuin löytänyt itsensä. Hän ei enää potenut mitään ahdistusta otsastaan, päin vastoi. Hän piti kun Ino suukotteli hänen otsaansa ja piirteli sormellaan kuvioita siihen. Kunpa heidän suhteensa kestäisi maailmanloppuun asti.

_____________________________________________________________

KIITOS ETTÄ JAKSOITTE LUKEA TÄMÄN FICIN LOPPUUN! >w< olen niin iloinen! Todentotta, tämä oli ensimmäinen kisa-ficcini ikinä, ja toivon, että te nautitte siitä. Minun onnnenbambuni Petri-nimeltään, on ihan samassa kunnossa kuin Sakuran, pitäis kai tehä kuten Ino neuvos.. ^^" nyt sitten..en tiedä mitä nyt tapahtuu, mutta sen aika näyttää! ^^"
InoSaku on ainut paritus, jossa siedän Sakuraa... Ne vaan sopii niiiiin hyvin toisilleen! >.< kommentteja kiitos! ^^ *piiloutuu coctail-sateenvarjon alle* JOs mä oikein olen kattonu, niin mun mielestä siellä pitäs olla ne kaikki 7 sanaa.. (haluttomuus, synti, bambu, tuli, verhot, kahdeksan, veli/sisko)