Akatsukien näytelmä


“No niin, tulkaahan kaikki tänne, hopi hopi!” Pein ärjyi alamaisilleen jotka vitkastelivat parhaansa mukaan.

Itachi ei pitänyt lainkaan näkemästään. Pein oli käskenyt heitä tulemaan teatteriin. Suuri lava ja erilaiset valonheittimet eivät olleet omiaan hälventämään hänen epäilyksiään tulevasta. Tämä oli ensimmäinen kerta hänen elämässään, kun hän tunsi suurta halua juosta karkuun. Itachi tiesi, että tästä päivästä olisi tulossa jollakin tapaa hyvin kamala.

“Kaikki näyttävät olevan paikalla, hyvä.”

“Mitä vittua me täällä oikein tehdään? Oletko taas saanut jonkin älyvapaan idean?” Hidan valitti kädet puuskassa.

Oranssit hiukset omannut mies käänsi äkäisten ja pelottavien punaoranssien silmiensä katseen päätään aukovaan mieheen. Lävistykset miehen kasvoissa toivat katseeseen lisää vaarallisuutta. Hetken mulkoiltuaan miestä, hän käänsi katseensa muihin jäseniin.

“Keksin meille uuden harrastuksen, ja jos teemme tämän tarpeeksi hyvin, voimme ansaita myös tukoittain rahaa.”

Kakuzun silmät laajenivat kuullessaan sanan raha. Hän tuijotti miestä nyt paljon kiinnostuneemman näköisenä.

“Vittu me mitään rahaa halutaan… AUTS!”, Hidan karjaisi tuntiessaan voimakkaan iskun takaraivossaan.

Kääntyessään ympäri, hän kohtasi Kakuzun leimuavat silmät. Hätkähtämättä tästä vähääkään, jashinisti kohotti oman nyrkkinsä. Kakuzu kuitenkin oli nopeampi ja tarttui miehen molempiin ranteisiin lukiten ne yhteen.

“Älä ryppyile minulle tai teen sinusta hakkelusta.”

“Ihan kuin uskaltaisit tai edes pystyisit siihen!”

“Turpa kiinni molemmat! Peinin asia on vielä kesken”, siniset hiukset omaava nainen älähti kääntäen sitten katseensa jälleen mainitsemansa miehen puoleen.

Kaksikon rauhoituttua hetkeksi, Pein pääsi jatkamaan asiaansa.

“Olen kirjoittanut käsikirjoituksen, ja osa teistä on tämän tarinan näyttelijöitä.”

Syvä hiljaisuus laskeutui leijumaan kaikkien ylle. Kaikkien katseet oli lukkiutuneet Peiniin. Ilma väreili eri tunteiden pyrkiessä pinnalle.

“Tuota.. minkälaisesta näytelmästä on kyse?” Sasuke sai kysyttyä.

Pein virnisti ilkikurisesti ennen kuin vastasi: “Miesten välisestä rakkaudesta tietenkin.”

“Ei tule kuulonkaan, minä en näyttele!” Itachi pamautti.

“Sinun tässä juuri pitää näytellä! Päärooli on sinun.”

Itachi kalpeni muutaman asteen ja heti perään kiukun puna värjäsi hänen kasvonsa. Miksi juuri hän? Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen näin nöyryyttävän roolin?

Kisame katseli ihmeissään pariaan. Hyvin harvoin tämän rauhallinen ja läpipääsemätön kylmä ulkokuori antoi periksi tunteille. Nyt Itachin tunteet näyttivät päässeen karkaamaan hallinnasta. Ja Kisame oli salaa tästä tyytyväinen, sillä Itachi näytti syötävän suloiselta kiukkuisena.

“Hehee, mahtavaa! Itachi joutuu kärsimään, tästä tulee hauskaa!” Hidan nauroi kaksinkerroin taipuneena.

“Sinuna en olisi noin vahingoniloinen, sillä sinä olet hänen rakastajansa”, Pein huomautti julma virne kasvoillaan.

Hidanin nauru loppui kuin seinään. Hän töllisteli miestä kuin ei voisi uskoa korviaan. Hitaasti tieto saavutti viimein hänen pääkoppansa täydellisesti.

“Vittu perkele! En varmana ole Itachin rakastaja! En ole mikään saakelin homo!”

“Kuvittele hänet vaikka naiseksi jos se on helpompaa, mutta sinähän näyttelet”, Pein sähähti vastaan hangoittelevalle miehelle.

“Joko aloitetaan? Aika on rahaa.”

“Turpa kiinni pälli!”

“Mitä me muut sitten teemme?” Sasori kysyi.

“Minä luonnollisesti ohjaan tätä, Sasuke on niin sanottu kolmas pyörä Itachin ja Hidanin suhteessa, Kakuzu on kuiskaaja, Kisame on Itachin uskottu ystävä, Konan puvustaja, ja Deidara voi huolehtia valoista, sinä ja Tobi voitte tehdä mitä mielitte, kunhan ette häiritse näyttelijöitä. Ja ai niin! Zetzu saa esittää kasvia ja tuoda näin edes jotakin rekvisiittaa lavalle.

Kaikki muut paitsi Itachi ja Hidan näyttivät suhteellisen tyytyväisiltä osiinsa ja ryhtyivät saman tien hommiin. Kakuzu piiloutui kuiskaajan koppiinsa, Deidara ryntäsi laittamaan valoja kuntoon, Zetsu istahti lavalle ja Konan raahasi Itachin, Hidanin ja Kisamen ja Sasuken takahuoneeseen sovittamaan asusteita.

“Nämä sopivat teille täydellisesti, teistä tulee niin miehekkään oloisia!” Konan myhäili penkoessaan kaapista vaatteita.

“Emmekö sitten muka ole jo…“, Kisame mutisi niin hiljaa, ettei nainen tätä kuullut.

“Tässä ne ovat”, Konan jatkoi nostaen yhden puvuista miesten nähtäväksi.

Miesten epäilevät ilmeet vaihtuivat suorastaan kammoaviksi. Konan esitteli heille mustaa puvuntakkia ja housuja sekä käsivarsillaan lojuvia erivärisiä kravatteja.

“En vittu soikoon varmasti pue tuota!”

“En muuten minäkään, tuo ei sovi minun tyyliini..”, Itachi valitti ottaen yhden askeleen ovea kohti.

Muut seurasivat esimerkkiä ja ryntäsivät ovea kohti pää kolmantena jalkana.

“Tobi, sulje ovi!”

Tobi teki niin kuin käskettiin ja läimäisi oven kiinni ystäviensä nenän edestä. Kuului vain tömähdys miesten paiskautuessa lukkoon mennyttä ovea vasten.

“Tobi oli kiltti poika”, maskikasvoinen mies lallatteli hyppiessään kohti lavaa ja Peiniä.

Itachi nousi ensimmäisenä ylös maassa olevasta kasasta ja katsahti Konaniin. Tämä silmäili pirullisesti häntä ja nopeilla askelilla oli aivan miehen edessä. Konan nappasi Itachia kädestä kiinni yllättävän vahvalla otteella.

“Joko puet itse, tai minä avitan siinä.”

Itachi huokaisi raskaasti. Konan näytti olevan tosissaan ja heidän ainoa pakomahdollisuutensa oli juuri evätty. Pitkän aikaa tuijoteltuaan naista, hän lopulta tarttui pukuun ja avasi pienen sovituskopin oven kadoten sen uumeniin.

Muut miehet istuivat rivissä lattialla kasvoillaan mielenosoituksellinen ilme. Kukaan ei halunnut pukea tuota kammottavaa rääsyä päälleen, ainakaan tietämättä ensin miltä se näytti Itachin päällä.

Hetken kuluttua Uchiha tuli ulos kopista. Itachi tunsi olonsa erittäin epämukavaksi ja vaivaantuneeksi, varsinkin kun muut tuijottivat häntä.

Kisame tuijotti Itachia suu raollaan. Musta takki, mustat housut ja tummanpunainen kravatti sopivat miehelle täydellisesti. Kaiken kruunasi valkoinen kauluspaita, josta oli neljä ensimmäistä nappia auki. Kisame ihasteli paidan alta paljastuvaa vaaleaa ihoa puna kasvoillaan. Itachin lukitessa tummien silmiensä katseen hänen omiinsa, hai oli menettää tajuntansa hurmaavasta näystä. Itachin mulkaistessa varoittavaan sävyyn, hai tajusi tuijottavansa varsin näkyvästi miestä ja käänsikin nopeasti katseensa muualle.

“Niin komeaa-a!” Konan huokaili ihastuksesta kunnes suvaitsi kääntää huomionsa muihin miehiin. “Teidän vuoronne.”

Kisame ja Sasuke taipuivat mukisematta, mutta Hidan täytyi tunkea koppiin ja myös pitää siellä, kunnes tämä vihdoin ja viimein rauhoittui, sekä suostui pukemaan vaatekappaleet ylleen.

“Vittu! Kuka saatanan runkku on keksinyt tämän puvun!” Hidan manasi kaikkien saatua vaatteet niskaansa ja katsellessa toisiaan.

Ainut mikä puvuissa oli erilaista, oli solmioiden väri. Kisamella se oli tummansininen, Hidanilla liila, Itachilla tummanpunainen ja Sasukella vaaleansininen.

“Nyt voimme aloittaa näytelmän!” Konan hihkaisi astellessaan oven luo.

Konanin paukutettua ovea aikansa, Tobi saapui avaamaan sen. Hidan mulkaisi tätä pahasti ja tönäisi tämän kumoon ohi mennessään.

“Vihdoinkin! Teitä onkin odoteltu jo hyvän aikaa! Lukekaa vuorosananne.”

“Minun puolestani saisit odottaa vaikka loppuelämäsi”, Hidan manasi noustessaan muiden perässä lavalle ja ryhtyen lukemaan omia vuorosanojaan.

-----  

Kaikkien saatua painettua lauseet jotenkuten mieleensä, Pein aloitti ohjaamisen.

“Ensimmäinen kohtaus! Hidan, sinä olet mustasukkainen ja tivaat Itachilta, onko tällä salasuhde Sasukeen. Itachi, sinä vakuutat ettei ole ja te molemmat suutelette lopuksi sovinnon merkiksi.”

“Itselläsi on mustat sukat”, Hidan narisi.

Itachi ja Hidan mulkaisivat jo hyvää vauhtia hermostuvaan Peiniin ja heti perään toisiaan. Katseet viestittivät, että he eivät missään nimessä halunneet suudella toisiaan. Lopulta he kuitenkin päättivät aloittaa näytelmän.

“Itachi! Minä kuulin että sinä seurustelet Sasuken kanssa. Etkö enää… välitä minusta?” Hidan lopulta sai kakistettua töksähtävän kuuloisesti.

“Totta kai välitän, minulla ei ole ketään toista. Sasuke on vain ystäväni”, Itachi vastasi astuen lähemmäksi Hidania.

“Mistä tiedän että et valehtele? Minä… vittu Deidara! Älä sohi sillä valolla silmiini!”

“Anteeksi!” Blondi huusi suunnaten valon toiseen paikkaan.

“Minä en voi olla mitenkään varma..” Hidan jatkoi.

“Usko minua!” Itachi huudahti syöksyen harmaahiuksisen syliin. “Minä en voisi pettää sinua.”

Hidan jäi tuijottamaan syliinsä syöksynyttä miestä. Vittu miten hän inhosikaan tätä näytelmää! Hänen olisi tehnyt mieli työntää Itachi maahan ja loikata erään toisen syliin murehtimaan kovaa kohtaloaan.

“Silmäsi kertovat, että et valehtele, uskon sinua koska… mitä hittoa minun nyt piti sanoa?”

“Koska rakastan sinua”, Kakuzu kuiskasi vieressä olevasta kuiskaajankopista.                

“Mitä sanoit? Puhu vittu lujempaa, en saa mitään selvää!”

“Kuiskaajan on tarkoitus puhua hiljaa..”

“Huuda vaikka saatana, kunhan kuuluu edes jotain!”

“Minä laitan sinut huutamaan minun nimeäni jos et rauhoitu…”

“Ihanko tosi Kakuzu? Vaihda paikkaa Itachin kanssa, niin voisit jopa onnistuakin!” Hidan huusi kiukun puna kasvoillaan.

Pein hakkasi päätään vieressään olleeseen seinään. Ei tästä tullut yhtään mitään! Koko ajan jokin meni pieleen.

“KOITTAKAA NYT SAADA JOTAKIN AIKAISEKSI!” Pein karjui menettäen täysin malttinsa.

“No mitä mun pitää sanoa!” Hidan ärjyi takaisin.

“Että rakastat häntä”, Kakuzu vastasi korottaen viimein ääntään  kasvoillaan omituinen ilme.

Hidan jäi tuijottamaan Kakuzua. Tämän naamion peittämillä kasvoilla oli niin erikoinen ilme, varsinkin silmissä. Vihreät silmät näyttivät suorastaan kipunoivan tämän katsellessa Itachia. Voisiko olla, että.. Kakuzu oli mustasukkainen? Tyytyväisesti virnistäen, Hidan kääntyi murjottavan Itachin suuntaan. Ilmeisesti tämä nautti näytelmästä aivan yhtä paljon kuin hän itsekin.

“Uskon sinua koska rak-rakas-ra-.. en voi sanoa sitä!”

“No suudelkaa nyt edes että päästään vähän eteenpäin!” Pein huusi lannistuneena.

Molemmat kumartuivat vähän lähemmäksi toisiaan, mutta pysähtyivät monien senttien päähän toisistaan.

“En minä voi Hidania suudella!”

“Enkä minä tuota!”

Kisame ja Kakuzu näyttivät helpottuneilta kuullessaan nuo sanat. Heidän molempien kasvoille nousi pieni hymy, joka kuitenkin pyyhkiytyi nopeasti pois.

“Tobi, mene!” Pein käski.

Tobi ryntäsi lavalla olleiden verhojen takaa ja syöksyi kaksikkoa kohti. Hän pukkasi Itachia selkään, juosten nopeasti pois paikalta hokien: “Tobi oli hyvä poika.”

Itachi horjahti tönäisyn voimasta ja hänen huulensa tavoittivat viimein Hidanin omat. Ällistyneinä he jäivät tuijottamaan toisiaan ja tajutessaan mitä tekivät, he irrottautuivat kiireesti toisistaan.

“Hyi saatana!”

“Samat sanat”, Itachi mutisi pyyhkiessä kämmenselällään suutaan.

Sasuke asteli punaisten verhojen takaa aikeinaan esittää oma roolinsa, mutta nähdessään ja kuullessaan kaksikon, hän purskahti raikuvaan nauruun ja piteli vatsaansa keskellä lavaa.

“ETTEKÖ TE OSAA TEHDÄ MITÄÄN OIKEIN!”

“Mitäs laitoit meidät pariksi!” Itachi huusi Peinille takaisin.

Pein hengitti hyvin raskaasti ja yritti pitää enimmät mölyt mahassaan. Rauhoiteltuaan itseään tovin, hän sai äänensä normaalilukemiin.

“Sasuke, esitä nyt oma roolisi.”

Sasuke asteli lähemmäs lavalla seisovaa kaksikkoa ja aloitti.

“Täällähän sinä olet Itachi, olen etsinyt sinua kaikkialta!”

“Mitä sinä haluat minun miehestäni?” Hidan kysyi tuijotellen välinpitämättömästi lakattuja kynsiään.

“Ai sinun? Minä kun aivan luulin että hän on minun.”

“En ole teidän kummankaan…” Itachi huokaisi turhautuneena.

Sekä Hidan että Sasuke vaikenivat. Mitä ihmettä se Itachi nyt oikein höpisi? Ei tämän noin pitänyt sanoa!

“Ei sinun ihan noin pitänyt sanoa”, Sasuke lopulta huomautti.

Itachi punastui rajusti tajutessaan, mitä oli tullut sanoneeksi. Vaivihkaa hän vilkaisi Kisamea, ja huomasi tämän virnuilevan erittäin tyytyväisenä.

“Ei kun siis.. ei tästä ihan oikeasti tule mitään!”

“No vaihdetaan sitten kohtausta, sitten kun käymme nämä kohtaukset uudestaan läpi, niiden olisi parempi sujua! Nyt menemme siihen kohtaukseen, jossa sinä uskoudut Kisamelle.”

Hidan ja Sasuke kömpivät alas lavalta ja menivät sivumpaan katsomaan kyseistä kohtausta. Kisame puolestaan kipusi lavalle ja istui toiselle tuolille, jonka Itachi oli hetki sitten verhojen takaa tuonut.

“Kisame, en tiedä mitä tekisin! Hidan sanoi uskovansa minua, mutta luulen että hän epäröi silti, varsinkin nyt kun Sasuke väitti hänen nähtensä minua omakseen. Kerro minulle mitä minä teen?” Uchiha sanoi epätoivoisena luoden anovan katseensa haihin.

“Vaikea tilanne. Sinun täytyy vain uskotella hänelle niin. Jos hän ei usko sinua, hän ei rakasta sinua oikeasti”, Kisame vastasi tarttuen rauhoittavasti pitkähiuksisen miehen käteen ja uppoutui tämän kauniisiin silmiin.

Itachi unohti vuorosanansa tuntiessaan hain koskevan kättään. Kisamen kosketus oli niin… lämmin. Hän olisi halunnut käpertyä tämän syliin eikä olla tässä näyttelemässä. Miten hän pääsisi pois tästä tilanteesta?

“Itachi, Itachi, unohditko vuorosanasi?” Kakuzu kuiskaili ja yritti saada miehen huomion itseensä.

Itachi ei kuitenkaan näyttänyt kuulevan. Mies huojui hetken paikallaan, kunnes kaatui tuoliltaan lattialle tömähtäen.

“Itachi!” Kisame huudahti huolestuneena ravistellessaan miestä.

“Mikä hänelle tuli?” Deidara huikkasi kauempaa.

“Hän pyörtyi! Olet laittanut hänet raatamaan monta tuntia putkeen, joten ei ole mikään ihme”, Kisame vastasi vihaisesti yrittäen herätellä rauhallisen näköisesti uinuvaa miestä.

“Hakekaa vettä”, Pein ärjäisi.

Konan lähti hakemaan vettä Tobi kintereillään. Pein asteli edestakaisin hermostuneena eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Lopulta hän meni jututtamaan kauempana ollutta Deidaraa.

Itachi raotti varovasti toista silmäänsä. Nähdessään kaikkien paitsi Sasuken ja Kisamen olevan kauempana hän räväytti molemmat silmänsä auki.

“Reitti on selvä, nyt mentiin!” Uchiha kuiskasi tarttuen Kisamen käteen ja viittoen Sasukea mukaansa. Yhdessä he hiipivät lähemmäs ovea ja lopulta pyrähtivät juoksuun. Kovat askeleet puulattiaa vasten havahduttivat muut.

“Ne karkaavat! Ottakaa ne kiinni!” Pein mylväisi tajuten tulleensa petetyksi ja sännäten kolmikon perään.

Vettä tuovat Konan ja Tobi ryntäsivät johtajansa perään tiputtaen vesilasin lattialle ja Deidara heti näiden perässä. Sasori tarrasi kuitenkin Deidaran olkapäästä kiinni ja tyrkkäsi tälle käteen kädessään olleen videokameran ja hiljaa kehotti tätä jatkamaan omaa työtään. Sasori livahti varjoihin kaivaen toisen videokameran laukustaan ja suuntasi sen lavalle päin.

Kakuzu katseli huvittuneena katoavaa joukkoa ja siirsi katseensa lavalle istahtaneeseen Hidaniin.

“Vihdoinkin saa olla rauhassa, olen ihan poikki! Tule nyt ulos sieltä kaapista”, Hidan pyysi.

“Tämä ei ole kaappi, ja tiedät että olen tullut sieltä ulos jo aikaisemmin”, Kakuzu vastasi kivuten kuitenkin kopperostaan ja istahtaen vaaleanpunaiset silmät omanneen miehen viereen.

Kakuzu silmäili tarkasti vieressään istuvaa miestä. Hidan näytti hänen silmissään jumalaisen kauniilta, kun tämä silmät kiinni haroi hiuksiaan taaksepäin ja huokaili samalla. Kakuzu ei voinut pidätellä itseään vaan syöksähti nuorempansa päälle kaataen tämän selälleen lattiaa vasten.

“Mitä vittua oikein teet!”

“Ajattelin ottaa sinut tässä ja nyt, minua panettaa.”

Hidan valahti tulipunaiseksi miehen sanoista eikä saanut hetkeen mitään sanottua. Kakuzu käytti tilaisuuden hyväkseen, laski maskinsa ja suuteli allaan makaava miestä. Hidan vastasi tulisesti suudelmaan ja kietoi kätensä Kakuzun kaulan ympärille. Hän tunsi vanhemman miehen käsien vaeltavan vartaloaan pitkin ja värähti pienesti tämän silitellessä hänen kylkeään paidan alta.

“Vittu.. vastahan sä eilen sait ottaa mut..” Hidan huokaisi taivuttaen päätään taaksepäin Kakuzun siirryttyä näykkimään hänen kaulaansa.

“Mitä väliä sillä on?” Kakuzu mutisi riisuen toisen paitaa kiireellä.

Hidan ei vaivautunut vastaamaan vaan päätti nauttia olostaan. Hän keskittyi kuumeiseen tilaansa ja tunsi tykyttävän sydämensä sykkeet Kakuzun käsien liikkuessa taidokkaasti hänen hoikkaa vartaloaan pitkin. Hidan kohotti käsiään ja tarttui miehen paitaan kiskaisten sen pois. Alta paljastui kiinteät lihakset ja niitä peittävät tikkaukset.

Hidan olisi tutkinut Kakuzun komeaa olemusta kauemminkin, mutta hänen oma paitansa peitti hänen näkökykynsä. Silmänräpäyksessä paita kuitenkin väistyi lattialle ja vanhempi jatkoi nuorempansa riisumista tarttuen tämän vyöhön ja hetken päästä kiskoen housuja alemmas.

Hidan inahti housujen kankaan hangatessa kovettunutta erektiotaan ja toivoi Kakuzun hoitavan hommansa nopeammin. Ilmeisesti mies luki hänen ajatuksiaan, tai oli muuten vain puutteessa, sillä housut lähtivät alushousuineen miehen jaloista alta aikayksikön.

Kakuzu ihasteli allaan makaavaa miestä ja tämän täydellistä vartaloa. Kukaan hänen näkemistään miehistä ei vetänyt vertoja Hidanille, ei edes Itachi, tämä oli liian kaunis, tyttömäinen hänen mielestään.

Kakuzu aukaisi housujensa napin ja hankkiutui eroon tiellä olevista vaatekappaleista kumartuen sitten Hidanin ylle uudelleen.

“Ei sitten mitään esileikkejä, otetaan sitten vaikka illalla uusi kierros”, Hidan komensi kiihottuneena ja täysin valmiina toimintaan.

“Älä sinä siinä määräile”, Kakuzu vastasi ottaen nuoremman miehyyden suuhunsa ja liikuttaen hitaasti suutaan edestakaisin.

Kakuzu kuunteli tyytyväisenä Hidanin nautinnollisia huokailuja ja kiroilua, ja tunsi kiihottuvansa entistä enemmän. Hän nopeutti tahtiaan ja katseli tiiviisti Hidanin kasvoja. Tämä oli sulkenut silmänsä ja suu oli raollaan päästäen huokauksia ja vinkauksia hänen kuultavakseen.

“Ka-kakuzu.. kiltti..”

Kakuzu päätti toteuttaa partnerinsa toiveen ja pysäytti kätensä liikkeen. Hitaasti hän päästi Hidanin vapautusta kaipaavasta elimestä irti ja tarttui käsillään tämän lantioon ja asetellen itseään paremmin miehen aukon kohdalle. Hitaasti hän työntyi albiinon sisään ja aloitti rauhallisen rytmin.

Hidan huudahti nautinnosta tuntiessaan Kakuzun liikkeet sisällään ja tarrasi käsillään tämän olkapäistä puristaen niitä. Kaikki järjellinen ajattelu haihtui molempien mielestä himon raivatessa tilaansa suuremmaksi. Kakuzu lisäsi vauhtia työntöihinsä tuntiessaan olevansa jo äärirajoillaan. Hämärästi hän tajusi tarttua Hidanin sykähtelevään elimeen. Muutaman vedon jälkeen Hidan tuli Kakuzun vatsalle huutaen tämän nimeä.

“KAKUZUU!”

Kakuzu jatkoi vielä hetken liikkeitään kunnes tunsi tulevansa. Voipuneena hän laskeutui Hidanin päälle tasaamaan hengitystään. He makasivat aloillaan kietoutuen tiukemmin toisiinsa ja tuijotellen toistensa kuumottavia kasvoja.

“Eikö meidän pitäisi mennä pois täältä?” Hidan kysyi silitellen yläpuolellaan olevan miehen tummia hiuksia.

“Ollaan vielä hetki tässä”, Kakuzu vastasi suukottaen hellästi Hidanin otsaa.

Vähän kauempana tulipunainen Sasori yritti tyrehdyttää nenäverenvuotoaan ja toisella kädellään sammutti videokameransa. Hiljaa hän hiipi takaovesta ulos.

Hidan ja Kakuzu olivat jo pukeneet ja tekivät lähtöä. Kukaan, edes Sasori ei ollut huomannut lavan varjoisalla reunalla, paikoillaan kyhjöttävää Zetsua. Tämä oli peittänyt toisella kädellään ujosti valkoisen puoliskonsa silmän, mutta toinen silmä oli seurannut herkeämättä kaksikon touhuja. Pirullinen hymy kasvoillaan, Zetzu nousi ylös aitiopaikaltaan kadoten lavalta.

-----------------

“PYSÄHTYKÄÄ! HETI!”

Kolmikko jatkoi juoksuaan kiristäen entisestään tahtiaan ja eivät piitanneet lainkaan Peinin käskyistä. Kisame  vilkaisi olkansa yli ja näki melkein koko jengin jahtaavan heitä. Kääntäessään katseensa takaisin eteenpäin, hän huomasi Itachin puuhat.

“Mitä oikein teet?” Haimies uteli.

“Hankkiuduin näistä vetimistä eroon”, Itachi murahti avaten kravattiaan ja nakaten sen pölyiselle hiekkatielle. Sen seuraksi lensi myös puvuntakki.

Kisame tuijotti hetken valkoisessa kauluspaidassa juoksevaa Uchihaa, kunnes päätti hankkiutua yhdessä Sasuken kanssa myös vaatteista eroon. Vaatteita lenteli pitkin tietä muutaman metrin välein selvänä merkkinä takaa-ajajille siitä, minne he olivat menossa. Pein joukkoineen oli jäänyt hieman jälkeen, ja he olivat juuri kivunneet pienen mäen ja näin saaneet karistettua nämä hetkeksi kannoiltaan. Kuitenkin he kuulivat Konanin kauhistuneen ja raivoisan kiljaisun.

“EI! He sotkivat heille antamani arvokkaat vaatteet!”

“Tätä menoa he kyllä saavat meidät kiinni!” Sasuke huomautti jo hivenen hengästyneenä.

“Meidän täytyy hajaantua! Sasuke, mene sinä seuraavasta risteyksestä vasemmalle, me menemme oikealle. Toivotaan että he jatkavat suoraan!” Itachi vastasi.

He erosivat risteyksessä ja Itachi jatkoi matkaa Kisamen kanssa metsäpolulle. He juoksivat vielä kauan pitämättä taukoja ja poikkesivat polulta metsään. Vasta kun he olivat varmoja siitä, että he olivat tarpeeksi kaukana tiestä, he pysähtyivät lepäämään puun juurelle.

Hengittäen raskaasti ja kiivaasti henkeä vetäen he löhösivät vieretysten. Heidän hengityksensä rohina oli ainut ääni lintujen laulun lisäksi tässä osassa metsää. Itachi avasi kiinni olleet silmänsä ja loi katseensa kauniiseen metsään. Auringon valo siivilöityi puidenlehtien raoista ja kultasivat hehkullaan kaiken mihin osuivat. Oltuaan hetken täysin hiljaa Itachi kuuli hiljaisen puron lorinan. Uchiha ummisti kauniin tummat silmänsä uudelleen ja nautti luonnon rauhasta.

Kisame oli saanut hengityksensä tasattua ja oli seurannut jo hyvän aikaa toverinsa liikkeitä. Itachin jokainen liike oli hänen silmissään kauniin sulavia. Mies oli täydellinen. Kisame ei voinut enää vastustaa kiusausta, vaan liikahti lähemmäs liittäen heidän huulensa yhteen.

Itachi ei jaksanut avata silmiään, mutta vastasi hellästi partnerinsa suudelmaan. He maistelivat toisiaan tarkoin ja kietoivat kädet toistensa ympärille. Kisame pyysi lupaa päästä tutkimusmatkalle toisen suuhun, ja Uchiha myönsi mielellään luvan. He kävivät hetken kiivasta taistelua valta-asemasta, mutta päätyivät tasapeliin. Niinpä he tyytyivät rauhallisempaan tutkiskeluun, kunnes joutuivat eroamaan hapenpuutteen takia.

He huohottivat jälleen. Itachi työnsi hellästi Kisamen selän takaisin puuta vasten ja siirtyi tämän syliin nojaten päänsä tämän rintakehää vasten. Sitten Itachi ummisti jälleen silmänsä.

Kisame katseli hempeästi hymyillen nuorempansa touhuja. Itachi oli niin kaunis tuuheine ripsineen. Uchiha näytti suorastaan hauraalta posliininukelta. Kisame hämmästyi kuullessaan hiljaista tuhinaa. Itachi oli ilmeisesti hyvin väsynyt tämän päivän harjoituksista.

“Kauniita unia rakas”, Kisame kuiskasi hiljaa Itachin korvaan ja kietoi kätensä suojelevasti tämän kehon ympärille ja nojasi leukansa Itachin päälakeen. Hetken kuluttua he tuhisivat yhdessä auringon säteiden leikitellessä heidän ympärillään.

-----------

Tällaista tällä kertaa siis. Toivottavasti tämä oli edes vähän hauska, ainakin se oli tarkoitus. Ainaki mulla oli hyvin hauskaa tätä kirjoittaessani XD

Kommenttia olisi kiva saada. Kirjoitusvirheistä saa ilmoitella, jos sinne jotakin on epähuomiossa jäänyt. Ja.. olis kiva tietää, onnistuinko tuossa yaoin kirjottamisessa? Oon niin vähän sitä raapustellu ^^