Naruton silmiin nousi kyyneleitä kun hän nousi ja säntäsi pois huoneesta. Hän juoksi ulko-ovelle avaten sen ajattelematta edes kenkiään, joita hänen jaloissaan ei ollut. Itkien hän juoksi kadulle ja jatkoi matkaansa paikkaan, minkä määritelmää hän ei itsekään tiennyt.
’Hän vihaa minua!’ oli ainut ajatus, mikä hänen päässään pyöri.


Sasuke reagoi ehkä hieman myöhässä toisen säntäykseen ja havahtui. Tajutessaan, että Naruto oli lähtenyt, hän nousi nopeasti ja lähti toisen perään. Hän ei edes vaivautunut sulkemaan ovea juostessaan ulos talosta.
   ”Naruto!” Sasuke huusi yrittäessään juosta toista kiinni. ”Pysähdy!” hän jatkoi huutaen vielä lujempaa.

      Mutta Naruto ei kuullut. Hän ei kuullut yhtään mitään. Hän oli liian sekaisin, eivätkä ulkopuoliset tapahtumat tunkeutuneet hänen tajuntaan.
   ’Hän vihaa minua, ihan niin kuin muutkin…” Naruto ajatteli juostessaan, mutta yllättäen hän tunsi outoa kipua ja tajuamattaan hän hidasti juoksun kävelyksi. Hän katsoi hämmentyneenä eteensä valahtaen polvilleen maahan. Sasuke huusi Naruton nimeä vielä, ja saavutti tämän varsin nopeasti, nyt kun toinen oli pysähtyneenä. Sasuke laskeutui Naruton vierelle.
   ”Naruto! Mikä hitto sinun tuli?” Hän huudahti toiselle, mutta kuitenkin hillityllä voimakkuudella.

      Naruto painoi päätään alas huohottaen. Normaalisti noin lyhyt juoksumatka ei olisi saanut häntä noin hengästyneeksi, mikä sai Sasuken huolestumaan. Huoli kasvoi vain lisää kun Naruto nosti kättään ja laski sen rintakehälleen, aivan kuin siihen sattuisi.
   ”Naruto! Mikä sinun on?” Sasuke ravisti varovaisesti Narutoa tämän olkapäistä. Naruto pudisti päätään pienesti.
   ”Mene pois…” hän sanoi hiljaa, särkien sydäntään noilla sanoilla. Mutta eihän tuolla ollut enää väliä. Sasuke vihasi häntä.
   ”Minä en mene yhtään minnekään!” Sasuke huudahti vihaisesti. Hän katsoi kuinka Naruton poskille valui hitaasti kyyneleitä, jolloin hän tajusi, että toinen varmaankin luuli, että hän vihasi häntä.
   ”Naruto… Ole kiltti ja katso minua.” Sasuke pehmensi ääntään katsoen Narutoa odottaen. Naruto kuitenkin piti katseensa alhaalla. Hän taisteli mielensä kanssa, toistaen itselleen sanoja.
   ’Et saa itkeä, et saa itkeä…’ olivat nuo sanat. Hän melkein huusi mielessään, aiheuttaen sen, ettei hän huomioinut Sasukea.

      Yllättäen Sasuke veti toisen itsensä viereen ja halasi hellästi. Tämä sai Naruton hätkähtämään pienesti.
   ’Miksi hän.. halaa minua..?’ Naruto ajatteli nostaen katsettaan hieman Sasuken silmiin.
   ”Naruto… Minä en vihaa sinua.” Sasuke sanoi toiselle lämpimällä, mutta varmalla äänellä. Naruton kosteat silmät katsoivat ihmeissään toista. Mitä Sasuke oli sanonut?
   ”En vihaa sinua sen takia, mitä sisälläsi on…” Sasuke jatkoi ja silitteli Naruton selkää. Naruto katsoi edelleen silmät suurina toista.
   ”Mikset..?” Naruto kysyi hämmentyneenä. Oliko tämä totta? Sasuke ei vihannut häntä Kyûbin takia? Voisiko tämä olla totta?
   ”Koska olisin typerä, jos antaisin sellaisen asian häiritä.” Sasuke kuiskasi hiljaa. ”Naruto, minä rakastan sinua.” hän jatkoi ja pyyhki kyyneleet hellästi Naruton poskilta. Naruto päästi helpottuneen huokauksen ja painoi päätään Sasuken olkapäätä vasten. Sasuke painoi suukon toisen hiuksiin ja halasi tätä pitkään.

      ”Mennään takaisin…” Sasuke sanoi noustessaan seisomaan, nostaen toisen mukanaan. Naruto piti vieläkin kättään rintakehällään; jokin ei ollut todellakaan hyvin hänen kehossaan. Mutta hän ei antanut minkään haitata. Kunhan Sasuke oli hänen lähellään, kaikki olisi hyvin.
   ”Kannanko sinut?” Sasuke kysäisi Narutolta katsoen huolestunein silmin tätä. Naruto vain pudisti päätään. Olisi se pitänyt arvata. Naruto oli liian ylpeä antaakseen Sasuken kantaa tämän takaisin.
   ”Nojaa minuun jos tuntuu huonolta…” Sasuke sanoi hiljaa ja katsoi kuinka Naruto lähti kävelemään takaisin. Hän välittömästi otti toisen askeleet kiinni ja asteli nyt toisen vierellä. Naruto laski vihdoin kätensä alas hengittäen pari kertaa raskaasti, yskien yllättäen hieman. Sasuken huoli vain kasvoi tämän takia entisestään.
   ”Kaikki kunnossa?” hän kysyi vaikka oikeastaan arvasi vastauksen. Hän oli oikeassa.
   ”On, yskitti vain…” Naruto vastasi saaden Sasuken huokaisemaan. Koska hän saisi toisen pojan kertomaan kun kaikki ei ole hyvin? No, hän ei ehtinyt nyt sitä ajattelemaan, sillä huomasi kuinka Naruto horjahti kävellessään. Hän kuitenkin sai pidettyä tasapainonsa.
   ”Parempi kun kannan sinut.” Sasuke hymähti nostaessaan toisen syliinsä lähtien kantamaan tätä kotiinsa.
   ”Ei saaaa~!” Naruto vinkui, mutta selvästi pirteämmin. Sasuke virnisti.
   ”Kylläpäs saa.” hän sanoi ja hymyili toiselle painaen nopean suukon tämän huulille.
   ”Entä jos joku näkee! Mahtaa saada hyvät naurut…” Naruto hymähti hiljaa, enää hän ei niin pelännyt muiden reaktioita. Hän tiesi että Sasuke olisi hänen vierellään. Ja hän toivoi, että Sasuke olisi siinä aina ja ikuisesti.
   ”No sitten näkee.” Sasuke naurahti virnistäen toiselle. Naruto hymyili sitten rauhoittuessaan.
   ”Minäkin rakastan sinua.” hän sanoi sitten hiljaa toiselle. Sasuke katsoi Naruton silmiä pitkään yrittäen tulkita niitä.

   ”Sinulla on niin ihanan siniset silmät.” hän sanahti sitten saaden Naruton punastumaan.
   ”No jaa…” Naruto mumisi vastaukseksi. Hän ei ollut niin tottunut kehuihin, joita jostain syystä sateli jatkuvasti Sasuken suusta.
   ”Ja olet muutenkin niin tavattoman söpö.” Sasuke hymyili. Naruto oli hämmentynyt. Ei kai Sasuke vain ajanut jotain takaa? Hän näytti kieltään tummahiuksiselle pojalle.
   ”En yhtään niin söpö kuin sinä.” Naruto laukoi takaisin. Hänen täytyisi siis taistella? Hyvä on, jos kerran niin toinen halusi.
   ”Ja kukahan niin väittää?” Sasuke kiusasi sylissään olevaa poikaa. Hän oli hieman hämmästynyt, kuinka kevyt Naruto oli. Hän oli nimittäin aina ajatellut Naruton olevan sellainen hieman pyöreämpi, mutta nyt hänestä tuntui että toinen painoi vähemmän kuin pitäisi.
   ”Minä!” Naruto huudahti toiselle ja huitoi hieman käsillään, mutta lopetti sitten tajutessaan että se voisi olla hieman ikävää jos hän putoaisi persuksilleen maahan.
   ”Ja minä väitän, että sinä olet söpö.” Sasuke naurahti ja painoi suukon Naruton nenänpäähän.

Sasuke asteli vielä vähän aikaa, kunnes saapui ovelleen. Hän astui sisälle kantaen edelleen Narutoa sylissään, kunnes laski hänet sohvalle.
   ”Tahdotko tehdä tänään jotain erityistä?” Sasuke kysäisi istuessaan Naruton vierelle.
   ”En, kunhan vain saan olla lähelläsi.” Naruto sanoi hiljaa kietoessaan käsiään toisen ympärille.

-----------------------------------

Noniin, sain jopa päivää aiemmin tämän tänne kuin olin lupaillut... Olen kirjoitellut tätä aina vähän kerrallaan viikon aikana, eikä siitä tullut pitkä.. Ja virheitä todennäköisesti on enemmän, koska on hämäävää kirjoittaa sellaisia pikkupätkiä kerrallaan.. Tämäkin on lyhyt.
Kohta tapahtuu. Sen voin luvata. ^^;; Mutta mitä tapahtuu? Sitä en kerro.