Naruto pakeni Kakashia ja Shikamarua Ichirakulta. Molemmat katsoivat hämmentyneinä pakoon juoksevan Naruton perään.

”Menimmeköhän liian pitkälle”, tuumi Shikamaru.

”Noh Narutolla on paksu nahka”, tuumi Kakashi, ”en olisi hänestä kovin huolissani.”

Keskipäivän aurinko paahtoi kylää ja teki ulkona olosta tuskaista. Narutokin oli vaihtanut takin hihattomaan oranssiin liiviin. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja otti välillä kulauksen vettä. Samalla hän sadatteli mielessään Shikamarun ja Kakashin aiemmin antamia ’neuvoja’.

Vaikka Naruto yritti pitää omaa nestetasapainoaan yllä. Oli auringon paiste onnistunut verottamaan hänen voimia ja nestehukka näytti väistämättömälle. Naruto tunsikin, kuinka häntä alkoi huimata ja hänen päätä särki. Hän pääsi juuri kadunkulmaan, josta käännyttiin Barbeque ravintolalle, kun jalat pettivät ja pimeys valtasi Naruton ajatukset.

Naruto havahtui vesipisaran tippumiseen. Hän huomasi olevansa keltaisella valaistussa labyrinttimäisessä paikassa.

”Mikä paikka tämä on”, Naruto ihmetteli.

Hän käveli käytävää pitkin, kunnes saapui kahden jättiläismäisen portin luo. Kyubi, ajatteli Naruto, olen siis hänen luona. Matala nauru katkaisi Naruton ajatukset ja hän nosti katseensa naurun suuntaan. Hän saattoi nähdä kyubin silmät sekä valkeiden hampaiden välkkeen. Kyubi tervehti Narutoa ja nauroi onttoa kaikuvaa nauruaan:

”Pitkästä aikaa Uzumaki Naruto.”

”Puuh, miten minä tänne päädyin”, ihmetteli Naruto.

”Nähtävästi tarvitset taas Chakraani”, kysyi kettu toiveikkaasti.

Naruto katsoi kettua silmiin ja sanoi:

”Tällä kertaa en, vaan mielipidettäsi.”

”Hoo, jokin iso päätös edessä vai”, kettu kysyi.

”Rakkausasioita”, huokasi Naruto ja jatkoi, ”olen ihastunut erääseen tyttöön, mutta myös minuun on ihastuttu ja tuota. Äh, en minä osaa selittää.”

”Viimeksi kun kysyit neuvoa minulta, niin kyse oli Hatake Kakashin joululahjasta. No se oli helppoa, mutta rakkausasiat eivät oikein luista. Vähän sama kuin yrittäisi kuiskata sinulle, vaikka mitä ramenia haluan sinun tilaavan, niin aivosi tilaavat jotain muuta. No mutta yritän auttaa. Keistä on kyse?”

”Haruno Sakurasta ja Hyuga Hinatasta”, sanoi Naruto.

”Unohda Haruno”, murahti kyubikin, ”en halua että pikku Uzumakeista tulee Uchiha faneja. Hiljaisessa Hyugassa on omat puolensa. Byakuganilla varustettuja pikku Uzumakeja, jotka evät koskaan anna periksi. Siispä Hyuga on neuvoni.”

”Mitä ihmettä sinä täällä teet”, kysyi Sasuke.

Naruto katsoi oikealle ja huomasi Sasuken Sharingan silmien kanssa vierellään. Sasuke ojensi kätensä Narutolle ja sanoi:

”Tulehan, muut ovat huolissaan sinusta.”

Naruto tarttui Sasuken käteen ja he juoksivat pimeyteen, jonne Naruto kuuli vielä Kyubin lausahduksen, että muistaisi vastauksen olevan Hyuga. Pimeydestä Sasuke ja Naruto juoksivat valkeaa valoa kohti, joka Naruton osalta päättyi läiskähdykseen, kun Choji tyhjensi vesipullon Naruton kasvoille. Naruto huomasi katsovansa suoraan Sasuken kasvoihin. Sasuke sanoi tuttuun tapaan, mutta silti huoli kuulsi Sasuken äänestä:

”Tervetuloa takaisin usura tonkachi.”

Naruto oli liian janoinen sanoakseen mitään. Hän hymyli Sasukelle. Sakura ja Ino olivat aivan innoissaan, kun Sasuke-kun oli tehnyt taas sankariteon. Choji murehti vettään. Shikamaru ja Choji nostivat Naruton jaloilleen ja taluttivat hänet kujan varjoisalle puolen, jossa Asuma ja Kakashi juottivat lähes puolitoista litraa nestettä tärisevään Narutoon. Varjossa Naruto toipui kävelykuntoon ja Kakashi sekä Asuma irrottivat hänestä. Äkkiä Naruto tunsi kipua oikeassa silmässään. Hän laittoi kämmenen silmälle ja sanoi:

”Sattuu niin vietävästi.”

”Valitettavasti Sasuke joutui olemaan kovakourainen, jotta pystyi käyttämään Sharingania sinuun”, selitti Kakashi ja jatkoi, ”Jouduimme turvautumaan Sasukeen, koska oma Chakrani ei olisi riittänyt.”

”Mitä tapahtui”, kysyi Naruto.

”Ihan tarkkaan en tiedä”, sanoi Kakashi.

”Minäpä kerron”, sanoi Sasuke.

Niin Sasuke kertoi, kuinka hän, Asuma, Choji, Ino ja Sakura olivat olleet syömässä Grillattua lihaa. Hän oli keksinyt ovelan tempun hämätä tyttöjä ja päätti, että tilaa samaa kuin Choji. No suunnitelma oli mennyt pieleen ja tytöt olivat syöneet kanssa samaa.

Sasuke oli kiristellyt hampaitaan pahemman kerran, kun he olivat lähdössä pois. Hän oli toivonut etteivät tytöt olisi aina pitäneet häntä niin hirveän coolina. Samassa hän oli katsonut nurkalle, jossa Naruto oli tuupertuneena. Hän oli hätkähtänyt ja sanonut Sakuralle, että mikä tuo oranssi nyytti tuolla kulmassa on. Sakura oli katsonut Sasuken osoittamaan suuntaan ja huomannut tuupertuneen Naruton. Sasuke kertoi, kuinka kaikki olivat huolestuneet tilanteesta.

Kakashi oli tullut samalla hetkellä, kun muut olivat ehtineet tajuttoman Naruton luo ja kuunnellut hetken kurlutusta, joka oli muuttumassa hyvin Kyubimaiseksi, sitten hän oli käskenyt Sasuken aktivoimaan Sharinganin. Sasuke oli tehnyt työtä käskettyä ja kertonut tarvitsevansa katse kontaktin. Sakura oli nostanut Naruton silmäluomea katsekontaktin verran ja niin Sasuke oli matkannut kohti Naruton ääntä sekä tavannut kyubin.

”Mutta yhtä en tajua”, mietti Sasuke, ”Sinähän juttelit niin tuttavallisesti siellä.”

”Pitkä juttu”, mutisi vieläkin hieman sekaisin oleva Naruto

Keskusteleeko Naruto Kyubin kanssa, mietti Kakashi. No onneksi Sasuke totteli veljeään ja hankki itselleen kunnon Sharingan taidot, tuumi Kakashi edelleen. Kakashi jätti mietteet sivuun ja sanoi:

”Taitaa olla paras, jos Naruto viedään tiputukseen.”

Niinpä Kakashi ja Asuma lähtivät viemään Narutoa Konohan sairaalaan. Muut katsoivat Jooninien perään ja näiden kadottua he käänsivät katseensa Shikamaruun, joka oli enää jäljellä Ichirakulla ruokailleesta kolmikosta. Shikamaru kohotti otsaansa ja kysyi:

”Mitä ihmettä?”

”Mitä siellä Ichirakulla oikein tapahtui”, kysyi Sasuke.

”No tuota, se on hieman rasittavaa kertoa…”, vastusteli Shikamaru.

”Kerro nyt”, sanoi Sasuke ja jatkoi huolissaan, ”ei Naruto muuten olisi jättänyt nestetasapainosta huolehtimistaan puolitiehen.”

”Mennään teelle”, ehdotti Shikamaru. ”Tämä paahde alkaa verottaa myös minun nestetasapainoa”, hän jatkoi.

Shikamarun ehdotus sopi kaikille ja pian he olivat viileässä sekä varjoisassa teetuvassa. Pian kaikilla oli teetä ja nattopapuja edessään, paitsi Sasukella joka ei pitänyt ollenkaan makeasta. Niin Shikamaru kertasi mitä ramenkojulla oli tapahtunut. Hän epäili Naruton kiihtymyksen syynä olleen Kakashin ja Shikamarun itsensä sanomat lausahdukset, jotka Naruto oli kokenut tuppautumisena Naruton omaan yksityiselämään. Kertomansa päätteeksi Shikamaru sanoi:

”Olen pahoillani, sillä en halunnut loukata Naruton tunteita.”

”Anteeksipyyntö hyväksytty”, sanoi Sasuke.

”Mutta kyllä sinä olit niin mahtava, kun pelastit Naruton”, kehuivat tytöt yhteen ääneen.

”Voi ei, saisinko joskus rauhaa teidän ihailultanne”, pyysi Sasuke epätoivoisesti.

Pyyntö kaikui tietenkin kuuroille korville, mutta Sasuke oli uppoutunut omiin mietteisiin. Hyuga Hinata siis oli ihastunut Narutoon, ajatteli Sasuke. Naruton pölvästi oli ihastunut Sakuraan, sen verran hänkin Kyubin puheista tajusi ja lopuksi Sasuke oli ihastunut Naruton Oiroke no jutsuun. On tämäkin tilanne, ajatteli Sasuke lopuksi.

”Sasuke-kun, kuunteletko sinä”, Sakura kysyi.

”Hmm…”,havahtui Sasuke mietteistään ja sanoi, ”Tottahan toki.”

Shikamaru oli alkanut tuntea syyllisyyttä omista sanoistaan ja päätti lähteä Chojin kanssa sairaalaan Narutoa katsomaan sekä pyytämään anteeksi. Pojat nousivat pöydästä, kiittivät seurasta ja lähtivät pois teetuvalta.

Tytöt yrittivät saada kontaktia Sasukeen, mutta tämä oli aivan omissa maailmoissaan. Koska kontaktin otto oli hyvin yksipuolista, päättivät myös tytöt lähteä pois.

Sasuke jäi yksin mietteisiin eikä huomannut, kun Gain joukkue tuli hänen pöydän luo. Vasta Nejin ääni havahdutti Sasuken:

”Saako tähän istuutua? Näytät niin yksinäiselle.”

-Jatkuu-