Konohan suuri ja punainen lukiorakennus kohosi mäenpäällä uhkaavana ja kiusallisena. Siltikin sinne oli matkalla kymmenittäin nuoria aikuisia, jotka innolla odottivat kesää ja koulun loppumista. Tosin heille tulisi pitkä odotus. Koulu oli alkanut vain muutama viikko sitten.

Naruto käveli ystäviensä kanssa kohti koulua nauraen. Vuosi oli kulunut siitä, kun Naruto oli alkanut puhumaan. Aluksi poika puhui vain Irukan, Kakashin ja poikaystävänsä, Sasuken, kuullen. Mutta Naruton tottuessa ääneensä, poika alkoi puhua ystäviensä kanssa, jotka lumoutuivat pojan äänestä.

Nyt, juuri tällä hetkellä, Uzumaki Naruto tunsi itsensä hyvin onnelliseksi. Hänellä oli kourallinen hyviä ystäviä ja poikaystävä, jonka hänen kaverinsa hyväksyivät.

Naruto vilkaisi vieressään kävelevää Sasukea, joka puhui iloisesti Kiban kanssa. Poika oli kasvanut vuodessa paljon ja Narutoa harmitti olla lyhyempi, kuin mustahiuksinen poika. Naruto hymyili poikaystävälleen, joka oli vilkaissut nopeasti Naruton tekemisiä. Naruto sai kauniin hymyn vastaukseksi ja poika tunsi sydämensä heilahtavan samanlaisesti, kuin vuosi sitten.  Miten voisin olla rakastamatta häntä? Poika ajatteli ja käänsi katseensa Kiban vieressä kävelevään tyttöön.

Hinata oli luopunut kesäloman aikana ujoudestaan ja jutteli nyt serkkunsa, Nejin, kanssa jostain hyvin tärkeästä ja tähtitieteellisestä asiasta. Tai niin viirukasvoinen poika oletti, kun kyseessä oli Hyuugan suvun jäsenet.

Naruto pudisteli päätään ja vilkaisi Nejin vieressä puolinukuksissa laahustavaan Shikamaruun. Poika oli yhtä laiska, kuin aina ennenkin ja todennäköisesti ei muuksi muuttuisi. Ainakaan muutamaan vuoteen.

Nämä viisi, hänen kanssaan kulkevaa nuorta, olivat hänen ystäviään. Ihmisiä joihin Naruto saattoi luottaa. Yksinkertaisesti, Naruto oli onnellinen- ja rakastunut.

***

Naruto heilutteli lyijykynää kädessään ja oli tavattoman tylsistynyt. Kuvaamataidon tunnit olivat ainoat tunnit, jotka hän joutui viettämään erossa Sasukesta. Sasuke ei piitannut piirtämisestä tahi maalamisesta.

Niinä tunteina, jolloin Naruto joutui homehtumaan Deidera-sensein luokassa, Sasuke opiskeli ilmaisutaitoa. Poika oli valinnut sen edellisenä vuonna vaihtoehto kurssiksi, kun taas Naruto oli valinnut ylimääräisiä kuvaamataidon kursseja.

Tosin erossa oleminen ei ollut niin vaikeaa, kuin pojat kuvittelivat. Naruto ja Sasuke tekivät siitä vaikeaa. Naruto ikävöi aina tumman pojan hymyä ja mustia silmiä, joihin Naruto hukkui yhä uudelleen ja uudelleen. Sasuke oli kertonut vaalealle pojalle, että ikävöi aina tämän läheisyyttä ja lempeää ääntä.

Naruton ajatus katkesi, kun joku tökki ikävällä tavalla pojan kylkeä. Naruto käänsi kirkkaan siniset silmänsä tökkijään. Tökkijä virnisti ja ojensi kätensä, johon Naruto tarttui hieman hermostuneena.

-Sabaku no Gaara.  Tökkijä totesi. Naruto tuijotti poikaa epäkohteliaan suorasti ja ääntäkään päästämättä.

Gaara oli pitkä ja Naruton oli myönnettävä, että poika näytti hyvältä. Gaaran silmät olivat vaaleanvihreät, täysin luonnottomat, mutta ne sopimat pojalle hyvin. Pojan hiukset olivat kirkkaan punaiset ja sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan.

Nartuo laski katseensa Gaaran kasvoista tämän vaatetukseen. Pojalla oli valkoinen pitkähihainen päällään sekä  mustat polvihousut ja mustat lenkkarit jaloissaan.

Naruto hätkähti hieman tuntiessaan puristuksen kädessään. Poika tajusi edelleen pitävänsä Gaaraa kädestä kiinni. Naruto punastui ja irrotti otteensa toisen kädestä.
-Uzu-Uzumaki Naruto. Poika mutisi jonnekin lattian tienoille, eikä tämän vuoksi voinut nähdä punatukkaisen pojan virnistystä.

-Oli hauska tutustua- Uzumaki Naruto. Gaara kuiskasi edelleen lattiaa tuijottavan Naruton korvaan. Naruto värähti ja kohotti katseensa, mutta Gaara oli kadonnut. Naruto huokaisi. Voisin jopa epäillä hankaluuksia olevan tiedossa. Naruto ajatteli ja hermostuksissaan katkaisi kädessään pyörittämänsä lyijykynän.

***

Sasuke tuijotti paperia, jonka  hänen ilmaisutaidon opettajansa, Sasori, oli tunkenut tälle. Ja minun pitäisi osata ilmaista itseäni? Huoh. Ainoastaan Naruto saa minussa aikaan jotain. Sasuke ajatteli ja käänsi katseensa luokan avonaiseen oveen.

Juuri sillä hetkellä oven ohitse käveli poika, jonka punaiset hiukset leiskuivat käytävään tulvivan auriongon säteiden osuessa niihin. Punatukkainen poika käänsi katseensa suoraan Sasukeen. Sasuke hätkähti pojan vinoa hymyä, joka kareili tämän ohuilla huulilla. Pojat tuijottivat toisiaan hetken, mutta pian punatukkainen käänsi katseensa pois ja jatkoi matkaansa.

Sasuke rypisti kulmiaan.
-Mitä hän täällä tekee? Poika mutisi hiljaa yksinään. Hankaluuksia, arvelen mä....Kas osaan ilmaista itseäni. Sasuke ajatteli ja hymyili pienesti, mutta vakavoitui pian ja upposi ajatuksiinsa.

***
Gaara katseli vaaleaa poika, jonka molemmilla poskilla oli viiruja. Hän on kaunis-kuin enkeli. Punatukkainen poika ajatteli ja käveli rauhallisesti pojan luo. Gaara ojensi kätensä pojalle, joka katseli sitä epäilevästi.

-Sabaku no Gaara. Gaara sanoi pojalle, joka tuijotti häntä hetken aikaa hyvin arvioivasti. Gaara puristi pienesti vaalean enkelin kättä.
-Uzu-Uzumaki Naruto. Enkeli vastasi änkyttäen, saaden Gaaran hymyilemään. Jumalainen ääni. Syötävä pakkaus. Poika ajatteli ja kuiskasi hyvästit Narutoksi esittäytyneen pojan korvaan.
-Oli hauska tutustua- Uzumaki Naruto. Gaara kääntyi ja lähti pois luokasta.

Hetken käytävää pitkin käveltyään poika käänsi katseensa sivulle ja huomasi tuijottavansa avoimesta luokkahuoneen ovesta sisään, suoraan kirkkaan mustiin silmiin. Gaara ei voinut estää pienen virnistyksen kohoamista kasvoilleen.

Gaara tuijotti hetken aikaa noita hiilenmustia silmiä, mutta käänsi sitten katseensa ja jatkoi matkaansa.

Gaara tunki kädet housujensa taskuun ja hymähti. Uchiha..Aika on tullut..

***


tykkäsittekö?
lisääkö? *punastelee ja kurkkii kulman takaa*