Naruton huone oli hyvin pieni, mutta vaikutti silti ihan viihtyisältä. Seinät olivat vaaleanruskeat ja niitä koristi usea juliste. Lyra huokaisi helpottuneena, kun ei nähnyt pojan seinillä mitään kuvia alastomista naisista, niitä kuvia nimittäin ainakin olivat hänen veljensä seinät täynnä. Huoneessa oli raikas tuoksu ja Lyra epäili, että Kushina oli vasta siivonnut huoneen. Naruto ei nimittäin vaikuttanut ihmiseltä, joka piti paljon siivoamisesta.

”Voit istua sängylle…” Naruto sanoi istuessaan sängyn laidalle. Lyra istui pojan vierelle sanomatta mitään. Hän ei oikein tiennyt mitä hänen olisi oikein pitänyt nyt sanoa. Naruto kuitenkin hymyili hänelle koko ajan ja hymisi hiljaa itsekseen. He olivat jonkin aikaa ihan hiljaa. Taustalla raksutti vain seinäkello. Lopulta Naruto otti kiinni Lyran kädestä ja puristi sitä varoen. Lyra tunsi lämmön virtaavan sisäänsä.

”Onneksi pääsit tulemaan tänne, Lyra. Olethan sinä varmasti kunnossa?” Naruto kysyi ja katsoi tyttöä tutkivasti silmiin.
”Joo, olen ihan kunnossa…” Lyra vastasi ja käänsi kasvonsa poispäin Narutosta. Naruto katsoi tyttöä huolissaan. Puhuiko Lyra sittenkään totta, kun käänsi katseensa pois hänestä? Ajatus jäi vaivaamaan häntä.
”Lyra, ihan totta…oletko oikeasti kunnossa? Sait tänään aivotärähdyksen, joten ei olisi ihme, vaikka et olisi…” hän puhui rauhallisella, mutta samalla huolestuneella äänellä. Lyra painoi päänsä ja kirosi mielessään itsensä kun oli tullut tänne.

”Miksi helvetissä minun piti tulla tänne? Olisi pitänyt jäädä vain kotiin miettimään asioita ja yrittää nukkua…olen ihan liian kiltti!” hän soimasi itseään. Hän ei halunnut loukata Narutoa, eikä nyt ketään muutakaan, mutta niin hän oli tehnyt, sille ei mahtanut mitään.
”Lyra, katso minuun!” Naruto korotti hieman ääntään ja otti käsillään kiinni Lyran kasvoista. Tytön oli pakko kohdata safiirinsiniset silmät, joissa paistoi aito huoli, epätietoisuus ja lisäksi se, että tämä poika välitti hänestä paljon.

”Minä haluan tietää mitä ajattelet, Lyra. Minun on pakko saada tietää, mitä sinä ajattelet tästä kaikesta…” Naruto sanoi hieman kiihtyneellä äänellä ja katsoi silmiään räpäyttämättä Lyran vihreisiin silmiin.
”Mistä kaikesta…?” Lyra kysyi kuiskaten. Hänen sydämensä löi liian nopeasti nyt. Naruton katse porautui häneen.
”Minusta, sinusta, meistä, …ja Sasukesta…” hän kuiskasi käheällä äänellä. Lyra hätkähti. Hän arvasi, että poika halusi puhua myös Sasukesta hänen kanssaan.
”Mitä Sasukesta…?” Lyra kysyi muka yllättyneellä äänellä ja katsoi Narutoa. Naruto huokaisi ärtyneenä.

”No sitä tietenkin, että mitä hän ajattelee sinusta ja mitä sinä ajattelet hänestä! Luuletko muka, etten huomannut, mitä hän yritti kun tulimme Inon ja Sakuran kanssa tänään terveydenhoitajalle? Hän yritti suudella sinua ilmiselvästi ja se varmastikin johtuu siitä, että hän on ihastunut sinuun!” Naruto sanoi nopeasti ja vaikutti olevan hieman poissa tolaltaan. Tätä Lyra olikin juuri pelännyt. Naruto tiesi käynnössä katsoen kaiken...

”Mitä sinä ajattelet Sasukesta?” Naruto kysyi hampaidensa välistä ja puristi Lyran kättä. Hänen silmissään oli vihainen sekä huolestunut katse. Lyra nielaisi. Hän ei tiennyt mitä sanoa.
”Tuota…hän on vain minulle todella hyvä ystävä…kaikkihan tarvitsevat ystäviä, vai mitä?” hän sai lopulta sanottua hätäisesti ja toivoi kuulostavansa uskottavalta. Hän tarkoitti sanojaan, ainakin suurimmaksi osaksi…

Naruto tutki katseellaan Lyraa ja oli hieman epävarma. Hän ei oikein tiennyt, puhuiko tyttö nyt totta. Lyra kyllä katsoi häntä nyt silmiin, mutta hänen äänensä värisi. Naruto tiesi varmaksi ainakin sen, mitä Sasuke ajatteli Lyrasta. Tämä oli korviaan myöten rakastunut tyttöön! Naruto naurahti kolkosti. Mutta pahempi Sasukelle, niin oli Narutokin. Hänellä ei ollut aikomustakaan luopua Lyrasta mistään hinnasta.

”Minä tiedän, mitä Sasuke ajattelee sinusta, mutta en anna hänen ahdistella sinua enää. Minä lupaan pitää sinusta huolta…” Naruto mutisi hiljaa ja otti Lyran syliinsä. Lyra tunsi miten hänen sydäntään raastoi. Hän ei ollut tehnyt kahden pojan suhteen mitään päätöksiä, vaikka olikin miettinyt asioita aika paljon tänään kotona. Sen takia hän juuri tunsikin olevansa ansassa…

”Naruto, minä…” Lyra oli sanomassa, mutta Naruto keskeytti hänet painamalla huulensa hänen huuliaan vasten. Lyra jäykistyi, kun Naruto suuteli häntä.
”Ei… haluan miettiä asioita rauhassa…muttta….tämä tuntuu kuitenkin niin hyvältä…” hän ajatteli itsekseen. Hän ei voinut sille mitään, että tunsi sydämensä hakkaavan lujaa ja vastasi suudelmaan avaten suutaan hieman. Naruton kieli pääsi hänen suunsa sisään ja heidän kielensä kohtasivat. Lyra värisi ja tunsi Naruton silittävän hänen hiuksiaan samalla kun suuteli häntä.

Lyra tunsi Naruton huulien pehmeyden ja tämän läheisyys poltteli häntä joka puolelta kuten aina ennenkin. Se ei lakannut hämmästyttämästä häntä lainkaan, vaikka he olivatkin tunteneet toisensa vasta niin vähän aikaa. Lyra suuteli poikaa takaisin ja unohti nykyisen ihmissuhdekiemuransa kokonaan…

”Tiedäthän sinä, että minä välitän sinusta paljon…?” Naruto kysyi kuiskaten suudelmien välillä. Hänen äänensä melkein hymisi. Lyra nyökkäsi ainoastaan. Hän ei kyennyt sanomaan mitään, sillä Naruton suu oli taas hänen kimpussaan. Poika otti kiinni hänen ranteistaan ja lukitsi ne sänkyä vasten ja sai sillä tavoin Lyran kaatumaan selälleen sängylle. Sitten hän nousi tytön päälle ja jatkoi tämän suutelemista entistä himokkaammin. Lyran selkä taipui kaarelle hänen itsensä huomaamatta. Hän tunsi kuumia aaltoja sisällään ja hengitti melko katkonaisesti. Naruto siirtyi suutelemaan nyt hänen kaulaansa ja Lyra painoi kasvonsa pojan vaaleisiin hiuksiin.
”Naruto…” Lyra voihkaisi ja tunsi olonsa sietämättömän hyväksi.

Silloin tapahtui jotakin. Kun Naruto painoi huulensa Lyran solisluulle ja suuteli hänen niskaansa ja sitten taas hänen kaulaansa, Lyra muisti unensa, jonka oli nähnyt terveydenhoitajalla tänään. Hän oli ollut rannalla Naruton kanssa ja tämä oli sanonut rakastavansa häntä. Se sai punan nousemaan hänen kasvoilleen. Mutta siihen liittyi muutakin. Myös Sasuke oli sanonut rakastavansa häntä. Lyra oli pyörällä päästään. Mitä hän oikein voisi tehdä tämän asian kanssa?

Lyra havahtui ajatuksistaan, kun tunsi Naruton pehmeän ja lämpimän käden toppinsa sisäpuolella. Hän hätkähti rajusti ja katsoi poikaa silmiin.
”Älä pelkää. Minä en koskaan satuttaisi sinua…” Naruto kuiskasi pehmeästi hänen korvaansa ja suuteli sitten häntä taas. Lyra vastasi suudelmaan, hieman epävarmasti tosin. Hän ei voinut sille mitään, että ajatteli olevansa melko kaksinaamainen ja kauhea ihminen. Hänhän oli tullut tänne sanomaan Narutolle, ettei voisi enää olla tämän kanssa muuten kuin ystävämielessä. Hän tiesi kuitenkin sisimmässään, että se oli käytännössä katsoen mahdotonta. Viimeksi kun hän oli pyytänyt pojalta, että he voisivat olla vain ystäviä, se oli saanut tämän vain entistäkin ihastuneemmaksi. Joka tapauksessa, näytti siltä että Lyran suunnitelma oli mennyt täysin pilalle ja se oli kokonaan hänen omaa syytään. Hän ei ollut tietenkään selvillä tunteistaan kunnolla, joten sen takia hän halusi olla nyt sinkku…

”Mitä jos äitisi ryntää sisään?” Lyra kysyi ääni ohuena. Naruto naurahti hiljaa ja silitti tytön poskea lempeästi.
”Siinäpähän tulee. Eivät minun asiani hänelle enää kuulu ja sitä paitsi hänhän tietää, että me olemme yhdessä!” hän sanoi hiljaa hymyssäsuin. Lyra ei tiennyt mitä sanoa. Hän ajatteli Sasukea…

Sasuke oli sanonut Lyralle, että tämä oli uskomaton ihminen. Lyra ymmärsi kyllä muutenkin nyt kaiken. Hän ymmärsi mistä Sasuken viha aina kumpusi kun puhe oli Narutosta. Hän oli mustasukkainen Lyrasta…Mutta niin oli Narutokin Sasukesta. Siinä se varsinainen ongelma olikin. Ja Lyraa pelotti kaiken keskellä että pojat alkaisivat tappelemaan keskenään tai jotain muuta…

Lyra ajatteli taas sitä että Naruto oli nyt hänen päällään ja sitä, ettei tiennyt yhtään mitä hänen pitäisi tehdä tämän tai Sasuken suhteen.
”Voi hitto, mihin sotkuun olen taas itseni saanut…?” hän ajatteli surkeana. Naruto lopetti suutelemisen ja katsoi Lyraa silmiin vakavana. Hän näki, että tyttö pidätteli selvästikin itkua.
”Lyra…?” hän kysyi varovasti ja katsoi tätä. Lyra katsoi Narutoa purren huultaan ja tunsi kauheaa kipua. Häneen sattui kun hän näki nuo huolestuneet enkelikasvot.
”Minä olen ihan kunnossa…” Lyra mutisi ja pyyhki nopeasti silmäkulmaansa ja yritti hymyillä pojalle rohkaisevasti. Naruto katsoi häntä kuitenkin levottomana ja nousi pois hänen päältään. Lyra nousi istumaan ja tunsi olonsa hieman huojentunneksi. Hänen sydämensä löi taas normaalisti.

”Etkä ole…Lyra, mitä sinä oikein ajattelet? Kerro minulle…!” Naruto parkaisi huolestuneella että rakastavalla äänellä ja otti tytön taas syliinsä. Lyra painoi kasvonsa pojan lihaksikasta ja lämpimää rintaa vasten ja kuunteli tämän sydämen lyöntejä. Hän olisi halunnut purskahtaa itkuun, mutta päätti olla tekemättä sitä. Hän ei aikonut nyt näyttää olevansa näin heikko. Naruto kätki kasvonsa taas Lyran hiuksiin, sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Hän halusi niin kovasti auttaa tätä rakastamaansa ihmistä ja tehdä tämä onnelliseksi, mutta ei oikein tiennyt miten…

”Tuletko sinä kanssani perjantaina bileisiin?” Naruto kysyi äkisti ja veti sieraimiinsa ruusun tuoksua Lyran hiuksista. Lyra katsoi Narutoa hämmentyneenä.
”Mihin ihmeen bileisiin?” hän kysyi ymmällään. Hän ei ainakaan muistanut kuulleensa mistään bileistä…
”Ino ja Sakura keksivät koko jutun. Se disco eli ne bileet ovat perjantaina nuorisotalolla…” Naruto selitti. Lyra nyökkäsi hitaasti.
”Ketä sinne on tulossa?” hän vaati tietää. Hän halusi olla varma, ettei paikalle tullut vaan mitään pedofiilejä ja juoppoja tai mitään muuta sellaista.

”Meidän luokka ainakin…sitten ehkä jotain Inon kavereita…” Naruto luetteli hitaasti. Lyra nyökkäsi hitaasti. Ei kuulostanut ollenkaan pahaenteiseltä, vaikkei hän juurikaan tuntenut Inon niin sanottuja kavereita ollenkaan. Lyra jäi miettimään mielessään Naruton ehdotusta. Hän tavallaan halusi olla tämän ihanan pojan kanssa, mutta tavallaan hän halusi olla bileissä muidenkin kanssa. Hän oli nimittäin huomannut näinkin lyhyessä ajassa, että Naruto oli hänestä hyvin suojeleva ja mustasukkainen. Niinpä hän teki päätöksensä ja kääntyi taas katsomaan Narutoa.

”Minä tulen niihin bileisiin…” hän aloitti rauhallisella äänellä, mutta Naruto oli jo aivan fiiliksissä.
”Kivaa…!” Naruto huudahti.  Lyra huokaisi syvään.
”…mutta minä aion tulla sinä bileisiin yksin, enkä ole kenenkään seuralainen…” hän lopetti lauseensa. Naruton iloinen ilme muuttui järkyttyneeksi ja hämmentyneeksi.

”Mitä? Nyt en oikein tajua…” hän sanoi hitaasti. Lyra hymyili surullisena Narutolle.
”Olisi meille molemmille ehkä hyvä, jos hidastaisimme tahtia ja koettaisimme oppia tuntemaan toisiamme ja muitakin ystäviämme paremmin…” hän sanoi, kunnes Naruton kasvot olivat melkein kiinni taas hänen omissa kasvoissaan.
”Liittyykö tämä Sasukeen?” hän kysyi hiljaa, mutta jokaista sanaa painotettiin tarkasti. Lyra pudisti päätään.
”Ei, Naruto. Haluan vain että saamme välillä jotain muutakin ajateltavaa ja oppisimme tuntemaan luokkamme paremmin…” hän sanoi rehellisesti. Naruto oli hiljaa hetken. Se oli varmaan pisin hetki jolloin hän oli vapaaehtoisesti hiljaa.

”Minä ymmärrän sinua…puhut asiaa…” hän totesi lopulta kuiskaten. Lyra hymyili pojalle hieman ja otti kiinni tämän kädestä.
”Kiitos, että ymmärrät, Naruto,” hän sanoi. Naruto hymyili tytölle varovasti takaisin. Oikeasti häneen sattui kamalasti kuulla Lyran sanat. Hän olisi niin kovasti halunnut pitää Lyran kanssa hauskaa discossa ja näyttää kaikille, että he olivat yhdessä, etenkin Sasukelle. Enää se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Lyra oli nyt tosissaan tämän asian kanssa. Niinpä Naruto päätti kunnioittaa tämän päätöstä.

”Ei kestä, mutta anna minun edes halata sinua…” hän sanoi hymyillen. Lyra huokaisi helpottuneena ja halasi poikaa. Naruto halasi häntä lujaa ja painoi kasvonsa hänen niskaansa.
”Minä en ole luopumassa sinusta tapahtui mitä vaan, Lyra,” hän kuiskasi hiljaa. Lyra värähti ja tunsi taas tuskan puristavan sydäntään…

Puoli tuntia myöhemmin Lyra lähti kotiin päin syötyään Naruton kanssa melko vaivaantuneet pullakahvit, mutta vaivaantunut tunnelma ei todellakaan johtunut pullasta. Se johtui siitä, että Lyra oli yhä miettinyt, mitä Naruto oli kuiskannut hänen korvaansa ennen kuin he menivät takaisin alakertaan. Lyra hymyili itsekseen. Hän oli pitänyt Naruton äidistä paljon, vaikka tämä vihjailikin välillä liian raskaasti kaikenlaista. Missä Naruton isä oli? Lyra oli miettinyt sitä koko ajan ja tajusi nyt, ettei Naruto ollut puhunut isästään hänelle mitään. Ehkä tähän silloin liittyi jotain salaperäistä? Lyra ei tiennyt tosin mitä se olisi…joka tapauksessa, hän oli lupaunut niihin perjantai-illan, eli huomisen illan bileisiin ja huokaisi syvään saapuessaan kotipihalleen lopulta.

”Hei, Mikoto Uchiha tässä. Kiitos kun soitit, mutta koska olen loma-matkalla, en valitettavasti voi vastata puhelimeen. Jätä puhelimeen viesti äänimerkin jälkeen ja kuuntelen sen heti kun ehdin. Hyvää päivänjatkoa!”

Kuultuaan tutun vastaajan äänen, Sasuke sulki turhautuneena kännykkänsä ja paiskasi sen sohvalle. Hän oli entistäkin kiukkuisempi. Mikseivät isä ja äiti eivät koskaan voineet vastata puhelimiinsa? Hän oli yrittänyt soittaa jo isänsä kännykkään, turhaan tosin, eikä hänen äitinsäkään vastannut. Hän oli jo lievästi sanottuna menettämässä hermonsa vanhempiensa, mutta eniten isoveljensä kanssa. Itachi oli sekoillut koko ajan vain entistäkin enemmän…

”Voi herranjumala mikä sotku…” kuului jupinaa olohuoneesta. Sasuke kääntyi ympäri ja näki heidän kartanonsa siivoojana toimivan naisen, Reika Ouyman. Nainen oli noin 40-vuotias ja toiminut heillä siivoojana 10 vuotta. Sasuke oli ollut 6-7-vuotias kun Reika oli palkattu heille. Sasuke ei erikoisemmin pitänyt naisesta, mutta ei kyllä inhonnutkaan häntä. Reika oli ollut hänen lapsenvahtinaankin pari kertaa vuosia sitten. Nyt Reika oli kyllästyneen ja tympääntyneen näköinen siivotessaan Itachin eilisen bileiden jälkiä.

”Ja taas on mennyt maljakoita rikki…” Reika mutisi siivotessaan rikka-lapiolla lasin sirpaleita lattialta. Sasuke huokaisi syvään ja kääntyi katsomaan naista.
”Onko Itachista taas liikaa vaivaa sinulle, Reika?” hän kysyi tavallisella äänellä. Reika loi pojalle pienen hymyn. Hän piti enemmän tästä nuoremmasta Uchihasta kuin siitä vanhemmasta…
”Voi ei, Sasuke-sama. Olen niin tottunut tähän…” hän vastasi ja jatkoi siivoamistaan. Sasuken oli pakko myöntää että se piti aivan paikkansa. Itachi oli ryypännyt ja bilettänyt jo monta, monta vuotta yhtä lujaa ja ehkä lujempaakin.

”Olen pahoillani tästä sotkusta…” Sasuke sanoi. Reika hymyili pojalle hieman lämpimämmin.
”Ei se mitään, eihän tämä sinun syytäsi ole. Vanhempasi maksavat minulle palkkaa tästä,” hän vastasi. Sasuke nyökkäsi tälle ja katsahti sitten ulos ikkunasta. Ilma oli melko kostea ja viileä nyt…
”Koeta kestää vielä, Sasuke-sama. Olen varma että arvoisat vanhempasi palaavat pian…” Reika sanoi yllättäen. Sasuke ei katsonut Reikaa. Hän vain tuijotti ulos mietteliään näköisenä. Lopulta hän kuitenkin nyökkäsi mykkänä. Oli hyvä, että sentään joku tajusi millainen paskapää Itachi osasi olla.

”Sasukeeeee! Tule auttamaan!” kuului huuto keittiön suunnalta. Sasuke ja Reika tunnistivat äänen oitis.
”Siinä paha missä mainitaan…” Sasuke huokaisi ja lähti kävelemään keittiöön päin. Reika jupisi itsekseen vielä jotain, kun jatkoi siivoustaan. Hän piti työstään ihan riittävästi, vaikka se olikin toisinaan melko raskasta. Hän piti koko Uchiha-perheestä paitsi Itachista. Se taisi johtua tuon 20-vuotiaan nuoren miehen levottomasta elämäntyylistä.

Itachi seisoi närkästyneenä keittiössä kun Sasuke saapui sinne. Hän lemusi alkoholilta, mutta hän näytti komealta ja ihan siistiltä siitä huolimatta. Hän ei ollut humalassa, krapulassa vain eilisten bileiden jäljiltä…

”Mitä asiaan sinulla oli minulle?” Sasuke kysyi tokaisten isoveljeltään. Itachi huokaisi syvään.
”Minä haluan tietää sinun elämästäsi vähän enemmän, Sasse,” hän sanoa täräytti. Sasuke katsoi veljeään kulmat koholla. What the fuck?
”Siis mitä? Ei sinua ole ennenkään kiinnostaneet minun asiani ja miksi sinä nyt muka tahdot tietää elämästäni yhtään mitään?” hän kysyi epäluuloisena. Hän oli aivan varma että hänen isoveljensä oli pahasti sekaisin ja sitten tämä vain halusi jotain häneltä. Itachi ei tosiaan ollut mikään enkeli…

”Siis me olemme veljiä! Meidän täytyy vähän tietää jotain toisistamme…” Itachi selitti nopeasti, mutta hänen pikkuveljensä keskeytti hänet.
”Oletko sinä sittenkin kännissä?” hän kysyi suoraan. Itachi tuijotti veljeään hetken kuin puullla päähän lyötynä kunnes purskahti nauruun.
”No olisinkin, Sasse-pieni…!” hän sanoi ja yritti pörröttää veljensä hiuksia, mutta tämä sai kuitenkin väistettyä.
”Aika vaikeaa uskoa…olet melkein aina kännissä!” Sasuke totesi ärtyneesti ja mulkoili veljeään. Itachi nauroi räkäisesti ja katsoi tätä Sasukea huvittuneena.

”Saahan sitä irrotella! Viina on viisasten juoma! Ja sitä paitsi, kyllä minulle kuuluvat sinun asiasi. Me olemme veljiä!” hän sanoi harras ilme kasvoillaan.
”No eivät ole ainakaan viimeiseen 17 vuoteen minun asiani sinua liikuttaneet!” Sasuke kivahti ja näytti keskisormea Itachille.
”Älä viitsi, Sasse! Kyllähän minua kiinnostaa! Onko sinulle kavereita siellä koulussa? Oletko saanut jälki-istuntoa? Oletko saanut seksiä joltain tytöltä vielä?!” Itachi kysyi huolestuneen näköisesti ja näytti olevan aivan tosissaan siinä, että häntä todella kiinnostivat Sasuken asiat.

”Voi vittu…!” Sasuke ärähti ja punastui kiukusta.
”No vastaa nyt! Muuten pidän tänä iltana bileet ja sinne tulevat Kaikki minun kaverini…” Itachi sanoi merkitsevästi. Sasuke katsoi tätä kiukkuisena. Nytkö häntä alettiin kiristää? Hän ei todellakaa halunnut täksi illaksi tai enää koskaan mitään bileitä, eikä hän halunnut varsinkaan kaikkia Itachin kavereita sinne. Kisamea hän sieti juuri ja juuri, mutta hän vihasi Orochimarua sydämensä pohjasta.
”Okei, kunhan pidät lopun iltaa turpasi kiinni, etkä järjestä mitään helvetin bileitä!” hän tokaisi lopulta ja katsoi veljeään kysyvästi. Itachi nyökkäsi.
”Osaathan sinä olla mukava, Sasse! No niin, onko sinulla koulussa kavereita?” hän kysyi totinen ilme kasvoillaan.

Sasuke mietti hetken. Normaalisti hän olisi vastannut että ei, mutta tuli nyt ajatelleeksi Lyraa.
”On joo,” hän vastasi lyhyesti. Itachi vain virnuili.
”Ketä?” hän tenttasi. Sasuke katsoi tätä kiukkuisena.
”Se ei kuulu sinulle, kysy seuraava kysymys,” hän sanoi tylysti. Häntä alkoi jo pikkuhiljaa ärsyttää niin paljon, että hänen teki mieli haukkua Itachi kokonaan.
”Oletko saanut jälki-istuntoa?” Itachi kysyi. Sasuke pudisti päätään. Hänellä ei ollut koulun suhteen minkäänlaista rikosrekisteriä.
”Tylsääääää, Sasse! Kun minä kävin peruskoulua, minä olin melkein aina jälki-istunnossa…” Itachi sanoi ja vajosi hetkeksi muistoihinsa.
”Seuraava kysymys!” Sasuke komensi tätä. Itachi palasi mielessään nykyhetkeen ja häivytti mielestään muiston, jossa hän ja Kisame olivat 3-luokalla pommittaneet uskonnon-opettajaa tamponeilla, jotka he olivat pöllineet Itachin äidiltä.

”Niin, että oletko sinä saanut ikinä?” hän kysyi virnuillen ja katsoi pikkuveljeään pervosti. Sasuke punastui hieman ja näytti ärtyneeltä. Mitä hänen yksityisasiansa kuuluivat Itachille?
”Se ei kuulu sinulle,” hän sanoi ja vaikeni sitten. Hän ei todellakaan alkaisi kertomaa paskapää-veljelleen enää yhtään mitään.
”Aha…onko sinulla naista siellä koulussa?” Itachi kysyi viattoman näköisesti, mutta virnuili yhä.
”Se ei ole sinun asiasi. Ja sitä paitsi, lopetat nyt sen kyselemisen!” Sasuke ärähti naama punaisena. Hän ajatteli taas Lyraa ja sitä mitä heidän välillään melkein oli tapahtunut, jos Naruto ei olisi ängennyt paikalle…

”Muuten, mitä aiot tehdä viikonloppuna?” Itachi kysyi huolettomalla äänellä. Sasuke ei vastannut heti. Hän oli kyllä menossa perjantaina niihin bileisiin, mutta ei ollut sopinut mitään muuta ihmeellistä. Hän tiesi kuitenkin, että viikonloppu tarkoittaisi hänen isoveljelleen ryyppyputkea aamusta iltaan. Ehkäpä hän lähtisi hengailemaan kaupungille koko viikonlopuksi sen sijaan, että olisi Itachin kavereiden keskellä…
”En kai mitään ihmeellistä, perjantaina menen vain käymään nuorisotalolla…” hän sanoi välinpitämättömästi.
”Ai jaa…meneekö sinulla siellä myöhään?” Itachi kysyi myös välinpitämättömällä äänensävyllä. Todellisuudessa hän suunnitteli jo kuokkavierailua paikan päälle…
”En tiedä, saattaa mennä,” Sasuke vastasi. Itachi nyökkäsi poissaolevasti.
”Selväää…” hän mutisi ja kaivoi jääkaapista limpparia. Sasuke huokaisi helpottuneena, kun Itachi ei enää kysellyt mitään.

”Kuule, tiedätkö sinä milloin äiti ja isä palaavat Kreikasta?” hän kysyi äkisti.
”Eivätkö he palaa kahden viikon kuluttua?” Itachi kysyi.
”Parempi olisi, minä tulen hulluksi sinun kanssasi jo kahdessa päivässä!” Sasuke tokaisi. Hän tiesi ettei Itachi halunnut vanhempien palaavan, koska se merkitsi bileiden vähentymistä heillä ja juomisen rajoittamista, vaikka Itachi olikin jo aikuinen.

”Älähän nyt, Sasse…” Itachi sanoi virnuillen typerästi ja puhui veljelleen kuin pikkulapselle. Sasuke muisti Itachin käyttäneen tuota äänensävyä hänelle koko hänen tähänastisen elämänsä ajan.
”Haista paska, Itachi…” hän mutisi ja lähti kävelemään kädet taskussa yläkertaan. Itachi huokaisi syvään katsoessaan hänen peräänsä.
”Taas se suuttui ihan tyhjästä…” hän ajatteli ja kaivoi kännykkänsä esiin. Hän valitsi Kisamen numeron.

”Moi, Kisa! Mitä äijä? Kuule, tuolla nuorisotalolla on perjantaina joku pentujen disco ja Sasse menee sinne niiden luokan kanssa ilmeisesti. Eli homma olisi siis se, että mentäisiin sinne kuokkimaan vähän…Joo, joo! Ihan oikeasti! Siellä on ala-ikäisiä tyttöjä varmaan ihan kännissä vieläpä ja siellä on ilmaista juomaa. Voidaan vetää kunnon kännit! Kuule, soita sinä Deidaralle ja Orolle ja minä kutsun koko muun jengin sinne! Okei, kiva! Moikkaaa!” Itachi sulki puhelun jälkeen kännykkänsä tyytyväinen virne kasvoillaan.

”Mistä sinä oikein tulet näin myöhään?!” Hiwatari kysyi ja katsoi kädet lanteillaan Lyraa kun tämä istui keittiönpöydän ääreen iltapalalle. Lyra huokaisi väsyneenä. Eikö hänen veljensä voinut olla hetkeäkään hiljaa? Mamoru ei puuttunut lastensa välisiin tappeluihin, vaan katseli jotain lännenelokuvaa olohuoneessa.
”Kävin yhden ystävän luona, johan minä sanoin!” Lyra sanoi hieman ärtyneenä. Hiwatari oli yhä epäluuloinen.
”Onko se sinun ystäväsi poika? Kuinka vanha hän on? Missä hän asuu? Oletteko te yhdessä?” tämä jatkoi kyselemistään. Lyra nielaisi. Hänen oli pakko nyt valehdella, muuten hän joutuisi koti-arestiin loppuelämäkseen ja Naruto että Sasuke joutuisivat kärsimään turhaan.

”Olin Inon luona, hän on yksi ystävistäni. Hän on samalla luokalla kanssani,” hän valehteli.
”Ihanko oikeasti? Ettet vaan ollut jonkun pojan luona?” Hiwatari tenttasi kiukkuisena.
”Pidä se suusi jo kiinni, Hiwatari! Jos Lyra on kerran ollut Inon luona, sitten hän on ollut. Et sinäkään ole mikään siveyden sipuli. Saanko muistuttaa kuka sinun huoneestasi löytyi tänä aamuna?” Mamoru puuttui keskusteluun olohuoneen sohvalta. Lyra oli tämän kerran kiitollinen isänsä tuesta.

”Siinäs kuulit! Ei sinullakaan ole paljon syytä esittää kilttiä poikaa!” hän sanoi vahingoniloisesti hymyillen veljelleen.
”Suu kiinni. Kyllä minä tiedän, että sinulla on nyt jotain meneillään ja minähän otan siitä selvän…” Hiwatari mutisi ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Lyra kalpeni hieman.
”Voi ei… mitä minä teen?” hän ajatteli lievän paniikin iskettyä häneen. Hän päätti mennä pian nukkumaan voidakseen unohtaa mitä hänen veljensä oli äsken hänelle sanonut.

”Inoooo…minulla ei ole miestä sinne bileisiin!” Sakura valitti jutellessaan puhelimessa bestiksensä kanssa. Ino huokaisi luuriin. Hän oli kuuntelemassa jo toista tuntia samaa laulua.
”Älä hätäile! Sinne tulee kai jotain Dein kavereita ja se tarkoittaa suomeksi paljon vapaita miehiä sinulle,” hän rauhoitteli ystäväänsä. Sakura piristyi hieman, muttei paljon.
”Eivät he kuitenkaan pidä minusta…” hän sanoi surkeana.
”Pitävätpäs! Älä ole noin hiton negatiivinen! Meillä on varmasti hauskaa siellä bileissä!” Ino sanoi kovalla äänellä ja huokaisi sitten turhautuneena. Joskus Sakura osasi olla niin kamalan rasittava, että…

”Kiitos, Ino! Mitä tekisin ilman sinua?” Sakuran ääni kysyi puhelimen toisesta päästä. Ino hymyili itsekseen.
”Et mitään,” hän sanoi ja jatkoi jutustelua ystävänsä kanssa.

”Oletko sinä enää yhdessä Shikamarun kanssa?” Gaara kysyi Temarilta heidän katsellessaan musiikkikanavaa televisiosta. Temarin ilme synkkeni.
”En hitossa ja hyvä niin! Se on nyt lopullisesti ohi…” hän sanoi. Gaara katsahti vieressään istuvaan Kankuroon. Tämä kohautti olkiaan ainoastaan.
”Etkö sinä sanonut noin kaksi edellistäkin kertaa?” Kankuro kysyi siskoltaan. Temari mulkaisi häntä murhaavasti.
”Ehkä sanoin, mutta nyt olen tosissani. Minä en tee sillä nikotiinin orjalla enää mitään!” hän kivahti ja kääntyi katsomaan ruudulla pyörivää musiikkivideota.
”Noin sinä sanoit myös kahdella edellisellä kerralla…” Kankuro mutisi. Temari kuitenkin kuuli hänen sanansa ja mottasi häntä päähän kiukkuisena. Gaara huokaisi tappelun keskellä kyllästyneenä.