Uchiha Sasuken mustat hiukset roikkuivat pojan yhtä mustien silmien edessä. Poika tuijotti edessään seisovaa vaaleaa poikaa. Miksi hän tuli? En halua satuttaa häntä. Poika ajatteli ja kurtisti kulmiaan. Hän ei todellakaan ymmärtänyt kettupoikaa. Naruto oli muuttunut. Sen Sasukekin myönsi.

Poika oli yllättynyt Naruton tyyneydestä ja tämän päättäväisyydestä. Sasuke ei pystynyt lukemaan Naruton olemuksesta kuinka voimakas tämä nykyään oli. Sasuke hymyili vinosti. Hän todellakin on kasvanut.

Uchiha meni taistelu asentoon, Naruton pian tehdessä saman perässä. Sasuke tuijotti suoraan Naruton taivaan sinisiin silmiin. Naruto ei kääntänyt katsettaan vaan antoi tunteidensa tulvia koko voimalla sielun peileihinsä.

Sasuke näki risteilevät tunteet vanhan ystävänsä silmissä. Poika värähti pienesti. Ne olivat tunteita, jotka Uchiha oli jo luullut unohtaneensa.

Sasuke käänsi katseensa Naruton silmistä, mutta huomasi sen olleen suuri erehdys. Poika tajusi pian tuijottavansa kettupojan kaarevia ja kauniin punaisia huulia. Sasuke murahti itsekseen ja yritti keskittyä. Jos poika olisi ollut yhtä tyyni, kuin yleinsä tämän olisi huomannut edessään seisovan Naruton hymyilevän pienesti.


***

-Hän ei edes tunistanut minua palatessaan. Ja nyt hän ei hyvästellyt.. Niin Narutoa.  Aburame Shino mutisi itsekseen ja nojasi suureen mäntyyn, joka reunusti harjoittelukenttää. Pojalla oli päällään iänikuiset aurinkolasit ja korkeakauluksinen takki. Pojan lyhyet mustat hiukset olivat pystyssä, niin kuin ne olivat olleet viimeiset neljä vuotta.

Poika oli ollut tavallista hiljaisempi kettupojan lähdettyä. Nykyään ainoa,  joka kuuli Shinon ääntä ajoittain oli ruskeahiuksinen, nutturapäinen Tenten.

Kaksikko oli lyötäytynyt yhteen muutamia päiviä Naruton lähdön jälkeen. Sekä Shino että Tenten, olivat saapuneet eräänä päivänä harjoituskentälle samaan aikaan. Kumpikaan ei olisi halunnut lähteä, joten syntyi kompromissi, jonka vuoksi he olivat olleet paljon yhdessä.

*flashback*

Shino käveli hiljalleen kohti harjoituskenttää. Poika oli kuullut muutamia päiviä sitten Uzumakin lähdöstä. Tosin ei Shinoa kiinnostanut Naruto tuon taivaallista, mutta luonteeltaan kun auttamishaluinen oli, olisi hän halunnut tavallaan suojella kettupoikaa haavoilta. Niin fyysisiltä, kuin henkisiltäkin.

Shino oli vetäytynyt itseensä vieläkin enemmän, jos se vain oli mahdollista. Poikaa harmitti koko tilanne. Naruto lähti kohti vaaroja ja tavallaan pelastus-retkelle. Yksin. Sitä ei Shino pystynyt käsittämään. Oliko poika todellakin niin tyhmä. Oli se rakkautta tai ei. Selusta oli turvattava.

Mustatukkainen, aurinkolasipäinen poika seisahtui harjoituskentän laidalle. Tämä oli jo neljäs päivä, kun hän harjoitteli. Poika hyvitti tällä tavalla Narutolle kiukkuaan poikaa kohtaan. Shino huokaisi. Totaalinen idiootti.

-Hei! Aburame! Olin täällä ensin!  Ruskeatukkainen, nutturapäinen tyttö huusi kentän keskeltä. Shino käveli rauhallisesti tytön luo ja pysähtyi aivan tämän nenän eteen.
-Minä tänne tulin harjotitelemaan, kuten muinakin päivinä olen ollut. Poika vastasi matalalla äänellä. Tyttö mulkaisi poikaa kiukkuisesti.
-Sinä et kenttää omista, joten minulla on oikeus olla täällä. Tyttö sanoi kiukkuisesti. Shino huokaisi.

Olihan hän kuulut tiimikaveriltaan, Inuzuka Kibalta, joka oli kuullut Rock Leeltä, että tämän hänen edessään seisova tyttö osasi olla itsepäinen. Mutta Shino ei ihan ollut odottanut tälläistä päättäväisyyttä. Poika tuijotti tyttöä, joka vaihtoi kiukkuisena painoa jalalta toiselle. Shino hymähti.

-Me mahdumme tänne molemmat, Tenten. Shino sanoi viimein ja heilautti kättään, korostaakseen sanomaansa. Tyttö hämmästyi kuullesan nimensä. Tenten ei ollut tiennyt, että Aburame tunsi hänet nimeltä.  Tenten tuijotti hetken edessään seisovaa Shinoa, mutta huokaisi sitten.
-Hyvä on, mutta siinä tapuksessa voisimme aivan hyvin treenata yhdessä, Aburame. Tenten vastasi. Poika hymähti.
-Minulla on kuule nimikin. Shino sanoi ja ihmetteli tytön levää virnettä.
-Tiedä.

*end of flashback*


Shino astahti askeleen sivummalle ja kuuli muksahduksen takanaan olevasta puusta. Poika kääntyi katsomaan ja näki kolme puuhun iskeytynyttä kunaita, jotka värähtelivät vielä iskun voimasta.

Shino käänsi katseensa hitaasti muutaman metrin päässä seisovaan Tenteniin, joka virnuili pojalle.
-Tiedätkö, että osuit melkein minuun? Shino kysyi lähemmäs kävelleeltä tytöltä. Tyttö naurahti.
-Itseasiassa osuin juuri oikean kohtaan. Ruskeatukainen tyttö vastasi.

Shino tuijotti tyttö ilmeettömänä.
-Miten niin? Shino kysyi epäileväisenä.
-Vieressäsi lenteli kolme mustaa ötökkää, joten nirhasin ne. Tyttö sanoi ja hymyili suloisesti. Shino kääntyi salamana tuijottamaan puussa sojottavia aseita.

Poika veti aurinkolasit silmiltään ja tuijotti järkyttyneenä puunrunkoa.
-Sinä teit mitä? Poika huudahti ja käänsi katseensa nutturapäiseen tyttöön. Tyttö tuijotti hetken poikaa vakavana kunnes purskahti helskyvään nauruun.
-ääh. Minä mitään ötököitä nähnyt. Halusin vain sinun riisuva edes kerran lasisi. Tenten vastasi ja yritti rauhoitella itseään.

Tenten tuijotti hämmästynyttä Shinoa hymyillen. Tyttö oli hyvin tyytyväinen itseensä. Tenten oli vain halunnut tietää minkälaiset silmät Shinolla oli vai oliko niitä lainkaan. Nyt tyttöä kadutti, että oli toivonut pojan riisuvan aurinkolasinsa.

Shinon silmät olivat syvän ruskeat ja aivan mustien pupillien vieressä oli pieni valkoinen piste. Pojan silmät olivat hyvin kauniit ja Tenten tunsi punastuvansa, mutta ei ollut ainoa. Shinokaan ei pystynyt olemaan punastumatta. Tentenin tutkiva ja samalla ihaileva katse oli saanut pojan sydämen lyömään hitusen nopeampaa.
Hetken toisiaan tuijotettuaan molemmat käänsivät katseensa maahan.

-Tuota- Huomenna samaan aikaan? Tenten kysyi hiljaa. Niin kauniit. Miksi hän edes pitää aurinkolaseja? Tyttö mietti samalla, kun odotti Shinon vastaavan. Shino hymyisi hiljaa itsekseen rauhoittaakseen lujaa hakkaavaa sydäntään.
-Joo..Huomenna. Shino mutisi. Tyttö inahti jotain, minkä pystyi tulkitsemaan myöntäväksi vastaukseksi ja kääntyi kohti kentän ja Konohan kylän rajaa.

Vasta Shinon ollessa varma, että tyttö oli mennyt, nosti poika katseensa maasta ja tuijotti kaukana kävelevän tytön selkää. Hän on ainut, joka on saanut minut tekemään tuon.Poika ajatteli ja vilkaisi aurinkolasejaan kerran ennen kuin asetti takaisin silmilleen.

***

Umino Iruka seisoi neljännen Hokagen kallioveistoksen päällä ja katseli allaan levittäytyvään kylään. Mies oli jo muutaman kuukauden ajan käynyt lähes joka ilta kallioveistoksien luona ajattelemassa ja rauhoittumassa. Tuo paikka sai Irukan rentoutumaan ja ajatukset selkenivät. Irukan oli helpompi ymmärtää itseään ja ajatuksiaan.

Muutama kuukausi sitten Uzumaki Naruto, joka oli ollut lähes 15 vuotta Irukalle kuin pikkuveli, oli lähtennyt kylästä. Poika oli ilmoittanut ystävilleen lähtevänsä Sasuken luo. Iruka tiesi ettei poika palaisi ilman Sasukea. Sasuke oli Narutolle jotain sellaista, jota kaikki eivät ymmärtäneet. Iruka ymmärsi ja häneen sattui Naruton puolesta.

Mies itse oli ollut hyvin kauan yksin. Hän ei enää muistanut miltä tuntui kun oli joku jonka vuoksi tekisi mitä tahansa. Joskus Iruka mietti oliko hän tyystin unohtanut miten rakastetaan? Miten elää?

-Iruka-sama. Lempeä ääni kuiskasi miehen takaa. Iruka kääntyi ja näki edessään vaaleatukkaisen miehen jonka vasen silmä oli peitetty ja suu oli maskin peitossa. Iruka hymyili miehelle.
-Kakashi-sama. Iruka vastasi hiljaa. Miehet tuijottivat toisiaan hetken ja lopulta Iruka joutui kääntämään katseensa. Kakashin katseessa oli ollut kaikkea sitä, mitä hänen omassaan ei enää ollut.

Kakashi käveli Irukan viereen. Miehet katselivat hiljaisuuden vallitessa, Konohan hiljenevää kylää.