Naruto ja Sasuke katsoivat hetken ovelle tulleita vartijoita. Naruto vilkaisi vielä silmäkulmastaan Sasukea. Toisen käsi vaikutti olevan yhä todella huonossa kunnossa, vaikka siinä olikin sideharso ympärillä. Mutta tuskin sitä oltiin vaivauduttu puhdistamaan.

Vartijoiden lähtiessä tulemaan mustahiuksista ja blondia kohti, molempien poikien korvat painuivat tiiviisti päätä myöden luimuun. Tästä ei tulisi helppoa.

Naruto heilautti kätensä mitä tutuinpaan sinettiin jolloin viisi kopiota ilmestyi savupöllähdyksen kera hänen viereensä. Kaikki olivat identtisiä keskenään ja alkuperäisen Naruton kanssa. Joka ikistä ketunkarvaa myöden. Kopiot lähtivät juoksemaan vartijoita päin eikä aikaakaan kun kopiot olivat tyrmänneet viisi vartijaa kuin viisi isoa nukkea.

"Häivytään vain nopeasti, ei jäädä tappelemaan." Hän sanoi Sasukelle suupielestään. Hän todellakin halusi päästä täältä mahdollisimman nopeasti pois.

Sasuke nyökkäsi vastaukseksi. Hän aikoi nostaa jo käsiään tehdäkseen myös sinetin, mutta oikeaa kättä vihlaisi inhottavasti. Aivan kuin joku olisi yrittänyt yksinkertaisesti repiä kättä vielä pahemmin auki. Korppi irvisti kivusta ja jätti sinetit sikseen.

"En pysty tekemään jutsuja sitten." Hän sanoi Narutolle ottaen vasempaan käteensä kunain. Onneksi hän oli molempikätinen joten vasurilla tappeleminen ei ollut ongelma. Mutta se, ettei voinut siinä tilanteessa tehdä sinettejä, oli vähän saman tuntuista kuin haluaisi oikein kovasti vaikka suklaata mutta suklaata ei ole ja kaupatkin ovat kiinni.

Sasukella oli yhtä turhautunut olo. Mutta onneksi hän osasi lähitaistelua ilman jutsujakin.

Naruton kolme kopiota kärsi kovan kohtalon: Tarvittiin vielä seitsemäskin vartija jotta kopiot saatiin hirtettyä metallisiin kaulapantoihin jotka olivat niidenkin kaulassa, kuten alkuperäiselläkin. Kaksi jäljellä olevaa kopiota sai kumottua vielä kymmenen vartijaa ennen kuin nekin kokivat karmivan loppunsa joutuessaan seivästetyksi katanalla.

Enää oli jäljellä vain aito.

"Ei se mitään, kyllä mä meidät täältä ulos saan." Naruto sanoi vaikka tiesi kuulostavansa hieman epäilevältä. Kun hän oli nähnyt miten kopioiden oli käynyt, hän tajusi että kaulapanta hänen kaulassaan saattoi olla melko kohtalokas este. Hänet oli melko helppo hirittää tilaisuuden tullen. No, tätä tilaisuutta vain ei saanut antaa.

Poika tunsi demonin alkavan nopeasti intoilla nyt kun tapettavaa oli niin paljon, niin lähellä...

'Koitakki tehdä jotain niin mä teen susta verilätyn.' Poika ärähti mielessään demonille, joka tosin vain rääkäisi naurusta. Naruto melkein toivoi sen tukehtuvan nauruun, jos sielu nyt ylipäätään pystyi tukehtua.

Kolmen vartijan lähtiessä taas heitä kohti, Naruto ei jäänyt pitempää aikaa miettimään vaan syöksähti vastahyökkäykseen. Sasukekin aikoi jo lähteä hyökkäämään, mutta oikea käsi tuntui todellakin olevan siinä kunnossa ettei kestäisi kovin suurta rasitusta.

Kuten ennustaa saattoi, Naruto pystyi helposti potkaisemaan yhdellä iskulla kaksi vartijaa kumoon, ja kolmaskin sai mojovan tällin nyrkistä keskelle kasvojaan, hoippui takaperin ja kaatui lopulta rähmälleen vielä toverinsa päälle tyrkäten nämäkin kumoon. Hetken näytti siltä että Jinchuuriki olisi saanut raivattua tiensä läpi yksinkin, mutta sitten yksi vartija nappasi yhä hänen kaulapannastaan roikkuvasta ketjusta kiinni.

"Et mene kyllä minnekkään, senkin demoni!" Mies rääkäisi.

Naruto tunsi kaulapannan painavan tiukasti kaulaansa joten hän ei saanut vedettyä henkeä. Hetken rimpuiltuaan, hän joutui toteamaan ettei päässyt pakoon ilman että tappelisi kunnolla. Samassa kuitenkin vartijat hyödynsivät hänen äkkipysähdyksensä aloittaen suhteellisen järjestelmällisesti pakottamaan häntä maahan polvilleen.

Sasuke tunsi tavattoman kiukun sisällään, vähän saman tapaisen kuin joku olisi yhtäkkiää laittanut hänen verensä kiehumaan.

"Päästäkää irti Narutosta!" Hän sanoi suuttumuksesta tärisevällä äänellä. Vaikka hänen oikea kätensä olikin tohjona, hän lähti kohti vartijaa joka oli ottanut kiinni Naruton kaulapannasta riippuvasta ketjusta. Hän heitti vasemmassa kädessään olleen kunain miestä kohti ja se iski suoraan miehen takaraivoon ja Sasuke jatkoi sitten empimättä kohti Naruton kimppuun käyneitä vartijoita, mutta äkkiä joutuikin jarruttamaan ja perääntymään itse. Jokin oli nyt vinossa. Ja melko pahastikkin.

Naruto ei ollut enää oma itsensä, vaan tuon ympärille alkoi nopeasti kasvaa chakrasta koostuva eräänlainen suojakenttä, jonka läpi tosin vielä näki pojan itsensä. Ensimmäinen chakrahäntä alkoi ottaa muotoaan aidon ketunhännän päälle.

Ennen kuin vartijat ehtivät sulattaa tätä järkyttävää näkyä, Naruto nousi kontallensa, vaikka hänen päällään oli parhaillaan ainakin viisi painavaa aikuista miestä jotka yrittivät kaikin keinoin pakottaa hänet takaisin maahan.

"Jos ette päästä meitä menemään, tapan teidät." Hän sanoi äänellä, joka ei edes etäisesti muistuttanut yleensä niin iloista ja nauravaa ääntä. Pojan ääni oli kylmä, välinpitämätön ja murhan haluinen. Sasukella nousi niskakavat pystyyn. (öö... no eikö Sasukella nyt muutenkin oo niskasta karvat pystyssä? O_o x'D)

Tuo ei voinut olla... Naruto...

Päästyään kontalleen, Naruto antoi chakran hiljalleen purkautua ennen kuin päästi sen valloilleen räjähdysmäisellä voimalla. Kaikki lähellä olleet vartijat lensivät kumoon, mutta ne jotka olivat kylliksi typeriä ja ajattelemattomia, lähtivät hyökkäämään kohti demonia. Yhdessä punaisen silmän mulkaisussa, chakrahäntä heilahti rajusti, kasvoi pituutta ja leikkasi siististi kaikkien lähelle tulleiden päät kuin näkymätön terä olisi ne lävistänyt.

"Lähdetään." Blondi sihahti Sasukelle. Hän vältti katsomasta mustiin silmiin, sillä tiesi, ettei Sasuke ollut tiennyt Kyuubistä mitään. Mutta nyt oli koittanut selittämisen aika. Enää hän ei voisi teeskennellä että olisi normaali ihminen.

Sasuke ei nyökännyt, sillä Naruton äänessä oli tiettyä käskyä, joten Sasuke tiesi, ettei oikeastaan voinut kuin myöntyä. Hän asettui vähän matkan päähän Naruton taakse pitäen tiukasti silmällä tuon chakraa.

'Mistä hän saa kaiken tuon voiman?' Sasuke ajatteli tuntien itsensä jotenkin pieneksi ja voimattomaksi Kyuubin voimien rinnalla. Tai no, takana. Mutta sama se.

Naruto käänsi murhanhimoiset silmänsä suoraan eteen päin heilauttaen samalla äkäisesti häntäänsä.

"Suosittelen pysymään poissa tieltä, nyt lähtee vähän muutakin irti kuin pelkkä käsi tai jalka." Naruto murahti pahaa enteilevästi. Ja... Liian tyynesti suhtautuen murhaamiseen. Ainakin Sasuken mielestä. Naruto ei ollut mikään murhaaja vaan vältti murhaamista viimeiseen hengenvetoon asti.

Nyt Naruto kuitenkin halusi ennen kaikkea saada Sasuken turvaan. Toinen oli loukkaantunut pahasti eikä heillä ollut ketään lääkintäninjaa. Naruto osasi vain tunnistaa jokusen vamman pelkällä katsomisella, mutta parantaminen oli mahdotonta jos ei käyttänyt Kyuubiä, ja senkin kanssa onnistui vain teoriassa. Käytäntö oli toinen juttu.

Aito ketunhäntä ja chakrahäntä heilahtivat taas vihaisesti.

"Varoitin." Hän sanoi syöksähtäen sitten eteen päin. Häntä sivalsi monia vartijoita niin pahasti, että nuo kuolivat joko samantien tai jäivät jälkeen voihkimaan tuskasta.

Sasuke ryntäsi Naruton perään samassa kun blondi oli lähtenyt liikkeelle. Nyt kun hän alkoi taas olla tietoinen omasta ruumiistaan, hän tajusi kättään alkaneen inhottavasti tykyttämään. Eikä vain haavan kohdalta vaan koko käsivarressa, aina sormenpäihin asti. Kuitenkin hän jatkoi sanaakaan sanomatta Naruton perässä kissankorvat luimussa ja häntä heilahdellen jäykkänä.

Naruto seurasi täysin vain vaistojaan. Hän halusi epätoivoisesti ulos sieltä, missä nyt sitten olikaan. Ja kun halusi jostain epätoivoisesti pois, vaistot terästäytyivät löytämään aina oikean tien ulos, vaikkei itse tiennyt paikasta yhtään mitään. Pian pojat jo juoksivat, tai no, Naruto juoksi hieman eläimellisesti neljällä jalalla mutta kutakuinkin juoksi, pitkin käytävää jonka päässä oli suuri metalli ovi.

"Tuo on ulko-ovi!" Naruto huikkasi Sasukelle ohjaten sitten Kyuubin chakraa käteensä ja iski sen suoraan oveen tultuaan kohdalle ja vaivautumatta hidastamaan vauhtia yhtään. Ilta-auringon paiste ei ollut koskaan tuntunut niin kirkkaalta ja valoisalta kuin nyt kun sen taas näki vapaana.

"Häivytään täältä, he voivat tulla vielä etsimä - ..." Naruto aloitti kääntyen sitten Sasukeen päin jolloin pala nousi nopeasti hänen kurkkuunsa. Sasuke oli ihan vihertävä jo, ja näytti pysyvän enää vain tahdonvoimalla seisoma-asennossa.

"Sasuke, mikä sinulle tuli!?" Naruto kysyi säikähtäneenä nousten kahdelle jalalle mutta joutui olemaan hieman kumarassa Kyuubin chakran takia.

Sasuke katsoi Narutoa, mutta erotti tuosta enää vain sumean puna-oranssin hahmon.

"Na...Naruto..." Poika henkäisi ennen kuin jalat pettivät hänen altaan ja mustahiuksinen menetti tajuntansa.

"Sasuke!?" Naruto parahti kauhistuneena syöksähtäen ottamaan Sasuken kiinni ennen kuin tuo mätkähtäisi maahan.

'Mikä sinulle tuli..? Käsi!' Naruto ajatteli alkaen samantien käärimään sideharsoa pois Sasuken oikean käden ympäriltä. Kun hän sai harson pois, hän näki haavan joka näytti jo pahasti tulehtuneelta.

'Apua...' Naruto ajatteli hätääntyneenä kokeillen Sasuken pulssia. Normaalia kiihtyneenpi, ehkä juoksun takia, ehkä tulehduksen takia. Sitä Naruto ei tiennyt ja se tässä hätäännyttikin häntä. Poika nappasi nopeasti Sasuken hitai-aten pois pojan otsalta ja kokeili Sasuken otsaa mustien otsahiusten valahtaessa hieman enemmän tavallista kalpeampien kasvojen päältä. Sakura oli kertonut että tulehtunut haava voi nostaa kuumeen. 'Voi...' Sasuken otsa oli tulikuuma.

Naruto vilkaisi nopeasti takaisin laboratorioon päin. Kuulosti siltä että heitä oltiin lähdössä etsimään nyt. Ikäänkuin se enää mitään hyödyttäisi, päitä vartijat vain menettäisivät jos lähelle tulisivat... Naruto tunki Sasuken hitai-aten asepussiinsa nopeasti.

Naruto kuitenkin päätti ettei kannattanut jäädä tappelemaan sillä se olisi asettanut Sasuken vaaraan. Hän nappasi nopeasti kaulapannastaan yhdä roikkuvaan ketjuun ja riuhtaisi sen kokonaan irti kuin se olisi ollut vain ohuen langan pätkä. Sitten hän hivutti Sasuken varovaisesti reppuselkäänsä ja nousi ylös, yhä hieman kumarassa Kyuubin chakran takia. No, parempi näin, sillä nyt Sasuken kantaminen oli helpompaa kun toisen yläruumis nojasi tukevasti hänen selkäänsä vasten.

'Sasuke... Mä en jätä sua tänne. Mä lupaan sen, sä tuut selviämään tästä. Kuten aina.' Naruto lupasi ajatuksissaan mustahiuksiselle lähtien sitten loikkimaan pois laboratorion luota juuri parahiksi ettei yksikään vartija ehtinyt nähdä heistä kuin korkeintaan mustan ja punaisen hännän päiden vilahtavan metsän siimekseen ja kadoten sitten kokonaan näkyvistä.

Naruto suuntasi juoksuaskeleensa aluksi vain mahdollisimman kauas eteen päin ennen kuin hidasti ja pysähtyi huohottaen katsomaan ympärille. Hän oli juossut pitkän matkan yllättävän kevyesti kun otti huomioon että hän oli juossut koko matkan niin kovaa kun pystyi. Tänne asti vartijat tuskin tulisivat. Ketunkorvat kääntyilivät samalla kun punaiset silmät haravoivat ympäristöä.

Nyt täytyi (taas) löytää turvallinen paikka piiloutua. Jostain veden läheltä, että Sasukelle saataisiin jatkuvasti viilentävää vettä. Ketunkorvat havaitsivat nopeasti kovana virtaavan joen äänet ja pojan askeleet suuntautuivat sitä kohti.

Jonkin matkaa käveltyään, Naruto näki kovaa virtaavan joen. Ja mitä parempaa, valtavan, rosoisen kallion vastarannalla. Kalliossa näytti olevan monta pientä ja pari isoa luolaa. Mahtava piilopaikka siis. Naruto kohensi Sasuken asentoa selässään ennen kuin keskitti hieman Kyuubin chakraa jalkoihinsa. Mikä oli tosin tarpeetonta sillä demonin chakra olisi joka tapauksessa kannattanut heidät molemmat joen yli, mutta koskaan ei voinut olla liian varovainen.

Naruto lähti kävelemään Sasuke reppuselässään joen toiselle puolelle ja suuntasi askeleet sitten toiseksi suurimpaan luolaan kalliossa.

'Jos tänne joku tulee, hän olettaa ehdottomasti että olemme suurimmassa luolassa. Ja jos me emme ole siellä, kyseinen henkilö tuskin alkaa etsiä mistään muualta. Ellei ole niin typerä että tulee minun eteeni nyt.' Naruto ajatteli tuhahtaen. Hän laski Sasuken aivan luolan perälle mahdollisimman tasaiselle paikalle ja palasi luolan ulkopuolelle.

'Nyt, Sasukelle sopiva makuualusta ja sitten pitää alkaa hoitaa hänen vammaansa...' Poika ajatteli keräten todella nopeasti (muutaman kopion avulla) pehmeitä sammalia, olkia ja lehtiä vieden ne luolaan, levittäen ne mahdollisimman tasaiseksi matoksi, ja laski Sasuken niiden päälle selälleen makaamaan ennen kuin kiersi Sasuken oikean käden luo.

Hän tutki hetken haavaa ennen kuin tarttui oranssista takistaan repäisemäänsä kankaanpalaseen ja kostutti sen veteen jota hän kaatoi juomapullosta. Blondi alkoi varovaisesti putsata haavaa samalla kun kinasteli Kyuubin kanssa.

'Ota chakras takasi häkkiis, ei sua täälä enää kaivata' Poika tiuskaisi mielessään. Kettu kiemurteli ja kareili välttyäkseen vielä ottamasta chakraa takaisin.

'Ei, enpä taida vielä... Tarvitset vielä voimiani. Et pysty auttamaan häntä yksin. Hän kuolee ilman apuani, ja silloin sinulla ei ole enää ketään... Ei ketään, joka välittäisi sinusta tai josta välittäisit.' Kyuubi sanoi julman tyytyväisellä äänellä.

'Onhan... Minulla Iruka-sensei...' Naruto vastasi haparoiden. Demoni täräytti ilottoman naurun.

'Iruka? Hän ei ole edes täällä. Hän ei ole lähtenyt perääsi, vaikka hyvin tietää ettet ole Konohassa. Sanotko sitä välittämiseksi?'

'Hän... Hän ei ole ehkä vielä huomannut... Tai sitten hän on lähtenyt jo tulemaan.' Naruto ajatteli toiveikkaana samalla kun sai putsattua jotenkuten Sasuken vamman. Se kuitenkin näytti vieläkin ikävältä ja Narutolla oli vahva epäilys että se oli ehtinyt tulehtua jo sisältä päin pahasti.

'No okei, saat auttaa, mutta jos yrität vähänkään vahingoittaa häntä...' Naruto ajatteli varoittavasti ennen kuin laski kätensä Sasuken vamman päälle kuten Sakurakin parantaessaan haavoittuneita. Naruto ei kuitenkaan osannut todellakaan parantaa. Hän olisi tarvinnut siis joko kaiken chakransa tai paljon Kyuubin chakraa parantamiseen. Kyuubin chakrahan paransi hänetkin, joten miksei oikein käytettynä Sasukeakin?

Naruto laittoi teoriansa käytäntöön. Hän keskitti Kyuubin chakraa varovaisesti käsiinsä ettei päästäisi demonia vahingossa irti. Kädestään hän ohjasi punaisen chakran suoraan Sasuken haavaan.

'Nyt jos sä alat temppuilla niin mä tapan meidät molemmat.' Naruto sanoi mielessään demonille, ja tarkoitti jokaista sanaansa. Jos Kyuubi menisi nyt karkaamaan käsistä ja tappaisi Sasuken, Naruto olisi valmis tappamaan itsensä. Hän ei pystynyt ajattelemaan elämää ilman Sasukea...

Ei, nyt hän oli typerä. Toki, Sasuke oli hänelle läheisin ystävä mitä vain voi olla, mutta kyllä hän pystyi elämään omaa elämäänsä vaikka toinen kuolisi.

'En menisi sitäkään vannomaan... Tunnet olosi yksinäiseksi, hylätyksi ja syrjityksi jos hän kuolisi ja jättäisi sinut tänne.' Kyuubi sanoi tavalliseen tapaansa ärsyttävän oikeassa. Naruto ei pystyisi elämään jos hänen ystävänsä kuolisi. Sasuke oli hänelle ensimmäinen, paras, läheisin ja......

Äkkiä Naruto havahtui. Ei Sasuke niin läheinen voinut olla. Jos Sasuke tosiaan oli tuota kaikkea, hänen olisi pitänyt jo alkaa *klunk* pitämään tuota vielä lähempänä ihmisenä kuin ystävänä...

Naruto tajusi pian parantavansa Sasuken kättä turhaan: Haava oli jo savunnut umpeen ja sen sisäisetkin vammat taisivat korjaantua jo jonkin aikaa sitten. Kuume tosin näytti nousevan yhä, ja toinen oli yhä tajuton ja yltäpäältä kylmässä hiessä. Hengityskin näytti olevan tavallista vaikeampaa.

Naruto sulki hitaasti Kyuubin chakraa ja kokeili taas Sasuken otsaa.

'Kuume on korkea... Jotain 39 ja 41 paikkeilla.' Naruto ajatteli itsekseen ennen kuin nousi ja riensi ulos luolasta, nakkasi takistaan revityn kankaan palasen jokeen ja nappasi sen samantien takaisin ja väänsi kuivaksi.

'Jos en olisi lähtenyt eilen Sasukea sillä tavalla pakoon, näin ei olisi päässyt käymään.' Hän ajatteli apeana kävellessään takaisin luolaan Sasuken luo ja laski viileän kankaanpalan Sasuken otsalle. Blondi huokaisi hieman katsoen toisen, vähän niin kuin nukkuvia kasvoja.

Oliko Sasuke aina noin kalpea vai johtuiko se vain tulehduksesta? Kyllä, Sasuke oli aina todella kalpea, kyllä Naruto toisen sen verran hyvin tunsi. Hän kaivoi Sasuken hitai-aten asepussistaan ja laski sen huolellisesti Sasuken viereen.

Poika katsahti vielä punaisilla silmillään luolan oviaukolle ja kuunteli hetken tarkoilla korvillaan ympäristöä. Mitään epäilyttävää ei kuitenkaan kuulunut.

'No niin, nyt riittää tältä päivältä... Ja jos odotat kiitosta Sasuken pelastamisesta niin saat kyllä odottaa kauan sillä mä tiedän että sun teki mieli riuhtaista hänen kätensä irti.' Naruto ajatteli Kyuubille, joka vain myhäili kuin Naruto olisi antanut sille suuret kehut ja kiitokset jostain todella hyvin tehdystä työstä.

Naruto huokaisi sisäisesti ja sulki silmänsä alkaen sitten sulkemaan myös Kyuubin chakraa. Se ei ollutkaan ihan helppoa: vaati keskittymistä ja tahdonvoimaa pakottaa väkevä chakra takaisin häkin toiselle puolelle. Itse asiassa Naruto ei olisi siinä mitenkään voinut onnistua jos hänellä ei olisi sinettiä auttamassa tässä. Sinetti toimi kuitenkin helpommin niin päin että chakraa työnnettiin demonille kuin niin päin että demoni ujutti chakraansa häkistä ulos.

Chakran kadottua lopulta kokonaan, Naruto huohotti kuin olisi juossut mailikaupalla. Chakran sulkeminen oli todellakin raskasta puuhaa, ja etenkin sen jälkeen tuleva voimattomuuden tunne kun Kyuubin chakran korvasi hänen oma chakransa joka ei enää ollutkaan niin väkevää kuin demonin. Poika kuitenkin pinnisteli pysyäkseen tajuissaan. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä että joku hihhuli hiippailisi luolaan ja kappas, löysikin kaksi tajutonta poikaa.

Naruto huomasi vasta nyt pienen epäkohdan: Hän oli unohtanut rautaisen kaulapannan kaulaansa. Ei siis ihme että hänellä oli jotenkin tavallistakin voimattomampi olo. No, Kyuubin chakra oli jo suljettu joten nyt ei enää auttanut itku kun liemi oli jo lattialla. Hän ei nimittäin saisi kaulapantaa omin voimin auki joten sama se vaikka riippuikin siinä imemässä hitaasti hänen chakraansa.

Naruto siirsi taas katseensa tajuttomaan Sasukeen. Toinen näytti vähän hassulta kun hiukset olivat hieman sekaisin eikä ihan `älyttömän järjestelmällisesti takaa pystyssä´ kuten Narutosta tuppasi usein olemaan. Hän ainakin antoi hiustensa kasvaa miten kasvoivat. Ja sen kyllä huomasikin ja kauas.

Naruto ojensi hieman kättään haroen Sasuken silkkisiä hiuksia hellästi selvemmiksi. Sasuken mustat otsahiukset liikahtivat hennosti pienessäkin kosketuksesta. Naruto virnisti hieman. Sasuken hiukset taisivat olla sen verran sileät ettei ne yksinkertaisesti pysynyt aloillaan vaan liukuivat kasvoja pitkin samantien takaisin pojan pään sivulle. Kissankorvat lerppuivat rentona, mikä oli myös Narutosta hieman hassua sillä hän ei todellakaan ollut ehtinyt tottua toisen korviin ja häntään saati sitten omaan häntäänsä ja korviinsa.

Hetken suoristettuaan Sasuken hiuksia, Naruto jäi katsomaan taas toisen levollisesti tajuttomia kasvoja. Toisen hengitys oli jo tasaantunut eikä olo näyttänyt muutenkaan enää niin tukalalta. Hyvä niin. Naruto otti kankaan palan hetkeksi taas pois Sasuken otsalta ja kokeili Korpin otsaa.

'Hyvä, kuume laskee.' Hän ajatteli pyyhkien sitten kankaan palalla hieman hikeä Sasuken kasvoilta ennen kuin katse osuikin toisen huuliin.

Naruto nielaisi. Hänen teki äkkiä kovasti mieli suudella toisen huulia. Mutta hän hillitsi itsensä, mitä jos Sasuke heräisi juuri silloin?! Sitä häpeää hän ei kestäisi.

Naruto asetti kankaan palan takaisin mustahiuksisen otsalle ja jäi katsomaan toisen komeita kasvoja. Mikä hänellä oikein oli? Sasuke oli hänelle vain ystävä, eikä ystäviä suudella tai edes ajatella sellaista. Naruto tarttui itseään henkisesti niskasta ja nousi ylös Sasuken vierestä.

'Minun täytyy hakea meille jotain syötävää. Mutta en mene kauas, en halua jättää Sasukea tänne suojatta.' Naruto ajatteli kävellen sitten luolan suuaukolle ja tarkistettuaan ettei ympäristössä näkynyt ketään, hän pujahti ulos ja juoksi joen rannalle. Kala saisi kelvata, mutta ensin piti tehdä nuotio ainakin.