Konohasta oli alkanut joulu kiire, jokainen Konohan liike ja kojut koristeltiin hienoin koristein ja joululauluja laulettiin Terästettyyn jouluglögiin saattelemana. Mutta yksi mies ei juhlinut joulua. Sen mielestä jouluna piti tehdä töitä, eikä juhlia yömyöhään laulamalla tyhmiä lauluja, joten se oli päättänyt muistuttaa kylään asukkaita mahtavilla veloilla jouluna, ettei kenellekään ollut varaa viettää joulua.
Koko asukas tiesi, että Sarutobi valitsi uhrinsa ja täällä kertaan siihen joutui Ramen-kojun omistaja.
“Mistä rahani on”, huusi se kojun omistajalle.
“Mutta teidän korkeutenne, meillä ei ole varaa viettää edes kunnon joulua taikka edes maksaa tämmöistä summaa teille”, yritti selittää omistaja, mutta turhaan, Sillä sarutobia ei kiinnostanut joulu vaan rahaa ja valtaa.
“Saat päivän aikaa kerättä rahat”, Sano Sarutobi ja jatkoi;
“Kello kaksitoista”. Se poistui liikettä. Sen liikkeen edestä seisoi poika keräämässä rahaa.
“Voisiko herra antaa pari lanttia, että perhe saisi jouluksi ruokaa”, pyysi poika semmoisella koiranpentu ilmeellä, mutta Sarutobiin ei tehonnut mikä koiranpentu-ilme taikka mikään muukaan, joten poikaa sai selkänsä kunnolla ja mennetkin työllä ja vaivalla keräämänsä rahat Sarutobille. Sarutobi kiipesi vaunuihinsa, joita ohjasi sen palvelija Jiraiya.
“Vie minut kotiin”, Sanoi Sarutobi Jiraiyalle.
“Kyllä, herrani”, Sanoi se ja antoi piiskaa kahdelle hevoselle, jotka vetivät vaunuja. Perille päästyään, Sarutobi sanoi;
“Tänne ei saa päästä ketään. halaus saada olla rauhassa laskea rahat ja mennä nukkumaan.”
“Sananne on lakini”, Sanoi Jiraiya ja lähti kohti palvelustupansa. Sarutobi astui sisään Talonsa suurista ovista ja meni suorintaa tietää työhuoneensa, josta se alkoi laskea rahojaan. Laskettuaan niitä noin kuusi tuntia, havahtui se outoon meteliin.  Ääni tuli aulasta, josta ei pitänyt olla ketään. Vihaisena ja ärtyneenä päätti Sarutobi mennä katsomaan, kuka siellä oli. Siellä seisoi vanha tuttava Yondaime, joka näytti olevan kalpea kuin lakana.
“Tulin varoittamaan sinua, vanha kuoma”, Sanoi Yondaime ja jatkoi;
“Luoksesi tulee tänä yönä kolme joulun henkeä ja ensimmäinen tulee kello yksi.”
“minulla on kiireitä. Pitää huomenna hakea pari velkaa ja sulkea viisisataa ramen-kojua”, Sanoi Sarutobi vihaisena.
“Niitä on vain yksi”, Sanoi Yondaime ja katosi usvaan. Vielä kuului; Muista kello yksi tulee ensimmäinen henki.
Sarutobi jäi hölmistyneenä katsomaan tyhjää huonetta huoneetta, kunnes lähti makuhuoneeseen, koska se ajatteli;
Ehkä olen väsynyt ja huomenna pitäisi jaksaa kerätä velkoja.
Heti kun Sarutobi pääsi sänkyyn, se nukkui kuin tukki, kunnes heräsi hirvittävään meteliin. Makuhuoneessa oli ilmestynyt outo kelta tukainen poika.
“Olen Joulun ensimmäinen henki, Naruto ja minusta tulee kaikkein paras joulu henki”, Sanoi se ja jatkoi;
“Pidä se mielestäsi.”
Tämä on unta, Sarutobi ajatteli ja nipisti itseään, jolloin se tajusi, että oli hereillä.
“Minulla on kiireitä”, Sanoi Sarutobi ja laittoi aamutakin päälle.
“Sanoi asiasi ja häivy täältä”, Jatkoi se ja oli varma, että olento joka kutsui itseään narutoksi olisi vaan esittänyt jotain joulun liittyvää ja häipynyt, mutta olento sanoi;
“Tule, näyttään sinulle menneisyytesi joulun.”
Se nappasi Sarutobia hihassa ja käveli seinäpäin.
“O-o-odotta. En voi päästä seinän läpi“, yritti Sarutobi vastustaa.
“Älä huoli asiasta. Minä autan sinua”, Henki sanoi ja käveli seinän läpi Sarutobi mukana.
Henki ei katsonut mihin meni vain törmäsi Pylväseen.
“Kuka tämän tähän on siirtänyt tielle”, henki manasi.
“Se on ollut siinä kokoajan”, vastasi Sarutobi.
Henki lähti viemään Sarutobin menneisyyteen. Henki näytti Sarutobin kurjan nuoruuden, jonka se oli unohtanut.
Henki ja Sarutobi palasi takasin ja henki katosi ja sanoi;
“Seuraava Tulee kahdelta.”
Sarutobi palasi takasin sänkyyn ja kun se luuli, että voi nukahtaa kuului meteliä.
Sarutobi lähti ja huomasi lihavan hengen.
“Olen toinen Juoluhenki, Chouji”, Sanoi henki ja söi rasvaista kanankoipea.
“Olet lihava”, Sanoi Sarutobi.
“En ole lihava vaan iso luinen”, Vastasi henki ja näytti vihaiselta. Henki otti Sarutobin mukaan ja näytti hänelle kaikkea jouluisia herkkupöytiä ja kuinka hauskaa voi olla, mutta Sarutobi oli niin jääräpää kuin voi olla, että se suututti henkeäkin. Taas palautti takasin ja tuli viimeinen henki. Henki näytti kalpealta ja silmät olivat eläimelliset, kuin käärmeellä.
“Olen Orochimaru ja kolmas jouluhenki”, Sanoi Henki ja vei Sarutobi tulevaisuuteen. Se vei hänet Konohan hautausmaahan ja näytti hänelle haudan jossa oli hänen nimensä ja alla oli teksti;
Tästä lepää Konohan rikas mies. Toivottavasti hän kärsii.
Se oli pelottava, että Sarutobi lähti juoksemaan ja näki lisää kauheuksia. Konohan kaduilla oli ihmisiä, jotka näyttivät eläviltä kuolleilta. Se näki ystävänsä hengen joka sanoi;
“Tämän sinä tulet tekemään kansallesi jos et muuta tappojasi”, Se sanoi ja hänelle tuli kahleet, jotka olivat paksut kuin kuristajakäärme.
“Nämäkin tulet saman myös jos et muuta ja muutat ja joudut kärsimään loppu elämäsi”, Sanoi se. mutta Sarutobi oli niin kuin sanoi jäärä, että hänelle ilmestyi kahleet ja hänet raahattiin aukkoa kohti jossa paloi tuli. Tämä oli kauhea näkyy, että Sarutobi huusi;
“Lupaan antaa kaikki rahat Konohalaisille.” Sen sanottua hän heräsi sängyssään päämärkänä.
“Jiraiya”, Se huusi.
“Niin mitä, herrani”, Jiraiya sanoi.
“meillä on hommia. antavat rahat kaikkialle”, Sanoi Sarutobi ja antoi tukkuun rahaa Jirayialle.
“Selvä”, Sanoi Jiraiya. Sarutobi antoi kaikki rahansa kaikkialle ja häntä juhlittiin koko päivän.
HYVÄÄ JOULUA TEILLE N.FI:N KÄVIJÄT!!!