Tässä olisi uusi jatkoficci, jota teille yritän tyrkyttää :D

Katsoin koulussa elokuvan nimeltä Di que si - sano kyllä rakkaudelle, ja päätin sen pohjalta tehdä tämän. Juoni kulkee pääosin elokuvan mukaan, mutta toki omiakin juttuja on mukana ^^

Di que si on muuten espanjaa.

---------------------

Di que si - sano kyllä rakkaudelle


“Missä hemmetissä he viipyvät! Ohjelma alkaa puolen tunnin kuluttua!” Oranssit hiukset omannut mies manasi ympärillään pörrääville alaisilleen.

“Kyllä he sieltä pian tulevat, älä huoli, Pein”, mustat hiukset omannut mies vastasi työpisteeltään.

“Toivottavasti olet oikeassa, Itachi”, Pein murahti ja alkoi kävellä ympyrää huoneessa.

Itachi katseli pieniä ja suuria ruutuja edessään ja väänteli erinäköisiä ja kokoisia nappuloita, sekä asetteli mikin ja kuulokkeet paremmin päähänsä. Hän piti yhdessä Kisamen kanssa huolta siitä, että suorat tv-lähetykset toimisivat.

“Kakuzu, vastaa puhelimeen!”

Kakuzu nappasi viereisellä pöydällä soivan puhelimen.

“Haloo. Juu, niin… MITÄ! Et voi olla tosissasi? Selvä, kerron hänelle”, Kakuzu sanoi nostaen maskin peittämät kasvonsa Peiniin päin ja sanoen:

“Kilpailijamme on ajanut kolarin.”

“Et voi olla tosissasi! Suora lähetys alkaa pian! No, kai hänen parinsa on tulossa?”

“Ikävä kyllä, hän on ollut mukana samaisessa kolarissa...” Kakuzu sanoi katsoen pomoaan punavihreillä silmillään.

“EI! Tämä ei voi olla mahdollista, mitä me nyt teemme?” Pein karjaisi hakaten nyrkillä ohimoaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin sai idean.

“Käske Konanin etsiä kaksi uutta kilpailijaa, ihan ketkä tahansa, ja mistä tahansa!”

Enempiä kyselemättä Kakuzu välitti Peinin ohjeet puhelimen päässä odottavalle Konanille.

------------

Vaaleat hiukset omannut nuori mies kurkisteli taidekaupan ikkunassa komeilevia taulunpohjia, sutia, maaleja ja kaikkea muuta mahdollista. Deidara piti kovasti maalaamisesta ja savitöistä. Hänen merensiniset silmänsä kimaltelivat ihastuksesta nähdessään noin paljon tarvikkeita. Hänen olisi tehnyt mieli ostaa monta kassillista tavaraa, mutta hänellä oli pikkiriikkinen ongelma: lompakko irvisteli tyhjyyttään.

Deidara oli töissä kahvilassa tarjoilijana, joten hänellä ei riittänyt rahaa paljon muuhun kuin ruoka- ja vaateostoksiin sekä asunnon ylläpitämiseen. Toki hän harrasti maalaamista ja savitöiden tekoa, mutta hän joutui ostamaan tarvikkeensa halvemmista kaupoista, eikä niiden laatu ollut yhtään niin hyvä kuin tässä kaupassa.

‘Voi kunpa saisin jostain tarpeeksi rahaa...’

Samassa jokin törmäsi häneen vauhdilla. Deidara hoippui muutaman askeleen taaksepäin, muttei kaatunut. Hän loi äkäisen katseen häiritsijäänsä. Lyhyet, siniset hiukset omaava nainen poimi mustan käsilaukkunsa maasta ja nosti sinisten silmiensä katseen blondiin.

“Anteeksi, minulla oli niin kiire ja- hetkinen!” Nainen sanoi kiihdyksissään ja tarrasi Deidaran käteen. “Kiinnostaisiko sinua esiintyä pikaisesti eräässä ohjelmassa ja ansaita rahaa? Sinä olisit juuri sopiva siihen!”

Deidara tuijotti naista pölähtäneen näköisenä. Pyydettiinkö häntä johonkin ohjelmaan? Jos naisen puheista sai jotakin selvää, se olisi ihan pieni juttu eikä veisi paljon aikaa ja hän saisi kaipaamansa rahat. Ja voisihan se olla ihan hauskaakin...

“Mikäs siinä. Milloin minun pitäisi tulla?”

“Heti. Mene tuonne TV- studiolle, joka näkyy tuon sinisen ja vaaleankeltaisen kerrostalon takana. Kerro, että Konan lähetti sinut, niin sinut ohjataan peremmälle.”

“Selvä…”, Deidara mumisi ja seurasi Konaniksi esittäytyneen naisen katoamista väenpaljouden sekaan. Kohauttaen olkiaan, hän suuntasi sinne, minne hänet oli neuvottu.

-------------

Lyhyet, punaiset hiukset omannut mies joi rauhassa kahvia erään kahvilan edessä olevan valkoisen pöydän äärellä. Hän selaili edessään olevaa lehteä, joka esitteli erilaisten nukkejen osia ja neuvoi myös niiden rakentamista. Sasori oli aina pitänyt nukkejen teosta. Hyvänä tekijänä hän sai niistä melkein elävän näköisiä ja ne olivat hänen mielestään hyvin kauniita onnistuessaan.

Usein hän itse valmisti puusta tarvittavat osat, mutta tuli niitä joskus silloin tällöin ostettua valmiina kaupoistakin. Ainut mikä häntä rassasi, oli se että hänellä ei ollut tarpeeksi hyvälaatuista puuta, ja niiden hinnat olivat hänelle aivan liian kalliita. Hänen tuli siis tyytyä huonolaatuisempaan puuhun voidakseen jatkaa harrastustaan.

Sasori huomasi sivusilmällään sinihiuksisen, kauniin naisen kulkevan vähän matkan päässä edestakaisin vilkuillen ympärilleen jatkuvasti, kuin etsien jotakin. Nainen käveli moneen otteeseen hänen pöytänsä ohitse kiireisen, ehkä jopa ahdistuneen näköisenä.

Lopulta tämä näytti huomaavan Sasorin, ja suorastaan säteili. Nopeasti tämä harppasi hänen luokseen.

“Hei, minun nimeni on Konan, mahtaisitko olla kiinnostunut pienilaatuisesta esiintymisestä, josta saisit muhkean palkkion?”

Sasori mittaili naista mietteliäänä. Mihin häntä oltiin viemässä? Jos hän suostuisi, joutuisiko hän katumaan sitä? Mitä hänen pitäisi tehdä, ja missä?

Konan tuijotti tiiviisti ja toiveikkaasti miestä. Tajutessaan edessään olevan miehen miettivän kuumeisesti ja kauan, hän ymmärsi tämän olevan paljon viisaampi ja varovaisempi kuin blondi johon hän oli törmännyt aiemmin. Hän loihti kasvoilleen iloisen hymyn sanoen:

“Hiljaisuus on myöntymisen merkki, tulehan!”

“En minä halu-”, Sasori yritti vastata, mutta Konan tarttui häntä tiukasti ranteesta ja kiskaisi hänet jaloilleen.

Sasorin vielä ollessa hämmentynyt tilanteen saamasta käänteestä, Konan lähti juoksemaan raahaten miestä perässään. Konan oli iloinen, että TV-studio ei ollut kaukana. Mies ei ehkä ehtisi vastustella kovin paljon.

------------

Deidara seisoi hermostuneena TV-studiossa. Hänen ympärillään liikkui paljon ihmisiä, jotka laittoivat johtoja, valoja ja kaikenlaista kuntoon tulevaa lähetystä varten. Deidara odotti mielenkiinnolla, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän oli myös pakahtua uteliaisuudesta, sillä häntä oli kielletty menemästä lavalle. Sinne oli paraikaa asettumassa yleisöä.

Deidara toivoi todella ettei mokaisi yleisön edessä. Sekä paikalla oleva yleisö, että kaikki kyseistä ohjelmaa kotonaan katsovat ihmiset näkisivät hänen kaikki liikkeensä. Ajatus siitä, että hänen roolinsa kuitenkin olisi pieni ja pian ohitse, helpottivat suunnattomasti hänen oloaan.

Deidara käänsi katseensa ovelle kuullessaan jonkun kiroavan kovaan ääneen. Pian ovesta astui häneen selin oleva Konan, ja joku toinen mies, jota tämä riuhtoi väkipakolla ovesta.

“Oletko ihan kuuro? Sanoin etten halua tulla!”

“Et voi asialle enää mitään, olet jo täällä”, Konan vastasi puuskuttaen raskaasti ja pyyhkäisten kädellään otsaansa.

“Et voi pakottaa minua jäämään, ja minähän lähden tasan nyt!” Sasori huudahti kiukkuisesti ja kääntyi ympäri törmäten johonkin pehmeään. Nostaessaan katseensa oven tukkijaan, hän kohtasi punavihreät silmät omaavan miehen.

“Sinä et mene minnekään, onko selvä?” Mies murahti pelottavankuuloisesti.

Sasori astui muutaman askeleen taaksepäin. Tuon körilään ohitse hän ei mitenkään pääsisi. Alistuneena kohtaloonsa, hän istahti takanaan olleelle pehmeälle tuolille.

“Haastan teidät oikeuteen tästä hyvästä.”

“Siitä vain, häviät kuitenkin”, Kakuzu ilmoitti ristien kätensä rinnalleen.

“Miten niin?”

“Minulla on suhteita, toisin kuin sinulla. Ja sitä paitsi et pysty todistamaan mitään.”

Sasori tuhahti kuuluvasti, ja käänsi katseensa hivenen kauempana olleeseen blondiin. Oliko tämä ollut tuossa koko ajan?

“Kuka tuo on?”

“Aa, hän on parisi, Deidara. Menette yhdessä tuonne lavalle, kun kuulette kutsun.”

Sasori kävi hetken tuijotuskilpailua itseään nuoremman miehen kanssa, kunnes tuli siihen lopputulokseen, että voisi sietää tätä hetken. Juuri kun hän oli tervehtimässä tätä, huoneeseen asteli mies, jolla oli hassunkurinen maski kasvoillaan.

“Löysitkö heidät? Pein repii hiuksensa irti ja tappaa meidät kaikki siinä ohessa, jos vastaus on kielteinen.”

“Löysin kyllä, tässä he ovat.”

Mies kääntyi katsomaan kahta miestä edessään ja tuijotti näitä hiljaa. Hän jopa otti maskin kasvoiltaan nähdäkseen nämä paremmin. Yllättynyt ilme kasvoillaan, hän kääntyi Konaniin päin.

“Luulin että toisit miehen ja naisen.”

“Sain tuoda ketkä tahansa, ja sitä paitsi luulen että yleisö pitää vaihtelusta. Vai oletko eri mieltä, Tobi?”

Tummat silmät ja hiukset omannut mies näytti miettivän hetken, kunnes nyökkäsi. Katsoessaan rannekelloaan, hän säpsähti rajusti.

“Esitys alkaa näillä minuuteilla, ohjaa heidät paikoilleen, minun pitää mennä!”

Deidara seurasi katseellaan miehen katoamista verhojen taakse. Ilmeisesti tämä oli mennyt lavalle ennen heitä.

“Kakuzu, vie sinä tuo punapää, minä otan blondin”, Konan sanoi lähtiessään raahaamaan Deidaraa eri suuntaan kuin Kakuzu omaa saalistaan.

Hetken päästä Deidara seisoi Konan vierellään lavan takana portaiden yläpäässä. Konan oli neuvonut häntä laskeutumaan portaita pitkin juontajan luokse kun hänen nimensä mainittaisiin.

“Mitä minun pitää tarkalleen ottaen oikein tehdä?” Deidara kysyi hermostuneena.

“Sinä ja Sasori kilpailette toista paria vastaan, jos voitatte saatte rahat, niin yksinkertaista se on.”

Deidarasta idea kuulosti hyvältä. Tämähän tulisi olemaan melko helppoa.

Samassa Deidara kuuli omansa ja Sasorin nimen sanottavan. Hän veti syvään henkeä ja lähti astelemaan portaita pitkin. Päästessään lavalle, kirkkaat valot ja musiikki tavoittivat hänet. Hetkeen hän ei nähnyt mitään. Silmien totuttua valoihin, hän jatkoi matkaansa.

Päästyään Sasorin kanssa suunnilleen yhtä aikaa maskikasvoisen juontajan luokse, he molemmat olivat yhtä hämmästyneen näköisiä. Koko lava oli koristeltu eri kokoisilla ja sävyisillä sydämillä, lattialla kimalteli koristesilppua, lavalla myös tanssahteli enkeliasuihin pukeutuneita tyttöjä ja nämä soittivat mukamas oikeasti sydämenmuotoisia harppuja. Deidara uskaltautui katomaan Sasorin ilmettä, ja huomasi tämän olevan erittäin ärsyyntyneen näköinen.

“Tervetuloa jälleen ohjelmamme pariin nimeltä ‘Sano kyllä rakkaudelle!’ Meillä on täällä kaksi uutta paria, jotka pyrkivät löytämään oman rakastettunsa. Löydettyään sen oikean ja mentyään naimisiin viikon kuluttua pienen loman jälkeen täällä studiossa, he saavat onnensa lisäksi rahapalkinnon, joka on suuruudeltaan 250 000 ryota!

Sekä Deidaran että Sasorin suut loksahtivat auki Tobin sanoista.

Deidara ei voinut uskoa tätä. Mihin liemeen hän olikaan itsensä laittanut! Hänen pitäisi rakastua tuohon tolloon, että saisi haluamansa rahat, ja mennä tämän kanssa naimisiin televisiossa. Voi elämä. Deidara vilkaisi jälleen Sasoria, ja arvasi tämän miettivän aivan samaa kuin hän.

“Ensimmäinen pari: Naruto ja Hinata, menkää vasemmanpuoleisen pöydän luokse istumaan, ja toinen parimme: Sasori ja Deidara, menkää te oikeanpuoleiseen. Nyt testaamme, kuinka hyvin te sopisitte toisillenne!”

Parien istuttua paikoilleen, juontaja aloitti.

“Kirjoittakaa edessänne olevalle paperille vastauksenne, ja näyttäkää se yleisölle. No niin, mikä on lempiruokanne?”

Hetken kuluttua neljä paperilappusta nousi ilmaan.

“Ensimmäisellä parillamme vastaus on ramen, heille kymmenen pistettä. Toisella parillamme taas on eriävät mielipiteet. Deidara pitää dangoista ja Sasori sushista. Valitettavasti ette saa pisteistä.”

“Seuraava kysymys. Mikä olisi teidän mielestänne romanttinen illanvietto?”

“Naruto ja Hinata vastaavat kynttiläillallinen, hehän ovat kuin luodut toisilleen! Jälleen heille kymmenen pistettä. Deidara vastaa kuutamokävely ja Sasori taas ettei yhtikäs mikään. Tätä menoa he häviävät tämän kilpailun!” Tobi kajautti huvittuneena ja selostukseen sekoittui yleisön naurua.

Sasori ei pitänyt tästä kilpailusta ollenkaan. Tämä oli hyvin lapsellista ja turhauttavaa. Hän olisi lähtenyt heti paikalla, mutta tiesi, että se hemmetin köriläs vahti häntä jossain lavan takana ja estäisi hänen pakonsa.

Sasori joutui vielä kestämään ainakin viisitoista kysymystä, ennen kuin tenttaaminen viimein loppui ja hän henkäisi helpottuneena.

“Tämän hetkinen tilanne: Narutolla ja Hinatalla on 150 pistettä ja Sasorilla ja Deidaralla 0 pistettä. Nyt siirrymme seuraavaan osioon!”

Deidara huokaisi turhautuneena. Eikö tämä loppuisi ikinä? Olihan tämä tavallaan ihan hauskaakin, mutta häviöllä oleminen oli raivostuttavaa. Deidara inhosi häviämistä.

Hinata ja Naruto suorittivat tehtävän ensin, tietenkin virheettömästi ja siivosti ja hymyilivät rakastuneen oloisesti toisilleen. Deidaraa moinen ällötti. Hänen mieleensä putkahti ajatus siitä, että hän ja Sasori tekisivät samoin. Hän oli kuolla nauruun.

Sasori vilkaisi vieressään seisovaa blondia, joka pidätteli nauruaan ja hytkyi ärsyttävästi. Sasori oli tullut siihen tulokseen, että Deidara oli kahjo. Niin kuin blondit yleensäkin.

Heidän vuoronsa olikin seuraavaksi. Heidän piti mennä pieneen nurkkaukseen, joka oli esittävinään keittiötä. Heidän piti pukea ylleen pinkit essut, jotka sidottiin takaa kiinni toisiinsa, estäen heitä liikkumasta kauas toisistaan. Deidara sai tehtäväkseen vatkata taikinaa ja Sasori silittää vaatteita.

Edellinen pari oli liikkunut sulavasti ja onnistunut tehtävässä hyvin. Sasori ja Deidara taas nykivät jatkuvasti toisiaan eri suuntiin saadakseen tehtyä oman työnsä loppuun.

Sasori kiskaisi jälleen Deidaraa lähemmäs saadakseen silitettyä mustat housut, mutta Deidara taas vuorostaan veti hänet kauemmas silityslaudasta.

“Lopeta tuo, en pysty silittämään!”

“Lopeta itse! Arvaa pystynkö minä vatkaamaan, jos sinä koko ajan nyit minua sinne päin!”

“Idiootti.”

“Puupää.”

“Bimbo.”

“Kusipää!” Deidara huudahti nykäisten rajusti.

Sasori lennähti Deidaran selkää vasten ja hänen silitysrautansa kirposi hänen otteestaan pudoten Deidaran hartioiden yli suoraan vielä löysään taikinaan.

“Sinä pilasit taikinani, un!”

“Mitäs riuhdot tuolla tavalla!”

Deidara tarttui kunnolla kulhossa olevaan kauhaan, keräsi taikinaa siihen ja roiskaisi taikinat Sasorin päälle.

Sasori tuijotti yllättyneenä Deidaraa, ja pyyhkäisi kasvoiltaan taikinaa. Yllättynyt ilme vaihtui hyvin pian murhaavaan katseeseen.

“Sinä…”

“Niin mikä, danna?”

“Et kutsu minua tuollaisella nimellä!”

“Ja miksen muka, un?

Sasori väänsi kauhan blondin otteesta ja roiski vuorostaan taikinat tämän päälle. Deidara pärski hetken ja pyyhki kasvojaan. Kauhistuneena hän huomasi taikinaa olevan myös hiuksissa.

“Pilasit kauniit hiukseni!”

“Ei ne kauniit ole koskaan ollutkaan”, Sasori sanoi kasvoillaan ivallinen hymy.

Deidaran päässä napsahti lopullisesti. Hän tarttui taikinakulhoon ja iski sen Sasorin päähän nauraen vahingoniloisesti.

Sasori nosti kulhon pois ja sylki suuhun mennyttä, pahanmakuista taikinaa lattialle. Raivoissaan hän tönäisi Deidaran lattialle, mutta epäonnekseen unohti, että oli kytkettynä edelleen vaaleahiuksiseen. Sasori kaatui suoraan Deidaran päälle kovan rämähdyksen kera.

He kuulivat yleisön ulvovan naurusta. Ilmeisesti heitä huvitti suuresti heidän näytöksensä. Jostain kuului juontajankin ääni.

“Ehdottomasti parasta viihdettä aikoihin! Teillä on jo 500 ääntä yleisön ansiosta, olette selvästi voittaneet tämän kisan. Tässä välissä pidämme pienen mainostauon!”

Verhojen takaa ilmestyi Konan, joka repi kaksikon ylös lattialta ja raahasi nämä lavan taakse. Molemmat miehet putsasivat itseään minkä kerkesivät ja riisuivat Konanin avustuksella essut yltään.

“Nyt tämä saa riittää, minä häivyn! En kestä tuota idioottia hetkeäkään kauemmin!”

“Inhoan sinua aivan yhtä paljon, mutta sinä et lähde yhtään minnekään!!”

“Kai te menette sinne lomalle? Ja sieltä palattuanne naimisiin?” Konan tiedusteli väliin uteliaasti.

“Ei helvetissä!!”

“Sasori, tulehan tänne hetkeksi”, Deidara tiuskaisi nykäisten punapään kauemmas Konanista.

“Tehdään tämä asia nyt selväksi. Me molemmat inhoamme toisiamme aivan yhtä paljon, mutta myös haluamme rahat, eikö niin?” Deidara kuiskasi.

Sasori nyökkäsi ja odotti blondin jatkavan.

“Meidän täytyy siis mennä sinne tyhmälle lomalle. Esitämme rakastuneita, otamme rennosti ja palattuamme menemme naimisiin. Kun saamme rahat, eroamme ja jaamme rahat.”

Sasori punnitsi vastausta mielessään. Kieltämättä Deidara oli oikeassa, ja idea oli hyvä. Ongelmana tulisi vain olemaan, miten hän jaksaisi tämän seuraa viikon ajan.

“Selvä, tehdään niin.”

Deidara hymyili voitonriemuisesti ja he palasivat Konanin luokse. Tämä kuitenkin käski heidän palata takaisin lavalle, joten he suuntasivat kulkunsa Tobin luokse.

“Ohjelma jatkuu… nyt. Tervetuloa takaisin! Nyt saamme tietää, ottaako parimme vastaan pienen loman ja kenties, menevätkö he naimisiin sieltä palattuaan. Miten on, pojat?”

“Lähdemme lomalle ja näillä näkymillä menemme naimisiin”, Deidara vastasi loihtien hymyn kasvoilleen.

“Hienoa, hienoa! Ilmeisesti kuitenkin tunnette jonkinlaista vetoa toisianne kohtaan. Seuraavan kerran tapaamme täällä häiden merkeissä!” Tobi selitti innoissaan ja hyppien hävinneen parin luo utelemaan näiden tuntemuksia ja jatkosuunnitelmia.

Sasori ja Deidara hipsivät takaisin lavan taakse ja löysivät oranssihiuksisen ja lävistyksiä omaavan miehen odottamasta heitä.

“Minä olen Pein, tämän talon johtaja. Minä ja ryhmäni lähdemme mukaanne lomallenne, ja pidämme teitä vähän silmällä, jotta ette pääse huijaamaan. Lähtö on huomenna, joten voitte painua kotiinne pakkaamaan”, mies kertoi punaoranssit silmät lukittuna kaksikon silmiin.

Sasori ja Deidara vilkaisivat pikaisesti toisiaan, kunnes päättivät noudattaa hivenen vaarallisen oloisen miehen käskyä. Yhdessä he kävelivät ovelle, mutta lähtivät sitten täysin vastakkaisiin suuntiin ajatellen tietämättään täysin samaa.

‘Mihin liemeen olenkaan itseni laittanut.’

----------------

Olisi mukavaa tietää, mitä piditte ja haluatteko jatkoa :3