Terppa kaikki lukijat. Rp on täällä taas ja nyt kerron asian. Tässä ficissä tulee olemaan hyvin monta sivuparitusta sekä yksi raiskaus ja ainakin yksi seksikohtaus. Lukekaa ja kiitokset Managerilleni, joka muistuttelee minua kaikesta eli: Sasorimegumille.

-----------------------------

Rauhan palatsi 5

Kaiverrus
--------------
Naruto pov


Istuin keinussani ja katselin häkkini kultaista lattiaa. Se kulta oltiin tehty minua varten, mutta ei rakkaudella vaan omistushaluisella aikeella. Ne kädet jotka häkkini rakensivat halusivat pitää minut sisällä.


Turvassa vapaudelta ja onnelta, rakkaudelta ja ilolta. Miksi tämän kaiken piti tapahtua juuri minulle?


Heilutan jalkojani hiljaisena ja onnettomalla eleellä näytän olevani häkkilintu. Häkkilinnuilla ei ollut onnea. Katselin käteni sidettä. Pieni määrä sideharsoa, niin haurasta ettei sillä voinut tappaa. Se menisi hatki painosta.

Heiluttelen siipiäni, muistellessani hetkeä milloin en ollut nähnytkään laitosta. Sitä aikaa milloin olin hyvin pieni. Pieni lapsi vapaudessaan ja onnessaan.


-----takautuma-----


Juoksin pihan poikki keinulle ja istahdin siihen.

- Äiti! Tuu antaa vauhtii! Huusin keinusta. Hymyilevä nainen käveli poikansa taakse ja työnsi tälle alkuvauhdit.


- Katso isä! Minä keinun! Huudahdin miehelle talon kuistille. Mies katsoi hymyillen vaimoaan ja poikaansa. Hänen katseensa oli täynnä ylpeyttä ja rakkauden osoitusta.

Nainen käveli miehensä luokse.
- Poika kasvaa, nainen sanoi hymyillen. Mies hymähti tyytyväisenä ja katseli iloista, nauravaa poikaansa.


- Hän on ansainnut onnellisen elämän. Mikään ei saa häntä satuttaa, isä sanoi vaimolleen. Voimo nyökkäsi ja hymyili keinuvalle pojalleen.

Minä hyppäsin vauhdissa keinusta ja kaaduin ruohikolle. Kun nousin ylös iso yskänpuuska ravisti keuhkojani. Yskän lannistuessa aloin itkemään. Äiti otti minut syliinsä ja vei minut sisälle nukkumaan.


-----nykyaika-----


- Onko parempi nyt? Kuului ovelta. Heräsin muistoistani ja käännyin katsomaan Saihin. En vastannut pojalle mitään ja käänsin katseeni taas alas.

- Olen hyvin pettynyt sinuun, lintuseni. Jos olisit ollut kunnolla olisin voinnut harkita antaa sinun lentää muutenkin ympäri ämpäri, mutta nyt sinä et pääse edes 5 sekunniksi ulos häkistäsi. Sai veti henkeä ja lisäsi vielä:


- Huomenna harjoitan sinua todellista tarkoitustani varten, olen nääs ollut liian kauan puutteessa, että voisin odottaa sinun rakastuvan minuun. Saan sinut kyllä tekemään aivan kuin haluan sinun tekevän.


Sai poistui huoneesta jättäen minut tyrmistyneenä ajattelemaan hänen äskeisiä sanojaan. Puutteessa? Tarkoitus? En tajunnut. Mitä Sai halusi?


------------------------------------------------

Sasuke pov

Heräsin maailman ihanimmasta unesta, silkkilakanoideni välistä. Unessani taas oli se maanpäällinen kultahiuksinen enkeli, joka oli vieraillut myös monissa fantasioissani.

Kumpa vain saisin tietää minne hänet oli viety. Enkeleiden oli tarkoitus lentää vapaana, missä minun enkelini oli?

Venyttelin raukeasti sängylläni ja katsahdin kelloon.

- VOOI P***A! OLEN MYÖHÄSSÄ!

Nousin nopeasti sängystäni ja kiirehdin hakemaan vaatteitani vessasta ja otin työsalkun nopeasti käteeni painuin ulos kodistani ja juoksin pihan poikki autolleni, kunnes huomasin jotain.

Avaimet! Kiroillen menin takaisin sisään ja nappasin avaimet keittiönpöydältä ja juoksin takaisin ulos.


Paiskatessani oven kiinni kuulin puhelimen pirittävän sisällä. Voi perkele. Kännykkä jäi! Avasin taas oven ja syöksyin puhelimen luo. Näin veljeni nimen kännykän näytössä ja tiesin saarnan tulevan. '

Avasin kännykän ja sanoin viljaa:

- Sasuke...


- Terve, Sasuke. Soitin vain muistuttaakseni sinua siitä, että tänään on lauantai. Eli vapaapäiväsi. Unohdit kumminkin.

Huokaisin raskaasti ja painoin käteni silmieni päälle. Hieroin ostaani ja huokaisin uudelleen.

Lopetin puhelun mitään sanomatta ja kävelin takaisin sisään. Menin keittiöön keittämään nuudelia.


Menin olohuoneeseen nuudeleitteni kanssa ja avasin telkan. Katsoin ikivanhaa dokumenttia ja söin rauhassa nuudeleitani. Väkisinkin mieleeni ajautui eräs tietty henkilö.

Asuin kohtuu isossa talossa parin kilometrin päässä työpaikastani. Takapihallani oli edellisten asukkaiden keinu, jossa tuskiin oltiin kymmeneen vuoteen keinunut kukaan ja olohuoneen seinään oltiin kaiverrettu nimi: Kyubi.

Se ei ollut lähtenyt pois millään tavalla. En edes tietänyt mitä se tarkoittaa.


Minulle aina iltaisin, tulee häiritsevä tunne, etten ole yksin, mutta kun ketään ei näy niin unohdan koko ajatuksen.
Käyn makaamaan sohvalle ja painan silmäni kiinni. Kuvittelen yhden tietyn henkilön verkkokalvolleni ja nukahdan.  

----------------------------------------

Mitäs piditte? Juu tiedän olihan se taas mitään sanomaton juoniton jakso, mutta nyt kukaan ei saa valittaa ettei olisi kuvailua. Muut kommentit ovat tervetulleita. Kiitos kommenteista!