Uzumaki Naruto seisoi Konohan portilla ja tuijotti kirkkaan sinisillä silmillään edessään aukeavaa tietä ja sitä reunustavaa metsää. Pojan vaaleat hiukset leikkivät tuulen kanssa. Poika vilkaisi viimeisen kerran taakseen ja jätti rakkaalle kylälleen hyvästit. Minä en palaa ilman häntä. Poika ajatteli ja kääntyi kohti hiekkatietä, jota pitkin hän lähti kävelemään varmoin askelin.

Jos vaalea poika olisi katsonut taakseen, olisi hän nähnyt pinkkitukakisen tytön seisovan juuri sillä paikalla, jossa poika itse oli hetki sitten seisonut. Tytön silmistä kuvastui suru. Hyvästi, Naruto. Tyttö sanoi ja kääntyi kohti Konohan kylää, jonka kujille pian katosi.


***

Haruno Sakura seisoi suuren muurin päällä tuijottaen kohti edessään avautuvaa maisemaa.

Naruto. Siitä on jo kolme kuukautta. Löysitkö sinä hänet? Tyttö ajatteli ja risti kätensä rinnalleen.

"Sakura-chan" Hiljainen ääni sanoi tytön vierestä. Sakura käänsi päänsä ja näki Rock Leen seisovan vieressään. Pojan ennen lyhyet, idioottimaisen näköiset hiukset olivat muutamassa kuukaudessa kasvaneet ja ne ulottuivat melkein pojan hartioille. Sakura hymyili pojalle pienesti.
"Hei, Lee" Poika tuijotti Sakuran vihreisiin silmiin ja tarttui tyttöä lempeästi olkapäästä.
"Sakura. Hän on nuori ja mikäli hän löysi sen mitä lähti etsimään hän on onnellinen." Poika sanoi ja katosi tytön viereltä. Sakura tuijotti tyhjää paikkaa vieressään.

Lee on oikeassa. Minä halusin Naruton olevan onnellinen ja iloinen itsensä. Vain Sasuken kanssa hän voi olla täysin onnellinen. Ehkä minunkin pitäisi jatkaa omaa elämääni ja etsiä itselleni joku, jonka kanssa olisin onnellinen? Sakura ajatteli ja hymyili pienesti.

***

Hyuuga Hinata istui suuren tammen alla. Tytön silmät olivat kiinni ja tämä hengitti rauhallisesti. Hinata oli ollut järkyttynyt kuullesaan ystävältään, Sakuralta, Naruton lähdöstä. Hinata oli ollut ensin surullinen, olihan hän rakastanut Narutoa ties kuinka kauan. Tyttö oli sulkeutunut itseensä ja alkanut viettämään aikaa serkkunsa, Nejin kanssa. He olivat puhuneet tuntikausia kaikesta maan ja taivaan välillä. Kerran, muutamia viikkoja sitten, Neji oli kertonut jotain, joka sai Hinatan ymmärtämään miksi Naruto oli lähtenyt.

*flashback*

[I] "Voit rakastaa ketä haluat, mutta jos todella rakastat jotakuta, sinun tulee ymmärtää häntä ja toivoa hänelle sitä samaa mitä sinä annat hänelle." Neji sanoi. Hinata tuijotti serkkuaan vaaleilla silmillään häämmästyneenä.
"En ymmärrä." Hinata vastasi. Neji huokaisi.
"Tarkoitan, että sinun tulee ymmärtää miksi Naruto lähti. Naruto tiesi lähtevänsä pois jo siitä hetkestä alkaen, kun Sasuke lähti neljä vuotta sitten. Jokainen päivä oli piinaa Narutolle ja jokainen kulunut vuosi oli liikaa. Hän lähti, koska ei halunnut elää ilman rakkautta. Ilman Sasukea." Neji lopetti ja tuijotti edessään istuvaa tyttöä. Hinata punastui pienesti serkkunsa läpitunkevaa tuijottusta, mutta nyökkäsi pienesti.
"Eli minun pitää olla onnellinen, koska Naruto meni rakkauden luo?" Tyttö kysyi ja sai Nejiltä hyväksyvän katseen.
"Niin. Jos siis todella välität hänestä." Hinata nyökkäsi ja hymyili pienesti. Neji vastasi hymyyn.

*end of flashback*

Hinata avasi silmänsä ja hymyili. Hän todellakin oli onnellinen Naruton puolesta. Rakkautta tai sen kohdetta ei voi valita vaan se on aina yllättys. Tyttö naurahti pienesti ja nousi ylös. Tai yritti nousta, mutta huomasi pitkien violettien hiuksiensa tarttuneen puunkaarnaan. Tyttö huokaisi.
"Tämäkin vielä."
"Tarvitsetko apua?" Tuttu ääni kysyi tytön selän takaa. Hinata kääntyi sen verran mitä pystyi ja näki nauruaan pidättelevän Nejin takanaan.
"Älä naura vaan auta." Tyttö sanoi. Hinata uskalsi puhua vapaasti ainoastaan Nejin läheisyydessä, vaikka muiden ystäviensä seurassa hän oli hiljainen ja hyvin ujo. Neji naurahti ja kyykistyi Hinatan viereen.
"Annas kun katson." Poika sanoi ja tarttui tytön hiuksiin. Hinata vilkaisi vieressään kyykistelevää serkkuaan ja puna helähti tytön kasvoille.

***

Sakura istui Itcharakussa ja tuijotti edessään olevaa ramen kippaa. Tyttö ei ollut koskenutkaan ruokaansa, vain pyöritellyt ramenia edes takaisin. Sakura huokaisi.

-Tästä ei kerrassaan tule yhtään mitään. Tyttö mutisi ääneen ja pelästyi kuullessaan tutun äänen takaansa.
-Mistä niin?  Pinkkitukkainen tyttö käännähti tuolilla ja näki Leen tutut, hymyilevät kasvot edessään.
-En pysty olemaan onnellinen vaikka haluaisin. Ja kaiken lisäksi en löydää ketään, joka haluaisi olla minun kanssani. Sakura mutisi ja tiesi olevansa hyvin säälittävä.
-Mutta minähän olen halunnut olla jo kauan kanssasi. Lee totesi paksuja kulmiaan kohotellen. Sakura tuijotti Leetä hetken aikaa ja purskahti raikuvaan nauruun.
Mustatukkainen poika tuijotti nauravaa tyttö kysymysmerkkinä.
-Mitä? Mitä sinä naurat? Lee kysyi hiljaa. Sakura yritti hillitä nauruaan, mutta siitä ei seurannut kuin yskäkohtaus. Lee, herrasmiehenä, ryhtyi taputtelemaan Sakuran selkää, eikä huomannut innostukseltaan, että tyttö oli lopettanut yskimisen.
-Lee. Kiitos, voit lopettaa. Sakura sanoi pojalle, joka punastui pienesti. Tyttö katseli punastunutta Leetä pää kallellaan.
-Tuota...Lee, et haluaisi joku päivä lähteä kanssani.. tai siis tulla tänne kanssani? Sakura kysyi. Lee kohotti katseensa maasta, johon se oli hetki sitten painunut.
-Oikeastikko? Ramenille? Sinun kanssasi? Lee kyseli innoissaan. Pinkkitukkainen tyttö nyökytteli hymyillen. Lee heitti nyrkin ilmaan.
-Totta kai. Laitan koko nuoruuden voimani peliin, että siitä päivästä tulee unohtumaton. Pitääpä kysyä Gai-senseiltä hieman apua. Lee hohkasi ja lähti etsimään senseitään. Sakura huokaisi.
-Mihin minä olen itseni laittanut?

***

Hinata käveli aivan Nejin kannoilla. Tytön poskilla kareili hento puna. Tyttöä nolotti vieläkin se kuinka hänen hiuksensa olivat tarttuneet puunkaarnaan. Hyvin epäninjamaista.
-Hinata.  Violetti hiuksinen tyttö törmäsi suoraan päin serkkunsa selkää. Tyttö oli kyllä kuullut tämän puhuva, mutta ei ollut olettanut, että Neji pysähtyisi. Hinata astahti hieman kauemmas serkustaan ja hieroi nenäänsä, joka oli kipeästi osunut pojan selkään.
-Niin, Neji? Tyttö sanoi hiljaa, katse maahan luotuna. Neji laittoi vasemman kätensä tytön olkapäälle. Ele sai Hinatan nostamaan katseensa poikaan.
-Jos haluat, voit nukkua tämän yön vieressäni. Poika sanoi ja sai Hinatan taas kerran punastumaan.
-Mit-mitä tarokoitat, Neji? Hinata änkytti. Neji hymyili pienesti.
-Tiedän, että välität Narutosta ja olen joka yö kuullut kuinka pyörit sängyssäsi saamatta unta.  Neji totesi.

Hinata tiesi pojan puhuvan totta. Hänen ja Nejin huoneet olivat vierekkäin ja seinät olivat, kuin ohutta paperia. Hinata tiesi valvoneensa lähes joka yö. Tytön oli vaikea olla ajattelematta Narutoa. Joka yö hän mietti, oliko kettupoika kunnossa. Hinata ei ikävöinyt Narutoa, mutta oli huolissaan tästä. Tyttö mietti hetken serkkunsa ehdoitusta, mutta nyökkäsi sitten.

-Kyllä se varmaan käy. Hinata mumisi. Neji hymyili ja tarttui serkkuaan kädestä. Poika tiesi tytön ajatukset, vaikka ei voinut niitä lukeakkaan. Kaikki tunteet näkyivät Hinatan silmissä. Vuosien mittaan Neji oli oppinut lukemaan serkkuaan, kuin avointa kirjaa. Vaikka oli ollut aikoja, jolloin Hinata oli ollut hänelle yhdentekevä, oli poika pitänyt tätä visusti silmällä. Neji ei itsekkään tiennyt tähän syytä, mutta nyt pitäesään serkkunsa kädestä kiinni, poika tunsi olevansa juuri siellä missä pitikin. Huolehtimassa Hinatasta. Välittämässä tästä.