Naruto pudottautui polvilleen ja itki. Sasuke katseli poikaa hetken ja käänsi sitten katseensa pieneen ruohokumpuun, jonka päällä kukki pieni talviruusu.

Sasuke kumartui ja kosketti kukkaa hellästi. Sinä annoit Naruton rakastaa itseäsi. Sinä annoit rakkautesi hänelle. Nyt on minun vuoroni. Poika käänsi tummat silmänsä vaaleaan poikaa, jonka siniset silmät olivat kyynelistä kirkkaat. Sasuke kosketti Narutoa. Naruto käänsi katseensa häneen.

Sasuke näki rikkinäisen sielun edessään. Sielun, joka pystyi kuitenkin rakastamaan. Sasuken omat silmät alkoivat kirvelemään ja poika henkäisi terävästi. En ole ennen itkenyt toisen ihmisen tuskan vuoksi. Silti se tuntuu hyvältä, itkeä.

Sasuke veti Naruton itseensä kiinni ja tunsi kuinka poika kietoi kätensä varovasti hänen ympärilleen. Sasuke yritti hymyillä, mutta tunsi kuinka kuuma kyynel tipahti hänen viileälle poskelleen. Sasuke värähti tahtomattaan. Älä itke iltatähteni. Olen tässä. Aina.

Naruto huokaisi. Häneen sattui. Todellakin sattui. Kaikki muistot pulpahtelivat hänen mieleensä sekavina.

Pieni ketunpoikanen kyhjöttämässä suuren kuusen alla yksin.
Naruto pyörittämässä kettua sylissään.
Kettu hyppimässä Naruton sängyssä tämän yrittäessä nukkua.

Muisto vaihtui toiseen silmänräpäyksessä. Naruto tiesi itkevänsä viimeistä kertaa noille muistoille. Hän tiesi, että seuraavalla kerralla muistellessaan niitä, hän voisi hymyillä.

Poika puristi Sasukea tiukemmin ja hengitti pojan tuoksua. Kuin kesäinen ruoho tai myrskyn jälkeinen metsä. Naruto ajatteli ja hymyili hieman.

Pojat irrottautuivat toisistaan ja katselivat toisiaan silmiin. Sasuke näki niin paljon Naruton silmissä, että unohti melkein hengittää.
Naruto tuijotti äänettömänä Sasuken tummia silmiä, jotka loistivat tunteesta, jonka Naruto oli luullut unohtaneensa.

Sasuke hivuttautui hieman lähemmäs vaaleaa poikaa. Naruto hengitti raskaammin, mutta hymyili rohkaisevasti. Sasuke virnisti ja kiskaisi Naruton syliinsä ja kosketti pojan huulia hellästi. Tunnustelevasti. Naruton huulet vapisivat hieman, mutta poika ei torjunut Sasukea. Sasuke syvensi suudelmaa, johon Naruto vastasi.

Naruto ja Sasuke istuivat sylikkäin ja toisiaan tuijottaen vielä pitkään, suudelman jo loputtua. Pojat nousivat vasta, kun heistä tuntui, että he olivat huolestuttaneet Irukaa ja Kakashia tarpeeksi.

Naruto tarttui Sasuken käteen ja he lähtivät käsikkäin takaisin. He eivät päässeet pitkälle, kun Naruto äkisti pysähtyi. Sasuke käänsi katseensa miettiväisen näköiseen Narutoon.

-Mitä? Sasuke kysyi.
-Ei mitään. Pehmeä, mutta hieman epävarma ääni vastasi.
-Ai. Jatkam-...    Sasuke keskeytti lauseensa ja tuijotti nyt Naruton kasvoja, jotka olivat punehtuneet. Sasuken sydän jätti lyönnin väliin.
-Sinä-Sinä puhuit. Poika sanoi hämmästyneenä. Naruto virnisti.
-Ihmiset osaavaat kyllä puhua, vaikka jotkut puhuisivat erilailla.  Naruto vastasi.

Pojan pehmeä ja matala ääni sai kylmät väreet kulkemaan Sasuken selässä.
-Mutta miksi nyt? Sasuke vastasi ja valmistautui jo kuulemaan kauneimman äänen, minkä maa päällään kantaa. Ainakin hänen mielestään kauneimman.
-Koska halusin kertoa sinulle jotain. Naruto vastasi ja hymyili pienesti. Sasuke katseli Narutoa kysyvästi. Naruto naurahti.
-Tahdoin vain kertoa, että sinä olet nyt minun Kyuubini. Naruto sanoi ja tarttui tummasilmäisen pojan käteen.

Sasuke tuijotti poikaa hetken ja veti tämän pian suudelmaan, joka ei varmaan olisi koskaan loppunut, jollei heidän olisi tarvinnut haukata välillä happea.

-Mennään kotiin. Naruto kuiskasi ja sai Sasukelta myöntävän vastauksen.

***

Iruka saapasteli edes takaisin eteisessä. Mies oli hermostunut. Naruto ja Sasuke olivat olleet ikuisuuden poissa, eikä Irukalla ollut tietoakaan mihin pojat olivat menneet.

Kakashi puolestaan oli vastakohta Irukalle. Mies istui rauhallisena valkoisessa nojatuolissa ja luki lehteä. Tosin lehti oli väärinpäin. Iruka vilkaisi Kakashia hermostuneena, mutta nähdessään lehden olevan vasten miehen kasvoja, Iruka meni Kakashin luo ja otti lehden käteensä. Iruka huokaisi.

-Kakashi! Et voi nukkua! Iruka huudahti ja tökkäisi miestä rintakehään. Kakashi säpsähti hereille ja nähdessään Irukan edessään, mies puhkesi hymyyn.
-Kas. Huomioit sinä minuakin.  Kakashi totesi ja veti Irukan syliinsä. Tummahiuksinen mies punastui. Iruka ei ollut vielä lähes 13 vuodenkaan jälkeen tottunut Kakashin läheisyyteen. Kakashi silitteli Irukan selkää rauhoittavasti.
-Kyllä pojat pian tulevat. Sitä ennen...  Kakashi jätti lauseensa kesken ja suuteli Irukaa, joka vastasi suudelmaan.

Äkkiä ulko-ovi kävi ja miehet vetäytyivät erilleen. Eteisestä kuului hiljaista puhetta ja pian Naruto ja Sasuke tallustelivat olohuoneeseen. Iruka pomppasi Kakashin sylistä pois ja peruutti sohvalle istumaan. Hopeahiuksinen mies huokaisi pettyneenä, mutta ei sanonut mitään. Miehet katselivat edessään seisovia poikia odottavasti.

Sasuke huokaisi ja astahti eteenpäin.
-Tuota...öö...Siis minä ja Naruto ollaan..tai siis.. Sasuke takelteli ja sai Kakashin sekä Irukan hymyilemään.
-Ei sinun tarvitse kertoa, Sasuke. Sen näkee teidän silmistänne. Kakashi sanoi ja sai pojat punastumaan.
-Ki-Kiitos. Sasuke sönkötti ja tarttui huomaamattaan Narutoa kädestä. Naruto hymyili pienesti ja astahti vuorostaan eteenpäin.
-Sasuke on nyt minun Kyuubini. Naruto sanoi miehille suoraan.

Kakashi ja Iruka katselivat hetken hämmästyneinä Narutoa, mutta syöksyivät sitten yhtä aikaa halaamaan Narutoa. Naruto naurahti ja halasi kumpaakin miestä. Sasuke oli irrottanut Naruton kädestä ja katseli halaavia miehiä sivummalta.

Iruka käännähti pois vaaleatukkaisen pojan luota ja katseli nyt Sasukea hymyillen. Sasuke ei tiennyt mitä tehdä, joten hän seisoi paikallaan ja hymyili pienesti. Äkkiä Sasuke oli lämpimässä halauksessa. Sasuke vastasi vaistomaisesti halukseen.

-Sinun ansiostasi Naruto puhuu taas. Olen ikävöinyt hänen ääntään liian kauan, joten haluan kiittää sinua. Iruka sanoi Sasukelle, irrottautuessaan halauksesta. Sasuke hymyili ja nyökkäsi pienesti.
-Minäkin olen onnellinen, että kuulen hänen äänensä. Sasuke kuiskasi ja sai hellän pään taputuksen osakseen. Sasuke katsahti hieman ylöspäin ja näki Kakashin, joka hymyili.

Nyt vasta Sasuke tajusi, että Kakashi ei peittänyt kotonaan kasvojaan. Miehen vasemman silmän yli kulki pitkä arpi, joka ulottui leukaan asti, mutta nyt vasta Sasuke tajusi että hän ei välittänyt hieman pelottavasta ulkonäöstä. Poika tiesi Kakashin olevan kiltti ja hyvä ihminen ja todennäköisesti Kakashi luotti, että Sasuke ei tuomitsisi häntä.

-Sasuke.  Naruto sanoi kauniilla äänellään ja sai Sasuken huomion itseensä.
-Niin? Tummatukkainen kysyi.
-Tule viereeni nukkumaan. Naruto vastasi taas suoraan tapaansa. Sasuke nyökkäsi ja poikien jätettyä hyvät yöt Irukalle ja Kakashille, pojat raahustivat väsyneinä Naruton huoneeseen.

Naruto kaatui suoraan sänkyyn ja nukahti melkein heti. Sasuke katseli vaatteet päällä nukkuvaa Narutoa hetken, mutta kömpi pian pojan viereen ja nukahti itsekin. Onneksi huomenna on lauantai. Tämä oli Sasuken viimeinen ajatus ennen kuin poika nukahti hymyillen.


Iruka nojasi Naruton huoneen ovenpieleen ja katseli vierekkäin nukkuvia poika hymyillen. sinulla on vihdoinkin joku joka rakastaa sinua, Naruto.
-He ovat täydellisiä yhdessä. Kakashi kuiskasi Irukan takaa. Mies hätkähti, mutta painautui pian miestä vasten.
-He ovat kuin me. Iruka kuiskasi ja sai Kakashin hymyilemään. He kuuluvat vain ja ainoastaan toisilleen Kakashi ajatteli ja suuteli Irukan niskaa.

***

Unissaan Naruto kääntyi Sasukea päin ja tarttui pojan käteen kiinni. Sasuke hymähti ja kietoi vasemman kätensä Naruton ympärille.

-Rakastan. Naruto puhui unissaan ja tietämättään sai samanlaisen vastauksen Sasukelta, joka rutisti vaaleaa poikaa tiukemmin sylissään.