...But nothing's greater
Than the rest that comes with your embrace
And in this world of loneliness
I see your face
Yet everyone around me
Thinks that I'm going crazy, maybe, maybe...


Kakashi tuijotti minua. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät. En sanonut mitään. En pystynyt. Luulin olevan helppoa unohtaa tuo kaunis poika, mutta aina nähdessäni hänet, sydämeni alkoi takomaan ja järkevät ajatukseni katsoivat.

Kakashi liikahti ja vaistomaisesti liikahdin hieman sivummalle, väistääkseni. Kakashi ei suinkaan ohittanut minua vaan nosti oikean kätensä kasvoilleni. Värähdin. Mutta se ei johtunut kosketuksesta, vaan käden kylmyydestä. Tuijotin Kakashia silmiin. Poika ei kääntänyt katsettaan, laski vain käden takaisin kylkensä viereen.

-En saisi tehdä tätä sinulle. Poika sanoi hiljaa. Hädin tuskin kuuluvasti. Rypistin kulmiani.
-Mitä? Kysyin hämmentyneenä.

Kakashi ei ollut tehnyt minulle yhtään mitään muuta, kuin saanut minut järjiltäni. Mitä tosin en myöntänyt itselleni, kuin yön yksinäisyydessä tyynyä halatessani. Hopeahiuksinen poika huokaisi.
-Tavata sinua. Puhua sinulle. Koskettamisesta puhumattakaan. Kakashi vastasi. Surun varjo häivähti pojan silmissä. Huokaisin.
-Miksi et? Kysyin ärtyneenä.
-Se olisi vain parhaaksi sinulle. Mutta… mutta en halua olla erossa sinusta. Hopeahiuksinen, kalpea poika sanoi.

Tuijotin Kakashia ymmärtämättä sanaakaan. Ensin poika ei halunnut olla ystäväni. Mistään muusta puhumattakaan ja yhtäkkiä hän haluaakin olla kanssani. En vain ymmärtänyt poikaa. En edes ole varma yritinkö edes.

Tuijotimme hetken sanattomina toisiamme, kunnes Kakashi kääntyi ja ylitti tien. Pian poika katosi pienen kujan pimeyteen. Kävelyhalut olivat minulta täysin kadonneet ja lähdin laahustamaan kotiin päin. Olin luullut kirpeän syysillan selventävän päätäni, mutta Kakashin ilmestyminen oli lisännyt kysymyksiä.

Miksi poika sanoi toista, mutta käyttäytyi päinvastoin? Miksi pojan kosketus oli niin hyytävän kylmä? Miksi hän ylipäätänsä pyöri ympärilläni?

***

Kävelin Konohan pääkadulla ennen kouluni alkamista. Olin herännyt seitsemältä, enkä ollut saanut unta enää, joten olin käynyt suihkussa ja pukenut päälleni. Kouluni alkaisi vasta kymmeneltä, joten minulla oli vielä puolitoista tuntia aikaa kulkea ympäriinsä.

Kävelin sen pienen kirjakaupan ohi, jossa olin käynyt muutamia päiviä sitten. Olin jo muutaman metrin päässä, kunnes mieleeni putkahti jokin häiritsevä muisto.

Käännyin takaisin ja astelin kirjakauppaan. Oven pieni kello kilahti samoin, kuten viimeksikin. Vilkaisin syrjäsilmällä myyntipöydän suuntaan. Pöytään nojasi vanhempi mies, jolla oli valkoiset pitkät hiukset ja molempien silmien yli menevät punaiset viivat. Nyökäytin päätäni miehelle, joka nyökäytti takaisin ja jatkoi kädessään olevan kirjan lukemista.

Varmoin askelin kävelin kauimmaiseen nurkkaan, ja otin tutun näköisen kirjan käteen. Kirjan kansi oli ruskeaa nahkaa. Käsiin se tuntui karhealta.

Vedin syvään henkeä ja aloin selaamaan, kunnes näin mustekynäpiirustuksen. Hahmon silmät olivat tummat, kuin yö ja sen rinnan päällä ristissä olevat kädet olivat pitkäkyntiset. Katseeni siveli noita mustekynän tarkkoja viivoja ja lopulta se tavoitti tekstin; Kylmäihoinen.

Käänsin sivua ja luin muutaman rivin.

Kylmäihoisen tunnistaa parhaiten nopeista reflekseistä ja hillitsemättömästä voimasta.

Mieleeni putkahti kuva Kakashista ja punaisen lava-auton lommoutuneesta kyljestä. Jatkoin lukemista.

Kylmäihoisen iho on kalpeampi, kuin ihmisen ja ruumis on kylmä. Kosketus tuntuu pakkasen hipaisulta.

Muistin hopeahiuksisen pojan kosketuksen ja tämän sairaalloisen kalpean ihon. Luin kappaleen viimeisen rivin.

Kylmäihoiset tarvitsevat verta elääkseen.

Meinasin sulkea kirjan siihen paikkaan, kun äkkiä huomasin pientä tekstiä sivun alalaidassa.

Tunnetaan myös nimillä; Eläväkuollut, Yön lapsi, Nosferatu...

Pamautin kirjan kiinni ja laskin sen muiden kirjojen päälle, jonka jälkeen ryntäsin ulos ovesta suoraan kohti koulua.

***


Saapuessani koulun pihalle, etsin katseellani Kakashia, jonka pian paikansin keskeltä parkkipaikkaa. Huokaisin syvään. Jos teet sen, et voi enää perääntyä. Puhuin itselleni pääni sisällä. Katselin hetken Kakashia, joka ei vielä ollut huomannut minua. Nyökkäsin itselleni ja lähdin kävelemään kohti hopeahiuksista poikaa.

Kävellessäni Kakashin ohi, hipaisin pojan kylmää kättä pienesti. Katsahdin olkani yli ja näin Kakashin tuijottavan minua, mutta hän lähti pian seuraamaan minua.

***

Kävelin jonkin aikaa metsän uumeniin, kunnes heitin koululaukkuni maahan. Seisoin liikkumatta. En kuullut Kakashin askeleita, mutta tiesin pojan olevan muutaman metrin päässä.

-Tiedän mikä olet. Sanoa töksäytin hiljaa, mutta tiesin Kakashin kuulevan. Äkkiä tunsin kevyen kosketuksen olkapäilläni.
-Sano se. Kakashi kuiskasi korvaani. Värähdin. Tämä oli vasta toinen kerta, kun olin niin lähellä tuota kaunista poikaa -olentoa. Olin hetken hiljaa ja keräsin rohkeuteni.
-Sinä... sinä olet… sinä olet vampyyri. Sanoin, mutta lauseeni muuttui kuiskaukseksi loppua kohden. Kuulin pojan hengähtävän terävästi ja päästävän irti hartioistani.

Käännyin ympäri ja näin Kakashin tuijottavan minua kulmiensa alta, eripari silmillään. Hymyilin pienesti.
-Mutta, en pelkää sinua. Sanoin. Kakashin kulmat rypistyivät ja pian hän olikin jo edessäni ilman, että huomasin hänen liikkuvan. Hän on vampyyri, totta kai hän on nopea. Totesin itselleni.

Tuijotin suoraan Kakashin silmiin, jotka tuijottivat takaisin.
-Sinun tulisi pelätä minua. Minä olen tappaja. Raaka, julma… Kaikki nuo synonyymit sopisivat minuun. Poika sanoi vakavana. Pudistelin päätäni.
-Eivät ne sopisi. Vastasin.
-Miksi eivät? Kakashi kysyi. Pojan äänessä oli hitunen ärtyisyyttä, siltikin uskalsin hymyillä.

-Sinä pelastit minut mahdolliselta kuolemalta, sinä halusit kuskata minut Konohaan, vaikka olisin hyvin voinut kävellä ja omien sanojesi mukaan et haluaisi olla erossa minusta. Luettelin ja Kakashin silmät suurenivat hämmästyksestä, jokaisen asian kohdalla.

Naurahdin hieman ja jatkoin.
-Ja sitä paitsi, jos haluaisit satuttaa minua, sinulla olisi ollut eilen siihen mahdollisuus tai juuri nyt, mutta siinä sinä seisot ja kuuntelet minua. Sanoin ja näin pidätetyn hymyn Kakashin huulilla.