PROLOGI


Uzumaki Naruto oli seitsemäntoista vuotias nuoren miehen alku. Pojalla oli kullanvaaleat hiukset, jotka roikkuivat kirkkaan sinisten silmien edessä.
Naruton pitkä ja hoikka ruumis oli peitetty vain ohuella valkoisella lakanalla. Pojan pitkät ja kauniit sormet tanssivat pojan sylissä olevan kitaran kielillä.
Naruto hymyili pientä hymyä soittaessaan. Pojan poskilla oli kummallakin puolella kolme viirua, jotka hohtivat punaisina muutoin niin kalpeasta ihosta.
Naruto oli yksinekertaisesti sanottuna kaunis. Kaunis poika.

Umino Iruka, mies jonka ruskeat hiukset olivat kiinni ja jonka nenän yli kulki vanha arpi, seisoi Naruton huoneen raollaan olevan oven takana.
Miehen tummat silmät katselivat kitaraa soittavaa poikaa haikeasti.
Hän on niin yksinäinen. Siitä on niin kauan kun hän on viimeksi puhunut. Kaipaan hänen ääntään.  
Mies ajateli ja hymyili surullisesti. Mies muisti ajan jolloin Naruto oli ollut iloinen ja toimelias. Kaikki oli muuttunut seitsemän vuotta sitten.

Naruto oli kymmenen vuotta täytettyyään löytänyt läheisestä metsästä emon hylkäämään ketunpoikasen, jolla oli yhdeksän häntää.
Poika oli antanut pennulle nimeksi Kyuubi. Narutosta ja Kyuubista tuli erottamattomia ja he menivät kaikkialle, jopa kouluun yhdessä.
Vuotta myöhemmin kettu oli sairastunut ja kuollut. Naruto oli pitänyt Kyuubia sylissään ja itkenyt. Poika ei ollut päästänyt ketään lähelleen.
Iruka oli ollut tuolloin voimaton tekemään mitään ja hän ei osannut kuin aavistaa kuinka pahalta Narutosta oli tunutun menettää ainoa ystävä.

Iruka muisti, kuinka Naruto oli juossut kettu sylissään metsään ja tullut vasta auringon laskettua takaisin. Pojan kummallakin puolella kasvoja oli kolme arpea.
Jotenkin mies oli tiennyt, että Naruto oli tehnyt ne vain jotta tulisi aina muistamaan ensimmäisen ja rakkaimman ystävänsä. Siitä päivästä lähtien poika oli lopettanut puhumisen. Muutamia vuosia myöhemmin kitarasta oli tullut Narutolle tärkeä ja sen avulla poika ilmaisi tunteensa.

Iruka rakasti Narutoa kuin omaa poikaa. Oli rakastanut siitä hetkestä alkaen, kun oli löytänyt pojan kaksitoista vuotta sitten harhailemasta kadulta yksinään.
Pieni poika oli kertonut olevan yksinään. Iruka oli myöhemmin saanut tietää viranomaisilta, että pojan vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa tuona samisena päivänä jolloin Iruka oli löytänyt Naruton. Mies oli ottanut Naruton huomaansa ja luvannut pojalle aina pysyvänsä tämän rinnalla. Ja sen lupauksen Iruka oli täyttänyt.

Iruka tuijotti Narutoa hiljaa, lähes hengittämättä.
Sävel jota vaalea, viirukasvoinen poika soitti oli sama, jonka Iruka oli kuullut niin monesti ennenkin.
Jokainen sointu porautui Irukan sydämeen saaden miehen tärisemään.
Suru pyyhkäisi miehen yli. Toivottavasti joku osaa rakastaa häntä sillä tavalla miten minä en voi.
Mies ajatteli, kääntyi pojan ovelta ja tallusteli keittiöön valmistelemaan aamiaista. Hän tulee kunhan on saanut surunsa soitettua.