”Uzumakihh...”
”Nhh...”
”Minä haluan sinut nyt”
...
Tunsin silmäluomien painavan, huomasin viinipullon putoavan aukinaisena lattialle kädestäni, mutta  kumpikaan meistä ei reagoinut siihen. Tunsin, miten kiskoit paitani melkeinpä väkivalloin pois päältäni. Minä vain nauroin.
...
'Miksi olen tässä nyt?'
...
'Mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi?'
...
'Miksen tajua lopettaa.'
...
'Sinähän olet selvin päin.'
...
'Sinä olet julma.'

Namikaze Minato.

”Minä haluan nukkua.” Nuori mies mutisi sängystään. ”Minä en halua töitä tänään.”

Niin hän sanoi joka aamu itsekseen.

Vaaleatukkainen mies - tai noh, ehkä pikemminkin poika - sekasi hiuksiaan minkä kerkesi. Hän raotti huoneensa kaihtimia, ja avasi varovasti ikkunan. Kaihtimien väliin oli kertynyt jo roima kerros pölyä, mikä sai miehen aivastamaan.

..Tosin ei kovin miehekkäästi.

Aamu oli kylmin aikoihin. Poika huokaisi, jätti ikkunan auki ja käveli laiskan oloisesti käytävää pitkin. Jalat tuntuivat aamuisin ihan räpylöiltä. Kömpelöä ja sillee.
Blondi teki tavalliset aamutoimensa, kuten joka aamu tähän mennessä.

Tähän mennessä.

Hän keittäisi kahvia, jättäisi kupin kaveriksi monen muun kupin kanssa tiskialtaaseen. Tiskiäkin oli jo roima kasa, mutta ei hänellä ollut aikaa niitä tiskaamaan ruveta. Olisi varmaan fiksumpaa juoda joskus samasta kupista useampaan kertaan.
Hän kaataisi loput kahvit alas lavuaarista, eihän poika osannut keittää edes kunnon kahvia.

*

Blondi katseli ulos samalla kun veti vaatteita päälleen. Ei enää kesää, poika huokaisi, hieman helpottuneena, kenties.  

Hän tietää, mitä hänellä on taas edessään. Mahdottomasti treenaamista, hänen oman Jiraya-samansa johdolla. Niin hänen päivänsä yleensä kuluivat, ellei ollut jonkun tehtävän aika.

Joka aamu hän hymyili leveästi kävellessään ulos kodistaan. Väenpaljous on vallannut Konohan kadut aamuisin. Kaikilla on kiire. Torilla kauppiaat huutelevat tarjouksia. Ihmiset saattoivat tuuppia toisiaan, mutta pyytävät sitä anteeksi. Minato rakastaa Konohaa, ja sen ihmisiä.

Lehdet alkoivat tuulen voimasta lennellä pitkin maata, se oli kaunista katsoa. Hän pitää elämästään, vaikka se tuntuu olevan joskus niin..

Yksitoikkoista.

*

Uzumaki Kushina.

Tyttö heräsi. Hänen ovensa kolahti.

'Sinä olit täällä..'

Hän muisti viimeöisen katsoessaan lattialle. Viiniä. Sen lisäksi lattialla oli tyhjä tupakka-aski, ja pari tupakantumppia.

'..Uchiha.'

”Hmh” tyttö äännähti hiljaa.

Hänen elämänsä Konohaan muuttamisen jälkeen oli ollut älytöntä. Hänellä ei ollut Konohassa mitään, mihin tarttua. Oli hänellä työpaikka, mutta palkalla eli juuri ja juuri. Hänen vanhempansa eivät huolineet häntä enää kotiin, koska hän ei ole saanut aikaan mitään.

Tähän mennessä.

'En osaa olla aloillani. En voi jatkaa näin.'

Tyttö juoksi vessaan oksentamaan.

Taas hän makasi siinä, vessan lattialla, kädet pönttöä vasten.  Hänen luonaan oli ollut jälleen jokin viikonlopun aikaansaatu flirtti.

'Minä vihaan tätä.'

Ei heistä kukaan jää hänen luokseen.

”Minä haluan kotiin. En saa täällä aikaiseksi mitään”

'Mutta kotiin on turha mennä.'

Kushina nousi ylös  vessan lattialta. Vedenkeitintä päälle laittaessa punahiuksinen katsoi ulos. Hän näki mustatukkaisen Uchihan kävelevän pitkää tietä kauemmas naisen silmistä. Häntä alkoi itkettää.

Edessä olisi pitkä päivä.

*

”Olet ihan saaneen näköinen.” blondi sanoi vanhalle tutulleen, joka käveli häntä vastaan tiellä. Mustahiuksisen hymy oli kyllä melkoinen, kuka tahansa olisi tunnistanut moisen naaman.
Uchiha nauroi. ”Uzumaki on mahdoton tapaus. Se tyttö ei pelkää mitään”
”Uzumaki?” Minato katsoi kysyvästi ystävänsä päälle.

*

Kushina oli saanut itsensä vireäksi. Hän oli laittanut päälleen tavallisen, arkisen, valkoisen kauluspaidan, jonka päällä oli musta takki, siihen yhdistettynä mustat housut. Hän tarvitsisi kireämmän vyön. Nainen oli huomattavasti laihtunut.

Toisaalla, Minato jatkoi matkaansa, suuntaan, mistä Fugaku oli tullut.

Kushina oli valmiina lähtemään töihin, jotain oli saatava tehdä. Vaikka häntä päähän ottikin. Pään sisäinen jumputus ei ainakaan auttanut asiaa lainkaan.
”En juo enää ikinä” tyttö sanoi itsekseen kun työnsi kenkiä jalkaansa. Toisen kengän pohjakin oli hyvä ettei täysin kulunut. Uudet kengätkin olisivat ihan kivat.
Kushina avasi pienen asuntonsa oven. Ilma sai hänet hytisemään kylmyydestä. Miksi pitää olla näin kylmä? Tytöllä ei ollut kunnollista takkiakaan, millä olisi pärjännyt seisoskella ulkoilmassa.

'Kävelin häntä vastaan jo kerran torilla, mutten osannut kiinnittää siihen mitään huomiota.'

Punahiuksinen käveli pitkin toria. Väentungos ahdisti häntä. Ihmiset tuijottivat, Joku taisi tupakoida hänen selkänsä takana. Se haju sai aikaan pyörryttävän olon.
”Anteeksi, mutta voisitko ystävällisesti lopettaa tuon tupa--”

Kushinan mahassa muljahti.

Tupakoitsija oli Fugaku.
”Hei pikkuinen. Särkeekö päätä? Tuliko ikävä?” Hän kysyi virnuillen ja tarrasi Kushinan käteen.

'Ei, ei todellakaan tullut.'

”Irrota kätesi minusta” tyttö sanoi ja riuhtaisi kätensä irti.
”Noh noh.. Eikö meillä muka ollut hauskaa?” tämä kysyi vilpittömästi
”Sinä olit täysin selvä. Senkin.. senkin hyväksikäyttäjä”  hän mutisi hiljaa. Ehkä hän vähän liioitteli, hän kyllä oli tosin aina krapulassa melko vihainen. Mutta myös herkkä.
”Jaa minäkö, kuules nyt, enhän minä--!”
”Ole hiljaa, minä en halua kuulla sinun selittelyjäsi!” tyttö huusi, lähtien juoksemaan takaisin suuntaan, mistä oli tullut.
”Hei, odota!” Fugaku juoksi hänen peräänsä. Ei hänen tarkoituksensa ollut loukata.

Kushinan jumputus pään sisällä paheni entisestään, Kyyneleet yrittivät tulvia ulos tytön sisältä.

'Fugaku, minua ei oikeastikaan kiinnosta.'

'Minä haluan jotain kestävää.'

Piunahiuksinen jatkoi juoksuaan, koko väentungoksen läpi. Minato näki kaukaa naisen, joka yritti tunkea ihmisten läpi.
..Ilmeisestikään Kushina ei huomannut Minatoa.
Tytön vauhti hidastui, kun väkijoukko ei antanut enää periksi. Melkeimpä tuntui siltä, että ihmiset olisivat ruvenneet tuuppimaan takaisin. Kushinan jalat eivät päässeet enää kulkemaan muiden jalkojen seassa niin nopeasti.. Olo oli suorastaan kömpelö. Hän kompuroi, kunnes ei enää pysynyt pystyssä.

Nuori mies sai tytöstä kiinni juuri ennen kuin tämä olisi maannut turvallaan maassa toisten poljettavana.

'Siinä minä olin. Törmäsin häneen. Hän taisi huomata, että itkin..'
'..eikä hän päästänyt minua menemään.'

Minato katsoi punahiuksista tyttöä. Tytön silmänaluset olivat punehtuneet, ja hänen ripsivärinsä oli levinnyt. Blondi huomasi myös Fugakun, joka pysähtyi parin metrin päähän Minatosta ja Kushinasta.

Poika painoi tytön itseensä lujemmin. Kushina alkoi nyyhkyttää hiljaa Minaton jounin-liiviä vasten. Fugaku ei uskaltanut sanoa oikein mitään. Minato tuijotti ystäväänsä kummaksuen.

”Minato, minä--” Uchiha aloitti, muttei saanut sanoja suustaan.

”..Uzumaki?”

Kushina räväytti silmänsä auki, rutistaen poikaa tiukasti itseensä.

'Miten hän tiesi minun nimeni.'

Fugaku käveli tiehensä.

Kushina ei kuullut enää ympärillään olevaa meteliä. Vain oman, pään sisäisen jumputuksen, ja tunsi inhottavan jännityksen mahassaan.

”O-oletko kunnossa?”

”Olen. Olen kunnossa.” Punahiuksinen vastasi, ja antoi Minaton silmien kohdata omansa.

'Mieleni teki sanoa ei. En ole.'

Mies punastui. Naisella oli äärettömän kauniit, syvänsiniset silmät. Hänen hiuksensa oli hieman takkuiset, aivan kuten omansakin. Tosin ne olivat hieman pidemmät, ja kauniin punaiset.

'En ole koskaan nähnyt mitään noin kaunista'

Kushina katseli miestä hetken hiljaa. Blondi oli ihan sen näköinen, että olisi tahtonut sanoa jotain.

'Hän oli sanoinkuvaamattoman komea, se komeus veti minua puoleensa.. Suloinen ja mystinen poika. Hän ei työntänytkään minua pois.'

”Tahdon kotiin” tyttö sanoi rikkoakseen hiljaisuuden. Poika vaivautui vähäsen.
”P-pärjäätkö yksin?” hän sai viimein sanottua.
”Kyllä..” punahiuksinen vastasi niiskuttaen ja pyyhkäisi silmiään kädellään.

'En, halusin sanoa.'

Blondi yritti tavoitella tuon tytön katsetta, mikä oli tosin vaikeaa.
”Voin toki saattaa sinut kotiin” Minato sanoi viileästi. Jiraya-sama saisi luvan odottaa.
Kushina nosti katseensa.

”Tekisitkö niin?” tämä melkein kuiskasi. Poika huomasi tytön hytisevän ja antoi repustaan löytyvän takin tytölle lämmikkeeksi. Takin selkäpuolella luki isoin kirjaimin ”Namikaze”. Tyttö hymyili hieman.

”Luulin, että tytöt osaavat ajoissa varautua kylmään säähän” Minato sanoi katsoessaan Kushinaa. Muilla tuntui jo olevan kunnon turkikset päällään, heti kun mittari laskee uhkaavasti kohti nollaa.
”Noh..aamulla oli vain vähän tuskaisen kuuma olo” tyttö mutisi hiljaa. Minato hymyili leveästi.

'Miten suloinen hymy.'

*

Kushina työnsi avaimia oven lukkoon, väänsi sitä kerran. Kuului kolahdus. Kushina katsoi taakseen. Minato seisoi hänen takanaan. Hän hymyili.
”Kiitos saattamisesta.” Kushina sanoi ja hymyili pojalle takaisin. ”Haluaisitko jäädä vaikka kahville?”
Minato tunsi naamansa helahtavan taas punaiseksi. Toisaalta, Jiraya-sama odotti häntä varmasti, mutta kuka voisi jättää tällaisen tilaisuuden välistä? Minatolle tämä tuntui tilaisuudelta tutustua lähemmin tytön kanssa. Hän oli ehkä hieman ujo näissä asioissa, mutta nyt, hänestä tuntui paljon luontevammalta, kuin jos hän joutuisi kohtaamaan jonkun toisen. Hän takuulla kieltäytyisi.

”Noh, kai minä voisin jäädä.”

Kushina laittoi Minaton takin naulakkoon, heitti kenkänsä eteiseen ja kismitteli pitkästi. Blondi tuijotti punatukkaista tyttöä nostaen kulmiaan. Häntä ei ainakaan hävetä olla kotonaan kun on vieraita, poika ajatteli ja sai naamalleen aikaiseksi suloisen hymynsä. Kushina katsoi taakseen.
”Mikäs hymyilyttää?”
Poika havahtui ja ravisti päätään ”E-ei kun ajattelin vain.. ei mitään erikoista”

Kushina käveli keittiöön suoraan kahvipannun luokse. Hänen olonsa sisällä muuttui taas tukalaksi. Hän nojautui hetkeksi lavuaarin reunaan ja hengähti. Minato katsoi tyttöä huolestuneesti.
”..Kaikki kunnossa?”
”Ei tässä mitään, krapula vain” hän vastasi nopeasti. Minato kurtisti kulmiaan.
'Hassu tyttö'

*
Kushina katsoi poikaa ja pyöritteli lusikkaa tyhjässä kahvikupissaan. Minato oli päässyt kertomaan itsestään vähän tarkemmin, poika puhui niin innoissaan, ettei Kushina pysynyt enää edes perässä. Hän tyytyi vain tuijottamaan poikaa ja hymähtelemään lauseen tai toisen välein.

”...ja olen päättänyt että minusta tulee seuraava Hokage. Vielä joskus”
”Sinulla on vielä matkaa siihen, usko pois” Kushina sanoi ja naurahti.
”Niin on, minä tiedän sen. Mutta aion saavuttaa sen vielä. Treenaan kovasti ja minusta tulee kylän vahvin ninja”

Minato hiljeni hetkeksi. Hän katsoi Kushinaa. Tytön kasvoille oli levinnyt pieni puna. Oliko tämä edes kuunnellut poikaa?

”Kuulostaa upealta, Namikaze”
”Hmh?” poika hymähti kysyvästi ja virnisti. ”On minulla etunimikin kyllä”
”Tuleeko minun tietää sitä, jos sinusta tulee kerran seuraava Hokage, sinä lähestulkoon-Hokage-sama?” punahiuksinen kysyi ja irvisti.
”Pilailetko, Uzumaki-chan?”
”Minullakin on etunimi”

*
Minato katsoi Kushinaa, joka vilkuili ulos samalla kun avasi kauluspaidastaan yhden napin. Päivä oli kääntymässä jo illan puoleen. Minato vain tuijotti. Tuossa tytössä on jotain kiehtovaa, hän ajatteli.
Samalla hän muisti vanhan ystävänsä sanat, jotka oli aamulla kuullut.

”Uzumaki on mahdoton tapaus. Se tyttö ei pelkää mitään”

Minato mietti hetken.
”Mitä Fugaku halusi sinusta?” poika töksäytti yhtäkkiä. Kushina käänsi katseensa ikkunasta takaisin blondin silmiin.
”En oikeastaan tiedä. Minulla ei ole hänelle ainakaan mitään asiaa. En halua edes muistaa häntä. Se hänen virneensä.. ja lisäksi se, että hän tupakoi!” tyttö alkoi vaahdota. ”..ja vielä lisäksi se, ettei hän ole sinä--”
Kushinan ilme jäätyi. Hän läppäisi kätensä suuhunsa, ja alkoi samantien nauraa.

Minato punastui.

”Ethän sinä tupakoi?” tyttö kysyi viattomasti.

Blondi katsoi tyttöä.
”E-en”
”No hyvä.”

Minato koki tuon jonkinlaisena vihjauksena. Hänen sydämensä alkoi sykkiä kovempaa kuin aiemmin ja hänen mahassaan oli outo tunne.

”Se tyttö ei pelkää mitään”

Kushina käveli lähemmäs poikaa, joka nousi tuoliltaan tullakseen Kushinan luo. Tyttö laittoi kätensä sulavasti blondin lanteille.
”Minulla on kummallinen tunne.”
”Pelkäätkö, Minato-chan?”
”Päinvastoin. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista” poika sanoi hieman huokailevaan sävyyn. ”Ja minä en muuten ole chan.”
”Todista se, neiti.”

'Minun teki mieli yllyttää se poika pervoilemaan. Aistin sen, että hän halusi niin. Hän ei vain uskaltanut ottaa tahtomaansa. Tiedän että hän tekisi mitä vain jos vain vähän kiusaisin

..Tai ehkä vain kuvittelin?'

Minato tunsi vilunväristykset selässään. Tyttö kutitteli pojan selkää tämän pehmeillä sormenpäillä, se tuntui ihanalta.

Blondi hymähti tyytyväisenä.
”Vai niin” hän sanoi ja laittoi toisen kätensä, ikään kuin tukemaan Kushinan niskaa. Poika nielaisi kuuluvasti. Ei kai tämä jänistäisi?

”Tämä taitaa olla sinulle vähän uutta” Punahiuksinen sanoi töksähtävästi. Hänen ilmeestään näki sen. Selvästi.
”Kenties” poika sanoi nostaen kulmiaan.
Kushina hymyili. Hän antoi kätensä lipua blondin paidan alle.
”Turhaan ujostelet” hän sanoi kun tunsi kätensä koskettaneen pojan vatsalihaksiin. Kuumaa tavaraa tiedossa.

Kushina istahti sängylle, jättäen Minaton hölmistyneen näköisenä seisomaan.
”Paita pois” Kushina virnisti.
”M-mitä?” Minaton kasvot punehtuivat.
”Kuulit kyllä” hän sanoi. ”Ja housut kanssa”

Minaton ilme oli suorastaan tyrmistynyt. En minä kehtaa, hänen teki mieli sanoa. Hän katsoi sängyn laidalla istuvaa tyttöä. Innoissaan hän ainakin oli. Punahiuksinen availi kauluspaitansa nappeja. Tämän alta vilahtivat pikkuiset, mustat liivit.

”Hmmh, ehkä minä nyt sitten” Blondi sanoi ja virnisti. Kushina virnuili. Hän istui sängylläjalat ristissä, nojaten hieman taaksepäin. Tästä tulee hauskaa, tämä ajatteli.

Minato kääntyi selin Kushinaan. Hän vetäisi ensin pois jounin-liivinsä. Maahan pudotessaan se suorastaan kolisi. Hupsis.  
Tyttö naurahti. Poika punastui vähän, muttei häiritsevästi. Hän kääntyi takaisin Kushinaan päin ja pörrötti hieman tukkaansa. Hän pisti kätensä olkapäilleen, ja antoi niiden valua vartaloaan pitkin alemmas. Tyttö hymyili.

Blondi tarrasi tummanpuhuvasta paidastaan ja vetäisi sen pois päältään. Tämän alta paljastui vielä yksi, täysin valkoinen teepaita. Se näytti ahdistavalta, liimautuneelta blondin ihoa vasten. Sitä se tuskin kumminkaan oli. Kushina jäi jännittyneenä odottamaan pojan seuraavaa siirtoa.

Noh, seuravaaksi lähtisikin tuo teepaita. Minato tarttui paidan alaosaan ensin ainoastaan vasemmalla kädellään. Nostaessaan paitaa, sen alta paljastui yhtä seksikkään näköiset vatsalihakset, miltä ne olivatkin tuntuneet.

'Herranjumala, pyörryn varmaan ennen kuin hän ehtii ottaa paitansa päältään kokonaan'

Kushinan kasvoille nousi puna. Noin komeita vatsalihaksia hän ei ollut nähnyt ikinä. Tai no, ehkä jossain lehdissä ja poikakalentereissa, mutta ne eivät vetäneet vertoja tuolle komeudelle. Ei todellakaan.

Minato otti pari askelta lähemmäs, pyöritteli lanteitaan, kiskaisten viimein paitansa kunnolla pois päältään.

'Mikä komeus. Olin näkevinäni jopa pienen hikipisaran valuvan hänen rinnustaan pitkin. Seksikästä.

Kushina nousi ylös sängyltä, piteli etusormea suussaan, katseli puolialastonta miestä hänen edessään, päästä varpaisiin.. Hänen kasvoillaan oli tyytyväinen hymy.

Pojan rintakehässä oli arpi. Ehkä noin kymmenen sentin mittainen viiva – vasemmalta oikealle, vinosti alas menevä. Blondi ei siis ollutkaan ihan virheetön, kuten päällepäin olisi voinut tämän naamasta kuvitella. Sitä sen kummemmin huomioimatta tyttö huomasi Minaton kädet jo kietoutuneena Kushinan kaulaan.

”Hmm.. Hyvältä näyttää – aloittelijaksi.”
Minaton naama venähti.
”En lopettanut vielä.”
Minato ei uskonut, mitä suustaan oikein päästi. Hän oli äsken vielä niin ujo. Häntä hävetti selvästi paljastaa itseään naiselle – tai ylipäätään kenellekkään. Noh, sanottu mikä sanottu. Tosin, luultavasti tuo tyttö olisi kuitenkin vaatinut lisää.

Blondi kääntyili keinahdellen suuntaan ja toiseen. Tummat housut eivät olleet mitenkään erityisen kireät, luultavasti melko joustavat ja lämpimät. Vyön solki kolahti pariin kertaan, kun nuori mies yritti vaivalloisesti räpeltää sen kanssa.
”Aukene nyt hemmetti...” Minato mutisi, hieman ärtyneesti.
”Minä voin auttaa.”

Blondi tunsi punan nousevan uudelleen kasvoilleen.
”T-t-tämän kanssako?”
Kushina nyökkäsi.
”Hölmö.” hän sanoi ja kumartui hieman. Tytön rintaliivit näkyivät nyt huomattavasti paremmin, kuin aiemmin. Punahiuksisen rinnat eivät olleet mitenkään erityisen isot. Ne olivat juuri sopivat. Juuri sopivat Minaton käsiin.
Vyön solki aukesi viimein. Housut humahtivat viivana lattialle. Nähtävästi liian isot pöksyt, Kushina ajatteli ja naurahti ääneen.

Minaton ilme oli näkemisen arvoinen.
”Ä-äö-öö-äää---” Poika änkytti. Miten suloista. Pieni lisäpuhti tuskin olisi nyt tässä vaiheessa pahasta. Punahiuksinen tarttui blondia olkapäistä, nousi hieman varpailleen ja antoi huuliensa painautua tämän huulille. Minato laittoi kätensä Kushinan lanteille, pidellen parilla sormella kiinni tytön housujen lenkeistä. Niistä, mistä vyö oli pujottautunut lävitse.

Kushina hivutti toisen kätensä varovasti Minaton etumukselle, ettei poika säikähtäisi kovin. Hänellä oli mustat alushousut, ihan tavalliset. Tässä tilanteessa ehkä vähän kiristävät. Fyysisesti poika tuntui olevan valmis mihin vain, ainakin sen perusteella, mitä Kushina tunsi näiden pöksyjen alta.

Minato huokaili kovin, joka kerta kun Kushinan käsi liikahti.
”Minä.. olen.. täysinn--” Minato aloitti.
”Sinun.” Kushina keskeytti.
”Mh?”
”Minä olen täysin sinun.” Punatukkainen sanoi, katsoen Minatoa intohimoisesti.
”Kuin myös” Minato virnisti. Hän työnsi Kushinan varoen istumaan sängylle, vetäen tytön kauluspaidan pois kokonaan tämän päältä. Pian hän keskittyi räpeltämään housujen nappien kanssa. Kushina auttoi pojan prosessia hieman, avatessaan rintaliiviensä soljen jo valmiiksi. Jos pelkät housunnapit olivat jo tuollainen haaste, ei olisi liivien avaamisesta tullut kertakaikkiaan mitään. Mustat liivit putosivat blondin nenän eteen. Minato tuijotti näkymää.

”Olet.. tajuttoman kaunis”

Kushina näytti hyvin hennolta.
”Niin sinäkin” tyttö sanoi ja veti pojan tiiviisti itseään vasten. Minato kiersi kädet hänen ympärilleen. He olivat hetken täysin hiljaa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Kushina nosti päänsä Minaton olkapäältä.
”Oletko valmis?”
Minato katsoi Kushinaa, jonka kasvoilla oli vilpitön hymy. Ja viaton. Hän ei tosiaankaan pelännyt mitään.
”Olen” Minato sanoi ja suuteli Kushinaa, huomattavasti itsevarmemmin kuin aluksi.

*

'Kello on nyt 02.23. Heräsin siihen, kun hän... Hän nukkuu. Vieressäni.
Hän ei ole lähtenyt.

..Hän kuorsaa, hiljaa tosin. Suloista.

Hän on vallannut yli puolet sängystäni. Makaan puoliksi hänen päällään. Hän tuoksuu hyvälle. Miehekkäälle.
Taidan nukahtaa.'

*

'Herään, katson häntä silmät sirrillään. Hän hymyilee. Irvistän jotain hymyn tapaista.'

”Huomenta, Uzumaki” blondi sanoi ja kutitteli punaisia hiuksia vierellään.
”Namikaze” Kushina sanoi, kietoen kätensä Minaton vartalon ympärille.

'Hyvää huomenta.'