Naruto käveli eteenpäin, potkien pientä kiveä, joka oli pyörinyt hänen jaloissaan kahvilalta saakka. Poika oli vieläkin hämmästynyt Sasuken käytöksestä kahvilassa, mutta Naruton oli myönnettävä, että se ei haitannut häntä yhtään. Pikemminkin hän oli pitänyt Sasuken kosketuksesta. Naruto huokaisi. Miksi tunteiden hallitseminen on niin vaikeaa? Poika mietti ja potkaisi pienen kiven ojaan.

Sasuke käveli kädet taskuissa ja vilkuillen vähän väliä vieressään kävelevään Narutoon. Sasuke oli kiinnostunut vaaleasta pojasta jo koulussa, mutta hänellä ei ollut ollut aikaa puhua pojalle tai muuta vastaavaa. Ja nyt kun kävelemme kahdestaan minä olen idiootti ja kävelen tuppisuuna? Baka minä! Poika ajatteli ja tuhahti.

Naruto ja Sasuke todellakin kävelivät vierekkäin kadulla, mutta tämä johtui vain siitä, että molemmat pojat asuivat samassa suunnassa. Naruton, Kiban, Sasuken ja Hinatan seisoessa vielä kahvilan edessä, oli Kiba päättänyt saattaa Hinatan kotiin, koska tyttö sattui asumaan melko lähellä Inuzukien taloa. Kiban ja Hinatan lähdettyä, Naruto ja Sasuke olivat kääntyneet vastakkaiseen suuntaan. Naruto oli hieman ihmetellyt sitä, mutta Sasuken mutistessa jotain kotiin menemisestä ja samalla suunnalla sijaitsemisesta, oli vaalea poika ymmärtänyt yskän.

Naruto vilkaisi Sasukea. Poika näytti väsyneeltä ja turhautuneelta. Naruton olisi tehnyt mieli kysyä minkä vuoksi, mutta hän ei ollut valmis sellaiseen vielä. Naruto huokaisi ja laski katseensa katuun.

Sasuke huomasi toisen pojan vilkuilun ja jokin hänen sisällään liikahti lämpimästi. Äkkiä mustahiuksinen poika pysähtyi. Narutolta kesti hetken ymmärtää, että Sasuke oli pysähtynyt, mutta tajuttuaan ettei kukaan kävele enää hänen vieressään, Narutokin pysähtyi. Poika käänsi siniset silmänsä Sasukeen.

-Minä käännyn tästä. Sasuke sanoi. Naruto vilkaisi pojan osoittamaan suuntaan. Pieni tie kääntyi oikealle ja kohosi pienen kukkulan juurelle. Naruto katsahti Sasukeen.Pojan takana loistivat Konohan valot. Naruto nyökkäsi pojalle ja oli jo kääntymässä, kun Sasuke tarrasi pojan paidanhihaan.

-Odota.  Naruto katseli odottavasti Sasukea. Sasuke mietti hetken, mutta jatkoi kuitenkin.
-Tai siis ei minulla ollut mitään. Tärkeää. Ööö. Nähdään huomenna! Sasuke takelteli ja ennen kuin Naruto oli ehtinyt mitään tekemään, oli Sasuke jo kadonnut. Naruto huokaisi ja jatkoi matkaansa kotiin päin.

***

Naruto vetäisi ulko-oven kiinni astuessaan sisälle asuntoon. Iruka oli valmistamassa iltapalaa, ainakin kolinasta päätellen. Naruto laahusti väsyneenä keittiöön ja istahti lasipäällysteisen pöydän ääreen. Iruka kääntyi kuullessaan tuolia vedettävän lattiaa pitkin.

-Naruto. Tervetuloa takasin kotiin. Mies sanoi ja hymyili pojalle. Naruto virnisti Irukalle ja viittoi menevänsä suihkuun. Iruka nyökkäsi. Naruto lähti kohti kylpyhuonetta, mutta pysähtyi kuullessaan Irukan äänen takaansa.

-Kakashi tulee tänään.  Naruto kääntyi salamana ympäri. Pojan silmät olivat lautasen kokoiset ja säkenöivät, kuin iltatähdet. Iruka naurahti ja käveli pojan luo.
-Sinä ehdit kyllä käymään suihkussa ja hän ei ole lähdössä enää mihinkään. Mies sanoi ja puristi Naruton olkapäätä. Naruto katseli kysyvänä Irukaa.
-Hän palaa jäädäkseen. Hän tulee koska me olemme hänelle kaikki. Niin hän minulle sanoi.  Iruka lopetti lauseensa ja pyyhki Naruton poskelle vierineen kyyneleen. Mies ja poika halasivat toisiaan hetken, mutta pian Iruka oli taas valmistamassa kurkkuvoileipiä ja Naruto nauttimassa suihkuveden lämmöstä.

***

Sasuke makasi sängyllään, kädet päänsä alla ja tuijotti kattoon. Mikä minuun on oikein mennyt. Naruto on poika! Minä olen poika. Ainakin olin kun viimeksi tarkistin. Hän on niin suloinen ja silti kauhean surullinen. Miksiköhän? Hän on minun. Minun enkelini. Poika sulki silmänsä, mutta avasi ne pian ja katsoi sänkynsä vieressä olevasta ikkunasta taivaalle.Kirkas tähti loisti kauniisti kuun vieressä. Hän on minun iltatähteni.

Sasuke tuijotti jonkin aikaa taivaalle, mutta nousi sitten ylös ja veti mustan kangastakin ylleen ja juoksi Uchihan kartanon läpi ja ovesta ulos. Jos en nyt kerro hänelle. En ehkä koskaan kykene siihen.

***

Sasuke tasasi hengitystään valkoisen omakotitalon edessä. Pojalla oli kestänyt lähes puolituntia löytää oikea talo. Sasuke oli melkein jo kääntynyt takaisin, mutta hänen onnekseen vanha mies oli astunut läheisestä talosta ulos ja kertonut Sasukelle oikean talon, kun poika oli sitä kauniisti kysellyt.

Nyt Sasuke seisoi talon edessä, jossa Naruto asui. Pojan sydän hakkasi ja maha heitteli kuperkeikkaa. Poika huokaisi ja asteli kuistin portaat ylös, mutta ei soittanut ovikelloa. Minä en voi olla näin neiti. Hitto.  Poika ei ehtinyt ajatuksissaan pidemmälle, kun kuuli matalan äänen takaansa;

-Oletko eksyksissä?

Sasuke kääntyi ympäri ja näki edessään miehen, jonka kasvot olivat puoliksi mustan kankaan peitossa ja samoin vasen silmä. Miehen hopeiset hiukset olivat pystyssä, mutta se sopi miehen olemukseen. Sasuke tajusi tuijottavan miestä ja laski katseensa.

-E-en minä. Minä tuota-Tulin tapaamaan Narutoa.   Sasuke sönkötti ja punastui. Poika kiitti, että oli pimeää, mies ei huomaisi sitä.
-Ah. No sitten olet oikeassa paikassa.   Mies vastasi ja kääntyi pimpottamaan ovikelloa. Sasuke piiloutui puoliksi miehen taakse ja toivoi, että olisi jättänyt tulematta. Oven toiselta puolelta, eli asunnon sisältä, kuuli kauhea ryske ja kolina. Hopeahiuksinen mies naurahti ja vilkaisi takanaan seisovaa Sasukea virnistäen. Sasuke virnisti hermostuneena takaisin. Äkkiä ulko-ovi avautui ja Naruton hymyilevät kasvot ilmestyivät oven tilalle.

Naruto katseli siniset silmät suurina edessään seisovaa hopeahiuksista miestä, mutta hyppäsi pian miehen kaulaan. Mies naurahti ja katseli Narutoa päästä varpaisiin heidän irrottauduttuaan halauksesta.
-Olet kasvanut Naruto ja lihaksiakin näkyy olevan. Tosin tuo pinkki pyyhe ei pue sinua. Mies sanoi vaalealle pojalle, joka nyt vasta tajusi, että vain pinkki suihkupyyhe peitti hänet. Ja sekään ei peittänyt, muuta kuin lantiosta polviin asti. Naruto punastui ja köhäisi. Mies pörrötti pojan vaaleita, mutta vieläkin suihkun jäljiltä kosteita hiuksia.
-Sinulle on muuten vieras. Mies sanoi ja astahti Naruton ohi sisälle asuntoon.

Jos kukaan ei keskittyisi Naruton ja Sasuken kohtaamiseen, he näkisivät, että Iruka oli kuullut jonkun tulevan ja seisoi suu auki keskellä olohuonetta ja tuijotti juuri sisään astunutta miestä.
-Kakashi! Iruka huudahti ja juoksi suoraan hopeahiuksisen miehen syliin. Kakashi kuiskasi Irukan korvaan suloisia sanoja ja saaden näin miehen punastumaan. Kakashi veti Irukan syvään suudelmaan. Iruka ei voinut olla yhtään onnellisempi ja tietämättömänä siitä, että Kakashi ajatteli täysin samoin, Iruka sulki silmänsä ja nautti toisen miehen kosketuksesta.

Sillä aikaa Naruto tuijotti edessään seisovaa Sasukea posket punaisina. Sasukea nolotti, mutta hän ei kääntänyt katsettan pojan paljaasta vartalosta. Naruto katseli Sasukea kiinnostuneena ja kysyvänä, mutta odotettuaan hetken poika tökkäsi mustatukkaista poikaa otsaan. Sasuke säpsähti ja katsoi suoraan Naruton sinisiin silmiin.
-Ööh. Tuota-ei-ei minulla ollutkaan mitään asiaa. Tai siis oli, mut-mutta unohdin sen.  Sasuke änkytti kasvot punaisina. Sasuke sulki silmänsä. Olen täys taulapää.
-Öö. Huomiseen. Hyvää yötä. Sasuke sanoi, avasi silmänsä ja kääntyi lähteäkseen. Sasuke ei päässyt muutamaa metriä kauemmas tuntiessaan käden selässään.
Poika kääntyi ja näki Naruton edessään. Poika tuijotti häpeilemättömästi Sasukea silmiin ja hymyili. Naruto kosketti oikean käden etu- ja keskisormella huuliaan ja painoi ne sitten Sasuken poskelle. Sasuke tuijotti Narutoa hämmästyneenä. Naruto naurahti pienesti, käveli ovelle ja heilautti vielä kättään Sasukelle, joka heilutti takaisin. Naruto sulki oven hymyillen.

Sasuke katseli sulkeutunutta ovea hetken ja kosketti sitten poskeaan. Iltatähteni. Tämän ajatuksen saattelemana, mustatukkainen poika lähti kävelemään kotiaan kohti.