Päivä oli kääntymässä illaksi Konohassa ja paahtava aurinko painui helottavan punaisena alas horisonttiin. Kakashi oli Tsunaden luona ja he keskustelivat kiihkeästi jostain.

”Ei, ei ja vielä kerran ei. En anna sinun lähteä tapaamaan S-luokan rikollista, vain jonkin typerän rakkaustarinan tähden”, ärjyi Tsunade.

”Mutta tässä on kyse Narutosta ja Hinatasta sekä heidän hyvinvoinnistaan”, yritti Kakashi selittää.

Tsunade istuutui alas tuolilleen ja hautasi kasvonsa käsiin, sitten hän huokaisi ja sanoi:

”Hyvä on, mutta saat itsellesi kolme vuorokautta aikaa.”

”Kiitos se riittääkin”, sanoi Kakashi.

”Älähän kiittele. Alistan joukkue numero seitsemän sinun kilpailijasi alaisuuteen”, virnisti Tsunade.

”No, Gai on pienin haitta”, tuumi Kakashi.

Kakashi lähti Tsunaden luota ja suuntasi kohti Jooninien asuntoa, jossa hän soitti Gain ovikelloa. Meni hetki ennen kuin Gai avasi oven. Kakashi saattoi kuulla TV:n pauhun olohuoneesta. Jokin typerä tietovisa taas menossa ja Gai tietenkin huutelee vastauksia, hän ajatteli ja oli osunut nappiin. Gai oli hieman myrtyneen oloinen, sillä hän ei olisi halunnut olla ovella, vaan katsella Konohan oikeaa kysymystä ja väärästä vastauksesta tehdä etunojapunnerruksia olohuoneessa.

”No mitä Kakashi ikuinen kilpailijani?”, Gai kysyi.

”Kuule Gai S-luokan tehtävä osui minulle, niin katsotko seiska joukkueen perään?”, uteli Kakashi.

”Totta kai, mene sinä suorittamaan tehtävääsi”, sanoi Gai omaan ylireippaaseen tapaan ja teki oman poseerauksensa.

Miten hän onnistuukin aina tuossa, tuumi Kakashi häpeästä omituinen ilme naamalla. Sitten hän totesi:

”No asia selvä. Minä tästä lähden.”

Niin Kakashi katosi hetkessä Gain ovelta ja lähti etsimään Uchiha Itachia. Kunhan Sasuke saa kokea tsukuyomin voiman taas, niin hän saa tyytyä Sakuraan, tuumi Kakashi ja syöksähti ulos Konohan Porteista.

Hyuugilla valmistauduttiin aterioimaan Hiashi ja hänen vaimonsa ihmettelivät, kun Hinataa ei kuulunut syömään. Kello alkoi lähestyä jo yhdeksää ja Hinataa ei vieläkään kuulunut kotiin. Tällöin Neji oli tarjoutunut pitämään puhuttelun Hinatalle, johon Hiashi oli suostunut.

Ilta kymmeneltä Hyuugien asunnon takaportti avautui ja Hinata hiipi hiljaa sisälle. Takapihan kuun loisteessa hän hiipi pihan poikki ja nousi varovaisesti portaat, sitten hän lähti etenemään pitkin puista käytävää ja jotenkin hän onnistui ohittamaan Hanabin huoneen kohdalla narisevan lankun. Huokaisten vapautuneesti, ettei kukaan huomannut häntä, hän jatkoi oman huoneensa ovelle ja astui sisään. Ovi piti pientä natinaa, mutta se ei herättänyt ketään. Onni, ajatteli Hinata. Sitten hän sytytti valon ja oli saada sydänkohtauksen. Neji istui tuolissa ja katsoi suoraan häntä silmiin.

”Myöhäinen aika tulla kotiin Hinata-sama”, sanoi Neji.

”Sinä säikäytit minut todella pahemman kerran Neji-niisan”, vastasi kauhistunut Hinata.

”Missä sinä oikein olet ollut?”, uteli Neji.

”Naruton luona sairaalassa. Meillä oli paljon puhumista kahdestaan”, Hinata sanoi ja punastui.

”Teillä kahdella?”, ihmetteli Neji, ”Mitä ihmettä sinulla ja sillä kiljukaulalla on yhteistä.”

”Hän saa minut hyvälle tuulelle ja on hauskaa seuraa”, puolustautui Hinata.

Sasuke oli talon ulkopuolella kuuntelemassa Nejin ja Hinatan keskustelua, joka ei Sasuken mielestä ottanut sitä suuntaa, jonka hän olisi halunnut. Siksi hän kiipesi sisälle Hinatan huoneeseen ja sanoi Nejille:

”No, höykytä nyt tuo serkku.”

Neji hämmentyi eikä saanut sanaa suustaan ulos. Hinata katsoi Sasukea tyrmistyneenä, sitten raivo alkoi kohota hänessä ja hän hyökkäsi Sasukea kohti. Juuken, huuto kaikui talossa ja Sasuken karjahdus sai koko Hyuugan klaanin nousemaan ylös. Komentoja huudettiin ja valot syttyivät joka huoneeseen.

Sasuke lensi ulos ikkunasta pensaaseen, niin voimakas Hinatan isku oli. Hän tuskin olisi herättänyt koko Hyuugaa ellei olisi pudonnut piikikkääseen pensaaseen. Sasuke nousi puolipökertyneenä ylös ja tajusi huudon:

”Tuolla hän on!”

Sasuke ei halunnut todellakaan jäädä odottamaan ja säntäsi juoksuun. Hän pääsi viime hetkessä Hyuugien takapihan portille ja siitä ulos. Hiashi jäi sadattelemaan nopeaa tungettelijaa. Se oli liian lähellä, tuumi Sasuke. Hän katsoi paitansa sisään ja näki kuinka hänen tenketsut olivat sulkeutuneet rinnanseudulta. Pahus kai se on hakeuduttava hoitoon, tuumi Sasuke.

Hyuugilla alettiin toipua Sasuken pikaisesta vierailusta ja Hiashi olikin ottanut sekä Hinatan että Nejin puhutteluun:

”Kuka se tunkeilija oikein oli ja mitä hän teki?”, Hiashi ärjyi.

”Tuota miten tämän nyt muotoilisi”, kaarteli Neji.

”En muista muuta kuin oman Juuken iskuni”, selitti Hinata.

”Jaaha siis te ette halua kertoa kuka hän on”, antautui Hiashi, ”No ei kai tässä auta muu kuin mennä nukkumaan.”

Niin Hyuugien talo hiljeni ja yö laskeutui Konohaan.

Uchiha Itachi ei saanut unta täysikuun aikaan, vaan istui nuotiolla ja joi omasta mukistaan teetä silloin tällöin. Hän oli juuri kohentanut tulta viidennen kerran ja juonut teensä loppuun, kun musta hahmo ilmestyi metsän reunaan. Kisame se ei voinut olla, sillä Kisame oli lähtenyt viikon matkalle Konohan rannikolle. Itachi ei niin välittänyt rantalomista. Hän nappasi kunain käteensä ja huusi pimeyteen:

”Kuka siellä?”

”No etkö sinä vanhaa Anbu toveria tunnista?”, vastasi Kakashi kysymyksellä.

”Hatake Kakashi, olisihan minun pitänyt arvata. Tulitko tappamaan minut?”

”No, en nyt sentään Itachi. Tulin pyytämään apuasi.”

”Apua minultako”, uteli Itachi, ”no käy leiritulille, niin jutellaan.”

-Jatkuu-