Hän ei enää voinut estää kyyneliä, jotka pyrkivät ulos hänen sisältään. Miksi juuri hänen piti kärsiä tämä kamala kirous? Miksi juuri hän joutuisi kohtaamaan sen silmästä silmään? Naruto oli päättänyt olla antamatta itselleen periksi ja olla jänistämättä. Joskushan hänen oli kuitenkin pakko kertoa. Se hetki oli nyt käsillä, hänen olisi tehtävä se niin pian kuin mahdollista.

Naruto ei olisi halunnut sanoa sitä päin naamaa, mutta mitään muuta keinoa hän ei keksinyt.
"Mikset kirjoita vaikka runoa, tai laulua? Kyllä han siitä ymmärtäisi mitä ajat takaa", Sakura yritti lohduttaa itkevää ystäväänsä. Naruto hieroi silmiään paidan hihaan ja pudisti päätään.
"En minä osaa", hän ulvahti. Sakura laski kätensä hänen olkapäälleen rauhoittavasti. Naruto katsahti ystäväänsä.
"Kirjoita sinä minun puolestani" ,hän ehdotti iloisena ajatuksestaan. Sakura ei näyttänyt yhtä innokkaalta, pikemminkin yllättyneeltä.
"Mutta Narska, enhän minä voi tehdä sitä. Sinun pitää itse kertoa se, ei kenenkään muun"
"Voithan! Olet paljon parempi äikässä kuin minä ja osaat varmasti kirjoitta yhden vaivaisen runon. Pliis?!!", Naruto aneli. Sakura pudisti päätään tiukasti.
"Ei! Sinun pitää tehdä se itse. En suostu siihen! En vaikka kuinka anelisit", hän teki asiansa selväksi, ei kuitenkaan liian ankarasti ettei saisi Narutoa jälleen itkemään.
"Ää...Olen tuomion oma. Ehkä en kerro ollenkaan" ,Naruto tuhahti ja hautasi päänsä tyynyyn, jota piteli polviensa päällä. Sakura huokaisi.
"Kyllä sinä jotain keksit. Piristyisit vähän",Narutoon hänen sanoillaan ei tuntunut olevan vaikutusta.
"Selvä, tee mitä lystäät. Minä lähden nyt uimaan ja jos et kerta halua lähteä mukaan, niin jää murehtimaan. Mutta muista ettei sinulla ole kiirettä kertoa. Jos et halua, niin älä sitten kerro", Sakura tuhahti ja nousi ystävänsä vierestä.
"Muttakun minä haluan" ,Naruto painotti. Tyttö ei enää kuunnelut vaan heilautti kättään ovelta, edes taakseen vilkaisematta.
      
"Ei ole pakko kertoa mitä?", kuului tutun pojan ääni ovelta. Naruto nosti päätään yllättyneenä. Taasko tuo oli kuuntelemassa hänen ovensa takana.
"Ei kuulu sinulle! Äläkä sinä salakuuntele minun juttujani!", Naruto tiuskaisi Sasukelle, joka oli osunut väärään aikaan paikalle, jälleen kerran. Sasuke hymyili pilkallisesti.
"Ihankuin juttusi minua kiinnostaisivatkaan. Sitä paitsi en salakuunnellut, tulin tuomaan lainaamani kirjan", hän loihti kasvoilleen saman happaman ilmeen, joka hänellä aina oli. Narutoa ei olisi huvittanut juuri nyt kuunnella pojan ivaa ja Sasukekin huomasi sen. Hän huomasi myös Naruton itkeneen, joten lopetti sen heti alkuunsa ja vaihtoi aihetta.
"Tuletko pelaamaan jalkapalloa meidän kanssa?", hän kysyi kuin ohimennen. Naruto pudisti päätään ja hautasi jälleen kasvonsa tyynyyn. Hän ei huomannut Sasuken uteliasta ilmettä, eikä myöskään sitä kuinka hän nappasi erään tietyn kirjan pöydältä. Naruto kaatui selälleen Sasuken poistuessa, kirjaa piilotellen omaan huoneeseensa.
      
Naruto, Sakura ja Sasuke asuivat samassa asuntolassa, joten joutuivat tekemisiin toistensa kanssa väkisinkin. Lisäksi heillä oli samat kurssit kaikilla, joten tunnitkin olivat samat. Naruto oli Sasuken parikin biologian kurssilla, vaikka olisi mieluummin ottanut kenet tahansa muun parikseen ja kaikken mieluiten Sakuran. Olivathan he parhaat ystävykset. Naruto kyllä tiesi kuka oli todella kateellinen hänen biologian paristaa. Sakura oli nimittäin korviaan myöten ihastunut Sasukeen, oli ollut sitä jo ala-asteelta lähtien.
      
Kello tikitti seinällä. Äkkiä Naruto havahtui hereille, joku oli hänen ovellaan.
"Naruto! Et ikinä arvaa kuka pyysi minut bileisiin tänä iltana! Ou, sori. Herätinkö?", Sakura kysyi hieman nolona huomatessaan ystävänsä uniset silmät.
"Ei se mitään. No kuka?", Naruto hymyili ystävänsä innostukselle. Tyttö alkoi kovaan ääneen kailottaa kuinka Sasuke oli kutsunut hänet jne. Naruto kuunteli sanoja sieltä täältä, eikä oikein pystynyt yhdistelemään niitä. Unenpöpperössä kun oli.
        
Sakuran lopettaessa selostuksensa Naruto oli jo täysin hereillä.
"Sehän on hienoa, mutta eikös sinulla ala olla kiire kun pitää vaatteetkin valita ja kaikkea?", hän kysyi taka-ajatuksenaan päästä eroon Sakurasta.
"Uuups, niinpä onkin. Heippa ja hauskaa iltaa. Siis kai sinäkin tulet? Nehän on sentään uudenvuoden juhlat. Aion saada Sasukelta suudelman keskiyöllä, silloin olemme yhdessä aina!", Sakura lähti iloisesti hypellen ja laulellen käytävään, edes odottamatta Naruton vastausta. Poika hymähti. `olkoon nyt ilonen kun kerran saa haluamansa` Naruto ajatteli ja nousi mennäkseen suihkuun.
      
Sakura lipui lattian poikki suoraan Sasuken luo. Tyttö hymyili niin viehkeästi ja viettelevästi kuin vain osasi, mutta poika näytti yhä happamalta. Suvaitsi hän luoda tytölle pikaisen hymyn, mutta oli sen jälkeen jälleen kuin maansa myynyt. Sakura ei sitä huomannut onnensa huumassa, vaan hän tanssi koko illan ajatelematta mitään muuta kuin seuralaistaan. Kaikki paikalla olijat huomasivat Sakuran onnen, eivätkä lukuiset tytöt voineet olla kadehtimatta.
"Sakuraaa!!! Et sitten voinut yhtään huonompaa paria löytää?", Ino kiusoitteli aika reippaassa myötälaitaisessa. Sakura vain kuittasi kaiken hymyilemällä.
"Taidat olla aikamoinen onnen tyttö kun sait tuonkin itsellesi", Ino jatkoi.
"Olet vaan kateellinen, kun et itse löytänyt paria juhliin.  Ethän sinä tuossa kunnossa edes saa suudeltua ketään", Sakura härnäsi Inoa, eikä huomannut, kuinka Sasuke livahti vaihvihkaa paikalta.
      
Kello läheni jo keskiyötä, mutta Naruto ei ollut juhlissa. Hän seisoi suihkun alla murehtien päivää ja ongelmaansa. Ulkoa alkoi kuulua paisketta ja tuhannet valot täyttivät taivaan monissa eri väreissä,riemun kiljaisujen saatelemana. Pian alkaisi laskenta. Samassa sähköt katkesivat. Naruto säpsähti, mutta toipui pian säikähdyksestä. Hän nappasi pyyhkeen lanteilleen, lähtien etsimään kynttilöitä. Hänen matkansa kuitenkin keskeytyi heti alkuunsa, sillä joku painoi hänet seinää vasten ja suuteli intohimoisesti juuri kun kello löi kaksitoista. Huudot kaikuivat ulkoa. Naruto sai työnnettyä itseään vahvemman hahmon vaivalloisesti irti itsestään. Hän nosti kätensä suunsa eteen ja yritti saada selkoa edessään seisovasta hahmosta. Silmien tottuessa pimeään, yllätys oli suuri...