Sinä yönä satoi. Jätit minut pimeään ja lähdit. Sanoit, että sinun on pakko ja että se ei ollut valintasi, ja lähdit kuitenkin. Olit jo muutaman viikon ajan yrittänyt kertoa minulle siitä, että lähdet, muttet uskaltanut. Koska tiesit, etten päästäisi sinua noin vain.
En voinut uskoa, kun viimein sanoit lähteväsi.
Luulin, että vitsailit mutta ilmeesi oli kuoleman vakava jonka näki harvoin iloisilla kasvoillasi.   


Huusin ja haastoin sinut tappeluun ja yritin kaikkeni, mutta en onnistunut.
Sinä olit vahvempi, kuin ennen ja ei ihme, että sinusta oli tullut niin pienessä ajassa minuakin vahvempi, olit harjoitellut itse Hokagen kanssa ja olit saanut A-tason tehtäviä joita olet suorittanut vaivatta.


Nousin ylös ja katsoin ulos. Oli pimeää.
Siitä on jo kulunut kolme kuukautta kun jäin taas yksin.
Muistan, miten pienenä olin yksin vain sen takia, koska olin omistanut elämäni kostolle ja halusin kostaa klaanini puolesta ja tulla vahvemmaksi, mutta sinä ilmestyit ja autoit minua pois pimeydestä.
Siitä asti kun tapasin sinut, sinä olet ollut aurinkoni. Lupasit olla aina lähelläni ja tukenani viimeiseen hengenvetoon asti, mutta nyt petit minut ja lähdit.


Viisi vuotta sitten lähdin, koska minun piti tulla vahvemmaksi ja saada kostoni isoveljeltäni, mutta sinä et luovuttanut, vaan olit perässäni vaikka vaaransit henkesi minun takiani. Sanoit, että olen sinulle kun veli.
Kun olin kerran isoveljeni perässä, tulit ja autoit minua hänen voittamisessa. Kun tapoin hänet katsoin sinuun ja kysyin:

– Miksi autoit minua?

– Koska haluan sinut takaisin...veli...Teme.Tule takaisin Konohaan.

Se oli ollut vastauksesi ja kun sen sanoit, hymyilit lempeästi minulle.
Niin minä sain kostoni ja sinut taas lähelleni. Mutta nyt lähdit ja jätit minut. Tuletko sinä enää takaisin. Näemmekö enää missään muualla kun taisteluissa?
Olen itsekäs, tiedän miksi lähdit, mutta en halua myöntää sitä itselleni. Lähdit, koska sinua oli uhattu, jos et olisi lähtenyt, koko kylä olisi tuhottu ja joka ikinen ystäväsi olisi tapettu silmiesi edessä. He halusivat sisälläsi olevan kettudemonin ja sinun sulautuvan heihin, jotta sinusta tulisi hirviö.


En kestä enää sitä, että olen taas yksin. En tiennyt miten tärkeä olet, mutta en minä muutakaan voinut sille, että sain tunteeni nyt vasta selville ja että myönsin ne aika myöhään itselleni. Pidin sinua vain ystävänä, mutta nyt tiedän että olet paljon enemmän minulle. Olet minulle veli ja ystävä. Ja jotain, mitä en halua myöntää.


Nousin ylös ja lähdin ulos sateeseen. Uskon, että taivaskin itkee lähtöäsi, en uskonut sitä kun sanoit minulle että taivas itkee ollessaan surullinen ja että se suree ihmiskunnan vääryyksiä. Sanoit myös, että joskus se itkee ollessaan iloinen, koska sateen jälkeen aurinko pilkottaa pilvien takaa ja pikku hiljaa pilviä ei enää näy, vaan aurinko lämmittää kivasti ja näyttää ihmisille, miten se on iloinen heidän puolestaan. Silloin olin hämmentynyt vähän, mutta aloin nauraa sinulle ja kysyin, että mitä sinulle on tapahtunut, koska et sinä voi noita sanoja omasta päästäsi keksiä.
Silloin hymähdit ja vastasit minulle niin yksinkertaisesti, että elämä opettaa ihmistä.
Noilla sanoilla sait minut katsomaan sinua uudetaan hämmentyneenä. Olit aikuistunut, sen huomasin noiden sanojen myötä.


Jatkoin kävelyä välittämättä sateesta, joka kasteli minut läpimäräksi. Käveltyäni kauppojen ja ihmisten näköpiiristä pois, jatkoin matkaa sillalle muistelemaan niitä aikoja jolloin olimme vasta vain tiimi 7. Ollessani perillä näin maskinaamaisen miehen, meidän opettajamme. Menin hänen viereensä ja katsoin järvelle. Tiesin hänen kaipaavan sinua ja että hän on täällä muistellakseen niitä aikoja, mitä minäkin tulin muistelemaan, tai en minä voi tietää miksi hän tuli. Ehkä hän tuli vaan hetken mielijohteesta.

– Sensei mitä teet täällä tällaisessa säässä?

– Olen täällä samasta syystä kun sinä, Sasuke.

Sinä sensei yritit estää häntä lähtemästä, uskottelit hänelle, että kylälle ei tapahdu mitään vaikka itse et siihen uskonut ja hän näki sen silmissäsi, hän näki lävitsesi ja luki ajatuksesi. Hän sanoi sinulle, että jos ei itse usko omiin sanoihinsa, niin ei kannata ikinä uskotella muille, silloin et tiennyt mitä tehdä, se oli varmaan sinun ensimmäinen kertasi, kun jäit sanattomaksi.

– Sensei päätin lähteä hänen peräänsä. Hän on minulle enemmän, kuin pelkkä ystävä. Hän on minulle...kuin veli.

– Luuletko että päästän sinut menemään? Minusta tuntuu kuin hän olisi lähellä, uskon, että hän on jossain täällä, mutta minulla on pahoja aavistuksia. Luulen, että hän tulee, mutta ehkä hän ei ole se Naruto jota tunnemme.

Minulla oli sama aavistus mutta en halunnut uskoa siihen, että sinulle olisi sattunut jotain tai ettet sinä ole se sama Naruto jota tunnen.
Lähdimme kävelemään kylän portteja kohti. Sade oli loppunut ja kävelimme. Kun pääsimme perille, näimme pitkän noin 17–19-vuotiaan blondin nuorukaisen. Hän seisoi selin meitä päin. Mutta kyllä minä sinut tunnistin. Menin muutaman askeleen eteenpäin, mutta opettajani pysäytti minut ja sanoi:


– Odota, älä hätäile tiedän, että sinulla on ikävä häntä, mutta mennään yhdessä.

Nyökkäsin ja me menimme sitä blondia poikaa kohti. Minä tärisin ja halusin sinun olevan siinä.
Pääsimme hänen luokseen ja opettajani kysyi pojalta, että kuka hän on. Huomasin, että sensei oli hermostunut. Poika kääntyi ja katsoi meitä molempia. Hänen silmänsä olivat puhtaan siniset mutta hän oli kauttaaltaan veressä. Hän tuli askeleen minua päin ja sanoi minulle:

– Anna anteeksi, että lähdin, mutta minun oli pakko. Tästedes lupaan että heistä ei kuulu mitään...ja ...minä...olen nyt ...täyttänyt
velvollisuuteni Konohaa kohtaan.


Kun olit saanut sanottua nuo sanat, kaaduit maahan, mutta otin sinut kiinni ja yritin saada sinut avaamaan silmiäsi tai puhumaan. Sensei tuli viereeni ja tarkisti sinun pulssisi.
Opettajani naamasta päätellen, sinua ei ole vielä myöhäistä pelastaa. Nousin ylös ja juoksin sairaalaan, juoksin niin nopeasti, kun koskaan aiemmin.


Kun pääsin perille itse Hokage tuli hoitamaan sinut. Sinä olet ollut ja tulet aina olemaan Hokagelle, kun oma poika, niin Hokage oli sanonut kerran. Nyt hän melkein itki nähtyään sinut tuossa tilassa. Nyt vasta minäkin huomasin miten vakavat haavat olivat, Sinä olit, kuin lyvennyt veressä ja sinun vasen jalkasi näytti murtuneelta. Sinä näytit siltä, kuin olisit ollut kuukauden ajan jossain kidutus kammiossa.

Sana kulkee nopeasti, sanon minä.

Kaikki ystävämme olivat tulleet ja nähneet, missä tilassa Sinä olit. Sakura ja Iruka olivat alkaneet itkemään. Olin kyllä itse aika hermostunut. Mitenköhän sinä pärjäät? Jätätkö sinä minut nyt ikuisesti yksin?
Ovi avautui ja Hokage astui huoneesta. Tarkistettuaan ketkä olivat paikalla, hän avasi suunsa ja sanoi:


– Naruto on todella huonossa kunnossa ja Kyuubi ei häntä nyt paranna. En tiedä syytä, mutta ellei hän 24 tunnin kuluessa herää, on hänen selviytymis mahdollisuutensa melko pieni. Syynä siihen on todella paha kidutus. En usko että tavallinen kidutus olisi tehnyt tuollaista jälkeä, joten kyseessä on varmaan jotain kielletyjä jutsuja ja hänen vartalossaan näkyvät sellaiset jäljet, jotka viittovat taisteluun. En voi muuta kun toivoa, että hän herää. Voitte mennä kohta katsomaan häntä.


Näin sinut makaamassa sängyllä ja huomasin, että huulesi olivat vähän kuin hymyntapaan kaarella. Huoneessa oli Shikamaru, Kakashi-Sensei ja Hokage. Irukaa oli viety toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Iruka ei kestänyt nähdä sinua siinä tilassa.
Tunnit kuluivat, eikä kukaan sanonut mitään, mutta kun nousin ylös katsoakseni ikkunasta, niin huomasin, että liikutit sormiasi. Tsunade-sama huomasi sen myös ja meni luoksesi ja minä tulin perässä.
Sinä avasit silmäsi hitaasti ja katsoit ympärillesi, mutta kun yritit liikkua, huudahdit kivusta. Sanoin sinulle, että et saisi liikkua ja kysyin, että mitä oli tapahtunut.


– Kun lähdin Konohasta, niin he iskivät minuun, veivät jonnekin luolaan ja saivat jollain jutsulla Kyuubin voimat eroon minusta ja iskivät niillä takaisin minun kehooni.
Sitä minä en kestänyt vaan lyyhistyin ja olin ehkä muutaman viikon tajuttomana. Sen jälkeen muistan vain sen, että olin pimeässä huoneessa seinää vasten kahlittuna ilman ruokaa ja aina keskiyön jälkeen alkoi se painajainen.


Sinä tärisit ja ilmeesi oli tyhjä. Sait muutkin henkäisemään ja katsomaan sinua säälien. Oliko sinulle oikeasti tapahtunut niin kauheita asioita.
Ovi avautui ja sisään ryntäsi kaikki ystävämme ja Irukakin, joka suoraan sanoen rutisti sinua halauksessaan, jos sitä halaukseksi voi kutsua. Kaikki hymyilivät sinulle ja kun Iruka oli päästänyt irti sinusta, kaikki halasivat sinua vuorollaan ja Hokage jatkoi puhumistaan, kun kaikki olivat jo halanneet.


– Naruto miten pääsit pois?

– Hehheh... näit varmaan käsivarressani olevan merkin?
Hokage nyökkäsi ja viittasi sinua jatkamaan.

– Se on sinetti, jolla saan Kyuubin minun armoilleni tai oikeastaan merkinkantaja saa. Kun sain tietää siitä, niin käytin Kyuubin chakraa ja yritin karata, mutta he huomasivat sen ja kävivät kimppuuni. Minähän en ollut hyvässä kunnossa, joten annoin vapaaehtoisesti Kyuubille vallan. Ei sekään melkein auttanut, joten, kun olin päässyt melkein kaikista heistä eroon, lähdin siitä piilopaikasta poltin koko sen luolan. En usko, että joku olisi voinut selvitä siitä, mutta en voi olla varma siitä, että he kaikki olisivat kuolleet, joten heti, kun pääsen jaloilleni, menen tarkistamaan.


– Ei, et mene yksin minä tulen mukaan. En päästä sinua enää yksin sinne.

– En voi ottaa ketään mukaani. En voi riskeerata kenenkään elämää, varsinkaan sinun Sasuke.

Minä katsoin sinua ja sinä katsoit takaisin. Katseesi oli lempeä, mutta samalla päättäväinen.
Nousit ylös ja sanoit olevasi kunnossa. Tsunade katsoi sinua vihaisesti ja huusi sinulle:


– Et varmana mene enää yksin minnekään Sasuke ja Kakashi tulevat mukaasi, mutta et mene yksin. Ei tule kuuloonkaan.

Olisit halunnut väittää vastaan, mutta sitten hymyilit ja kiitit häntä. Kumarsit hänelle, vaikka ilmeestäsi päätellen, sinuun sattui. Kun nousit, hän halasi sinua ja antoi suukon otsallesi ja sanoi sinulle, että olet hänelle, kun oma poika. Kun hän päästi sinut, en voinut enää pidätellä, vaan halasin sinua. Sanoin sinulle myös, että minulla oli ikävä, mutta kuitenkin vain niin että vain sinä kuulit.

– Teme, niin minullakin oli kauhea ikävä.

Tuo oli ollut vastauksesi ja sanoit sen niin hiljaa, että vain minä kuulin sen. Päästin irti ja toinen halaaja tuli halaamaan sinua, Kakashi-Sensei. Hänellä oli sinua kauhea ikävä ja sen näki kyyneleestä joka vieri hänen poskelleen. Päästettyään irti sinusta, aloit venytellä, vaikka sinuun sattuikin. Kun lopetit, sanoit, että olet valmis lähtemään.

– Hulluko olet? Et tosiaan voi mennä tuossa kunnossa. Ja sinähän heräsit vasta tunti sitten.

Tsunade raivosi sinulle, mutta hymyilit ja sanoit että olet parantunut. Puhuit jotain itseksesi suljettuasi silmäsi ja aloit hohtaa punaista chakraa, sen jälkeen sinistä ja sitten violettia. Kun avasit silmäsi, niin niiden väristä ei saanut ensin selvää, mutta sitten niistä alkoi tulla sateenkaaren värisiä.

– Vau...miksi Naruto sinun silmäsi ovat tuon väriset?

– Heh... minun ja Kyuubin chakra sekoittui ja sen seurauksena tulee tällainen silmien väri. Puhuin äsken Kyuubin kanssa ja sanoin hänelle, että menemme tarkistamaan ovatko he kuolleet. Kyyubista on tullut ystävällinen ja hän jopa kertoi, että oli joskus rakastunut ihmistyttöön.


Menit ja sanoit, että haluat jotain muuta, kuin sairaala vaatteet, koska et viitsisi mennä minnekään näillä pelle vaatteilla. Naurahdin ja näin miten sinä olit tullut takaisin. (Hyva Saskee! Nytkä sä sen vasta huomasit!!? xD)
Sait uudet vaatteet ja yllätyin vaatevalikoimaa, mitä valitsit. Olit valinnut mustan yli ison t-paidan, joka ulottui varmaan reisiesi puoliväliin, melkein polviin saakka. Otit myös harmaat college caprit ja puhumatta siteistä jotka olivat kietoutuneet jalkoihisi ja käsiisi. Näytit kyllä todella hyvältä, se minun piti myöntää. Otit otsa pantasi kaulallesi. Et enää käyttänyt niin kirkkaita vaatteita.


- Mennäänkö Sasuke?

– Joo. Naruto miten sinä olet voinut muuttua vain kolmessa kuukaudessa näin...paljon?

– Hahhhah... No en tiedä, mutta enää ne kirkkaat värit eivät ole makuuni ja no en tiedä, mutta ehkä tätä kutsutaan aikuistumiseksi, vai mitä Teme?

-Niin ehkä sitten, Dode.

Niin olet aikuistunut ja et ole enää se kaksitoista vuotias rääpäle, vaan kahdeksantoista vuotias nuorukainen. En tiedä ovatko tunteeni sinua kohtaan vain ystävyyttä tai veljeyttä muuta tiedän vain sen, että ne ovat jotain jota en ehkä halua myöntää itselleni.
Lähdimme sairaalasta ja kaikki ystävät tulivat meitä vastaan, hyvästelemään meitä.

Kakashi-Sensei oli taas vähän myöhässä, mutta vain kymmenen minuuttia ei sen enempää. Tsunade oli porteilla ja kun hän näki sinut, hän tuli luoksesi ja halasi sinua samalla kun antoi sinulle suukkoja molemmille poskille ja otsalle. Lähdimme ja kaikki olivat vielä porteilla, katsomassa peräämme.

– Kuinka kauan matka kestää sinne asti Naruto?

– Mmm...jotain kaksi päivää kävellen, juosten päivän ja hei Kakashi-Sensei, teidäthän sinä sen jutsun, jolla voi liikkua paikasta toiseen?

– Joo ...mutta et kai tarkoita, että käyttäisi sitä nyt meihin kolmeen ?
Älä luulekaan, se on vaarallinen, jos sitä ei osaa kunnolla ja ellei tiedä minne on menossa, niin saatamme päätyä vaikka Akatsukien piilopaikkaankin.

– kyllä Sensei tiedän tuon kaiken, mutta minä osaan sen hyvin ja tiedän sen paikan minne olemme menossa.

– Sensei, kai me voidaan kokeilla?

– Olkoon Naruto, tee se.

Nostit kätesi ensin pääsi päälle ja laskit ne sitten mahasi päälle. Sen jälkeen aloit hehkua punaista chakraa. Opettaja otti vasemmasta kädestäsi kiinni ja minä toisesta ja silmänräpäyksessä olimme poissa. Hetken päästä olimme palaneen kartanon edessä.

– Naruto olet kehittynyt.

– Heh... Kiitos Sensei.

Punastuit, kun opettaja oli kehunut sinua ja olit aika suloisen näköinen.
Palaneen kartanon näky oli karmea, kun siellä täällä lojui palaneita ruumiita ja ne liikkuivat.

– Eli He eivät kuolleet siinä palossa.

– Mitä nuo ovat jos eivät kuole palossakaan?

– Ai mitä ovat?  kysy sitä heiltä. Vain he voivat vastata tuohon kysymykseen.

Nuo mustaan pukeutuneet olennot, tulivat meitä päin ja yksi heistä tuli aivan sinun eteesi ja virnisti pahamaisesti.

------------------------------------

elikkä tähän tulee jatkoa jos joku sitä haluu ... :DDDD
kommeteja pliis jos tän luet :)