Biologian tunti kului melko nopeasti. Jiraya käski oppilaiden lukea nopeasti sivut 73–75 lapsentekoon liittyen ja sen jälkeen heidän piti kertoa muistamansa ääneen koko luokalle. Kaikkia hymyilytti ja hihitytti, mutta kun oma vuoro tuli, hymyt ja nauru katosivat kokonaan. Jiraya vieläpä pakotti heidät kertomaan kaiken Hyvin yksityiskohtaisesti. Aineesta ei kuitenkaan tullut läksyjä ja Jiraya lupasi näyttää heille ensi tunnilla aiheeseen liittyvän ”opetusvideon”…Se sai kaikki nauramaan. Jiraya oli tunnetusti heidän koulunsa kaksimielisin opettaja.

”Voi jee, kun meillä on seuraavana englantia…!” Ino valitti kulkiessaan yhdessä Sakuran, Lyran, Hinatan ja tällä kertaa Tenteninkin kanssa kohti seuraavan tunnin luokkaa.
”Joo, en pidä siitä aineesta yhtään! Se on sitä paitsi liian vaikeaa…” Sakura myönsi ja lisäsi puuteria kasvoihinsa samalla kun käveli eteenpäin.
”Ei kai englanti nyt niin vaikeaa voi olla…?” Hinata kysyi varovasti ja hypisteli sormiaan kävellessään.
”On se! Sille ei mahda mitään!” Ino tokaisi ja kaiveli puhelintaan esiin. Lyra huokaisi. Eikö kellään muulla ollut muuta asiaa, kuin valittaa koulusta?

”Lyra, sinähän olet nyt yhdessä Naruton kanssa, vai mitä?” Sakura kysyi äkisti kun meikkasi itseään. Lyra jämähti oitis paikoilleen ja punastui. Hän oli kyllä Tavallaan yhdessä Naruton kanssa ja tavallaan ei. Hän oli eilen illalla pyytänyt Narutoa olemaan kanssaan vain ystävä, mutta kun tämä oli suudellut häntä, hän ei enää ollut läheskään niin varma asiasta. Oikeastaan hän ei enää tiennyt mistään mitään. Sitä paitsi hänen veljensä ilmestyttyä kuvioihin, oli vaikea tehdä mitään päätöstä asian suhteen.

”No, tavallaan…” Lyra vastasi lopulta. Sakura hymyili leveästi.
”Hieno juttu! Halusin vain sanoa sen, että minä en halua enää Sasukea!” hän sanoi kepeästi ja alkoi nyt levittää huulikiiltoa huuliinsa. Ino ei mennyt miksikään tiedosta, hänhän oli kuullut sen eilen illalla, mutta Lyra, Hinata ja Tenten tuijottivat Sakuraa lähes suu auki.

”Onko tuo väite totta?” Tenten kysyi aika epäilevällä äänellä. Hän oli tuntenut Sakuran jo päiväkodista asti. Hän saattoi vieläkin muistaa sen, miten Sakura aina kinusi Sasukea leikkimään kotia kanssaan, halusi aina olla tämän kanssa pusu-hippaa ja teki tälle aina omatekoisia lahjoja, jotka olivat melko onnettomia ja joita Sasuke ei koskaan halunnut. Ajatus siitä että Sakura luovuttaisi pojan suhteen noin monen vuoden jälkeen, jäi epäilyttämään Tenteniä väkisin. Sakura huomasi sen ja mulkaisi häntä.

”Tietenkin on, niinhän minä sanoin! Tästä eteenpäin aion keskittyä vanhempiin miehiin, niin kuin Ino!” hän totesi itsevarmalla äänellä. Lyra oli hämmästynyt.
”Luulin että sanoit noin vain Leen kiusaksi…” hän sanoi. Sakuran ilme synkkeni hieman hänen meikatuilla kasvoillaan. Leen typerät kasvot kohosivat hänen mieleensä.
”On se Lee kyllä yksi kiusa…” hän mutisi hetken ja kirosi.
”Se idiootti ei näköjään koskaan aio luopua sinusta…” Ino totesi epätavallisen varovaisella äänellä kun puhui Sakuralle. Hän näytti aistivan, miten Sakuran hyvä tuuli valui pois.
”Ei se ole minua koskaan omistanutkaan!” Sakura kivahti parhaalle ystävälleen ja näytti hyvin ärtyneeltä. Niinpä kukaan ei sanonutkaan enää hetkeen mitään tämän miesasioista.

”Onko tupakkaa?” Kankuro kysyi Shikamarulta kun nämä maleksivat kohti englannin luokkaa. Shikamaru haukotteli ennen kuin vastasi. Häntä laiskotti taas vaihteeksi.
”Ei ole, aamulla meni viimeiset,” hän vastasi lopulta. Kankuro näytti vähän vihaiselta.
”No voi vittu!” hän ärähti. Shikamaru kohautti olkiaan ja tervehti sen sijaan vastaan tulevaa tyttöystäväänsä.

Temari vaikutti vähän närkästyneeltä.
”Taasko olet menossa röökille? Monta kertaa pitää sanoa, etten minä jaksa sinun polttamistasi?” hän kysyi kiukkuisesti.
”Ei olla menossa. Ei ole röökiä…” Shikamaru vastasi välinpitämättömällä äänellä ja raaputti päätään.
”Onko sinulla tupakkaa, sisko?” Kankuro kysyi ja katsoi Temaria. Temari puri hammasta ja näytti siltä kuin räjähtäisi kohta.
”Vitut on!” hän kivahti veljelleen ja katsoi sitten taas vaativasti Shikamarua.
”Ihan totta, minä en jaksa koko ajan sitä tupakansavua!” hän sanoi ja mulkoili poikaystäväänsä.

”Kestäthän sinä minuakin…” Kankuro huomautti irvistäen Shikamarun takaa. Hän yritti saada muuta ajateltavaa, kun tupakanhimo valtasi hänet.
”Suu kiinni, Kankuro!” Temari kivahti ja katsoi Shikamarua herkeämättä. Shikamaru tuijotteli seinää kyllästyneen näköisenä, eikä häntä näyttänyt paljon kinnostavan Temarin sanat. Temari katsoi tätä kiukkuisena.

”Mikset edes enää puhu minulle mitään?!” hän tivasi. ”Et soita tai kysy kuulumisia koskaan…!”
”Ei sinulle varmaan ihmeempiä kuulu, en kysy sen takia…” Shikamaru vastasi.
”Sitten meidän juttu on ohi!” Temari huusi ja lähti kävelemään vessoja kohti kiukkuisena. Shikamaru katsoi hänen peräänsä hieman surullisesti.

”En minä sitä tarkoittanut…” hän mutisi hiljaa. Kankuro läimäisi häntä selkään kovaan ja naureskeli itsekseen jotakin.
”Älä hätäile! Minä asun Temarin kanssa ja tiedän, että sitä rupeaa kaduttamaan ennen yötä. Sitten se soittaa sinulle anteeksipyynnön ja sitten te olette taas yhdessä. Niinhän se on käynyt kahdella edelliselläkin kerralla, vai mitä?!” hän kysyi nauraen. Shikamaru nyökkäsi mykkänä. Hän ei kuitenkaan ollut aivan varma siitä, haluaisiko Temari häntä takaisin enää kolmatta kertaa.
”Nyt sitä tupakkaa tarvittaisiinkin…” hän huokaisi väsyneesti. Kankuro nyökkäsi.

”Ihan totta, minä en lähde illalla kaupungille!” Naruto sanoi hieman ärtyneenä Kiballe, joka seisoi hänen edessään. Naruto itse nojasi tiiliseinään. Kiba näytti hieman epäuskoiselta. Hän ei ymmärtänyt parasta ystäväänsä nyt yhtään!
”Mikset? Meidänhän piti mennä leffaan katsomaan se uusin toimintaelokuva!” hän kysyi. Naruto näytti anteeksipyytelevältä kun hymyili.
”Joo, tiedän, mutta minulla on muuta menoa…” hän sanoi. Kiba huokaisi syvään.
”Niin kuin mitä?” hän kysyi. Naruto virnisti.
”Menen tapaamaan Lyraa!” hän sanoi iloisella äänellä.

Kiba yllättyi.
”Vau! Tai siis…tiedän kyllä, että olette yhdessä, mutta… tiedätkö sopiiko se Lyralle?” hän kysyi hieman hämmentyneenä. Naruto pudisti päätään.
”En, mutta aion kysyä pian. Minun pitää nähdä hänet tänään…” hän puhui hiljaa.
”Miksi?” Kiba kysyi. Naruto katsoi Kibaa kuin tietämätöntä nyt katsotaan.
”Koska minä vain haluan nähdä tyttöystäväni, okei?” hän sanoi. Kiba nyökkäsi lopulta ja huokaisi.
”Ehkä sille ei vain voi mitään…” hän totesi naurahtaen. Samalla hän tuli ajatelleeksi omia treffejään Hinatan kanssa. Hän oli sopinut tapaavansa tämän koulun jälkeen. Naruto näytti yhtäkkiä epätavallisen synkältä.

”Mikä on hätänä?” Kiba kysyi kun havahtui omista ajatuksistaan. Naruto nyökkäsi sivummalle päin hiljaa.
”Sasuke…” hän sanoi merkitsevästi. Kiba vilkaisi samaan suuntaan.

Sasuke nojaili samaan tiiliseinään kuin Naruto, mutta huomattavasti kauempana. Hän näytti tavalliseen tapaansa siltä, millainen nyt oli, mutta jokin oli muuttunut selvästi. Sasuken silmät olivat yleensä himmeän mustat, mutta nyt ne olivat kirkkaammat. Sen näki nyt kuka tahansa. Miksi ihmeessä tämän silmät olivat kirkkaammat? Sitä oli aika vaikea edes käsittää.

”Sasuke on epätavallinen…” Kiba myönsi kuiskaten.
”Niin on, mutta en vain käsitä miksi…” Naruto sanoi. Hänen mielikuvituksensa laukkasi lujaa, mutta hän ei sanonut sitä ääneen.
”Sasuken isoveli on pyörinyt taas kaupungilla kännissä, sanotaan. Niillä oli aika rankat bileet eilen kuulemma…” Kiba kuiskasi hiljaa Narutolle. Naruto nyökkäsi. Hän oli kuullut niistä Itachin bileistä useinkin. Niistä hänen äitinsä Kushina oli aina varoitellut. Niissä kuulemma pyöri aina epämääräistä porukkaa, tarjoiltiin kaikenmaailman juomia ja niissä saattoi olla toisinaan huoriakin.

Itachilla oli juopon maine, mutta silti hänellä meni töissä hyvin ja hänen ravintolansa oli kaupungin hienoin. Naruto tunsi Sasuken vanhemmat jotenkin. Hänen äitinsä sattui olemaan Sasuken äidin Mikoton hyvä ystävä ja sen takia hän oli joutunut olemaan tekemisissä Uchiha-perheen kanssa toisinaan. Naruto huokaisi syvään. Hänestä Sasuken äiti oli ihan mukava, muttei voinut sanoa samaa Sasuken tiukasta ja voimakasluonteisesta isästä. Ja Itachista hän ei tietenkään pitänyt tai Sasukesta.

”Äitisihän on Sasuken äidin hyvä ystävä, vai mitä?” Kiba kysyi yllättäen. Naruto nyökkäsi poissaolevasti.
”Joo…” hän sanoi.
”Sittenhän tämä voisi tietää miksi Sasuken on tavallista erikoisempi, jos he ovat kerran ystäviä?” Kiba kysyi järkeenkäyvällä äänellä. Naruto kuitenkin pudisti päätään.
”Ei, Sasuken vanhemmat ovat toista kuukautta jossain loma-matkalla. Eivät he voi sitä tietää…” hän vastasi hiljaa. Samalla hän muisteli lapsuuttaan, johon myös Sasuke oli kuulunut jollain osin…

Kushina ja Mikoto olivat hyviä ystäviä jo, uskomatonta kyllä, peruskoulusta asti. He olivat aina olleet erittäin lahjakkaita kumpikin ja kauniita sekä aika suosittuja. He olivat poikien keskuudessa hyvin suosittuja, etenkin Mikoto. Sen takia hän menikin naimisiin 20-vuotiaana Fukagun kanssa, joka oli rikkaan ja hienon Uchiha suvun jäsen. Häiden jälkeen Mikoto ilmoitti olevansa raskaana ja synnytti 9 kuukautta myöhemmin poikavauvan, jonka nimeksi tuli Itachi. Niihin aikoihin Kushina puolestaan meni naimisiin omalla tahollaan miehen kanssa, joka tulisi olemaan jonain päivänä hänen lastensa isä.

Siitä huolimatta että Mikotosta tuli kaupungin hienoimman suvun jäsen ja siitä, huolimatta että Kushina avioitui, he säilyttivät ystävyytensä tiiviinä, sellaisena kuin se oli aina ollutkin.

Useita vuosia myöhemmin Mikoto ja Kushina olivat raskaana samana vuonna ja kumpikin synnytti poikalapsen. Kushina sai kovasti toivomansa esikoisen ja Mikoto sai kuopuksensa, jota oli kaivannut. Kahdesta pojasta Mikoton poika oli vanhempi ja tämä syntyi kesällä, kun taas Kushinan lapsi syntyi syksyllä. Mikoto antoi miehensä Fukagun kanssa nuoremman poikansa nimeksi Sasuke ja Kushina risti esikoisensa Narutoksi, joka tarkoitti pyörrettä. Joka tapauksessa, molemmat perheet olivat iloisia lasten syntymästä.

Naruto räpytteli silmiään ja tuijotteli vakavana Sasukea, joka ei ihme kyllä huomannut hänen katsettaan. Hän muisti yhä sen, miten hänen äitinsä ja Sasuken äiti yrittivät saada heitä ystävystymään keskenään. Sehän oli normaalia, jos kahdella ystävällä oli samanikäiset lapset. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Sasuke oli hiljainen ja taitava kaikessa, kun taas Naruto oli äänekäs ja kömpelö. Heistä ei oikein tullut ystäviä sen takia ja Narutoa ärsytti myös suunnattomasti Itachi, joka oli murrosiässä ja tavattoman ärsyttävä ja poltteli tupakkaa kaupungilla sekä juopotteli kavereidensa kanssa viikonloppuisin.

Vaikka Narutosta ja Sasukesta ei tullutkaan ystäviä toisin kuin heidän äideistään, Mikoto ja Kushina tulivat edelleen hyvin toimeen. Naruto oli kiitollinen siitä, ettei hänen enää tarvinnut kovin usein käydä Uchiha-perheen hienossa kartanossa.

Samalla hetkellä Naruto tuli muistelleeksi isäänsä. Hän käänsi katseensa pois Sasukesta ja hänen silmänsä kovettuivat kun hän katsoi kivilattiaa. Hän ei olisi halunnut muistella isäänsä mielellään, mutta tämän kasvot palautuivat väkisinkin hänen mieleensä.

”Mokoma idiootti…” Naruto ajatteli puristaessaan käsiään nyrkissä. Hän oli todella rakastanut isäänsä paljon. Tämä oli ollut hänelle niin hyvä isä kuin pystyi olemaan ja oli viettänyt aikaa poikansa kanssa. Naruton silmiä kirveli muistot hänestä ja isästä leikkipuistossa, koulumatkalla ja tivolissa…Kaikki nuo muistot kuitenkin peittyivät sen pahimman alle, joka tapahtui kun Naruto oli 8 vuotias. Silloin isä oli löytänyt itselleen uuden rakkauden, pettänyt vaimoaan Kushinaa, jättänyt perheensä sekä häipynyt kaupungista.

Naruto muisti yhä illan, jolloin isä oli lähtenyt. Tämä oli pakannut tavaransa matkalaukkuun, jonka oli saanut lahjaksi vaimoltaan, sanonut olevansa hyvin rakastunut ja lähtenyt ovesta ulos. Naruto muisti tuijottaneensa isäänsä kyyneleet silmissään ja räkä valuen samalla kun hänen äitinsä itki katkerasti. Silloin hän oli rynnännyt kotinsa portille ja huutanut isäänsä palamaan kotiin. Mutta tämä ei palannut kotiin, eikä pitänyt mitään yhteyttä sen illan jälkeen perheeseensä.

Siitä illasta asti Naruto oli vihannut isäänsä, koska tämä oli rikkonut heidän perheensä. Oli kulunut tämän lähdöstä jo 8 pitkää vuotta, eikä mikään ollut muuttunut…

”Ehkä Sasuke on rakastunut…” Kiba kuiskasi Naruton korvaan vetäen tämän pois menneisyydestä. Naruto hätkähti täysin ja tuijotti parasta ystäväänsä pitkään. Sitten he purskahtivat nauruun. Nauru ei meinannut loppua millään.
”Kehen Sasuke nyt olisi muka rakastunut? Ei nyt Sakuraan tai Inoon ainakaan!” Naruto nauroi ajatellessaan kyseisen tyypin perässä juoksevia tyytöjä.
”Ei Ino ainakaan enää juokse Sasuken perässä,” Kiba sanoi tietäväisenä. Naruto katsoi tätä hämmästyneenä.
”Miten niin? Ainahan se on halunnut Sasuken niin kuin Sakurakin…” hän kysyi. Kiba virnisti Narutolle leveästi.

”Inolla on joku 20-vuotias poikaystävä nyt…” hän kuiskasi salaliittomaisesti.
”Mitä?!” Naruto huudahti. Kiba nyökkäili.
”Joo! Ino tapasi tyypin viime viikonloppuna kai niissä bileissä, jossa minäkin olin. Oksensi kuulemma sen jätkän farkuille vieläpä…” Kiba hihitti. Naruto hymyili. Tuo oli niin Inolle tavanomaista että…
”Kehen muuhun Sasuke muka Ei ainakaan voisi olla rakastunut…?” Kiba mietti ääneen. Naruto pohti hetken.
”Ei ainakaan Inoon tai Sakuraan, sehän ei siedä niitä…” hän mutisi. Kiba oli täysin samaa mieltä.
”Hinata ei tule kysymykseenkään…” hän sanoi itsestään selvällä äänellä. Hän itsehän oli todella ihastunut kyseiseen tyttöön. Naruto nyökkäsi hitaasti.

”Tenten on ihan sairaan rakastunut taas Nejiin… Sasuke ei kyllä ole katsonut sitä tyttöä sillä silmällä…” hän luetteli.
”Jep! Temarista ei voi pitää, se on liian poikamainen ja se on nyt on-off suhteessa Shikamarun kanssa,” Kiba totesi. Naruto naurahti hieman ja vaikeni sitten. Hänellä ei tullut ketään mieleen, johon Sasuke voisi olla rakastunut… ei ketään…

Englannin tunti kului suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Anko kyseli oppilailta ihan ensiksi englannin verbit, jotka oli pitänyt opetella ulkoa ja sitten he alkoivat suomentaa uutta kappaletta. Koska Anko tunnettiin koulussa tiukkana opettajana, kukaan ei uskaltanut riehua tunnilla, sillä seurauksena siitä olisi ollut jälki-istuntoa. Koko luokka pärjäsi aineessa ihan hyvin, mutta Sasuke, Neji, Gaara, Temari ja nyt myös Lyra olivat ehdottomasti luokan parhaimpia kyseisessä aineessa.

Lyra istui nyt tunnilla Naruton vieressä, koska tämä oli varannut hänelle paikan vierestään.
Hän näki, että Naruto tuijotti häntä koko ajan, ihan kuin hänen ensimmäisestä koulupäivästään asti. Se ei tavallaan enää häirinnyt häntä, mutta hän tunsi olevansa hyvin sekaisin kaikesta, mitä heidän välillään oli jo parissa päivässä ehtinyt tapahtua.

”Voisimmeko me nähdä tänään?” Naruto kysyi hymyillen Lyralta silloin kun heidän piti tehdä muistiinpanoja. Anko paasasi kovalla äänellä luokan etuosassa jotakin.
”En tiedä, riippuu siitä onko minulla mitään…” Lyra vastasi epävarmasti. Hän mietti hetken. Hän ei ollut sopinut mitään kummempaa Inon tai Sakuran kanssa, mutta kotona hän ei taas tahtonut olla. Siellä häntä odottaisivat vain isä ja Hiwatari, eikä Lyra oikein jaksanut nähdä jälkimmäistä henkilöä. Häntä kyllä houkutteli viettää aikaa Naruton kanssa, mutta samalla hän halusi kuitenkin tehdä jotain muutakin. Samalla hetkellä hän tunsi Naruton ottavan kiinni hänen kädestään.

”Kunpa ymmärtäisit, miten paha olo minulla on, kun en voi nyt suudella sinua…” Naruto kuiskasi hiljaa hänelle hymy huulillaan. Lyra muuttui aivan punaiseksi.
”Kukaan ei ole…koskaan sanonut minulle noin…” hän kuiskasi aivan jähmettyneenä. Naruto hymyili. Hänen kasvonsa eivät olleet kaukana Lyran kasvoista.
”Minä en olekaan kuka tahansa…” hän sanoi pehmeästi.
”Et kai…” Lyra ajatteli ja alkoi tehdä muistiinpanoja. Naruto teki samoin.
”Haluaisitko tulla käymään meillä tänään?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän ei huomannut, että Sasuke, joka istui myös takarivissä, oli kuullut hänen sanansa ja oli oitis lopettanut kirjoittamisen, kun oli kuullut hänen sanansa. Lyra katsahti Narutoon nopeasti.

”Tuota… onko teillä ketään kotona?” hän kysyi hieman epävarmana. Silloin Naruton kasvoille levisi vielä leveämpi ja kaksimielisempi hymy.
”Haluaisitko olla kanssani meillä sitten kahden kesken…?” hän kysyi taas sillä viettelevällä äänellä, jolla oli puhunut eilenkin Lyralle Shine Gafessa. Lyra hymyili hieman ärtyneesti pojalle, mutta ei ollut vihainen.
”Ihan sama se minulle on, mutta onko teillä ketään kotona?” hän kysyi ja oli tyytyväinen siitä, ettei punastunut enempää. Naruto näytti ottavan vasta nyt hänen sanansa todesta.
”Älä hätäile, kotona saattaa olla vain äiti, eikä siitä kannata välittää,” hän sanoi kevyesti. Lyra punnitsi vaihtoehtoja hetken. Hiwatari vai Naruto… Päätös oli yllättävän helppo hänelle.
”Selvä, minä tulen!” hän lupasi. Naruto näytti vain entistä ilahtuneemmalta.

”Selvä. Miten sanotaan englanniksi, kaipaan sinua, odotan sinua ja me kuulumme yhteen? Ihan vain kertauksen vuoksi…” Anko kysyi kun pyyhki taulun puhtaaksi kielioppisäännöistä. Muutama käsi ponnahti oitis ylös.
”Niin, Sasuke?” hän kysyi. Sasuken ei tarvinnut edes miettiä sekuntiakaan, ennen kuin hän vastasi, eikä hänen tarvinnut katsoa apua kirjasta.
”I miss you, I’ll wait for you and we belong together,” hän luetteli tasaisesti ja selvällä äänellä. Lyra kuunteli pojan sanoja lumoutuneena. Sasuken englanti kuulosti puhtaalta ja oikealta englannilta. Miten hän osasi lausua sen noin hyvin? Lyra tiesi, ettei edes itse pystyisi siihen.
”Aivan oikein! Kiitos, Sasuke…” Anko sanoi tyytyväisellä äänellä ja teki merkinnän päivyriinsä. Sitten hän alkoi saarnata siitä, että ensi viikon koe lähestyi uhkaavasti. Koko luokka päästi valittavia ääniä.

”Ei mitään kokeita…ei jaksa lukea!” Kiba valitti yhteen ääneen Inon kanssa.
”Missä helvetin välissä ehtii edes lukea kun pitää tehdä muutakin?!” Sakura tivasi kiukkuisena Ankolta.
”Taas se koe on kuitenkin liian vaikea…” Kankuro mutisi pää pulpetilla.
”Turvat kiinni! Jos minä nyt määrän teille kokeen, se myös pidetään! Älkää olko noin lapsellisia!” Anko karjaisi ja sai koko luokan taas hiljaiseksi.
”Vitun ämmä…” Gaara mutisi hyvin hiljaa vieressään istuvalle Shinolle. Lyra tirskui Gaaran sanoille yhdessä Naruton kanssa. Heidän piti katsoa muualle kuin toisiinsa, sillä muuten he olisivat purskahtaneet vielä kovempaan nauruun. Sasuke katseli Lyraa syrjäsilmällä omasta pulpetistaan, muttei sanonut mitään.

Anko antoi tunnin loputtua läksyksi heille lukea tulevaan kokeeseen ja opetella taas joitakin verbejä ulkoa. Ennen kuin hän päästi luokan vapauteen, hän jakoi vielä edellisen verbikokeen tulokset kaikille. Lyra ilahtui huomatessaan, että oli saanut täydet pisteet. Narutolla oli väärin kolme sanaa, mutta oli pärjännyt muuten ihan hyvin. Sakuralla oli mennyt ilmeisesti vain yksi sana oikein, Inolla kolme. Heillä olisi määrä olla seuraavana kuvaamataitoa… Lyra oli kiitollinen siitä.

Se tapahtui sillä samalla hetkellä kun Choujin karkkipussi repesi englannin luokan ulkopuolella. Karkit levisivät maahan ja Lyra astui epäonnekseen yhden päälle. Kesti vain sekunnin kun hän liukastui ja kaatui kylmälle ja kovalle lattialle. Hän tunsi viiltävää kipua käsivarressaan.

”Lyra!” Naruto, Sasuke, Ino ja Sakura huusivat pelästyneinä yhteen ääneen. Lyra ei kyennyt vastaamaan. Hän makasi lattialla kyljellään ja tunsi kovaa kipua. Myös muutkin heidän luokkatoverinsa olivat huomanneet mitä oli tapahtunut.
”Lyra, oletko kunnossa?!” Naruton ääni oli kamalan levottoman kuuloinen.
”Varo hänen jalkaansa, se voi olla poikki!” sanoi toinen ääni, joka kuului taas Sasukelle. Se oli yhtä levoton. Lyra halusi rauhoitella molempia, mutta ei oikein pystynyt siihen. Hänen sanansa olivat juuttuneet kurkkuun ja kipu vei hänen puhekykynsä.

”Mitä jos Lyralla on aivotärähdys?” Sakuran itkuinen ja huolestunut ääni kysyi taustalta. Lyra kuuli Sasuken vetävän terävästi henkeä yhdessä Naruton kanssa.
”Ei kai Lyra ole tajuton?” Ino kyseli huolissaan.
”Ei kai…” Sasuke mutisi tarkistaessaan asiaa. Lyra tunsi tämän hieman viileiden käsien liikkuvan hänen kasvoillaan. Hän tunsi samalla Sasuken tuoksun sieraimissaan. Hän ei ollut koskaan löytänyt näin hyvää tuoksua mistään. Se tuoksu… hän ei osannut edes oikein kuvailla sitä.

”Mitä sinä oikein teet hänelle?!” Naruto tivasi vieressä mustasukkaisena. Hänen äänensä uhkui raivoa, kun Sasuken kädet liikkuivat Lyran kasvoilla tarkistaen oliko tämä tajuissaan.
”Tarkistin vain oliko hän tajuton…” Sasuke vastasi tyynesti ja hänen kätensä eivät enää hipaisseetkaan Lyran kasvoja. Lyra oli sulkenut silmänsä, sillä valo teki niin kipeää hänen silmilleen.

”Hah! Et kai vain yrittänyt lähennellä häntä tai mitään sellaista?!” Naruto kysyi vihaisena ja hänen silmänsä kipinöivät kun hän katsoi Uchihaa. Sasuke vastasi Naruton tuliseen katseeseen kylmästi.
”En tietenkään. Satun olemaan vain huolissani hänestä!” hän tokaisi ja vetäytyi kauemmas Lyrasta. Naruto heitti tähän päin kylmän katseen ja alkoi sitten sivellä Lyran pehmeää poskea huolestuneena.

”Lyra-rakas… saattuuko sinuun?” hän kysyi pehmeästi. Lyra ynähti.
”Sattuu…” hän valitti tuskin kuuluvalla äänellä.
”Hänen huulensa on myös auki,” Sakura huomautti taustalta.  Naruto nyökkäsi tytön sanoille ja siveli Lyran poskea yhä. Sasuke oli jähmettynyt täysin aloilleen ja tuijotti näkyä mykkänä.
”Meidän pitää viedä Lyra terveydenhoitajalle,” Ino sanoi äkisti. Sasuke nyökkäsi.
”Tietenkin. Minä voin viedä hänet…” hän sanoi, mutta Naruto keskeytti hänet.
”Ei, minä teen sen!” hän sanoi ja kietoi kätensä suojelevasti Lyran ympärille. Sasuken ilme kiristyi.

”Joo, minä ja Sakura viemme nyt Lyran terveydenhoitajalle!” Ino ilmoitti kovalla äänellä kuin olisi aistinut kahden pojan välillä lepäävän vihamielisyyden. Lyra kuuli kaiken, mutta ei sanonut mitään. Hän ei voinut kuin keskittyä kipuunsa.
”Hänen kädestään vuotaa verta!” Sakura huomasi ja kiljaisi kauhistuneena. Sasuken katse lennähti salamana Lyran käteen. Se oli totta, siitä vuoti verta.

”No niin, Sakura. Eiköhän viedä Lyra terveydenhoitajalle?” Ino sanoi reippaasti ystävälleen. Sakura kuitenkin tärisi.
”Mikä sinulla on?” Naruto kysyi kummissaan huomatessaan pinkkipään ilmeen. Sakura tärisi yhä ja tuijotti Lyran kättä.
”Minä en kestä katsoa verta, sen näkeminen tekee huonovointiseksi…” hän sai soperrettua.
”Sinulla on siis hemofobia,” Sasuke totesi rauhallisesti. Sakura nyökkäsi ainoastaan. Sasuke ei miettinyt tilannetta kauan.
”No, sitten minä tulen viemään Lyraa myös, Ino,” hän sanoi blondille tytölle. Naruton katse osui nyt suoraan Sasukeen.
”Ei sinun tarvitse, minä menen…” hän sanoi, kunnes Sakura otti heikosti kiinni hänen kädestään.

”Naruto, älä viitsi purnata aina vastaan. Minua heikottaa tuo veri. Voitko viedä minut seuraavan luokan luokse, etten pyörry tai oksenna?” Sakura kysyi hiljaa. Hänen kasvonsa olivat ihan oikeasti kalpeat. Naruto empi hetken. Ei Lyralla kai ollut hätää, jos Ino oli kerran tämän mukana. Hän kuitenkin katsoi Sasukea hetken kiukkuisena ja lähti sitten taluttamaan Sakuraa ala-kerrokseen. Sasuke hymyili tyytyväisenä itsekseen ja auttoi sitten Inoa nostamaan Lyran pystyasentoon. Hän laittoi Lyran vasemman käten toisen olkapäänsä taakse ja Ino laittoi Lyran oikean käden oman olkapäänsä taakse. Sitten he lähtivät taluttamaan tätä kohti terveydenhoitajan työpistettä.

Lyrasta tuntui vain entistä kauheammalta, kun hänet nostettiin pystyyn. Kädestä vuoti yhä verta ja sitä vihloi ja kirveli inhottavasti. Sen lisäksi häntä oksetti ja häntä huimasi. Hän oli saanut varmaan sittenkin aivotärähdyksen…

”Oletko tajuissasi vielä, Lyra?” Sasuke kysyi kun he kävelivät. Lyran omat jalat tuskin kantoivat.
”Olen…” hän sai sanottua käheällä äänellä. Sasuke katsoi häntä huolestuneena.
”Mihin sattuu?” Ino kysyi puolestaan ja vilkuili levottomana Sasukesta Lyraan. Kesti hetken, ennen kuin Lyra sai muokattua kipunsa sanoiksi.
”Käteen sattuu ainakin kamalasti… sen lisäksi minua huimaa ja oksettaa…” hän kuiskasi hiljaa.
”Se on kai sitten aivotärähdys…” Ino totesi ääni värähtäen. Sasuke ei näyttänyt yhtään sen rauhallisemmalta. He jatkoivat hiljaisuuden vallassa matkaansa, mutta Sasuken silmät tarkkailivat Lyraa valppaina.

Naruto vei Sakuran kuvaamataidon luokan luokse ja päätti lähteä saman tien terveydenhoitajan luokse kyselemään Lyran oloa. Sakura kuitenkin kielsi häntä menemästä.

”Miksen menisi?! Olen huolissani Lyrasta!” Naruto sanoi ja katsoi Sakuraa. Sakura, joka oli jo toipunut omasta huimauksestaan ja pahasta olostaan, pudisti sitkeästi päätään.
”Ei sinun tarvitse mennä, Lyra on hyvässä turvassa Sasuken ja Inon kanssa…” hän sanoi.
”Juuri siksi minun pitääkin mennä!” Naruto huudahti. Sakura katsoi tutkivasti Narutoa, eikä hän näyttänyt hetken siltä teini-pissikseltä, joka hän sattui olemaan.

”Oletko sinä mustasukkainen Lyrasta?” hän kysyi. Naruto lehahti punaiseksi ja tuijotti Sakuraa hieman mököttävänä.
”Tietenkin olen, mehän olemme yhdessä,” hän sanoi hieman rauhallisempana. Sakura hymyili hänelle varovasti.
”Olet mustasukkainen, koska Sasuke meni Lyran mukaan, etkä sinä…” hän huokaisi. Naruto ei katsonut tyttöön kun nyökkäsi. Sitten hän vilkaisi Sakuraa, kuin olisi nyt vasta tajunnut että puhui juuri tälle.

”Miksi sinä halusit juuri Minut taluttamaan sinua? Sinähän olisit voinut pyytää Sasukea, koska olet kerta niin rakastunut häneen…” hän sanoi hieman kiukkuisena. Oikeastaanhan se oli Sakuran syytä, ettei hän päässyt Lyran mukaan. Sakura vilkaisi kiukkuisena Narutoa.
”En minä ole enää rakastunut häneen!” hän sähähti. Sen kuultuaan Naruto jähmettyi aloilleen. Hän ei oikein uskonut kuulemaansa. Hän ei oikeastaan voinut uskoa sitä. Sakurako oli jo luovuttanut Sasuken suhteen, vaikka oli ollut ihastunut tähän jo tarhasta asti? Se oli ennenkuulumatonta. Sakuran silmistä kuitenkin näki, että tämä oli tosissaan. Siihen Naruto ei sanonut mitään.

”Sinä pidät Lyrasta paljon,” Sakura sanoi äkisti ja hymyili Narutolle hieman. Naruto nyökkäsi ja hänenkin kasvoilleen levisi hymy, tosin ei niin pieni kuin Sakuralla.
”Joo, hyvin paljon…” hän sanoi.
”Se on hyvä, että Lyralla on joku, joka välittää hänestä enemmän kuin vain ystävänä,” Sakura myönsi.
”Niin on…” Naruto huokaisi.

Terveydenhoitaja oli nimeltään Shizune niminen nainen, joka oli myös rehtori Tsunaden läheinen ystävä. Hän oli nuori ja ihan kauniskin, mutta myös erittäin hyvä työssään. Kun hän näki sisään kannettavan, heikon Lyran, hän ryhtyi oitis toimeen.

”Mikä hänellä on?” hän kysyi oitis Sasukelta ja Inolta kun nämä laskivat Lyran makuu-alustalle lepäämään.
”Hän kaatui ja hänen päänsä osui lattiaan. Sen jälkeen hänen kätensä on vuotanut verta ja häntä on huimannut ja oksettanut, eli siis kyseessä on aivotärähdys,” Sasuke selitti nopeasti, mutta kuitenkin selkeästi ennen kuin Ino ehti avata edes suunsa. Shizune nyökkäsi vaikuttuneena Uchihan sanoille.
”Selvä… tutkin hänet vielä varmuuden vuoksi kuitenkin…” hän mutisi.

Shizunen tutkiessa Lyraa, Ino katsoi Sasukea hieman kulma koholla. Tietenkin hän tiesi, että Sasuke oli melkein lahjakas kaikessa mihin ryhtyi, mutta ei olisi arvannut tämän tietävän tuon verran lääketieteestä.
”Sinä tiesit, että hänellä on aivotäräys…” Ino sanoi hitaasti. Sasuke vain nyökkäsi.
”Niinhän Sakura ensin sanoi,” hän totesi lyhyesti. Ino oli silti hiukan epäluuloinen.
”Mutta sinä arvasit melkein heti myös, että hänen jalkansa saattaa olla poikki…” hän mutisi.
”Se oli vain oletus, ei hänen jalkansa ole poikki,” Sasuke vastasi. Ino vilkaisi hämmentyneenä ja kysyvänä Shizuneen päin, joka oli saanut jo tutkittua Lyran.

”Sasuke on aivan oikeassa, hänellä on aivotäräys, eikä hänen jalkansa ole poikki,” hän totesi hymyillen hieman. Sasuke hymähti itsekseen ja Ino pyöräytti silmiään. Sasuke ei oikein kiinnostanut häntä enää, koska hän oli entistäkin rakastuneempi Deidaraan.

”Miten Lyra voi?” Sasuke kysyi Shizunelta. Shizune hymyili.
”Hänen täytyy levätä jonkin aikaa täällä… kohtaus menee todennäköisesti ohi jo tänään, mutta jos se jatkuu vielä huomenna, hänen on parempi käydä lääkärissä,” hän selitti.
”Entä huimaus ja huono olo?” Ino kysyi huolestuneena.
”Se menee ohi levätessä!” Shizune vastasi. Sasuke huokaisi Inon kanssa helpottuneena.
”Hyvä,” hän sanoi selvästi huojentuneena. Sitten hän suuntasi tummat silmänsä Lyraan. Niissä oli lämmin katse.