***

Naruto oli vilkuillut koko loppupäivän ympärilleen nähdäkseen oliko hän nähnyt vain unta kuvaamataidon tunnilla. Sasukekin tuijotti olkansa yli, mutta oli tyytyväinen, ettei punatukkainen poika ilmestynyt hänen näköpiiriinsä.

Koulun päätyttyä Naruto ja Sasuke jättivät hyvästit Kiballe, Hinatalle, Nejille sekä Shikamarulle, jotka jäivät vielä kouluun, ylimääräiselle filosofian tunnille.

Vaalea ja tumma kävelivät rinnakkain kohti lukion porttia. Äkkiä Sasuke henkäisi ja ryntäsi juoksuun. Naruto katseli kummastuneena Sasuken loittonevaa selkää.

Tumma poika pysähtyi koulun portille. Naruto käveli lähemmäs ja näki poikaystävänsä juttelevan iloisesti mustatukkaiselle pojalle, jolla oli mustat pillifarkut ja musta, pitkäkauluksinen toppi yllään.

Naruto murahti ja käveli hieman ripeämmin kohti Sasukea ja tuota outoa poikaa. En todellakaan ole mustasukkainen.

Naruto oli päässyt Sasuken viereen ja tunsi kuinka tuntematon poika tuijotti häntä. Sasuke hymyili Narutolle ja osoitti portinpieleen nojailevaa poikaa.
-Naruto, tässä on serkkuni Sai. Sai tässä on poikaystäväni Uzumaki Naruto.  Sasuke esitteli pojat toisilleen. Naruto hymyili epävarmasti ja nyökkäsi pojalle, jonka silmät olivat yhtä mustat, kuin Sasukella. Sai katseli Narutoa päästää varpaisiin hyvin arvioivasti.

-Hmm. Hän on kieltämättä söpö. Saiksi kutsuttu poika totesi ja vinkkasi silmää Narutolle, joka punastui. Sasuke näytti kieltään serkulleen ja veti Naruton kiinni itseensä.
-Hän on minun, joten anna olla Sai. Sasuke sanoi ja antoi Narutolle pusun, tämän poskelle.  Sai kohotti kätensä antautumisensa merkiksi ja naurahti.
-Hyvä on. Hyvä on.

-Ei hän pahalta vaikuta-eikä pervolta. Naruto kuiskasi Sasuken korvaan. Sasuke huokaisi.
-Tietäisitpä vain. Mustatukkainen poika kuiskasi takaisin. Naruto tirskahti, saaden Sain kohottamaan kulmiaan.

-Sai aloittaa viimeisen lukio vuotensa meidän koulussamme ja todennäköisesti tulee meidän luokalle. Sasuke sanoi nyt niin, että Saikin kuuli.
Naruto käänsi katseensa Sasuken serkkuun. Sai nyökkäsi ja hymyili.
-Aloitan huomenna. Poika vastasi.

Pojat puhuivat hetken aikaa ja kääntyivät sitten kulkemaan kohti Konohaa.


Muutama metri porttien sisäpuolella, punatukkainen poika ilmestyi suuren kuusen takaa. Poika ei hymyillyt.
Ja lisää vanhoja tuttuja. Poika ajatteli ja tunsi pienen piston sydämessään.

***

Sai katseli serkkuaan ja tämän poikaystävän katoavia selkiä. Sai hymyili.
-He ovat suloisia ja Sasuke on ansainnut onnen. Poika mutisi hiljaa, mutta hätkähti kuullessaan matalan ja hieman käheän äänen takaansa.
-Ehkäpä, mutta kuinka kauan sitä kestää?  Sai kääntyi puhujaa kohti.

Punatukkainen poika seisoi kädet puuskassa, vino hymy huulillaan ja tapitti vaaleanvihreillä silmillään Saita.
-Gaara. Sai murahti. Pojan teki mieli sylkäistä, mutta ei tehnyt niin. Hän halusi olla fiksumpi, kuin tämä hänen edessään seisova poika oli.
Punatukka naurahti ja astahti hieman lähemmäs Saita. Sai ei liikahtanutkaan. Gaara kohotti hieman toista kulmakarvaansa.

-Sai. Siitä on aikaa. Vuosi? Gaara sanoi pojalle, joka mutristi huuliaan kiukkuisesti.
-Niin. Niin on, mutta olisit vain pysynyt poissa.  Sai vastasi kylmästi.  
-Minä en millään pystynyt. Tuli ikävä, vaikka hän satutti minua. Gaara sanoi ja nyökäytti päätään Sain ohi.
-Sinä satutit häntä ensin. Sai sanoi ja kiristeli hampaitaan. Gaara alkoi käydä hänen hermoilleen.
-Aina huolehtimassa muista. Mitä sinä siitä hyödyt? Gaara kysyi viattomasti.
-Minä saan juuri sitä mitä haluan. Ystäviä ja tyytyväisen sydämen. Mutta niistähän sinä et tiedä mitään. Sai sylkäisi sanat suustaan.

Gaara hymähti, käänsi selkänsä ja lähti takaisin siihen suuntaan josta oli tullutkin. Sai tuijotti Gaaran perään salamoivin silmin ja kuuli pojan viimeiset sanat, ennen kuin poika katosi kulman taakse.
-Sinä et voi olla kaikkialla.

Sai puristi kätensä nyrkkiin. Minä tapan vielä tuon..

***

Sasuken lähdettyä kotiinsa, Naruto oli heittäytynyt sängylleen ja alkanut tuijottamaan huoneensa kiehtovan valkoista kattoa. Pojan ajatukset kääntyivät punatukkaiseen poikaan, jonka oli tavannut kuvaamataidon tunnillaan. Poika oli ollut hieman pelottava, mutta kieltämättä hyvännäköinen. Naruto murahti omille ajatuksilleen.

Baka. Baka. Hän vain esitteli itsensä. Baaaaka

Naruto nousi huokaisten ylös sängystään ja ilmoitti holhoojilleen menevänsä hyvin pitkään suihkuun.

Kakashi ja Iruka vilkaisivat toisiaan kummastuneina.
-Onko tuolla pojalla kaikki hyvin? Kakashi kysyi. Iruka kohautti harteitaan.
-En tiedä. Mutta annetaanpa asian olla. Kyllä hän kertoo, jos jokin on hullusti. Ruskeatukkainen mies vastasi ja hymyili Kakashille rauhoittavasti. Hopeahiuksinen mies virnisti ja veti Irukan syliinsä.
-Siinä tapauksessa minun pitänee kertoa yksi huoleen aiheeni.

Iruka tuijotti Kakashia kulmat kysyvästi koholla. Kakashi nousi ja käveli Iruka sylissään kohti yläkerran portaita.

-Se liittyy meidän makuuhuoneeseemme. Kakashi kuiskasi. Iruka naurahti.

Kakashi nousi portaita varovasti.
-Kuulostaa hyvin vakavalta. Iruka vastasi totisena.

Kakashi avasi makuhuoneen oven ja auttoi kyljellään sitä avautumaan kunnolla, jotta mies mahtuisi Iruka sylissään, ovesta sisään huoneeseen.
-Voi kyllä se on, rakkaani. Kakashi sanoi, laski ruskeahiuksisen miehen heidän yhteiselle sängylleen ja kävi painamassa oven kiinni.




***

toivottavasti piditte :)

gome...tämä on hieman lyhyt... :( mutta jatkoa tulee ja pidempää sellaista..halusin vain esitellä hahmot äkkiä, jonka jälkeen todellakin pääsen vauhtiin..tosin koulu alkaa ylihuomenna...mutta lukuja tulee kunhan ehdin niitä kirjoittaa ja laittaa) :D