Nostin vähän tuota ikärajaa erään kohtauksen takia, vaikken ole ihan varma olisiko tarvinnut... Saatte tietää mikä kohtaus on kyseessä, kun luette :D

-----------------

Di que si - sano kyllä rakkaudelle (Osa 3)

Sasori makasi sängyllä Deidaran lueskellessa kirjaa nojatuolissa, toisessa päässä huonetta. Heidän päivänsä ei ollut mennyt kovin hyvin aamun jälkiin. He olivat nahistelleet koko päivän huoneen tuuletuksesta. Sasorista huoneessa oli aivan sopiva lämpötila, Deidarasta taas liian kuuma. Niinpä he olivatkin käyneet kääntelemässä vuoronperään ilmastointinappulaa parvekkeen oven vieressä.

Jälleen Deidara nousi tuolistaan suunnaten heti nappulan luokse. Sasori kurtisti kulmiaan ja nousi istumaan.

“Jumalauta jos vielä kosket siihen nappiin, niin hakkaan sinut siihen paikkaan ja valutan viemäristä alas kaikki hiuslitkusi!”

“Älä viitsi. Minulla on niin kuuma, tänne suorastaan paahtuu! Ja minun hiustarvikkeisiini et koske sormen päälläsikään!” Deidara murahti kääntyen kädet lanteillaan punahiuksiseen mieheen päin. “Ja emmekö me voisi olla edes yhtä päivää tappelematta?” Tämä vielä jatkoi.

“Toki voisimme, jollet olisi niin rasittava ja hyppisi nenilleni jatkuvasti. Opi tietämään oma paikkasi.”

“Ja sekö olisi sinun alapuolellasi? Ehei, ei onnistu, un!”

“Juuri sinne sinä kuulut… olemme myöhässä jo tunnin, meidän piti mennä alas jo viideltä. Lähdetään, ennen kuin ne tulevat hakemaan meitä”, Sasori sanoi suunnaten ovelle.

“Voisit hetken nauttia täällä olosta! On raivostuttavaa kun esität ‘coolia’ jätkää ja kuljet nokka pystyssä joka paikkaan”, Deidara vielä paasasi kävellessään punahiuksisen perässä.

Sasorin kädet puristuivat nyrkkiin. Miten tuollainen aivoton blondi osasikin olla niin ärsyttävä? Sasori laski hitaasti mielessään kymmeneen ja antoi käsiensä rentoutua. Hänen hermonsa todella joutuivat koetukselle Deidaran seurassa.


Sasori oli osannut odottaa huonoa vastaanottoa. Pein raivosi heille hyvän tovin hänen kallisarvoisen aikansa tuhlaamisesta. Raivoamisen jälkeen Sasori ja Deidara oltiin passitettu ulkosalla olevalle terassille. Heidän kuului syödä yhdessä romanttinen illallinen, Itachin ja Kisamen kuvatessa heitä.

Pöytä oltiin katettu kauniisti ja keskellä pöytää paloi kynttilä luoden tunnelmaa. Taustalla kuului orkesterin soittamaa rauhallista musiikkia ja muita lomalaisia tanssi kauempana heistä.

“Eikö olekin hyvää, danna?”

“Älä kutsu minua dannaksi!”

“Et viitsisi näyttää noin nyrpeää naamaa kameralle. Haluatko niitä rahoja vai et?” Deidara kuiskasi jatkaen aterioimistaan.

Sasori hiljeni miettiäkseen asiaa. He eivät välttämättä saisi rahoja, jos hän jatkuvasti olisi kameran edessä töykeä Deidaralle. Valitettavasti blondi oli oikeassa, kerrankin.

“On tämä todella hyvää, kultaseni”, Sasori sanoi mairealla äänellä, luoden kasvoilleen pienen hymyn, tarttuen Deidaran käteen ja suudellen sitä.

Deidaran kasvoille nousi heleä puna. Hän ei osannut ollenkaan odottaa punapään tekevän moista. Väkisinkin Deidara huomasi ajattelevansa, kuinka kaunis Sasori oli hymyillessään. Ja tämän huulten pehmeä kosketus oli tuntunut sietämättömän hyvältä.

‘Jos Sasori olisi aina näin mukava, voisin jopa pitää hänestä.’

Sasori katseli mietteliäästi nuorempaansa. Miksi tämä punasteli? Eihän tällä mitään syytä voinut moiseen olla.

‘Kerrankin hän on hiljaa, tuollaisena voisin ehkä jopa sietää häntä. Ja hän on aika suloinen punastuneena ja vältellessään katsettani…’

Sasorin tajutessa ajatuksensa, hän päästi nopeasti irti otteensa Deidarasta. Hämillään hän jatkoi syömistä.

“Mitä harrastuksia sinulla on?” Deidara kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

Sasori yllättyi moisesta kysymyksestä. Ensimmäistä kertaa näiden päivien aikana Deidara halusi tietää hänestä jotain.

“No, rakentelen nukkeja.”

“Ihanko totta! Meillähän on sitten periaatteessa sama mieltymys, taide näes. Minä pidän maalaamisesta ja savitöiden tekemisestä ja-”, Deidara selitti innoissaan.

Sasori kuunteli hiljaa Deidaran sepityksiä taiteen suunnista ja siitä, mitä tämä haluaisi maalata seuraavaksi. Sasori yllättyi huomatessaan, että Deidarasta löytyi myös asiallinen ja vakaa puoli. Oli ilmeisesti muutama asia, jota tämä ei vetänyt pelleilyksi.

‘Ei hän niin taukki taida ollakaan.’

Sasori vilkaisi sivusilmällä kameramiehiä. Häntä otti kovasti päähän näiden ainainen läsnäolo. Eivätkö nämä voisi hetkeksikään jättää heitä rauhaan?

“Mitä mietit?” Deidara kysyi huomatessaan, ettei Sasori enää kuunnellut hänen juttujaan, ja nähdessään tämän silmissä kummallisen pilkkeen.

“Tule!” Sasori sanoi nousten ylös, tarttuen Deidaraa ranteesta ja johdattaen tätä muiden ihmisten sekaan.

“Mitä sinä nyt? Minne me menemme?”

“En kestä enää noita kameroita! Harhautamme kuvaajia ja pakenemme”, Sasori selitti vieden Deidaran tanssijoiden keskelle.

Sasori asetti kätensä blondin lantion molemmille puolille aloittaen tanssimisen hitaan kappaleen tahdissa.

Toivuttuaan hämmästyksestään, Deidara kiersi kätensä Sasorin ympärille keinuen samassa tahdissa tämän kanssa. Deidara tunsi punan pyrkivän jälleen kasvoilleen.

‘Mikä ihme minuun on oikein mennyt? Enhän minä eilenkään punastellut ja ujostellut hänen seurassaan!’

Sasori vilkuili kameroihin päin. Kuvaajat olivat huomanneet, että saisivat loistavia otoksia, ja tarkoin seurasivat heidän tanssimistaan, taltioiden kaiken videokameralleen. Huomaamattomasti Sasori lähti kuljettamaan heitä kahta tanssin verukkeella kauemmas muiden ihmisten sekaan. Vihdoin kun he pääsivät erään nuoren parin taakse, Sasori irrotti otteensa Deidarasta vain tarttuakseen tätä ranteesta ja pinkaisten karkuun.

“Pein, minne nuo kaksi oikein pinkovat?” Tobi kysyi katsellen kaksikon perään.

“Mitäköhän aikuiset miehet nyt romanttisen illan päätteeksi yleensä tekevät?” Konan huokaisi turhautuneena toisten tietämättömyyden vuoksi.

Meni hetki kaikkien miettiessä Konanin sanoja. Kun oivallus lopulta iski, kaikkien kasvoille nousi häijy hymy.

“Kamerat mukaan, ennen kuin he ehtivät aloittaa!” Pein huudahti ja hetkessä kuvausryhmä oli lähtenyt jäljittämään kilpailijoita, jättäen Konanin yksin katselemaan heidän peräänsä.


“Pein! He ovat varmasti menneet tästä!” Tobi huikkasi löytäessään painaumia ruohikolta.

“Täällä on niin pimeää, ettei mistään voi olla varma…”, Itachi totesi, mutta kukaan ei kuunnellut.

“Jäljet päättyvät tähän ikkunalle”, Kisame tiedotti.

“Mutta heidän huoneensahan on kuudennessa kerroksessa…”, Itachi vielä yritti saada mielipiteensä muiden kuultavaksi.

“He ovat varmasti valinneet vain tyhjän huoneen, kun eivät pystyneet enää pidätellä seksihalujaan kauempaa! Sisään kaikki!” Pein käski hullunkiilto silmissään.

‘Tällä videonpätkällä tienaan runsaasti!’ Pein ajatteli hykerrellen Tobin avatessa ikkunaa.

Ei mennyt kauan kun kaikki olivat sisällä huoneessa ja hiipivät lähemmäs sänkyä. Peiton alla ihan selvästi oltiin jo tositoimissa: peitto liikahteli ja pieniä huokaisuja kuului heidän korviinsa.

Pein kuiskasi hyvin hiljaa Tobille ohjeita, ja tämä kiltisti toteutti ne. Hän otti Itachin kädessä olevan kameran ja hiipi aivan sängyn viereen. Kisame tarttui peittoon ja odotti Itachin näpsäyttävän valot päälle.

Kaikki tapahtui hyvin samanaikaisesti: Valot tulivat päälle, peitto katosi kaksikon päältä ja kamera kuvasi sängyllä olevia Tobin huutaessa:

“YLLÄTYS!”

“ÄÄK!”

Sängyllä makasi kaksi alastonta miestä, tummempi-ihoinen vaaleamman päällä, ja molempien katseet olivat suunnattuna tunkeutujiin.

“Voi vittu”, Hidan manasi nolostuksen puna kasvoillaan.

Kakuzu puolestaan liikahti salamannopeasti lähemmäs Tobia ja tinttasi tätä suoraan kasvoihin lennättäen miehen seinään kameroineen. Kamera pirstoutui käyttökelvottomaksi ikävän äänen säestämänä.

“PAINUKAA ULOS TÄÄLTÄ! Jumalauta kun ei saa mitään yksityisyyttä tässä maailmassa!”

Kaikki ryntäsivät salamana ulos huoneen ovesta, jopa Pein. Kukaan heistä ei tahtonut jäädä todistamaan, kuinka julma Kakuzu osasi olla suuttuessaan.

“Vittu… anna mun kaikki kestää, Jashin-sama.”

“Nuo saavat vielä kuulla kunniansa, kunhan näen heidät seuraavan kerran”, Kakuzu murisi äkäisenä.

“Etkö pelkää Peinin antavan sulle potkuja?”

“En. Hän tietää, että minulla on täysi oikeus olla vihainen. Ja nyt, mihinkä me jäimmekään?” Kakuzu kysyi pehmentäen ääntään puhuessaan allaan makaavalle, harmaahiuksiselle miehelle.

“Kyllä sun pitäis muistaa, Kuzu.”

“Nyt muistankin”, Kakuzu mutisi kasvoillaan pieni hymynpoikanen, tämän liu’uttaessa kättään violettisilmäisen nuorukaisen haaruksia kohti.

“Ah, Ka-kuzu.”

------------------

“Sa-so-rii~ Mennään tuonne, ole kiltti!” Deidara aneli yrittäessään kiskoa punahiuksista kauempana oleviin törmäilyautoihin.

“Se on lapsellista.”

“Älä viitsi, un. Kerranhan sitä vain eletään! Pitäisit sinäkin välillä hauskaa”, blondi jatkoi mutristaen huultaan ja tuijottaen koiranpentuilmeellään ruskeisiin silmiin.

Sasori yritti vältellä säihkyviä sinisiä silmiä, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Tuo katse oli liian puoleensavetävä.

“Äh, hyvä on.”

“JES!” Deidara huudahti lähtien johdattamaan lyhyempää miestä törmäilyaitojen luokse.

Sasori maksoi heidän molempien sisäänpääsyn, Deidara kun oli viattomasti ilmoittanut rahojensa olevan hotellihuoneessa. Deidara pinkaisi heti lähimpään vapaaseen autoon ja odotti Sasoria. Hänen pettymyksekseen mies meni eri autoon istumaan.

Sasori ei oikein ymmärtänyt, mitä hauskaa tässä oli. Hänen mielestään heidän olisi pitänyt palata hotellille nauttimaan rauhallisesta lepohetkestä karistettuaan kuvausryhmän. Mutta ei, tässä hän istui törmäilyautossa!

Laite laitettiin käyntiin ja autot lähtivät matkaan. Varsin pian Sasori tunsi pukkauksen kyljessään. Tuohtuneena hän lähti kostoretkelle häneen törmänneen auton perään. Hetken ajeltuaan, Sasori tunsi rentoutuvansa. Pieni hymy jopa karkasi hänen huulilleen.

‘Tämä onkin ihan… hauskaa.’

Samassa hän tunsi pökkäyksen takanaan. Deidara oli ajanut hänen peräänsä ja virnisteli voitonriemuisesti. Sasori virnisti takaisin ja käänsi autonsa ympäri lähtien jahtaamaan Deidaraa, joka pötki jo pakoon kovaa kyytiä.

Ei mennyt kauan, kun Sasori törmäsi Deidaran auton kylkeen. Hän jäi ajamaan tämän vierelle ja hetken mielijohteesta avasi turvavyönsä ja hyppäsi Deidaran viereen.

Deidara yllättyi Sasorin tempusta, mutta vielä enemmän hän yllättyi kuitenkin Sasorin luodessa hänelle aidon, lämpimän hymyn. Deidara hymyili iloisena takaisin.

‘Ehkä meidän yhteiselomme alkaa sujua vähän paremmin’, Deidara tuumi hyväntuulisena.

Sasori tarttui Deidaran tavoin rattiin ja yhdessä he ohjasivat autoa. Välillä he kyllä yrittivät suunnata sen aivan päinvastaisiin suuntiin, ja siitä he saivat aina kunnon naurut.

Pikkuhiljaa vauhti alkoi hiipumaan ja törmäilyautot pysähtyivät kokoaan. Hymyssä suin he lähtivät hotellille päin. Deidara kuitenkin pysäytti puolessa välissä matkaa Sasorin, tarttuen tämän paidan hihaan.

“Mitä nyt?”

“Katso kuinka kaunis tähtitaivas.”

Sasori kohotti katseensa taivaalle. Tuhannet tähdet tuikkivat ja loivat puolikuun kanssa valoaan muuten jo pimeään iltaan. Sasori laski katseensa Deidaraan.

Deidara katsoi edelleen ihastuksissaan taivasta. Tämän silmät loistivat kilpaa hohdollaan tähtien kanssa. Kuun heittämä valaistus vaaleissa hiuksissa sai näyttämään hiukset upeilta, niin sileiltä.

Huomaamattaan Sasori nosti toista kättään ja kosketti vaaleita hiuksia. Hitaasti hän silitti hiuksia päälaelta alaspäin.

Deidara värähti äkillisestä kosketuksesta ja laski katseensa Sasorin kasvoihin. Jälleen kerran hän tunsi punan valtaavan vaaleat kasvonsa.

“Sa-sasori… Mitä sinä t-teet?”

Sasori heräsi transsistaan ja kiskaisi kätensä kyljelleen. Vikkelästi hän käänsi katseensa aivan päinvastaiseen suuntaan.

“Anteeksi… en tiedä mikä minuun meni…”, Sasori mutisi.

Sasori oli onnellinen siitä, että oli kääntänyt kasvonsa poispäin Deidarasta. Tämä ei voinut nähdä kuun valossa hänen punaisia kasvojaan.

‘Mikä hitto minuun oikein meni?’ Sasori pohti kuumeisesti.

Deidara katseli mietteliäänä punaista takaraivoa. Sasorin kosketus oli ollut niin hellä… suorastaan lempeä. Se oli tuntunut hyvältä. Deidaran kasvoille nousi hellä hymy ja sukkelasti hän pujotti oman kätensä Sasorin sormien lomaan ja lähti liikkeelle.

“Hei! Mitä sinä nyt oikein teet? Ei hän me voida kävellä käsi kädessä!”

“Miksei? Mitä pahaa siinä on?” Deidara uteli pehmeällä äänensävyllä.

Sasori keksi yleensä sukkelasti pistäviä vastauksia, ja heitti ne toisten niskaan, viime aikoina kyllä vain Deidaran niskoille. Nyt hänen mieleensä ei tullut yhtikäs mitään.
Sasori ajatteli jo riuhtaisevansa kätensä nuorempansa otteesta, kunnes tuli toisiin ajatuksiin Deidaran puristaessa kevyesti hänen kättään. Sasori päätti olla hiljaa ja vain seurata toista.

Hotellin etuoven luona Sasori viimein vapautti kätensä. Hiljaisina he astelivat hissiin ja pian he jo etenivät kuudennen kerroksen käytäviä pitkin. Muutamia yövaloja käytävien katoissa näytti heille tietä heidän huoneensa ovelle.

Päästyään huoneeseensa he vaihtoivat yövaatteisiin. Sasori kömpi punaisissa boksereissaan pienelle patjalleen ja veti peiton korviinsa.

Deidara puolestaan rojahti sinisissä boksereissaan pehmeälle sängylle ja huokaisi syvään.

“Voit sinäkin tulla tänne, jos haluat.”

“Enpä taida tulla”, Sasori ilmoitti kääntäen selkänsä blondille.

Deidara huokaisi turhautuneena ja antoi periksi. Hetken kuluttua hän jo tuhisi tyytyväisesti.

Sasori kääntyili ja venkoili patjallaan. Kova lattia tuntui ikävältä selkää vasten ja kipu tuntui jo nyt leviävän joka kolkkaan. Aamulla hän olisi ihan jumissa, hyvä jos pääsisi edes liikkumaan. Sasori kuunteli tuhinaa, ja varmistui siitä, että blondi nukkui jo. Hiljaa hän nousi ylös peittonsa ja tyynynsä kera. Sasori asetteli tyynyn omalle puolelleen ja asettui varovasti makuulle. Tyytyväinen virne kasvoillaan, hän veti peiton niskaansa ja oli unessa alta aikayksikön.

---------------

Ja tällaista tällä kertaa :D Toivon mukaan tämä oli yhtä viihdyttävä kuin edelliset osat ^o^