..But I don't care what they say
I'm in love with you
They try to pull me away
But they don't know the truth
My heart's crippled by the vein
That I keep on closing
You cut me open and I...

Kävelin kohti koulun porttia. Tunnit olivat kuluneet kuin siivillä ja olin ilokseni huomannut, että suurin osa tunneista oli yhteisiä hopeahiuksisen Kakashin kanssa. En ole varma, olinko oppinut minkään näköisiä matikan geometrisia yhtälöitä tai maantieteellisiä nimityksiä, mutta varmaa oli se, että Kakashi oli saanut minut itseensä koukkuun. Välitunneilla olin kulkenut hänen kanssaan ja väitellyt siitä, kuinka paljon ihminen pystyi itsestään antamaan. Tunnit olivat menneet lähinnä kissa hiiri- leikin kaltaisiin vilkuiluihin.

Käännyin hieman ennen portteja vielä katsomaan kohti lukion rakennusta ja huomasin Kakashin seisovat kalpeiden ystäviensä kanssa mustan avomaasturin vieressä. Kakashi tuijotti suoraan minua ja tunsin punan hiipivän poskilleni. Taas kerran.

Käänsin katseeni pois hopeahiuksisesta pojasta ja ehdin juuri ja juuri nähdä, kuinka punainen lava-auto oli tulossa vauhdilla minua kohti. Vaistomaisesti suljin silmäni ja odotin iskua, jota ei tullut. Avasin silmäni ja näin Kakashin suoraan kasvojeni edessä. Meitä erotti vain muutama hassu sentti. Vilkaisin hieman Kakashista ohi ja näin tämän vetävän kätensä pois lava-auton kyljestä. Tuijotin järkyttyneenä punaisen auton kylkeä, jossa oli syvä lommo. Nopeasti siirsin katseeni edessäni olevaan poikaan.

-Oletko kunnossa, Iruka? Kakashi kysyi huolestuneena. Tuijotin pojan eripari silmiin ja hymyilin hieman.
-Kiitos sinun minulla ei ole hätää. Vastasin ja laskin toisen käden maahan.

Sillä hetkellä tajusin, että olin puoliksi Kakashin sylissä ja suunnilleen makasimme kylmässä maassa. Tuijotin hetken kättäni, kunnes muistin jotain olennaista. Kohotin katseeni Kakshiin, joka tuijotti minua vieläkin huolissaan.

-Sinä olit toisella puolella pihaa, kun tuo auto... Yritin sanoa, mutta Kakashi keskeytti minut nopeasti.
-En. Olin sinun vieressäsi. Poika sanoi ja tuijotti minua pistävästi. Mutristin huuliani kiukkuisesti. Tiesin mitä olin aikaisemmin nähnyt, joten Kakashi yritti turhaan väittää vastaan.
-Mutta minä näin... Mutisin. Kakashi pyöritteli päätään kieltävästi ja vältteli katsettani.
-Sinä muistat väärin. Poika vastasi minulle, nousi ylös ja auttoi minutkin ylös. Yritin saada katsekontaktia poikaan, mutta se oli täysin turhaa. Kakashi tuijotti maahan hiljaisena. Huokaisin. Hirveän hankala tyyppi. Ajattelin.

-No kiitos kuitenkin ja nähdään… öö… maanantaina. Sanoin hopeahiuksiselle pojalle, joka kohotti katseensa minuun ja nyökkäsi. Hymyilin pienesti ja käänsin selkäni. Hivuttauduin Kakashin ohi ja tunsin pienen kosketuksen oikeassa kädessäni. Hymyilin pienesti, mutta en nostanut katsettani maasta, vaan jatkoin matkaani kohti koulun portteja ja asuntoani.

Asuntoni ei ollut mikään päätä huimaavaan suuri. Keittiö ja olohuone oli erotettu jonkin näköisellä baaritiskin kaltaisella pöydällä. Olohuoneen vasemmalla seinustalla oli alkovi, johon olin saanut mahdutettua jenkkisänkyni. Musta kangassohva jökötti metrin päässä baaritiskipöydän luota. Sohvan edessä oli lasinen matala pöytä ja hieman edempänä musta televisio taso. Telkkari jökötti tason päällä, mutta katsoin harvemmin telkkaria, joten se oli aika pölyinen. Muita tavaroita sitten pieneen huoneistooni ei mahtunutkaan, mutta ei se minua haitannut. Pidin kodista juuri sellaisena kuin se oli.

Heitin koululaukkuni lattialle ja rojahdin sänkyyni kasvot edellä. Taisin olla hyvin väsynyt, koska muistan heränneeni vasta seuraavana aamuna.

***

Heräsin hätkähtäen. Kierähdin selälleni ja tuijotin asuntoni valkoiseen kattoon. Tekemisen puute iskee pian. Ajattelin ja kuin vastauksena marmatukseeni, kännykkäni alkoi soimaan iloisesti. Etsin puhelintani hetken, kunnes löysin sen harmaan päiväpeiton alta. Painoin vastausluuria ja pirteä ääni kajahti korvaani.

-Iruka! Tule tunnin päästä kaupungille. Tavataan Shohon -kahvilassa. Asuman matala ääni selitti innoissaan. Ynähdin jotain vastaukseksi ja palkaksi sain luurin korvaani. Tuijotin kännykkääni hetken aikaa nyrpistelen. Asuma... Ajattelin ja huokaisin.

Muutamia kymmeniä minuutteja myöhemmin, olin kävelemässä kohti Konohan keskustaa. Olin melkein heti Asuman soiton jälkeen rientänyt suihkuun ja pukeutumisvauhdissa olin varmaankin tehnyt ennätyksen. Siihen puhtini olikin loppunut, koska suunnilleen raahasin jalkojani ja huomasin haukottelevani.

Ohitseni ajoi kiiltelevän musta urheiluauto. Ihailin autoa, jonka huomasin pian pysähtyvän muutaman metrin päähän. Auton ovi avautui ja ulos astui hyvin tuttu henkilö. Huomasin hymyileväni ja autosta ulos astunut henkilö hymyili minulle varmaan kauneimmalla hymyllä koko maailmassa.

-Moi, Iruka. Kävelin lähemmäs puhujaa, edelleen hymyillen.
-Kakashi, hauska nähdä. Vastasin ja tunsin itseni harvinaisen tyhmäksi. Hauska nähdä...?! En olisi typerämpiä sanoja voinut valita. Kakashia se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavaan.
-Todellakin, kaupunkiin menossa? Poika kysyi hymyillen. Nyökkäsin hieman.
-Jeps. Minun pitäisi tavata ystäväni. Vastasin ja punastuin pienesti. Ikään kuin häntä muka kiinnostaisi. Kakashi kiersi toiselle puolelle autoa ja avasi oven.
-Hyppää kyytiin. Voin viedä sinut, kun itsekin olen sinne menossa. Kakashi sanoi ja viittoi minua kohti autoa.
-E-ei sinun tarvitse.. Voin ihan hyvin kävellä. Änkytin ja tunsin nolouden punan kohoavan poskilleni.

Kakashi pudisti päätään ja tarttui minua ranteesta.
-Tule nyt vain. En minä pure. Poika sanoi ja naurahti pienesti. Minäkin naurahdin, vaikka poika oli saanut vitsin kuulostamaan hirveän vakavalta.
-En minä sitä... Mutisin mustan kangastakkini kaulukseen. Kakashi huokaisi.
-Ääh. Sinä olet hyvin vaikea tapaus. Sano osoite niin olen siellä hetkessä. Kakashi sanoi ja tönäisi minut autoon. Poika itse kiersi toiselle puolelle autoa ja istahti kuskin penkille. Tuijotin poikaa hyvin hölmistyneenä.

Opin uuden asian Kakashista. Hän on päättäväinen eikä anna periksi. Kakashi vastasi tuijotukseen ja hätkähdin hieman hänen tutkivaa ja kysyvää ilmettään. Hän odottaa sitä osoitetta! Ääni huusi päässäni.
-Aivan. Ööh… Osoitetta en tiedä, mutta Shoho -nimiseen kahvilaan minun olisi tarkoitus mennä. Sanoin nopeasti ja toivoin, että Kakashi kääntäisi silmänsä pois minusta. Lumoavat. Ajattelin ja punastuin ties kuinka monennen kerran sinä päivänä. Kakashi hymyili hieman ja nyökkäsi sitten.
-Tiedän paikan, joten ei hätää. Poika vastasi minulle, sipaisi hopeisia hiuksiaan ja painoi kaasupoljinta. Vilkaisin nopeasti vieressäni istuvaa kalpeaa, mutta niin kaunista poikaa. Kakashin suupielissä kareili hento hymy, joka sai minut rauhoittumaan hieman. Rauhoittuminen olikin tarpeen, sillä Kakashi ei pahemmin kaasupoljinta säästellyt.

***

Nousin mustasta urheiluautosta ja kiitin hopeahiuksista poikaa. Kakashi vain hymyili ja nyökkäsi kohteliaasti takaisin. Pamautin auton oven kiinni ja käännyin kohti Shoho -kahvilaa.

Kahvila oli pieni ja näytti viihtyisältä. Vilkaisin kännykkäni kelloa ja huomasin olevani hieman etuajassa, joten ajattelin vähän vilkaista muita kauppoja. Kääntelin päätäni hyvin tyhmännäköisesti hetken, kunnes äkkäsin muutaman kaupan päässä sen samaisen kirjakaupan, jonka olin nähnyt saapumispäivänäni.

Kävelin kirjakaupan luokse ja avasin lasisen oven, jossa oli puinen karmitus. Pieni kello kilahti ilmoittaen asiakkaan saapuneen.
Vilkaisin ympärilleni ja totesin, että kirjakauppa saattoi olla pieni, mutta ainakin sinne mahtui paljon tietoa. Kauppa oli lattiasta kattoon asti täynnä kirjoja ja hetken niitä tutkittuani huomasin joidenkin kirjojen olevan vanhempia, kuin muut kirjat.

Kävelin kauimmaisen kirjahyllyn luokse. Katselin kirjoja ja erään kirjan otin syliinkin. Avasin kirjan sattumanvaraisesta kohdasta. Avaamallani aukeamalla oli jonkin näköinen mustekynä piirustus. Piirros muistutti ihmistä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Piirretyn hahmon silmät olivat tummat kuin yö, ja sen rinnan päällä ristissä olevat kädet olivat pitkäkyntiset. Vilkaisin tekstiä, joka oli kuvan alapuolella. Kylmäihoinen.