Seuraavana aamuna Lyra heräsi siihen, että seinän takaa huudatettiin kovalla Iron Maidenia ja siihen, että joku hoilotti laulun sanoja kovaan ääneen. Hän arvasi oitis kuka oli syyllinen tähän inhottavaan ja meluisaan herätykseen. Niinpä hän pomppasi ylös lämpimästä ja pehmeästä sängystään ja marssi yläkerran käytävään. Sitten hän alkoi ryskyttää huoneensa viereistä ovea kovaa ja huusi samalla liudan kirosanoja suustaan.

”Älä huudata sitä helvetin musiikkiasi näin aikaisin aamulla!” hän kiljui ja hakkasi ovea entistä kovempaa, kun musiikki ei vaiennut.
”Lyra, mitä täällä huudetaan?!” kuului Mamorun ääni alakerrasta, kahvipöydästä aivan varmasti. Lyra ei kiinnittänyt huomiota isäänsä.
”Nyt se musiikki kiinni tai minä…!” Lyra oli huutamassa kun Hiwatarin huoneen ovi aukesi.

Oven takaa eivät kuitenkaan paljastuneet Hiwatarin renttumaiset kasvot kuten Lyra oli veikannut. Siellä olikin joku täysin tuntematon nainen, joka ilmeestä päätellen kärsi pahasta krapulasta. Lyra arvasi heti, mistä oli kysymys, eikä hänen tarvinnut edes yrittää arvailla sitä. Ajat siitä, kun Hiwatari oli asunut vielä pysyvästi kotona, tulivat väistämättäkin hänen mieleensä.

Nainen näytti olevan jotain samanikäinen kuin Lyran veli, eli jotain 17–18 vuotias. Tällä oli hiekanväriset hiukset, jotka olivat muuttuneet villin biletysyön seurauksena takkuisiksi ja harottivat pystyssä. Sen lisäksi meikki oli tuhriintunut ja kaulalle oli ilmestynyt punaisia jälkiä. Lyra saattoi nähdä veljensä suun tekemät jäljet. Naisella oli ruskeat silmät, jotka vilkuilivat vähän minne sattuun ja hänen kasvojensa kalpeus kertoi, että tämä oli oksentanut hetki sitten.

”Kuka sinä olet?” Lyra kysyi eikä voinut sille mitään, että häntä ärsytti suunnattomasti. Ja isä väitti hänelle, että hän saattaisi tulla raskaaksi…Nainen katsoi Lyraa ja horjahti hieman kasvot yhä valkeina. Lyra astui taaksepäin ja päätti väistää oksennusryöppyä, jos sellainen olisi tulossa.

”Nimi taitaa olla Sonoko…” nainen mutisi hiljaisella ja karhealla äänellä. Sitten hän katsahti hetkeksi taakanaan olevaan huoneeseen. Siellä soi yhä kovalla volyymilla Iron Maiden.
”Missä Hiwatari on?” Lyra kysyi ääni kireänä. Hän nimittäin paloi halusta sanoa veljelleen pari valittua sanaa. Sonoko näytti kuitenkin hieman hämmentyneeltä.
”Sekö sen pojan nimi on?” tämä kysyi käheällä äänellä. Lyra ei ollut läheskään yhtä hämmentynyt tai hämmästynyt kuin Sonoko. Hänelle tämä oli ollut tuttu kuvio jo monta vuotta. Hiwatari ei ollut siis muuttunut, vaikka oli muuttanut kotoa kohta kaksi vuotta sitten.

”Et siis tiedä veljeni nimeä?” Lyra varmisti kyllästyneellä äänensävyllä. Sonoko nyökkäsi yhä hieman pyörällä päästään.
”Siinä tapauksessa minä hoidan tämän,” Lyra totesi ja työntyi Sonokon ohitse Hiwatarin huoneeseen.

Huoneessa haisi vahvasti alkoholi, hiki ja tupakansavu, eli kaikki ne mahdolliset hajut, joita Lyra vihasi. Hän etsi katseellaan veljeään ja löysi tämän makaamasta sängystä stereoiden huutaessa vieläkin. Hiwatarista huomasi oitis sen, että tämä oli sammunut. Lyrapa ei silti piitannut siitä. Hän marssi sängyn luokse ja iski tyynyllä veljeään päähän.

”Mitä helvettiä…!?” kuului tukahtanut huuto lakanoista, joiden välistä löytyi mikäpä muu kuin käytetty kondomi. Lyra oli niin kiukkuinen, ettei edes jaksanut ajatella järkevästi. Hän oli pettynyt Hiwatariin ja itseensä. Hänen veljensä ei ollut muuttunut miksikään ja hän itse oli pysynyt liian naivina. Historia toistui jo kuinka monetta kertaa. Sonoko seisoi kahden sisaruksen riidan keskellä, eikä tajunnut mistään mitään.

Aamiaispöydässä tunnelma oli puoli tuntia myöhemmin viileä. Mamoru luki lehteä, mutta katsoi vähän väliä kiukkuisena poikaansa. Hiwatari istui unisen näköisenä pöydässä ja mutusteli vaiteliaana voileipäänsä. Hän ei näyttänyt yhtään katuvalta. Lyra istui molempien välissä ja mulkoili veljeään jäätä silmissään. Isä oli pakottanut Hiwatarin kertomaan koko tarinan alusta asti ja se oli ollut ikävää kuultavaa.

Ilmeisesti Hiwatari oli lähtenyt vielä myöhempään illalla johonkin nuorisotalolle, vaikka Lyra ei muistanutkaan siitä mitään. Hänhän oli mennyt nukkumaan hämmentyneenä veljensä paluusta ja Naruton suudelmista. Joka tapauksessa, hänen veljensä oli painellut kaupungin kaikista pahamaineisimmalle nuorisotalolle, joka sijaitsi hieman syrjemmässä keskustasta. Siellä meno oli kova ja alaikäisille tarjoiltiin alkoholijuomia sekä siellä oli omistajalla ihan oma huumeviljelmä kellarissa. Lyra muisteli, miten hänen isänsä oli aina varoitellut häntä tuosta paikasta, vaikkei itse ollut tiennyt siellä liikkuvista huumeista yhtään mitään. Hiwatari oli mennyt sisälle parin kaverinsa kanssa ja juonut hieman liikaa. Sitten tämä oli vielä iskenyt Sonokon, joka oli ollut yhtä kännissä kuin hän itsekin.

Lyra vilkaisi veljeään taas äkäisenä. Sonoko oli häipynyt heiltä vartti sitten, kun Lyra oli kannellut isälleen mitä yläkerrassa oli tapahtunut viime yönä. Mamoru totesikin, että oli kuullut yöllä kummallista sängyn narinaa, joka tuli suoraan yläkerrasta. Kuitenkin, Hiwatari ja Sonoko olivat tanssineet muutaman kappaleen, mitä nyt kännissä pystyivät ja lähteneet pois nuorisotalolta, jonne kaikki Hiwatarin kaverit olivat sammuneet kuka minnekin ja kenen kanssa. Sitten pari oli ilmeisesti jotenkin löytänyt tiensä Hiwatarin kodille. Lyrasta se tuntui käsittämättömältä kun otti huomioon sen, miten humalassa he olivat olleet. Sitten he olivat menneet yläkertaan harrastamaan seksiä.

Aamulla sitten Sonoko oli laittanut Iron Maidenin soimaan, jottei kukaan muu talossa kuulisi sitä, miten pahasti hän oksenteli huoneen lattialle. Ja siihen Lyra olikin sitten herännyt. Hiwatari ei ollut saanut arestia, vain pieniä moitteita isältään siitä, että tämä oli ensimmäsenä lomapäivänään koulustaan ryypiskellyt kaupungilla ja ja tuonut tytön heille kotiin voidakseen harrastaa siellä seksiä tämän kanssa.

”Hiwatari, älä käyttäydy enää noin vastuuttomasti. Tiedäthän sinä, mitä minä olen sanonut sinulle alkoholista ja sukupuoliasioista?” Mamoru kysyi väsyneellä äänellä ja katsoi poikaansa. Lyra tiesi, ettei isän sanoilla ollut kerrassaan mitään vaikutusta Hiwatariin. Samanlainen meno oli jatkunut jo kohta 4 vuotta.
”Olethan sinä niistä saarnannut minulle,” Hiwatari vastasi rennosti ja keikkui tuolinsa jaloilla.

Lyra mulkaisi veljeään äkäisesti.
”Sinä se et vain opi!” hän kivahti. Hiwatari kurtisti kulmiaan.
”Pää kiinni, tämä ei kuulu sinulle yhtään,” hän totesi tylysti. Lyra katsoi veljeään kylmästi. Hän oli asunut Hiwatarin kanssa koko elämänsä, ellei melkein kahta viimeistä vuotta laskettu. Hän tunsi veljensä luonteen ja tiesi, etteivät tämän lupaukset pitäneet koskaan, ainakaan tämänaamuisen suhteen. Se oli tosiasia.

”Miten sinulla menee muuten siellä taidekoulussasi?” Mamoru kysyi nopeasti vaihtaessaan puheenaihetta. Hän nimittäin oli aistinut vihaisen jännitteen lastensa välillä. Hiwatari haukotteli makeasti.
”Sitä samaa kuin ennenkin; aine on mielenkiintoista ja opettajat ovat syvältä,” hän vastasi oitis. Mamoru kurtisti kulmiaan. Hän tiesi sisimmässään kyllä mitä poika tulisi vastaamaan, muttei oikein vieläkään suvainnut tämän käytöstä. Ainakin tämä edes opiskeli, eikä pyörinyt joidenkin tavoin toimettomana kaupungilla ilman töitä tai opiskelupaikkaa.

”Miksi sinä edes tulit kotiin?” Lyra kysyä pamautti päin veljensä kasvoja kipakalla äänellä. Hän tietenkin oli ilahtunut siitä, että tämä oli tullut vaihteeksi kotiin, mutta toivoi, että tämä olisi jättänyt sekoilunsa oppilaitoksensa asuntolaan.
”Meillä on nyt loma, jos et satu muistamaan. Se kestää kaksi viikkoa,” Hiwatari tokaisi.

Lyra jähmettyi aloilleen ja lusikka, jota hän oli työntämässä suuhunsa, pysähtyi.
”Kaksi viikkoa?! Täällä kotona?!” hän kiljaisi ja kuulosti hysteeriseltä. Hän tiesi kuulostavansa yliherkältä, muttei voinut sille mitään. Jos Naruto olisi myös mukana kuvioissa niin…hän ei tahtonut edes ajatella sitä, mitä voisi tapahtua. Sen lisäksi Sakura oli aivan ihastunut Hiwatariin tai niin hän oli sanonut, vaikkei ollut edes koskaan tavannut tätä. Mikä sotku…

”Onko se sinulle ongelma, että olen kotona, rakas sisko?” Hiwatari kysyi ivallisesti ja irvisti Lyralle tahallaan. Lyra katsoi veljeään kiukusta täristen. Hän olisi tahtonut sanoa kyllä, muttei voinut isän kuullen tehdä niin. Jos isä tietäisi Narutosta…Lyra tiesi olevansa kotiarestissa loppuelämänsä. Niinpä hän hymyili veljelleen, vaikka se sattuikin suun lihaksiin, ja sanoi:

”Ei tietenkään, Hiwatari.”
Hiwatari hymyili leveästi siskolleen ja keskittyi sitten syömään aamupalaansa. Lyra teki samoin ja Mamoru huokaisi helpotuksesta. Kriisi oli nyt ohi.

Kun Lyra oli meikannut itsensä ja puki huppariaan päälleen eteisessä lähteäkseen kouluun, Hiwatari syöksyi pukemaan kenkiä eteiseen.
”Minne sinä muka olet lähdössä?” Lyra kysyi epäluuloisesti ja hälytyskellot hänen päässään alkoivat uhkaavasti soida. Silloin Hiwatari tietenkin sanoi sen asian, jota Lyra pelkäsi.

”Minä vien sinut kouluun,” tämä sanoi itsestään selvällä äänellä ja haroi punaista, geelillä pystyyn harottua tukkaansa.
”Ei, etkä vie!” Lyra kielsi oitis ja huomasi olevansa kamalan vihainen jostain syystä.
”Miksen veisi? Sinä olet siskoni, eikä mikään laki kiellä sitä, että joku vie siskonsa kouluun,” Hiwatari kysyi kyllästyneenä avatessaan ulko-oven. Lyran kasvot olivat kuitenkin hyiset.
”Minä en tarvitse sinua sinne. Voit mennä takaisin nukkumaan,” hän yritti saada veljensä jäämään kotiin. Hiwatari näytti hetken harkitsevankin jäävänsä nukkumaan, mutta muutti mielensä lähes heti.
”Ei, minä vien sinut kouluun,” hän sanoi sellaisella äänellä, että asia oli loppuunkäsitelty. Lyra mutristi suutaan ja kiroili hiljaa. Miksi tämän piti mennä näin?

”Millä sinä aiot sitten viedä minut?” Lyra kysyi epäluuloisena veljeltään. Hiwatari virnisti leveästi.
”Autolla tietenkin!” hän sanoi. Lyra oli saada kohtauksen.
”Ethän sinä ole vielä 18!” hän huudahti, kunnes Hiwatari laittoi kätensä hänen suulleen.

”Turpa kiinni! Isä kuulee!” tämä suhahti. Lyra yritti saada Hiwatarin irrottamaan otteensa suunsa edestä ja yritti vihaisena purra tätä käteen.
”Senkin hullu! Mistä sait koko auton?! Miksi sinun pitää esittää niin kovaa?! Miksi sinun pitää olla tuollainen idiootti koko ajan?!” hän sähisi veljelleen. Hiwatari irrotti otteensa ja naurahti.
”Älä nyt ole tuollainen! Säästät bussirahojasi, kun tulet kyytiini,” hän sanoi kevyesti. Lyra mulkaisi tätä, muttei sanonut mitään. Hänelle tosiaan tuli kyllä kalliiksi kulkea bussilla joka päivä…

”Hyvä on, mutta et tapa meitä matkalla,” Lyra myöntyi lopulta. Hiwatari vain hymyili.
”Et tule katumaan!” hän lupasi.
”En olisi siitä niin varma…” Lyra mutisi itsekseen niin hiljaa, ettei hänen veljensä kuullut mitä hän sanoi.

Hiwatarin auto paljastui vanhaksi Mersuksi, jonka hän oli kätkenyt isältä läheiseen hylättyyn autotalliin, joka oli joskus kuulunut jollekin vanhalle miehelle, joka oli kuitenkin  kuollut vuosia sitten sydänkohtaukseen. Autotalli oli huonossa kunnossa, mutta se näytti kestävän jonkin verran, ainakin Hiwatari väitti niin. Hän oli kuulemma hankkinut auton halvalla opiskelukaupungistaan kaveriltaan, joka ei kuulemma tehnyt autolla enää mitään ja ajanut sen eilen illalla tullessaan talliin.

Kun Lyra näki auton, häneltä pääsi voihkaisu. Se oli vanha Mersu, joka oli maalattu täyteen graffitteja ja Lyra pani merkille, että siihen oli myös ruiskutettu Spray-maalilla Hiwatarin entisten tyttöystävien nimiäkin, joista osa oli yhä tallella. Nimiä oli jotain 8 yhteensä ja Lyra tiesi, että hänen veljellään oli ollut tyttöystäviä enemmänkin, silloin hänellä ei ollut tosin vielä autoa mihin kirjoittaa nimet.

”Kestääkö auto varmasti?” Lyra kysyi epäillen, kun avasi auton oven. Hiwatari purskahti nauruun.
”Miksi sinä minua luulet? Totta kai se kestää, Daisuke laittoi sen kuntoon!” hän totesi päätään pudistellen.
”Juuri siksi minua epäilyttääkin,” Lyra huomautti. Hän kuitenkin meni autoon etupenkille veljensä viereen istumaan ja huomasi, ettei autossa ollut edes turvavöitä. Sen lisäksi autossa haisi vielä alkoholi, tupakansavu ja hiusgeeli. Siis aivan tavalliset ominaishajut Hiwatarille.

”Miksi tulit kotiin lomalla?” Lyra kysyi kun Hiwatari yritti käynnistää autoa. Hän epäili, ettei auto lähtisi liikkeelle ihan heti.
”Asuntolalta kaikki lähtivät johonkin, eli ei jäänyt seuraa yhtään. Sitä paitsi, minulla oli ikävä sinua,” Hiwatari vastasi ilkikurisesti. Lyra naurahti ontosti.
”Hah hah. Niin varmaan. Sinun piti vain päästä maisemista, koska olet jättänyt juuri jonkun,” hän totesi ja keskittyi seuraamaan veljensä epätoivoisia yrityksiä saada auto liikkeelle. Hiwatari mulkaisi häntä ärtyneenä.
”Arvasinhan minä, että sinä näet valheiden läpi aina…” hän mutisi. Lyra hymyili tyytyväisenä.
”Tietenkin,” hän vastasi. Hiwatari hymähti ja sai viimein auton liikkeelle.

”Kenet sinä muuten jätit?” Lyra kysyi. Hiwatari huokaisi syvään.
”Harun,” hän vastasi todenmukaisesti ja katumus kuului hänen äänestään, ei kovin suurena, mutta silti. Lyra ei tuntenut ketään sen nimistä, muttei se yllättänyt häntä. Hiwatarin tyttöystävät vaihtuivat nopeaan tahtiin.
”Miksi sitten jätit Harun?” hän kysyi kun Hiwatari peruutti auton ulos autotallista. Hiwatari vaikeni hetkeksi.
”Me vain riitelimme koko ajan. Ihan joutavista asioista vain. Haru ei oikein pitänyt siitä, enkä minä, joten erosimme,” hän vastasi lopulta hämmästyi itse sitä, miten helppo hänen oli puhua asiasta. Lyra nyökkäsi hitaasti. Hän ei ollut yllättynyt.

Koko matkan koululle Hiwatari kyseli Lyralta läpi kaikki tämän yksityisasiat, eikä meinannut vaieta millään. Lyra hymyili koko matkan yhteen puristettujen hampaidensa välistä ja päätti olla toistaiseksi mukava veljelleen, koska tämä oli juuri eronnut. Ja epätavallista kyllä, tämä oli surullinen siitä. Tietenkin Hiwatari kysyi Lyran miesasiat läpi, mutta Lyra valehteli tälle sujuvasti olevansa yhä sinkku, tavallaan…

”Se on hyvä. Maailma on täynnä sellaisia pimeitä jätkiä, joihin et varmasti halua tutustua ja jotka käyttää viattomia tyttöjä hyväkseen…” Hiwatari saarnasi kun he lähestyivät koulua. Lyra naurahti kolkosti.
”Niin kuin sinä, vai?” hän kysyi. Hiwatari löi häntä leikillään päähän.
”Turpa kiinni!” hän ärähti. Lyra löi veljeään takaisin ja auto vaappui kohti koulua vaarallisesti. Hiwatarin ajotaidoissa ei kyllä ollut kehumista. Ja senkin lisäksi koko auto oli ihan romu ja sen takia Lyra pelkäsi sen hajoavan keskelle tietä minä hetkenä hyvänsä. Sekään ei auttanut asiaa, että Hiwatari huudatti hevi-musiikkiaan täysillä auton kuluneista stereoista. Ne olivat ruostuneet melkein, mutta riittivät tuottamaan kovaa melua ajaessakin.

Lyraa hävetti ja hän yritti tekeytyä olemattomaksi. Häntä kauhistuttikin ajatus siitä, että hänen veljensä ajaisi ihan koulun pihaan asti. Hän ei millään halunnut herättää huomiota, mutta Hiwatari näköjään tahtoi. Se tulisi olemaan kuin varoitus kaikille Lyran poikaystävä-ehdokkaille.

Heti kun Hiwatari kaasutti musiikki huutaen ja jarrut vinkuen koulun pihaan, kaikki kääntyivät katsomaan tämän autoa. Lyraa hävetti kohdata kaikki ne silmäparit, joista kuvastui ihailua, kateutta ja inhoakin. Hän toivoi kovasti, etteivät hänen parhaat ystävänsä näkisivät häntä nyt…
Kun Hiwatari pysäytti auton, hevi soi vain entistä kuuluvampana. Lyra oli nousemassa autosta, kunnes Hiwatari rykäisi.

”Mitäs minä saan?” hän kysyi viralliseen sävyyn. Lyra huokaisi syvään.
”Kiitos kyydistä,” hän sanoi ja oli tekemässä lähtöä kunnes Hiwatari rykäisi uudestaan.
”Mitä nyt?” Lyra kysyi jo ärtyneenä. Samalla hetkellä Hiwatari kumartui halaamaan häntä. Lyra huokaisi kyllästyneenä.
”Hauskaa koulupäivää, sisko. Älä sitten liho ruokailussa!” hän sanoi leikkisästi. Lyra virnisti veljelleen. Osasi tämä olla mukavakin, kun halusi! Tosin siihenkin etuun liittyi aina sarkasmia…

”En, en!” hän naurahti ja nousi autosta. Hiwatari heilautti hänelle kättä kun Iron Maidenin Trooper alkoi soida stereoissa. Sitten tämä kaasutti pois koulun pihasta yhtä vauhdikkaasti kuin oli tullutkin sinne. Jarrujen vinkuna ja musiikin pauhu kuului tosin kauas.
”On siinäkin minulla isoveli…” Lyra ajatteli hymyillen itsekseen.

Sasuke seisoi koulun parkkipaikalla ja riisui kypärän päästään kun oli saanut pysäytettyä moottoripyöränsä. Hän oli ajatellut kaikenlaista ajaessaan, mutta oli silti kyennyt keskittymään olennaiseen asiaan, eli ajamiseen. Hän oli nukkunut yönsä hyvin Itachin bileistä huolimatta. Kiitos siitä kuului Lyralle, jota hän oli kutsunut ennen nukahtamistaan enkelikseen.

Sasuke huokaisi hiljaa kun antoi mustien hiuksiensa päästä vapaaksi kypärän alta. Ne olivat aina sillä tyylikkäällä emo-kampauksella, jota tuskin kukaan pystyisi jäljittelemään. Hän oli pukeutunut tänäänkin farkkuihin, siniseen t-paitaan joka korosti hänen lihaksikasta rintaansa hienosti ja mustaan nahkatakkiinsa, jota hän saattoi käyttää sekä sisällä että ulkona. Kuten joka aamu, hän keräsi nytkin paljon katseita sekä tytöiltä että pojilta. Hän oli jo niin tottunut siihen, ettei jaksanut välittää.

Samalla hetkellä Sasuke huomasi auton kaartavan jarrut vinkuen pihaan. Hän tunnisti oitis Iron Maidenin solistin äänen ja kurtisti kulmiaan. Joku selvästikin halusi herättään tahallaan huomiota…
Juuri kun hän oli lähdössä koulun oville päin, hän tunnisti toisen etupenkillä istuvan henkilön. Se oli Lyra! Sasuke jähmettyi paikoilleen ja tuijotti silmä kovana autoa ja yritti nähdä ajajan kasvot. Hän näki Lyran tekevän lähtöä autosta, kunnes ajaja kumartui halaamaan häntä.

Silloin Sasuke näki tämän kasvot. Se oli nuori mies, ehkä vuoden tai kaksi vanhempi kuin Lyra? Tällä oli punaiset, lyhyet hiukset, jotka oli nypitty geelillä pystyyn ja tämä näytti melko komealta muutenkin. Ja Lyra hymyili tälle leveästi…Sasuke puristi kätensä nyrkkiin ja tunsi, miten mustasukkaisuus levisi hänen sisälleen. Hänen silmänsä muuttuivat hyytävän kylmiksi ja hän kirosi mielessään tyypin, jonka kyydissä Lyra oli tullut kouluun. Samalla hetkellä Lyra nousi pois autosta ja ajaja vielä vilkutti hänelle ja ajoi tiehensä. Sasuke tuhahti vihaisesti ja lähti sitten kävelemään tylysti kohti ovia.

Lyra käveli sisäänkäyntiä kohti, kunnes huomasi Sasuken kulkevan kauempana edessään. Hän hymyili ilahtuneena. Sitten hän juoksi tämän rinnalle.
”Huomenta, Sasuke!” hän tervehti poikaa iloisena. Sasuke katsahti häneen. Hänen silmänsä olivat jäätä. Lyra pelästyi ensin tämän vierasta, pelottavaa katsetta.
”Mikä on vialla?” hän kysyi aidosti huolestuneena. Sasuke ei ensin vastannut vaan käveli rivakasti eteenpäin.

”Hei, minä puhun sinulle!” Lyra huudahti jo hieman ärtyneenä ja tarttui kiinni Sasuken käsivarresta. Silloin tämä pysähtyi. Sasuke olisi halunnut lyödä käden pois, mutta huomasi ettei pystynyt siihen. Vaikka hän olikin mustasukkainen Lyrasta ja hieman vihainen tälle, hän ei halunnut millään tavalla satuttaa tätä. Hän ei koskaan haluaisi tehdä mitään sellaista. Niinpä hän kääntyi katsomaan tyttöä. Lyra huomasi, että Sasuken katse oli yhä tyly, muttei enää niin kylmä kuitenkaan. Niinpä hän uskalsi sanoa jotakin.

”Onko kaikki hyvin?” hän kysyi varovasti. Hän katsoi poikaa suoraan silmiin. Nyt hän huomasi, että Sasuken mustat silmät näyttivät toisinaan auringonvalossa tummansinisiltä. Niissä oli merkillinen väri, mutta se kiehtoi häntä.
”Kenen kyydissä sinä tulit kouluun? Oliko se poikaystäväsi?” Sasuke kysyä pamautti suoraan päin Lyran kasvoja.

Lyra oli aivan hämmästynyt ja hän vain tuijotti Sasukea osaamatta sanoa mitään. Siis mitä ihmettä?! Luuliko Sasuke Hiwataria hänen poikaystäväkseen? Vaikka hän oli hieman vihainen Sasukelle tämän tylystä käytöksestä, ajatus sai hänet nauramaan. Nyt oli kyllä tapahtunut väärinkäsitys! Sasuken katse kaventui kun hän näki Lyran nauravan ja tulkitsi arvauksensa oikeaksi. Lyrasta tuntui siltä kuin hän ei pystynyt lopettamaan nauruaan.

”Olin siis oikeassa. Se oli siis poikaystäväsi…” Sasuke totesi ääneen viileästi. Lyra pudisti päätään nauraessaan.
”Sasuke, nyt sinä olet Todella väärässä. Se oli isoveljeni Hiwatari, joka toi minut äsken kouluun!” hän sai sanottua ja hymyili leveästi. Sasuke jähmettyi ja katsoi täysin hölmistyneenä Lyraa pitkään. Lyra nauroi vain yhä enemmän kun huomasi Sasuken ilmeen. Sitten Sasuke purskahti myös nauruun. He nauroivat yhdessä hetken ja Lyra huomasi samalla taas sen, miten Sasuken viileä ulkokuori mureni hieman. Monet oppilaat kulkivat heidän ohitseen ja katsoivat heitä epätavallisen pitkään. Lopulta kun he lopettivat nauramisen, Sasuke kaivoi jotakin laukustaan.

”Tässä,” hän sanoi kun ojensi Nightwishin Oceanborn-levyn Lyralle. Lyra henkäisi ilahtuneena ja hymyili.
”Kiitos, sinä muistit!” hän sanoi. Sasuke hymyili hänelle pehmeästi.
”Tietenkin muistin,” hän sanoi ja oikeasti tarkoitti sitä. Hän ei ollut muuta ajatellutkaan eilen.

”Mitä meillä muuten on ensimmäinen tunti?” Lyra kysyi. Sasuken ei tarvinnut miettiä kauan. Hänellä oli erinomainen muisti nimittäin.
”Meillä on biologiaa,” hän vastasi oitis. Lyra nyökkäsi ja huokaisi heti helpottuneena. Onneksi Jirayan tunneilla ei koskaan oltu liian vakavia tai tehty tehtäviä.

”Mikä nyt on? Pidätkö paljon aineesta?” Sasuke kysyi ilkikurisesti hymyillen. Lyra naurahti epävarmasti.
”Ei se sitä ole… olen vain helpottunut siitä, ettei meillä ole tänään matikkaa…” hän sanoi ja muisteli vain kauhulla matikantestiä, joka oli pidetty edellisellä tunnilla. Sasuke nyökkäsi hitaasti. Sitten he lähtivät yhtä matkaa kohti biologin luokkaa.

”Lyra-chan!” Ino ja Sakura huusivat kuorossa kun huomasivat Lyran astuvan luokkaan Sasuken kanssa. Lyra hymyili ystävilleen ja meni tervehtimään näitä. Samalla hän vilkaisi oliko koko porukka paikalla. Siltä näytti. Gaara jutteli Kankuron kanssa luokan reunimmaisilla pulpeteilla ja Lyra sai vihaisen katseen Kankurolta, mutta ei välittänyt siitä. Temari näytti puhuvan jotain tavalliseen tapaansa Shikamarun kanssa, joka näytti hyvin kyllästyneeltä taas vaihteeksi. Hinata jutteli jotakin Tentenin kanssa ja Neji istui paikallaan vaiti.

Shino näytti kertaavan läksyjä samalla kun Chouji taas söi. Lee raapusteli ilmeisesti taas rakkauskirjeitä Sakuralle. Kiba oli jutellut tähän asti Naruton kanssa jotakin ja molemmilla oli virne kasvoillaan. Kun Naruto huomasi Lyran, tämän kasvoille levisi ilahtunut hymy ja sen takia Kiba pukkasi tätä leikillään kylkeen. Lyra punastui kun kohtasi Naruton katseen ja hymyili tälle. Sasuke ei luonut Narutolle katsettakaan. Ino ja Sakura tulivat halaten Lyraa vastaan. Jirayaa ei vielä näkynyt.

”Meillä oli todella tylsää kun et jäänyt eilen pidemmäksi aikaa!” Sakura selitti halatessaan ystäväänsä. Ino nyökytteli päätään.
”Niinpä! Meillä oli kyllä niin hyvät jutut, että…” loppu Inon puheesta olikin sitten hihitystä. Lyra naurahti.
”Minulla oli tapaaminen…” hän selitti hiljaisella äänellä.
”Joo, tiedetään!” Sakura kailotti kovaan ääneen. Lyra painoi kätensä tämän suulle nopeasti, ettei tämä ehtisi sanoa enempää. Hän ei todellakaan halunnut sitä, että kaikki saisivat tietää hänen ja Naruton välisistä asioista.

”Puhutaan vaikka välitunnilla lisää, okei?” Lyra ehdotti hiljaisella äänellä ystäviensä korvaan.
”Joo, kerrot meille sitten ihan kaiken!” Sakura ja Ino kikattivat yhteen ääneen. Lyra nyökkäsi hymyillen väsyneesti.

”Mistä siellä puhutaan?!” Lee kysyi kun ei tajunnut mitään.
”Miehistä tietenkin!” Sakura antoi takaisin yhä kiukkuisena tämän perässä roikkuvasta-asenteesta. ”Minustako?!” Lee huusi ja toivo syttyi hänen sydämeensä, mutta vain hetkeksi. Sakura loi Leehen pikaisesti murhaavan katseen.
”No ei nyt sinusta ainakaan, vaan paljon Vanhemmista miehistä!” hän valehteli sujuvasti. Lee näytti siltä kuin häntä olisi lyöty päin namaa.
”Paljon vanhemmista miehistä, paljon vanhemmista miehistä…” hän toisteli hiljaa ajatuksissaan
Sakura iski silmää tyytyväisenä Inolle ja Lyralle. Samalla hetkellä Jiraya asteli luokkaan ja kaikki ryntäsivät paikoilleen.