LUKU 1

Naruto käveli hiljalleen kohti Konohan lukiota. Pojan hiukset loistivat lähes kultaisina auringonsäteiden osuessa niihin. Pojan siniset silmät olivat hieman sirillään ja pojan suu oli supussa. Naruto hyräili sävelmää, jota oli jo vuosia soittanut kitarallaan. Hän rakasti sitä säveltä ja se muistutti joka kerran kipeästä surusta, jota hän tunsi sydämessään.

-Naruto-Kun! Pysähdy! Kirkas ääni huusi jonkin matkan päässä pojan takana. Naruto kääntyi ja pojan kasvot puhkesivat hymyyn. Haruno Sakura juoksi kohti poikaa kättään heiluttaen ja pinkit hiukset hulmuten. Naruto heilautti kättään tervehdykseksi ja odotti kunnes Sakura oli saanut hengityksensä tasattua. Tyttö huohotti ja tuki itseään Naruton olkapäätä vasten. Naruto naurahti pienesti, tuskin kuuluvasti. Sakura vilkaisi ystäväänsä ja suoristautui.
-Mennään ettei myöhästytä. Tyttö sanoi. Naruto nyökkäsi ja kaksikko lähti rinnatusten kävelemään kaukana edessään kohoavaa punatiilistä rakennusta.

Sakura vilkuili vähän väliä Naruton ylvästä olemusta. Tyttö ei tiennyt miksi poika ei koskaan puhunut, mutta oli tottunut jo siihen. Tyttö piti pojan läheisyydestä ja hiljaisesta rauhallisuudesta. Muutamia vuosia siten pojan saapuessa Konohaan tyttö oli nähnyt Naruton istuvan keinussa yksin. Tyttö oli mennyt pojan luokse ja pyytänyt tätä leikkimään kanssaan, mutta oli kiukustunut, koska poika ei ollut vastannut hänelle. Naruto oli vain tuijottanut tyttöä tyhjin silmin. Sakura oli istahtanut viereiseen keinuun ja vain katsellut nuorta poikaa ihmeissään. Yleeinsä kaikki lähtivät innolla iloisen tytön leikkeihin mukaan, mutta poika oli vain istunut ja tuijottanut maahan.

Sakura hymyili muistolle. Jollain oudolla tapaa tytölle oli tullut tavaksi mennä joka päivä puistoon muutaman voileivän kanssa ja antaa toinen aina Narutolle, joka otti sen aluksi vastahakoisesti vastaan, mutta eräänä päivänä Sakura oli saanut palkinnoksi pojan kauniin hymyn. Siitä hetkestä alkaen tyttö oli päättänyt olla pojan ystävä, vaikka poika ei puhuisikaan ja ystäviä he olivat edelleen.

Sakura vilkaisi Narutoa vielä kerran ennen kuin he erosivat lukion porteilla. Naruto hymyili ja nyökäytti päätään hyvästiksi. Tyttö irvisti iloisesti ja juoksi vaalean, pitkähiuksisen tytön, Yamanka Inon, luokse. Naruto katseli tytön menoa hymyssä suin. Hän on niin...tomera. Poika ajatteli, kääntyi ja lähti kohti lukion pääovien vieressä
seisovaa kolmen pojan ryhmää.


-Naruto-kun! Inuzuka Kiba tervehti vaaleaa poikaa, joka hymyili ystävälleen. Kiban ruskeat hiukset roikkuivat pojan tummien silmien päällä ja olivat sekaisin. Naruto epäili, että poika ei tainnut tuntea sanaa kampa tai harja.
-Huomenta vain. Hyuuga Neji, jolla oli mustat pitkät hiukset ja lähes valkoiset silmät, toivotti Narutolle. Naruto nyökkäsi ja käänsi katseensa kolmanteen ystäväänsä Nara Shikamaruun, joka tuijotti tympääntyneesti ystäviään. Naruto tökkäisi Shikamarua otsaan ja sai vastauksesi suuren haukotuksen. Naruto pudisteli päätään. Niin laiska..Niin laiska.  Poika ajatteli ja katseli vuorotellen ystäviään. Jokainen heistä oli Narutolle hyvin tärkeä.



Inuzuka Kiba oli tuntenut Naruton vasta muutaman vuoden. Oikeastaan lukion ensimmäisen vuoden ensimmäisestä päivästä asti. Kiba oli tuolloin kompastunut kiveen ja rämähtänyt suoraan mutalätäkköön. Naruto oli ollut pelastava enkeli ja auttanut pojan ylös. Kiba oli kiittänyt poikaa ja hieman kummastellut, kun poika ei ollut vastannut mitään, hymyillyt vain. Aikaa myöten ja muutamien kommellusten kautta Kiba oli ystävystynyt Naruton kanssa ja hyväksynyt sen, että poika ei puhunut. Toisaalta se ei haitannut pyörremyrskyn kaltaista ja onnettomuusaltista Kibaa. Pikemminkin poika piti siitä, että Naruto vain oli siinä. Pojat olivat toistensa vastakohtia, mutta silti kaikki erilaisuus täydensi toinen toisiaan. Tavallaan Naruto oli antanut Kiballe paikan oikealta puoleltaan. Naruto luotti toiseen poikaan täysin ja nautti joka hetkestä pojan kanssa. Kiba sai hänet aina hyvälle tuulelle ja hymyilemään.

Hyuuga Neji oli ollut samalla luokalla Naruton kanssa yläasteelta lähtien. Pojat ymmärsivät toisiaan puhumattakin ja Naruto tiesi Nejin näkevän hänen lävitseen. Neji itse oli hiljainen ja puhui vain jos oli asiaa. Naruto piti siitä piirteestä. Neji ja Naruto eivät tarvinneet sanoja kommunikoidakseen. Katseet riittivät.

Nara Shikamaru oli laiska ja hyvin outo persoona. Naruto ei ikinä ollut nähnyt niin laiskaa ihmistä, kuin Shikamaru. Shikamaru oli ollut koko lukion ajan Naruton pari kemian tunneilla ja siitä syystä Naruto joutui tekemään töitä kahdenkin edestä. Useimmiten Shikamaru vain makasi puoliksi pöydän päällä ja nukkui. Naruto ei kuitenkaan voinut olla pitämättä pojasta. Vaalea poika tiesi Shikamarun ainoan heikon kohdan ja pystyi sitä käyttämään hyödyksi, mikäli halusi saada Shikamaruun eloa ja liikettä.



-Naruto-kun! Kuunteletko sinä?! Kiba karjui Naruton korvan juuressa. Vaalea poika irvisti nolostuneena ja pudisti päätään. Kiba huokaisi.
-Niin sitä vain, että meidän luokalle tulee uusi oppilas tänään. Naruton silmät levisivät hämmästyksestä ja huitoi Kibaa jatkamaan.
-Poika. Nimi on Uchiha Sasuke. Kiba sanoi oikean käden etusormi pystyssä. Naruto nippasi pojan sormea ja hymyili. Kiba veti sormensa nopeasti pojan lähettyviltä pois ja näytti kieltään. Neji seurasi poikien puuhia pieni hymy kareillen huulillaan.
-Noniin. Rauhoittukaa ja uudesta oppilaasta puheen ollen...Eikö meidänkin pitäisi mennä jo sisälle? Neji kysyi ja osoitti yläpuolellaan, koulun seinässä kiinni olevaa suurta kelloa. Kiba lopetti Naruton kiusaamisen ja vilkaisi kelloa.
-Hups. Poika sanoi ja virnisti. Naruto näytti kauhistuneelta, tarttui Kibaa kädestä kiinni ja veti pojan perässään sisälle. Neji puolestaan tökkäisi puolinukkuvaa Shikamarua kylkeen.
-Sinä myös, Shika-chan. Neji sanoi asiallisesti. Shikamaru mulkaisi väsyneesti Nejiä, mutta seurasi kuitenkin poikaa sisälle tiilirakennukseen.

***

Naruto istui Kiban vieressä luokan perällä jännittyneenä. Poika vilkuili vähän väliä luokan ovea kohti ja siitä taas kynsiään putsaavaan Kibaan. Naruto huokaisi. Uuden oppilaan pitäisi tulla pian ja opettajakaan ei ole vielä tullut. Mikä kestää? Poika ajatteli kärsimättömästi ja käänsi katseensa luokan oppilaisiin.

Neji ja Shikamaru istuivat Naruton ja Kiban edessä. Shikamaru kuorsasi ja Neji huvitti itseään leikkimällä kuminauhalla, jonka oli kietonut sormiensa ympärille.
Naruton viereisissä pulpeteissa istui Chouji, joka ahmi suuresta karkkipussista karkkeja ennätysvauhdilla ja pojan vieressä puoliksi istuen, puoliksi maaten torkkui Shino, jonka aurinkolasit olivat valahtaneet aivan pojan nenänpäähän paljastaen suljetut silmät. Naruto hymyili. Selvästi sukua Shikamarulle.

Luokan keskiosassa Sakura, Ino ja Nejin serkku, Hinata puhuivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Tai oikeastaan vain Sakura ja Ino puhuivat ja Hinata mutisi mielipiteensä sinne ja toisen tänne. Tyttöjen edessä Rock Lee, tämän tyttöystävä, Tenten, pusuttelivat. Naruto pudisteli päätään. Täysin sopimatonta.

Äkkiä arvaamatta luokan ovi aukesi. Naruton pää kääntyi kohti ovea, josta astui heidän opettajansa Yuuhi Kurenai. Nainen oli pitkä ja kaunis. Pitkät ruskeat hiukset oli laitettu korkealle ponnarille ja naisen punaiset silmät säihkyivät ilosta. Kurenai ei oikeastaan ollut ikinä vihainen tai surullinen vaan lempeä ja ystävällinen. Narutoa hymyilytti väkisinkin. Kurenain hymy tarttui helposti oppilaisiin ja monet oppilaat pitivät Kurenaita lukion parhaimpana opettajana.

-Noniin rakkaat oppilaani. Kurenai puhkesi puhumaan ja luokka hiljeni. Jokainen heistä kunnioitti naista.
-Tänään meille siis on tulossa uusi oppilas, joten älkää kiusatko häntä ja olkaa kilttejä hänelle. Nainen lopetti ja samaan aikaan luokan suljettuun oveen koputettiin. Ovea lähinnä istuva Lee avasi oven ja palasi paikalleen. Jokainen luokassa istuva oppilas oli kääntänyt katseensa avonaiseen oveen. Myös Naruto, joka odotti jännittyneenä. Millainen se uusi poika mahtaa olla?