Gaara nojaili katulampun runkoa vasten ja tuijotti muutamia metrejä edessään kävelevää Narutoa. Naruto oli hetki sitten ilmestynyt sivukujalta, joka johti suoraan Uchihojen kartanolle. Gaara oli odottanut Narutoa lähes kolme tuntia, mutta se ei häntä lannistanut. Juuri sillä hetkellä, kun Naruto oli ilmestynyt kujalta, oli Gaaran kasvot lähes tulkoon loistaneet. Gaara todellakin keskittyi siihen mitä halusi ja juuri nyt hän halusi tuon kauniin, sinisilmäisen blondin.

Punatukkainen poika alkoi hiljakseen seuraaman Narutoa. Gaara puristi huomaamattaan kätensä nyrkkiin. Poika oli jännittynyt ja kuitenkin samaan aikaan jollakin tavoin hämmentynyt. Hän on hirveän suloinen katulampun valossa. Ja Uchiha ei todellakaan ansaitse häntä.

Gaaran ajatukset keskeytyivät, tämän huomatessa Naruton nousevan valkoisen omakotitalon kuistin portaita ylös. Gaara mietti murto-osasekunnin, mutta toimi sitten täysin järjenvastaisesti ja hyvin epägaaramaisesti. Punatukkainen poika ryntäsi pimeyden keskeltä suoraan Naruton kuistille.

Naruto katseli edessään seisovaa, hengästynyttä Gaaraa säikähtäneenä. Punatukkainen poika hymyili pienesti ja otti Naruton kasvot omien käsiensä väliin. Naruto tuijotti suoraan Gaaran silmiin, jotka sädehtivät nousevan kuun haaleassa kajossa. Gaara lähestyi Naruton kasvoja hiljalleen ja ennen kuin Naruto oli mitään ehtinyt tekemään, oli Gaara sulkenut Naruton suun omallaan.

Naruto oli liian järkyttynyt tönäistäkseen toista poikaa pois, mutta poika ei myöskään vastannut suudelmaan. Gaara vetäytyi itse suudelmasta ja vilkaisi nopeasti Naruton sinisiin silmiin. Vaalean pojan silmät loistivat ja pojan posket olivat punaiset. Gaara naurahti ja sipaisi nopeasti Naruton poskea ennen kuin katosi illan varjoihin.

Naruto seisoi kuistilla, pimeyteen tuijottaen. Poika kosketti huuliaan ja hymähti. Mitä tuo oli? Naruto ajatteli, aukaisi ulko-oven ja astahti sisään.

***

Gaara juoksi muutamia metrejä ja pysähtyi vasta, kun oli varma ettei Naruto näkisi häntä. Poika rojahti tiilisen rakennuksen kulmalle ja huokaisi. Mitä hemmettiä minä oikein sähläsin? Se suudelma ei ollut sellainen kuin sen piti olla... Olen tulossa hulluksi.. Ei.. Minä olen jo. Poika ajatteli ja kopautti takaraivonsa muutaman kerran punatiiliseen seinään. Se sattui, mutta Gaara toivoi sen selventävän hänen ajatuksiaan.

Gaara murjotti ja sätti itseään hetken, mutta nousi pian ja lähti raahustamaan kotiin päin.

***


Seuraavana aamuna Naruton herätessä, satoi kaatamalla. Naruto tuijotti ikkunaan ropisevia sadepisaroita hetken, mutta käänsi pian päänsä huokaisten. Poika muisti vielä liiankin selvästi edellisen illan ja Gaaran. Naruto inhosi itseään, inhosi todella. On parempi, jos en kerro Sasukelle vielä yhtään mitään. Naruto päätti ja nousi ylös sängystä, joka natisi pojan painon alla.

Naruto oli pesemässä hampaitaan, kun ovikello soi. Naruto huokaisi jo toistamiseen sinä päivänä. Iruka ja Kakashi voisivat ilmoittaa, jos lähtevät jonnekin. Naruto ajatteli. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun miehet katosivat, mutta Naruto epäili ettei se jäisi viimeiseksi. Ei se Narutoa haitannut, mutta kylpyhuoneesta ulko-ovelle oli kamalan pitkä matka ja Naruto oli liian väsynyt kävelläkseen ripeästi avaamaan ovea.

Sasuke murahti pienesti Naruton avattua oven.
-Mikä kesti? Mustatukkainen poika sanoi hieman kiukkuisesti. Naruto haroi vaaleita hiuksiaan.
-Anteeksi, mutta pesin hampaitani. Poika vastasi. Sasuke hymyili pienesti.
-Sen kyllä huomaa. Sasuke vastasi, astahti lähemmäs toista poikaa ja nuolaisi tämän kasvoja. Naruto tuijotti Sasukea hämmästyneenä.
-Mit-mitä sinä nyt? Naruto änkytti ja sai Sasuken nauramaan.
-Sinulla oli hammastahnaa poskellasi. Mintun makuista? Sasuke virnisti vaalealle pojalle.
-Ni-niin. Naruto mutisi ja mutristi suutaan. Sasuke taputti poikaa päälaelle.
-No niin. Takki niskaan ja lähdetään. Sasuke sanoi ja puoliksi puki Naruton mustan villakangas takin pojan ylle.

Sasuke käveli Naruton vieressä, pidellen oikealla kädellä Naruton vasemmasta kädestä kiinni. Naruto oli ollut koko matkan hiljainen. Naruton hiljaisuus toi mieleen ajan jolloin Naruto ei puhunut lainkaan. Mikä häntä oikein vaivaa. En viitsi kysyä, koska tiedän ettei hän suostu kertomaan minulle syytä. Sasuke puristi Naruton kättä pienesti. Naruto käänsi katseensa tummahiuksiseen poikaan ja hymyili pienesti. Sasuke katsoi suoraan pojan sinisiin silmiin. Naruton silmät eivät loistaneet samalla lailla, kuin ennen. Sasuke murahti ja pysähtyi niin äkisti, että Sasuken kättä pitelevä vaalea poika oli lentää selälleen.

-Naruto. Mikä sinulla on? Et ole puhunut koko matkan aikana yhtään mitään. Sasuke sanoi ärtyneesti. Naruto katseli tovin Sasuken tummia silmiä ja huokaisi sitten.
-Gaa-Gaara suuteli minua eilen. Naruto sanoi hiljaa. Sasuke ei meinannut uskoa korviaan kuullessaan Naruton tunnustuksen.
-Niin, että... että... mitä!? Sasuke karjahti. Naruto vingahti ja laski katseensa maahan.
-A-anteeksi. Vaalea poika mutisi tuskin kuuluvalla äänellä. Naruto ei ollut ikinä kuullut Sasuken huutavan ja varsinkaan kiroilevan niin paljon, kuin sillä hetkellä, kun poika päästi kiukkunsa valloilleen. Naruto kuunteli silmät lautasen kokoisina Sasuken raivoamista.

-Se saamarin Gaara. Ei tarvitsisi koskea toisen omaa. Hemmetti soikoon. Minä vielä... Minä vielä nitistän sen jos se liikauttaa sormeaankaan sinua kohti.

Tätä jatkui muutaman värikkään litanian verran, joissa Gaara sai upeita lempinimiä.

Sasuken lopetettua, Naruto astahti hieman lähemmäs poikaa.
-O-olen todella pahoillani. Naruto sanoi Sasukelle, joka katseli poikaystäväänsä hölmistyneenä.
-Mitä? En minä sinulle kiukkuinen ole. Sasuke vastasi ja halasi Narutoa, joka oli liian hämmästynyt vastatakseen mitään.

***
Sasuke istui Naruton vieressä kuten tavallisestikin. Naruto oli keskittynyt Kurenain opetukseen, mutta Sasukella oli muuta ajateltavaa. Poika pyöritteli kynää oikeassa kädessään ja nojasi päätään oikeaan käteensä.

Mitä Gaara oikein haluaa? Satuttaa minua lisää? Luulin, että en voisi saada ikinä aikaan mitään saman laista kuin hänen kanssaan. Olin väärässä. Sain vieläkin parempaa. Tiedän Sain vahtivan häntä, mutta ei hän pysty kauheasti mitään tekemään... Ellei sitten...

Sasuke heräsi ajatuksistaan ja virnisti pienesti. Poika repäisi pienen palasen vihostaan ja kirjoitti siihen muutaman lauseen, jonka jälkeen Sasuke tökkäisi edessään istuvaa Saita selkään. Sai kääntyi ja nappasi paperinpalan Sasukelta. Sai luki kirjoituksen nopeasti, katsahti sen jälkeen nopeasti serkkuunsa ja nyökkäsi. Pieni hymynpoikanen kareili Sain huulilla pojan kääntyessä taas tuijottamaan luokan edessä höpöttävään opettajaan.

No niin. Se on nyt hoidossa. Sasuke ajatteli ja vilkaisi vieressään istuvaa tai oikeastaan nukkuvaa Narutoa. Sasuke hymyili ja hipaisi pojan poskea. Rakastan sinua, iltatähteni.

***

Sai rypisti Sasuken antaman paperilapun ja tunki sen housujensa taskuun. Poika vilkaisi nopeasti muutaman penkkiriviä sivummalla istuvaa Gaaraa. Vihdoinkin. Mustatukkainen poika ajatteli, hymyili pienesti ja käänsi katseensa pois punahiuksisesta pojasta.